Huolissani nuorista aikuisista

Missä vaiheessa meillä nykypäivänä tapahtuu aikuistuminen? Olen itse tällä hetkellä 35-vuotias ja musta tuntuu itsestäni siltä, että tämän hetken nuoret elävät aivan täysin erilaista elämää, kun mitään vaikka itse eli 18-20 vuotiaana. Toki asiat on muuttunut ja maailma on kehittynyt huimasti sinä aikana, mutta tuntuu että sellaiset ihan perus elämään liittyvät asiat on ihan hukassa. (ei kaikilla enkä yleistää, vaan kirjoitan nyt ilmiöstä).Vaikka se oli ehkä elämässäni sitä aikaa, kun mentiin eikä meinattu ja juhlittiin lähes joka viikonloppu, niin silti uskon että ikäisilläni oli ehkä hieman erilaiset elämän arvot kun nykypäivänä. Lähestulkoon tärkeimpänä asiana pidettiin kuitenkin kaiken sen biletyksen lomassa, joko opiskelupaikkaa tai työpaikkaa. Ei ollut todellakaan itsestäänselvyys, että kaikille se työpaikka löytyi. Minä ja ystäväni olemme tehneet jos jonkinlaista hanttihommaa. Työntekoa ei pelätty oli se sitten mitä vaan. Osa jokoi lehtiä ja osa myi marjoja kaupan pihassa.

Musta tuntuu että tämän hetken nuorilla on aivan epärealistinen kuva ylipäätänsä työnteosta, elämästä ja rahasta. Työnteko on oikeasti tietyllä tapaa vastuun ottamista. Vastuun ottamista omasta elämästä ja tulevaisuudesta. Se mitenkään työn hoitaa omassa elämässään, on sillä suuret vaikutukset tulevaisuuteen. Oletetaan että töissä voi käydä silloin kun huvittaa ja jos on vähän rankkaa niin pidetään vapaita. Oletetaan jotenkin tietyllä tapaa että olet ”lahja” työpaikalle. Ei voida ymmärtää vaikka sitä, että isossa työyhteisössä määrätään työvuorot. Silloin se tarkoittaa sitä että kun on helle päivä, et saa välttämättä töistä vapaata siitä syystä, että haluaisit mennä rannalle. Töistä ollaan pois vain silloin kun ollaan sairaana.

Jotenkin monelta nuorelta puuttuu tiettyllä tapaa ehkä jonkinlainen nöyryys työntekoa kohtaan. Sitä vaan kuvitellaan että raha kasvaa puissa ja elämä on yhtä hengailua. Tämä ei TIETENKÄÄN koske kaikkia, sillä meistä jokainen ihminen on erilainen. Haastattelin tähän asiaan liittyen yhtä asiakastani, joka oli 20-vuotias. Hän sanoi tunnistavansa ilmiön, mutta sanoi silti että hän on itse tehnyt 15-vuotiaasta asti töitä ja on nytkin koko kesän töissä ilman lomaa, eikä voi ymmärtää tätä ilmiöö itsekkään. Jotenkin vaan itsestä tuntuu siltä että moni vanhempi pelkää tietyllä tapaa antaa sille omalle lapselle vastuuta. Heidät paapotaan niin pilalle että he eivät selviä tästä elämästä. Olisiko tässä vaiheessa aika meidän vanhempien aika herätä tähän asiaan ja tarkastella, sitä omaa tyyliä toimia, kasvattaa ja antaa sitä vastuuta.

Kun lapsesi kasvaa kohti aikuisikä, niin hän on jo silloin vastuussa omista asioistaan. Ei silloin äidin tai isän kuulu soittaa lapsensa puolesta kaikkia asioita. Pahimmassa tapauksessa sinne työpaikkaan, että meidän Lissulla on nyt kurkku kipeä, eikä voi tulla töihin.  Omilleen muuttaminen tulee lähes kaikille ajankohtaiseksi jossain vaiheessa. Jos lapsesi ei ole koskaan pessyt pyykkiä, käynnistänyt tiskikonetta (mitä ei lähestulkoon joka talosta löydy), käynyt kaupassa, maksanut laskuja tai ylipäänsä hoitanut mitään, niin eihän silloin voi olettaa että hän pärjää.

Tuntuu että monelta nuorelta puuttuu tietynlaiset tavoitteet elämässä. Muistan kun itse pääsin yläasteelta ja mietin, että mihinkä haluan. Minulla oli hyvät hyvin selvät sävelet että haluan Parturi-kampaamo kouluun. Kaikilla ystävilläni oli myös jonkinlainen suunnitelma. Ne jotka halusivat johonkin tiettyyn ammattiin, joka vaatii enemmän opiskelua hakivat lukioon ja siitä jatko opintoihin. Lähestulkoon aina koulun ohella tehtiin töitä. Se tarkoitti käytännössä sitä, että kun koulu loppui niin työt alkoi. Vuoroja otettiin niin paljon kun niitä saatin ja kaikki kesät oltiin vain töissä. Päivät oli todella pitkiä mutta ei niistä valitettu.. Jollainhan se oma eläminen piti kustantaa ja todellakaan sen vuokran ja laskujen jälkeen ei rahaa juurikaan jäänyt mihinkään muuhun.

