Totutetaanko me lapsemme liian hyvään?

*Sisältää mainoslinkkejä

Silloin kun itse olin nuori oli elämä hyvin erilaista, kun vertaa vaikka nykypäivään, vaikka siitä nyt ei vuosikymmeniä olekkaan. Rahaa ei todellakaan ollut siinä määrin käytettävissä kun nykypäivänä ja esimerkiksi sosiaalista mediaa ei ollut. Kun muutin omilleni niin sain mummo vainaalta muutaman kattilan. Kaikki tavara oli saatua, koska ei vaan yksinkertaisesti ollut rahaa ostaa uutta. Kun aloitin kampaamo työt sain puoli vuotta alkupalkkaa mikä oli 865 euroa muistaakseni käteen jäävä osuus ja siitä oli heti vuokra 570e.  Elämiseen jäävä osuus oli siis 295 euroa. Sillä sitten oli tultava toimeen, kun muuta tuloa ei ollut. Tästä maksettiin puhelin, sähkö ym pakolliset laskut..

Nuudelipaketit tuli tutuksi ja riisi ja tonnikala. Kyllä sitä vaan ihminen pienellä selvis, kun oli pakko. Ei silloin ollut kenelläkään mun kavereilla sen enempää rahaa käytössä ja läheskään kaikki evät olleet töissä vaan opiskeli. Sitä ajettiin pyörällä baariin ja keiteltiin kotiviiniä :).  Nykyään tuntuu,, että nuorilla on asunnot keskustassa, hienot autot, merkki laukut ja rahaa käytettävissä pilvin pimein. Käydään sunnuntai brunssilla ja juodaan skumppaa.

 

Mietin näitä asioita ja mietin todellakin sitä että onko nykypäivän nuorilla (ei suinkaan kaikilla, enkä nyt halua yleistää) käsitystä ihan sellaisesta tavallisesta elämästä. Tarkoitan lähinnä sellaista, että herätään aamulla ja mennään normaalisti töihin ja tehdään ihan niitä tavalliseen elämään kuuluvia asioita.

Hyysäämmekö me vanhemmat lapsiamme niin, että niistä tulee nykypäivänä aivan uusavuttomia? Ennen sitä vaan mentiin ja annettiin mahdollisuus opetella mielestäni paremmin selviytymään tilanteista. Ei ollut puhelimia tai muutenkaan mitään yhteydenpitovälineitä. Ainakaan mun kaveripiirissä ei kenelläkään ollut rahaa. Jotkut sai viikkorahaa ja toiset kuukausirahaa ja osa ei saanut rahaa ollenkaan. Hyvin me silti selvittiin. Uskon, että myös se on antanut eväät siihen että ymmärtää että mikään ei tule ilmaiseksi ja rahan eteen tarvii tehdä TÖITÄ.

Monelta vanhemmalta kuulee että kun oma lapsuus on eletty köyhyydessä niin ainakin oma lapseni saa kaiken mintä haluaa.. En voi käsittää mitenkä joku edes ajattelee noin. Jos lapsi on töissä ja asuu vanhemmillaan on mielestäni fiksua pyytää lapselta edes pientä ”vuokraa”. Silloin on jo edes pieni käsitys siitä että elämiseen vaan yksinkertaisesti menee rahaa. Ei oleteta että vanhemmat elättää hamaan tulevaisuuteen. Tiedän pari minun ikäistä tyyppiä, jotka ei ole päiväkään tehnyt töitä, koska isi maksaa kaiken, mutta valitettavasti sen kyllä heistä huomaa. Millän ei ole mitään arvoa ja siinä samalla ei osata arvostaa muiden saavuutuksia.

 

Eräs tuttuni kertoi hänen ollessan esimies tehtävissä tuli häneltä hänen alainen pyytämään työvuoron siirtoa… Syy siihen oli että oli pakko päästä salille.. Ja kun vuoroa ei vaihdettu niin suututtiin.. Kun itse sain töitä suoraan valmistuttuani niin asiat ei olisi voineet olla paremmin. Vaikka palkka oli suorastaan ”paska”, niin olin niin super onnellinen siitä, että minulla ylipäänsä oli edes töitä. Meidän alalla aloittaminen oli silloin paljon haastavampaa kuin nyt. Et voinut markkinoida omaa osaamistasi esim somen avulla, vaan muistan kun jakelin mainoksia postilaatikkoon että saisin asiakkaita. Työntekijän kulut on myös työnantajalle kovat, jotenka jos et saa rahaa kassaan teet firmalle tappioo.

Kun opiskelin ammattikoulussa kävin säännöölisesti oman alani töissä lähes joka päivä koulun jälkeen. Lisäksi kilpailin silloin kilpacheerleader ryhmässä ja treenasin 5 kertaa viikossa. Joskus hieman väsytti, mutta sellaista elämä välillä on. Nykyään seurataan paljon julkkiksia ja havitellaan samantyylistä elämää.. Mietin vaan missä se maalaisjärki on ihmisillä. Laittaisinkin nyt meidät vanhemmat vastuuseen mitenkä ohjaamme omia lapsiamme eteenpäin tässä maailmassa. Ei kaikkea voi anataa eteen hopeatarjottimella.

Mulla oli joskus työhajoittelija jolle sanoin, että voisit mopata lattian, niin se kysyi että kuinka tätä moppia käytetään…

Annetaanko me 18-vuotis lahjaksi keskusta asunto kaikilla herkuilla, oma auto ja siihen mätsäävä merkkilaukku? Olen itse avannut lapsille rahaston, minne menee joka kuukausi hieman pesämunaa säästöön. Sen on tarkoitus olla sitten kotoa muuttaessa apuna esimerkiksi ensiasunnon ostoa varten nykyään tarvittavaan käsirahaan. Vili on jo kova säästämään ja hänen tilillään on usein enemmän rahaa kun äidillä :). Ainakin yritän opettaa lapsilleni jokainen päivä mistä se raha tulee ja ilman töitä ei ole rahaakaan. Kerron myös mitä kaikkea palkasta on maksettava ensin  ja sitä kuinka se ei suinkaan ole kokonaan sinun käytettävissä.

 

Ei niitä 18 vuotiaita tarvitse enää höösätä ja paapoa kuin pieneiä lapsia.. Sitten on niitä tapauksia kun äiti soittaa lapsilleen töitä tai muuta vastaavaa.. Työntekijä varaa loman ennenkuin on edes kysynyt onko silloin mahdollista pitää lomaa. Tuskin sitä työpaikkaa edes olisi jos työntekijä olisi tarpeeton. Mitä te olette mieltä onko asia osittain näin? Itse mietin että näiden lapsien tulevaisuus tulee olemaan haastavaa, kun pienikin vastoinkäyminen koetaan suurena ja se voi romuttaa koko elämän..

 

 

 

Kaikki sisustamisesta kiinnostuneet. Tässä hyvä vinkki hieman säästää panosta/pihistä meiningillä. Furnitureboxin* sivuilla on paljon todella edullisesti tyylikkäitä design huonekaluja shoppaile TÄÄLTÄ*  Nyt sielä on käynnissä design viikot ja teillä on vielä 2 päivää jäljellä aikaa shoppailla.

 

Edellinen postaus: Mikä ihanuus

-Umppu