Kun neliöt loppuu kesken

Kun muutimme nykyiseen asuntoon tuntui se todella isolta. Vanha kotimme oli kolmio 75m2, mutta halusimme suuremman. Aluetta emme halunneet lapsen takia muuttaa, että tuttu kasvuympäristö ja päiväkoti pysyisivät samana. Olimme matkalla uimahalliin, kun karjaisin että pysähdy. Ihan meidän vanhan asunnon viereen oli ilmestynyt iso plakaati, missä luki että rakennamme tähän paritaloja. Otin heti numeron ylös ja soitin. Varasimme viisikon, jonka valmistumiseen meni kuitenkin vielä vuosi aikaa.

Talon valmistumista oli hauska seurata, koska se oli mun lenkkimatkan vieressä. Kun muutto tuli musta tuntui siltä, että tilaa on vaikka muille jakaa, koska neliömäärä oli 107m2 ja huoneita oli 2 enemmän. Tässä vuosien varrella perheemme on kasvanut ja sen myötä koti on muuttunut välillä jopa hieman ahtaaksi. Vaikka neliöt meille varmasti riittäisi, niin ongelmaksi muodostuu 2 kerrosta. Tavallaan meidän vanha asunto oli suurempi niissä neliöissä, missä vietämme aikaa. Suurimman osan ajasta vietämme olohuoneessa, mikä on aivan tuhottoman pieni. Alakerrassa on kodinhoitohuone, vessa, komero rappusten alla, leikkihuone ja keittiö/olohuone mikä on avointa tilaa. Vaikka leikkihuoneeseen saa kaikki lelut niin on asioita mitä kipeästi kaipaan. Suuri eteinen olisi tähän elämäntilanteeseen täydellinen, mutta sitä ei meillä ole. Samoin iso tilava vaatehuone. Olohuoneessa saisi olla lisää tilaa myös omaan makuun.

Valokuvaus Noora Näppilä
Valokuvaus Noora Näppilä

Vaihtoehtojahan tavallaan on asumismuotoon mutta omien periaatteiden vuoksi ne on aika rajalliset. Lähelläni on omakotitaloja paljonkin, mutta hinnat on niin poskettomia. Tässä vaiheessa elämiseen pitää jäädä rahaa eikä pistää kaikkea asumiseen. Kerrostalo ei itseäni houkuta laisinkaan. Haluan myös että lapsilla säilyy kaverit ja koulut ja päiväkodit. Itse asuin lapsuuden samassa talossa ja se olisi ollut aivan katastrofi jos vanhemmat olisi edes puhuneet muutosta. Vanhimmalla lapsella on säilynyt kaverit päiväkodista asti, mitä pidän itse tärkeänä asiana.

Ollaan puhuttu omien vanhempieni kanssa, jos mahdollisesti muutettaisiin mun omaan kotitaloon. Rakastan sitä taloa yli kaiken ja saisimme pysyä lähes samalla asuinalueella. Katsotaan mihinkä elämä kuljettaa. Siinä vaiheessa kun kaikilla lapsilla pyörii kaverit meillä niin kotimme on auttamattomasti liian pieni. Nykymuotihan kaikissa taloissa on tehdä aika pieniä huoneita ja se ei ole suunta mistä itse pidän. Olemme nykyisen asuntomme pintaremontoinut jo lähes kokonaan ja viimeinen silaus tapahtuu joulukuussa kodin rappusissa. Tykkään pitää kotia ns. ajantasalla.

Valokuvaus Noora Näppilä

Kai se niin menee että kaikki tila tuntuu jossainvaiheessa ahtaalta. Koitan pitää tavaramäärän kokoajan mahdollisimman pienenä ja annan kierrätykseen jatkuvasti tavaraa. Tykkään avarasta tilasta. Vaikka meillä sitä nytkin tavallaan on niin lasten tavarat peittää sopivasti kaiken. Onko muilla lapsiperheillä samoja ongelmia?

Laskin juuri että meillä roikkuu eteisessä lähes 10 haalari. Siihen lisäksi toppatakit, ulkohousut, pipot/hanskat ja varmaan lähes sata paria kenkiä. Vaikka olenkin uskollisesti konmarittanut niin lasten tavaroita ei vaan yksinkertaisesti voi hävittää. On oltava tarvittavat ulkovaatteet erilaisiin sääolosuhteiden takia. No ainahan sitä voi haaveilla vaikka mistä ja ehkä ne haaveet joskus toteutuu.

takki Moschino, korvikset HM, lasit Wish

Kuvat Noora Näppilä 

Lue edellinen postaus: Voiko viini vanhentua?