Rahaa laitettiin siinä samassa säästöön. Ei silloin käyty jatkuvasti ulkona syömässä, koska siihen ei ollut varaa tai tehty muutenkaan kokoajan jotain reissuja.  Kun oli vähän ylimääräistä niin mentiin Heseen postissa tulleiden kuponkien kanssa syömään. Ehkä rahaa on nykyään enemmän käytössä ja vanhemmat vauraampia, kuin silloin, silti todella tärkeänä pidän sitä asiaa, että opetetaan mistä se raha tulee. Se tulee tekemällä töitä! Kokoajan saa lukea lehdistä kuinka näitä julkkiksia yksi kerrallaan ilmestyy kertomaan, kuinka luottotiedot on mennyt ja kuinka ulosotossa on useits kymmeniä tuhansia… ne ihmiset mitä nuoret ihannoi ja tavoittelevat heidän elämäänsä.. Tietyllä tapaa asia on hyvin yksinkertainen: jos sinulla ei ole varaa, niin sinulla ei ole varaa. Lue aiempi postaukseni ”kuka sortuu feikkilaukkuihin”. Nää on mun mielestä juurikin niitä ilmiöitä, mitkä on se täydellisen some-elämän seurauksena… taas jälleen kerran..

Kuvat Noora Näppilä

Asu Berschka

-Umppu

Kaupallisen yhteistyön väärinkäyttö ja huijaaminen

Välillä ihmettelen tätä muuttunutta markkinointi systeemiä, mikä vaikuttaa ainakin omalla kohdallani esimerkiksi tämän blogin kirjoittamiseen hyvin paljon. Nykyään on todella tarkkaa se, että et harrasta niin sanottua piilomainontaa. Jos olet esimerkiksi saanut jotain tavaraa ja teet siitä postauksen blogiisi on se aina oltava kaupallinen yhteistyö. Se on minun mielestä tietyllä tapaa ehkä vähän hassua ja hullua, koska jos saan joltain/jostain jonkun pienen asian johonka vaikka ihastuin (ilman mitään velvotteita mainostaa tai kirjoittaa siitä yhtään mihinkään ) ja haluan jakaa sen lukijoilleni niin se lasketaan kaupalliseksi yhteistyöksi. Itse ajattelen tässä asiassa ehkä hieman mustavalkoisesti, mutta koen että on aivan eri asia saada vaikka esimerkiksi hiuspanta lahjaksi, kun vaikka matka maailman ympäri. Voi olla että sen pannaan arvo rahassa on muutaman euron ja matkan voi olla useita tuhansia.

Minkä takia me blokkajajat ja sosiaalisessa mediassa esiintyvät joudumme tiettyllä tapaa aivan erilaisen syyniin, kuin kukaan muu. Ei ketään kiinnosta formulakuski kenellä on Red Bull lippis päässä televisiossa tai muut vastaavat todella suurta näkyvyyttä saavat brändit. Ne ihmiset ketkä niitä esittelevät saattavat saada niiltä firmoilta satoja tuhansia,  varmasti jotkut joka miljoonia, kun esimerkiksi urheilusta on kyse (viittaan tällä nyt esim jalkapallon mm-kisoihini… niin onko se verrattavissa siihen hiuspantaan.

Kaikkihan eivät merkintöjä käytä, vaikka pitäisi. Osa siis edelleen syyllistyy siihen niinsanottuun piilomainontaan. Tässä on myös tietyllä tapaa sellainen ristiriita, että kun vaikka blogi tekstin alkuun läväytetään (meillä FF) iso oranssi KAUPALLINEN YHTEISTYÖ niin se merkintä karkoittaa lukijoita. Ymmärrän sen, että ihmiset eivät jaksa lukea mainospostauksia ja varsinkin jo ne on tylsiä ja ei kiinnostavista aiheista. Yhdestä hiuspannasta on vaikea saada yhtä postausta aikaiseksi  ja sellainen ylenpalttinen hehkuttaminen (varsinkin jos tuote on huono) on mun mielestä enemmän harhaanjohtavaa markkinointia, kun ”piilomainonta”. Uusien sääntöjen myötä kuitenkaan se ei esimerkiksi riitä, että kirjoitat vaikka blogiin *panta saatu, vaikka pannasta kirjoittaisit kyseisen lauseen.

Mää vertaan meitä bloggaajia nyt niihin megatähtiin, siitä syystä että se on hieman eri asia olla joku seurattu maailman tähti, kuka kävelee punaisella matolla täysin saduissa tamineissa. Hänet kuvataan joka ikiseen lehteen, televisioon ja someen. Hänen asunsa saa miljoonien ihmisten huomion ja näkyvyyden ja missään ei lue, että kaupallinen yhteistyö tai että asu saatu. En tiedä saatteko kiinni mun pointista? Lähinnä siis siitä, että ne maailman seuratuimmat ihmiset hyödyntää piilomainontaa kaikista eniten.

