Läsnäolo on parasta ja tärkeintä

Vitsi mikä viikonloppu <3. Näitä mää oon odottanut että koko perhe on kotona ja voidaan touhuta yhdessä kaikenlaista. Pyykkikoppa on tyhjä ja jopa parittomat sukat on löytäneet parinsa. Ratkaisin oman sukka onegelmani sillä, että uusin koko sukkavaraston samanlaisiin sukkiin, jotenka ei haittaa vaikka ei ole oikea pari.. Vili aloitti viikonloppuna uuden harrastuksen ja me käytiin pikkusten kanssa sillä välillä kaupassa..

Syksy on nyt virallisesti tullut ja me touhuttiin Vivianin kanssa pihaa syys kuntoon. Vietiin leluja varastoon ja laitettiin kanaverkkoa omenapuille. Käytiin samalla keinumassa ja tietenkin hiekkalaatikolla. Muistan kun joskus sanoin että määhän en mikään hiekkalaatikko mutsi oo ja nyt oikeastaan jopa nautin siitä. Me istutettiin meille etupihalle syyskukatkin yhdessä ja se oli molemmista hauksaa puuhaa.  Mun kesäkukkien laittaminen jäikin tänä vuonna kokonaan välistä kun en vaan yksinkertaisesti jaksanut.

Ollan iltaisella poltettu kynttilöitä ja touhuttu vaikka mitä. Kaikki varmaan muistaa kuinka surkea olen leipomaan ja löysin Prismasta brownies idiooteille setin ja päätin testata. Oli sitten aika iisi ja vaikka reuna mulla vähän kärys niin lopputulos oli oikein maistuva.. Piti vaan vatkata munat.. lisätä maito ja voi ja sitten kaataa tää pullo sinne joukkoon ja valmista. Jos kato tällä lähdetään pikkuhiljaa liikenteeseen..

Tehtiin yhdessä myös  savukalaa  meidän pienellä savustimella ja oikein panostettiin ruokaan. Otin jopa pari lasia viiniä. Vaikka inhoan sanaa kotoilu niin tää viikoloppu oli sitä parhaimmillaa. Nyt ollaan selvitty vain yhdellä yöheräämisellä jo pari päivää ja sekin on ihan mahtavaa.

Sunnuntai aamu oli ihan parasta kun syötiin rauhassa aamupalaa ja lähdettiin koko porukka uimaan. Meidän lähellä on Kangasalan Kuohu uimahalli, missä on sen verran lämmintä vettä, että jopa minä jaksan sielä olla ilman hypotermiaa. Uinnin jälkeen tehtiin spydäriä ja siivoiltiin.

Mun Fustra ohjaaja Karoliina laittoi mut perjantaina treenin lopuksi juoksemaan (jota vihaan), jota en ollut tehnyt sitten oikeesti kolmeen vuoteen. Se on tähänasti tuntunut todella pahalta ja rehellisesti sanottuna, mua ei ole huvittanut edes kokeilla miltä tuntuu kerätä oma kohtu lenkkipolulta. Kahden peräkkäisen raskauden jälkeen liikunta pitää oikeasti ottaa varovasti. Sitä sainkin sitten kimmokkeen ja päätin, että tänään juoksen Vilin treenien ajan pienen lenkin. Mua oikeesti pelotti ja ahdisti mutta päätin ja päätös pysyi.

Lenkki kesti jopa 45min ja vain kerran mun oli pakko vähän matkaa kävellä hirveän ylämäen jälkeen, että sain sykkeen tasattua. Hitto kuinka hyvä olo ja kuinka ylpeä olen itsestäni. Voin vaan kuvitella kuinka kipeet mun jalat on huomenna ja ylihuomenna, mutta tästä se taas lähtee. Alkaa jo ikä painaa, että sitä pian rupsahtaa, jos ei mitään tee. Mulla on vielä huominen vapaata ja voi olla, että suuntaan autokaupoille. Pidän teidä ehdotukset mielessä, koska meidän klaanin tunkeminen tohon nykyiseen autoon on aivan syvältä ja myöskään mun skootterikausi ei tuskin enää kauaa jatku.. Ihanaa sunnuntaita kaikille. Mulla oli tänään ihana päivä ja hyvä olla

lue edellinen postaus: Syyllistytkö itsesi huijaamiseen?

-Umppu