-Umppu

 

Voiko viini vanhentua?

Varmasti pitkään blogiani seuranneet saattaa muistaa, että mun yksi suosikki juomista on ehdottomasti valkoviini. Viini on aina hyvä joka tilanteessa. Mää join ennen aivan uskomattoman paljon viiniä verrattuna nykytilanteeseen. Haluan tarkentaa että alkoholi ei mulle siis koskaan ole ollut mikään ongelma. Lähes joka viikonloppu kun tehtiin jotain kunnon ruokaa niin ostettiin kylkeen hyvä viini. Harvoin juon sitä humaltuakseni, vaan mulle se on tapa rentoutua ja antaa itselle hetki aikaa. Mutta mitä on tapahtunut, kun löydän meidän jääkapista viinä, mikä on vanhentunut?

Musta on tullut todella mukavuudenhaluinen ja viini liittyy myös tähän asiaan. Lasten kanssa joutuu heräilemään öisin ja mikä olisikaan kamalampaa kun se, että olisit juonut muutaman lasin viiniä.. juuri nukahtanut ja sitten sun on pakko nousta. Mulle voi myös tulla yhdestä lasista aivan julmeton päänsärky ja koitan sitäkin vältellä viimeiseen asti. Vaikka viini on edelleen hyvää niin oon yksinkertaisesti jatkuvasti niin väsynyt, että en jaksa edesu juoda sitä. Toki viinin lipittämisen poisjäänti ei ole muutakun tehnyt hyvää elämälleni, mutta kyllä sitä kaipaan joskus.

Valokuva Noora Näppilä
Valokuva Noora Näppilä

Huomaan myös että yhden lasin jälkeen oon jo ihan tillintallin, enkä välttämättä tunne oloani mukavaksi. Humalasta en pidä. Mää en myöskään kestä niitä henkisiä olotiloja, mitkä tulee seuraavana päivänä. Jos lasketaan tämä vuosi niin oon ainakin muistaakseni ollut 3 kertaa humalassa ja sekin tuntuu jo ihan liialta. Aina on tullut jotain. Ihmiset tappelee ja usein syy on alkoholi. On draamaa ja sanaharkkaa ja niitä ei vaan enää jaksa.

Miksi annan ihan kokonaisen postauksen viinille on selvä. Se on ollut mun ystävä jo lähes 20 vuotta ja nyt sen on mennyt pilalle. Mun yksi suuri nautinto on jäänyt pois mutta tilalle ei ole tullut muuta kun univelkaa. Myös äitiys on muuttanut mun suhdetta alkoholiin ja kokoajan se vaan vähentyy. Onko muilla samoja fiiiksiä vai oonko se vaan Mää?

Valokuvaus Noora Näppilä
Valokuvaus Noora Näppilä
Valokuvaus Noora Näppilä

Ja pakko palata edelliseen postaukseen. Kiitos ihan mielettömästi kaikille kommentin jättäneille niin täällä blogissa kun ig:ssä. Sielä mua voi seurata @umppu ja olenkin ottanut suht ahkeraan käyttöön ig storiesin, mistä voi seurata meidän perheen touhuja. Musta on aivan uskomattoman hienoa, jos voin edes yhtä ihmistä maailmassa rohkaista kirjoituksillani. Kommentteja oli mukava lukea ja saan niistä uskomattoman paljon energiaa ja hyvän fiiliksen.

Meillä oli tänään koko perheellä vapaapäivä, missä riitti taas touhua. Pääsin tänään myös nuuskuttelemaan viikon ikäistä vauvaa ja voi että kun mun sydän suli. Lähetin Juusollekkin pari kuvaa ja sain vastauksen: mitä yrität?

Ja vaikka mulla hirvee vauvakuume onkin niin ny on luku täynnä. En pystyisi enää, koska nytkin oon ihan finaalissa koko ajan hah. Ihanaa kun huominen on vielä vapaa ja jos ens yönä saisi nuuttua. Mukavaa viikonloppua kaikille.

Lue edellinen postaus: Parempi esitellä treenattua kroppaa kun tollasta tuhoutunutta

-Umppu