Kenellä on vahemmuus kadoksissa?

Vanhemmuus on asia, mistä kiistellään jatkuvasti. Varsinkin vauva-aika on sellaista, kun saa jatkuvasti kuulla joka paikasta, kuinka sinä teet väärin ja minä teen oikein. Minä en koskaan….. en voi ymmärtää… minä en ainakaan on niitä lauseita, mitä toiset äidit toisilleen sanovat. Ja kyllä saatan itsekkin välillä mielessäni kritisoida toisten kasvatusmenetelmiä ja varsinkin silloin, jos ne jollain tapaa liittyy minun elämään. Olen saanut jokaisen lapsen kohdalla kritiikkiä omista tavoistani, mutta viimeisen kohdalla vähemmän. Joko olen imettänyt liian vähän ja pilannut lapseni elämän korvikkeella tai kun imetin hieman pidempään nostin itseni muiden yläpuolelle. Koskaan siis ei ole hyvin. Jonkun lapsella on jo elämä pilalla, kun se on saanut kerran valmisruokaa, koska joku toinen äiti viljelee itse kaikki ruoat, joista se valmistaa lapsilleen maittavia aterioita ja ja ja.

Kyllähän se niin menee, että lapset kasvattaa meitä tähän elämään. Toisia enemmän ja toisia vähemmän. Jos jonkun lapsi on toista parempi matematiikassa niin tuskin syy on onko lapsi saanut valmisruokaa. Mää aina välillä mietin, mitenkä ihmisillä on aikaa nähdä niin paljon vaivaa niistä muiden lapsista.. Musta on hienoa, että meitä kasvatetaan erilaisiksi ja meillä on erilaisia tapoja. Vaikka esimerkkinä joulu. Kaikilla on omanlaisensa tapa viettää joulua ja jotkut ei vietä sitä ollenkaan, mutta mitäs sen väliä.

Koitan kasvattaa omat lapseni parhaalla mahdollisella tavalla, mutta en väitä koskaan että olisin sinä asiassa täydellinen. Pyrin tähtäämään että olen hyvä ja se riittää ainakin mulle.  Olen tehnyt monia virheitä, mutta niistä oppineena olen muuttanut omia toimintamalleja. Olen joutunut myös luopumaan monista periaatteista ja tekemään välillä myös sellaisia valintoja, mitä en olisi koskaan kuvitellut tekeväni.

Mikä meissä äideissä saa tekemään toiselle sen, kun vauva on juuri syntynyt on kyseenalaistettava toisen äitiys ja arvosteltava niitä jonkun toisen tekemiä valintoja.. ? Mun elämää ei sitten hetkauta onko Lillin kiinteät aloitettu jo 3kk iässä. Mun elämään ei myöskään vaikuta, jos joku aloittaa kiinteät vasta vuoden iässä. Mua ei myöskään hetkauta aloittaako joku sen perunalla vai marjasoseella, mutta ainakin itse saan näistä asioista jatkuvasti kommentteja.

Mua välillä naurattaa tai no oikeastaan hymyilyttää, kun joku tuntematon tulee väittämään kuinka mun kuuluisi äitinä tehdä sitä ja tätä. Voin kertoa että kaikki suositukset muuttuvat joka vuosi ja ne oli esimerkiksi Vilin vauva- aikana jotain ihan muuta kun Viken, mutta tuskin se itse vauvana olo on siitä mihinkään muuttunut. Tiesittekö muuten, että ennen päiväkodissa nukutettiin lapset pihalle päiväunille ;).

Mää oon jo aivan liian monen mielestä pilannut kaikki lapseni tavalla tai toisella. Ne ei saa töitä, koska olen julkaissut niistä kuvia ja ne on kaikki saastuneita kun olen vienyt ne mun työpaikalle hengittämään myrkkyjä ja ja ja..  Ainahan niitä mielipiteitä saa olla, mutta joskus kannattaa vaan olla hiljaa. Meidän pitäisi puhaltaa yhteen hileen ja tukea toinen toisamme. 

Miksi kirjoitin tämän postauksen…. Yhdessä face ryhmässä kysyttiin mielipidettä yhdestä sohvasta toimiiko lapsiperheessä. Vastasin siihen, että meillä on ollut kyseinen sohva ja itse en tykännyt. Tyynyt oli irtotyynyjä ja aina pitkin kotia ja päällysiä oli vaikea pestä.. No joku vuoden äiti läsäytti siihen kuinka heillä on sama sohva ja 5 lasta ja  heidän lapset ei leki sohvalla, koska sohva on löhöämistä varten eikä leikkimistä ja kuinka heillä ei hypitä sohvalla ja ja ja..  heillä lapset on näin opetettu, mutta toki jos näitä asioia ei vaadi niin sitten ymmärrän, että sohva ei kestä lapsiperheessä.

Joku siis kysyi mielipidettä sohvasta, mutta taas joku halusi päteä kuinka (lue rivien välistä) en ilmeisesti osaa kasvattaa lapsiani hänen tyylilään, mitä en todellakaan koe omakseni. No vastasin vaan, että meillä sohvalla saa lapset olla ja leikkiä ja rakentaa vaikka majan, jos siltä tuntuu.  Kai sitä jokainen sohva pysyy kauniina jos sillä ei istuta :). Kertokaa joku mulle onko teillä lapsi joka ei koskaan hypi sohvalla?