Ihmettelen tätä suurimmaksi osaksi blogeihin  ja instaan kohdistuvaa käytäntöä. Eräs blogaaja sain huomautuksen blogistaan, sillä kaupallinen yhteistyömerkintä ei kuulemma näkynyt tarpeeksi selvästi. lue juttu täältä*. Harva käyttää instassakaan merkintöjä. Toki niitä on alkanut moni firma myös todella hanakasti vaatimaan.  Myös ihmettelen tavallaan sitä toista puolta ja ilmiöö, mitä tästä koko some hömpästä pahimmillaan on seurannut. Jonkun mielestä on jotenkin coolia laittaa merkintä #kaupallinenyhteistyö… jotkut koittavat sitäkin piilotella ja käyttävät #collab tai #ad, ettei kuvateksi olisi niin kaupallisen näköinen… sekin on sitä harhaan johtavaa.

Esitetään ihmisille ja seuraajille aivan täysin totuudesta vääristeltyä kuvaa. Matkustetaan jatkuvasti ja juodaan shamppanjaa pöydällä somisteena seisovan Chanelin kanssa. Totuus on kuitenkin ihan muuta. Kamalat velat niskassa ja järkyttäviä ulosottovelkoja. Näitä tapauksia putkahtelee esiin jatkuvasti lehdissä. Mun mielestä olisi enemmän kun tärkeää nimeomaan tässä tilanteessa kertoa siitä, että jokin tavaraa, matka, hotelli, bileet tai mikä ikinä nyt onkaan on saatu, koska näillä ihmisillä ei oikeasti ole rahaa elää sen kaltaista elämää, mitä he tuovat julki ja antavat sillä nuorille täysin epärealistisen kuvan elämästä. Ja uskokaa tai älkää… näitä on aika paljon.

Eli vaikka blogin otsikon jälkeen on iso merkintä kaupallisesta yhteistyöstä, niin se ei tarkoita sitä että se kannattaisi joka kerta ohittaa kai jättää lukematta. Aina ne eivät ole vain jonkun tietyn tuotteen hehkuttaamistä, vaan siellä voi myös olla tärkeääkin asiaa. Moni bloggaajista on kuitenkin täysin kaupallistanut bloginsa ja jokainen postaus on pelkkaa kaupallista. Ymmärrän sen siinä mielessä varsinkin, jos ainut työ mistä raha tulee pöytään on blogin kirjoittaminen. Silloin niitä kaupallisia yhteistöitä pitääkin tehdä, sillä niillä elätetään se oma perhe/elämä tai minkälainen elämä kullakin on.

Se on tietyllä tapaa ehkä lukijoiden kannalta hieman ristiriitaista. Jos jokainen otsikko alkaa aina kaupallinen yhteistyö merkinnällä, niin ehkä siinä herää kysymys, siitä että onko nämä tekstit ollenkaan kirjoittajan omia mielipiteitä. Joillekin bloggaaille saatetaan tehdä jopa tekstit valmiiksi, mitkä he julkaisevat omassa blogissaan. Jotain bloggaajaa ei välttämättä edes kiinnosta ne omat lukijat niin paljoa kunhan he saavat vain paljon niitä kaupallisia yhteistöitä, mikä taas merkkaa enemmän rahaa. Mitä fiiliksiä teille lukijoille herättää suuri merkintä kaupallisesta yhteistyöstä. Tykkäättekö lukea niitä vai onko ne luotaantyöntäviä.? Onko teillä jäänyt esimerkiksi jonkun blogin seuraaminen kokonaan pois vain siitä syystä että kaupallisuus näkyy blogissa liikaa?

Mua myös ihmetyttää tavallaan se, että jos blogi ei ole täynnä selfieitä, niin ainahan joku ne kuvat ottaa. Mun mielestä kuvaaja on aina kohteliasta mainita blogissa. Onko sekin jokainen kerta kaupallinen yhteistyö, koska teet sen postauksen? Entä jos kuvissa esiintyvä vaate on mainittu (siitä syystä, että jos se ei ole niin saat aina kommentteja ”mistä mekko”) niin onko sekin aina se kaupallinen yhteistyö? Ylipäänsä jokainen blogi kirjoitus on jollain tapaa kaupallinen yhteistyö siinä tapauksessa. Ilman niitä kuvia ja vaatteita blogin kirjoittaminen henkilönä ei olisi edes mahdollista.

Osa  ammatikseen bloggaavista saattaa tienata useita 1.000:ia näillä kaupallisilla yhteistöillä bloginsa kautta. Silti suurin osa bloggaajista tekee tätä samaa oikeastaan vain harrastuksena ilman palkkaa ja saattaa saada vain tuotteen postausta vastaan. Jos ajattelen itseäni, niin saan tästä blogin kirjoittamisesta palkkaa ihan suhteessa siinä, kuinka paljon blogissani on lukijoita. Kaupalliset yhteistyötä tuovat usein lisätuloa ja joskus ne ovat pelkästään saatuja tuotteita. Toivottavasti saitte mun asiasta kiinni ja hiffasitte mitä ajan takaa.

Kuvaus Noora Näppilä

-umppu