Viimeinen ilta ja Losin valot sammuu

Tänään on viimeinen ilta täällä. Toisaalta ihana palata kotiin siihen arkeen, mutta taas toisaalta tämä on ollut ihan korvaamatonta aikaa… niin itselle kun perheelle. Mun pää on täynnä uusia ideoita ja ehkä vihdoin tiedän mitä haluan isona. Levättyä en ole saanut, muuta kun aivoista, koska joka aamu meidän sängyssä on ollut vähintään 2 lasta :). Kaikinpuolin matka on ollut todella onnistunut. Meillä ei ollut liikaa odotuksia, mikä teki monesta asiasta hyvin helpon. Täällä on ainakin omasta mielestä turvallista liikkua ja kaupunki tarjoaa asioita, mitä ei oikein muualla voi kokea..

Oli ihana nauttia lämmöstä ja kerätä valosta energiaa Suomen pimeisiin iltoihin. Vaikka täällä oli super lämmin niin kovin ruskeana ei takaisin tulla. En enää edes jaksa maata auringossa ja se ei muutenkaan ole parasta sille omalle terveydelle. Keskipäivän paahde on myös mun mielestä liian kova pienille lapsille.. En halua istuttaa Vikkeä rattaissa, enkä myöskään uittaa tuntitolkulla altaassa. Ollaan kävelty joka päivä varmasti 10-20km mikä on aika jees. Lapsien ehdoilla on menty koko reissu ja ollaan oltu joka ilta ajoissa nukkumassa. Olen juonut yhden lasin viiniä (mikä on mulle jo epänormaalia 😉 ) ja muutaman drinkin. Rannalla ei käyty. Ehkä sitten kun Vikke vähän kasvaa. Menee turhaksi säätämiseksi roudata sitä kamaa. Vikke oppi kävelemään ja Vili sai nyt varmuuden uinnista ja polski päivät pitkät altaassa. Ollaan syöty hyvin ja testailtu vaikka mitä ruokapaikkoja.

Jokainen euro on ollut matkan arvoinen. Ainut mikä vähän jäi harmittaan oli hotellin vaihto ja se, että rahat ei tietenkään palautunut tilille heti. Onneksi on luottokortti keksitty, koska olisi lähtenyt aika iso siivu lomabudjetista. Se me päätettiin, että tänne tullaan vielä uudestaan. Tingitään sitten arjessa jostain muusta. Moni on kysellyt mitä maksaa tälläinen reissu ja siihen liittyen hyviä säästövinkkejä ja niistä tulossa myöhemmin.

Tänää käytiin tekemässä viimeiset shoppailut ja käytiin syömässä Hootersissa. Kierreltiin vähän walk of fameillä ja lähdettiin hotellille. Huomenna lento lähtee 6 illalla ja me otetaan yksi päivä ”kiinni”. Ollaan Suomessa ke illalla ja torstaina meenkin jo töihin. Viikonloppu menee fitness kilpailuissa, jotenka pääsen heti työnteon makuun. Juusolla jatkuu isyysloma ja se on lasten kanssa kotona. Mää toivon että vielä ei oo pakkasta, että voin päästellä skootterilla töihin.

Mun oli pakko testata Halloween hodari pukua kaupassa ja se näytti yhtä tyhmältä mun päällä, kun hyllyssä. Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen <3 niitä oli ihana lukea. Tuli sellainen olo että JES!

-Umppu

Miksi haluan jakaa asioitani tuntemattomille ihmisille ?

Viimeisiä lomapäiviä vietetään ja pakko sanoa, että ei hotsi yhtään palata takaisin. Mää suunnittelen jo uutta reissua tänne ensi vuodelle ja oonkin jo vähän selvittänyt mitä kaikkia mahdollisuuksia on. Kunhan tässä aikani kuluksi katsoin hieman lukijamääriä, mitä blogissani on ollut niin hassua kuinka kaikki postaukset missä jotain on mennyt huonosti, olen epäonnistunut tai muuten vaan joutunut kokemaan jotain pas…aa niin ne on aina paljon suositumpia kun muut.