Lue edellinen postaus: Istun täällä saatanan pimeässä huoneessa

-Umppu

Istun täällä saatanan pimeessä huoneessa

*Sisältää mainoslinkkejä

Meidän heinäkuu oli vain ohi kiitävä hetki. Juuso on viettänyt kesälomaa lasten kanssa ja mää oon ollut töissä. Järjestely on toiminut kaikin puolin oikein mukavasti ja oon saanut sitä omaa tekemistä ja pikkuhiljaa pääsyt taas tuntemaan minkälaista se elämä on myös sielä kodin ulkopuolella. On todella paljon asioita, mitkä on auki mitä mun pitäisi tehdä, mutta se kiikastaa muualta johtuvista syistä ja tunnetusti kun olen ihmistyyppiä, että olisi parempi olla ollut jo eilen valmista niin turhaudun odottamaan. Muutin tmi toiminnan oy:ksi ja en todellakaan tiennyt että kaikenmaailman asiat kestää ja kestää aivan tuhottoman kauan..

Yöt on edelleen katkonaisia mutta parempia… Kun tulen töistä kotiin olen aktiivisena lasten kanssa siihen nukkumaan menoon asti. Saatan istahtaa sohvalle vasta illalla tai oikeastaan keskellä yötä aivan lopen uupuneena. En tiedä mitä teemme oikein ja mitä väärin, mutta meidän keskimmäinen ei meinaa nukahtaa sitten millään. Kaikki mahdolliset kikat on kokeiltu jo miljoonaan otteeseen ja voin sanoa, että vähiten mua kiinnosta istua saatanan pimeessä huoneessa tunti tolkulla iltaisin, kun kaikki muut asiat roikkuu.

Miksi lapsi ei nukahda on se mun suuri kysymys mihinkä en keksi vastausta. Muistan joskus arvostelleeni niitä vanhempia, jotka istuvat sielä sängyn laidalla ja nyt olen itse siinä samassa pisteessä. En voinut käsittää sitä ennenkuin koen sen saman. Muut lapset meillä vaan jätetään sänkyyn toivotetaan hyvät yöt ja he nukahtavat lähestulkoon heti.

Televisio saamutetaan.. leikit kerätään.. iltapala syödään.. hampaat pestään.. luetaan iltasatu ja mennään nukkuun.. siitä se kaikki vasta alkaa. Kun annat kotona itsestäsi sen 100 ja töissä saman verran ja usein myös yöllä niin missä menee se raja? Tiedän että kaikilla olisi varmasti antaa vaikka minkälaisia vinkkejä, mutta niissäkin täytyy asettua meidän perheen asemaan. Meillä on täällä ne kaksi muutakin joillekka pitää antaa aikaa ja laitaa nukkuun ja tehdä kaikki iltatoimet.

En halua kuitenkaan järjestä joka ilta mitään kamalaa itkukohtausta, koska se koettelee hermoja entistä enemmän ainakin omalla kohdallani ja se herättää  aina jonkun lapsen. Vivian lopetti nyt myös tutin ja silläkään ei voi niin sanotusti häntä enää ”vaimentaa” tai ehkä rauhoittaa on se oikea termi. Kun kärsin itse kamalasta väsymyksestä, niin ehkä en vain jaksa yrittää tarpeeksi. Ehkä olen liian väsynyt ja en vain keskity tarpeeksi? Olen lukenut ties sun mitkä opukset ja tuntuu ettei mistään ole apua. Juusolla on onneksi tässä asiassa pidempi pinna.. ja se yleensä laittaakin Vivianin nukkuun.

Mun on pakko myöntää, että tarvitsen jossain vaiheessa päivää sen oman hetken. Tarvitsen ainakin puolituntia, että kuulen omat ajatukseni. Meillä on töissä hirvee härdelli kokoajan ja sama jatkuu kotona ja musta tuntuu, että en pysy itse mukana kohta kelkassa. Se turhautuminen siinä tilanteessa, kun haluaisit mennä itse vaikka 9 nukkuun ja lapsi on elämänsä voimissa..

Toivon todellakin että tämä on nyt tas joku vaihe, mikä ei kestäisi tolkuttoman pitkään. Meillä on jo päiväunien kanssa vähän niin ja näin nukutaanko niitä, niin tietenkin sitä omissa ajatuksissa ajattelisi, että illalla sitä ollaan väsyneitä, mutta ei. Kaikki normaalit jutut kotona sujuu oikein mukavasti, eikä ole sen kummemmin valittamista. Vivian on niin reipas isosisko ja Vikke touhottaa minkä kerkiää. Vieläkun se unikortti loksahtais kohdalle niin <3. Nyt on kaksi yötä peräkkäin, kun Vikke on herännyt vain kerran, mikä tuntuu itsestä taas yhdeltä suurelta työvoitolta. Toivottavasti näitä öitä tulisi lisää.

Mun muutama viikko ”normaalilla työajalla” 5p viikossa kertoi mulle ainakin sen, että en ole siihen vielä todellakaan valmis.  Onneksi pian on elokuu ja saa taas himmailla ja olla lasten kanssa enemmän. Mää niin toivon, että meille se aurinko paistaa, koska nää säät on yks iso vitsi.

Vaikka meidän vauva aika olemaan jo lopussa niin odotan kuitenkin sitä tulevaa arkea, kun alkaa koulut ja päiväkoti ja kaikki on selkeää. Kesä mennään viipottaen ties sun minne ja siinä on haastavaa pitää kiinni niistä tärkeistä rutiineista. Jos olisi nuorena tiennyt, niin olisin nukkunut silloin varastoon. <3

Ellokselle olisi taas koodia: *Tarjousehdot 365404: Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Alennus on voimassa 30.7.2017 asti, ja sen voi käyttää vain kerran. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä tuotemerkkeihin Odd Molly, Vagabond, UGG, Odd Molly Home, Spanx, Morris ja Marimekko. Shoppaile TÄÄLTÄ*

Lue edellinen postaus: Kamalin päivä selätetty

-Umppu