Mää oon viime päivinä myös miettinyt paljon tätä blogin kirjoittamista ja syitä sille miksi sitä teen. Miksi ylipäänsä haluan jakaa asioitani ihan tuntemattomille ihmisille.? Itse ajanpuutteen vuoksi luen aika vähän blogeja ja mun on muutenkin monissa blogeissa vaikea ymmärtää niiden tarkoitusta. Ymmärrän ihmisten inspiroinnin, mutta en tajua epätodellista tai epätodelliseen tilanteiden jakamista feikaten, että elämä on jotain ihan muuta mitä se on.

Musta tuntuu että Suomeen on muodostunut blogaajien ja ehkä tubettajien tai vlogaajien (miksi ikinä tituleerataan) sisäpiiri.. sinne pääsee ne ihmiset, jotka on muodin edelläkävijöitä ja osallistuu kaikkiin tilaisuuksiin, minne on pääsy vain harvoilla. Tuntuu että et ole todellinen bloggaaja, jos olallasi ei kiepu uusin Chanelin laukku ja poskillasi hehku uusin shimmer hohde… saati sinulla ei ole VIP passia kaikille mahdollisille festareille…

No toki meistä jokainen elää eri elämänvaihetta ja on aivan eri asia viettää esim niitä villejä sinkkuvuosia, kun elää keskellä ruuhkavuosia. Itse kamppailen yöunien kanssa, kun taas joku miettii kuumeisesti millä asulla voisi säväyttää uusimmassa postauksessa.

Miksi ylipäänsä haluan jakaa omia asioitani muille? Ehkä oma periaatteeni on tuoda esille sitä ihan tavallista perhearkea ja olla realistinen. Voin laittaa kuvia kodistani miltä se todellisuudessa näyttää ja antaa vertaistukea muille samojen perhearjen haasteiden keskellä eläville.

Vaikka tykkään katsella kauniita kuvia, niin osaan myös lukea niitä. En voi ymmärtää että jo valmiiksi kuvankauniit ihmiset muokkaavat kuviaan ”vielä kauniimmiksi”. Kavennetaan vyötäröä tai jotain vastaavaa. Olen täällä Jenkeissä nähnyt omasta mielestäni aivan sairaita ”selfie” otos hetkiä… yksi nuori todella kaunis tyttö otti itsestään 2h kuvia altaalla eri asennoissa venkoillen… se tuntui jopa pahalta.. etkö kelpaa itsellesi sellaisena kun olet? Tai kun seurasin ihmisiä Disneylandissa oli kaikilla ihmisillä kädessä puhelimet…

Onko se niin että me haluamme ajatella muiden elämän olevan jotenkin ihmeellistä verrattavissa omaamme? Samanlailla ne kaikki ihmiset istuu paska..a ja käy ruokakaupassa. Täällä ollaan paljon uimakamat päällä ja en voisi kuvitella siveleväni nää mun kinkut öljyyn poseeraamassa puoli pornahtavissa asennoissa saadakseni yhden hyvän somekuvan. Mun on ollut pakko lopettaa muutama ig tilin seuraaminen ihan siitä syystä, että en halua katsella sellaisia kuvia…

 

Mitä me siis todellisuudessa niiden kuvien kautta kuvittelemme? Että kenelläkään ei ole liikakiloja, selluliittia, suonikohjuja tai mitään muutakaan tavallista? Vaikka olen kasvanut kun some on tullut, niin kaikkea en voi todellakaan ymmärtää. Mulla menee yli hiseen selfietikulla otetut videot omasta öljytystä perseestä.. oon varmaan siinäkin suhteessa  ihan out of the fashion, kun mun ig kuvissa ei oo englanniksi jotain coolia mietelausetta…

No mutta tämä on vaan mun omaa pohdintaa ja toki ei ole mun elämästä mikään pois 🙂

-Umppu