Varaudu eroon etukäteen!

Nykyään uutisilla iltapäivä lehdissä ei ole enää mitään järkeä. En tiedä miksi niitä edes luen, koska yleensä sielä ei ole sellaisia kirjoituksia mistä tulisin hyvälle fiilikselle, vaan päinvastoin. Nyt luin otsikon missä oli viestinä ”varaudu eroon jo siinä vaiheessa kun kaikki on vielä hyvin! Siis mitä?

Jos oon tällä hetkellä onnellinen niin pitäiskö mun alkaa nyt miettiin että kyllä määkin varmaan kohta eroon, kun kaikki muutkin? Ei todellakaan. Mää en missään tapauksessa edes haluaisi erota. Mulla ei ole siihen minkäänlaista syytä. Mua ehkä jopa ärsyttää se että joku edes  miettii, että mitä jos ja alkaisi elämään elämäänsä niin ,että mitä jos tässä erotaan. Ihan varmasti se ero tulisi ennenpitkää.

Perisuhde harvoin kenelläkään on pelkkää lovee. On niitä mahtavia hetkiä, mutta samaan syssyyn mahtuu hirveitä riitoja. Mää jopa välillä tykkään riidellä, koska sen jälkeen on parasta aina se sovinto. Riidat puhdistaa ilmaa  ja usein siinä hetkessä saa kakistettua ulos sellaisia asioita, mitkä painaa mieltä. Mun mielestä myös se riitely kuuluu hyvään parisuhteeseen.

Mun mielestä hyvässä parisuhteessa tärkeintä on luottamus. Se että voit luottaa toiseen ihmiseen täysillä. Parisuhteessa on erilaisia vaiheita ihan samalla tavalla, kun lasten kanssa. Voihan sitä vaikka jopa ihastua toiseen, vaikka rakastaisi toista. Sen totesimme jopa temppiksessä ;). Mun mielestä rakkaus on parasta silloin kun sun ei tarvitse yrittää mitään, mitä et ole. Kelpaat sellaisena kun olet. Mun ei tarvitse kotona miettiä miltä mää näytän, koska tiedän että sillä ei ole mitään merkitystä. Mää haluaisin että ihmiset uskoisivat enemmän ikuiseen rakkauteen ja sen tuomaan hyvään.

Onhan toki niitä tilanteita missä se ero saattaa olla ainut ratkaisu ja paras ratkaisu kaikille. Mun mielestä se ei saa kuitenkaan olla lähtökohta esimerkiksi avioliitossa. Jotenkin itse ajattelisi asiaa ennemmin niin, että silloin kun suhteessa on kaikki hyvin niin silloin kannattaa mennä vaikka pariterapiaan ja tehdä suhteesta entistäkin parempi… eikä siinä vaiheessa kun toiselle ei voi edes enää puhua.

Mää usein ihmettelen sitä kun pitkä avioliitto loppuu. Ihmiset lähtee eri teille niin miksi usein se mies ”nappaa itselleen” se 20-vuotta nuoremman tyttöystävän.? Asia ei sinänsä mulle kuulu, mutta ihmetyttää todella paljon. Hyvällä säkällä omat lapset on saman ikäisiä kun uusi tyttöystävä. En voi myöskään yleistää mutta yleisempi käytäntö tässä toiminnassa on miehillä, kun naisilla. . . Kunhan vaan mietin.

Kesällä hääsesonki käy kuumimmillaan ja morsiamia parveilee kirkon rappusilla. Sitä kuulee vuosi vuodelta mitä erikoisimpia hääjuhla spektaakkeleja. Me ollaan kesällä oltu 8 vuotta naimisissa. Sekin on kai jo nykypäivän mittapuulla ”pitkä avioliitto” vaikken itse sitä vielä pidä sen kummoisempana saavutuksena. Jos katson vaikka omia vanhempiani jotka ovat olleet naimisissa yli 30 vuotta niin sitä voi jo pitää saavutuksena..

Jos kesän hääpareille voi jonkun vinkin antaa niin keskittykää siihen rakkauteen sen spektaakkelin sijaan. Naimisiin ei kannata mennä väkisin tai siitä syystä että jos muutkin niin määkin tai että haluaa häät. Mitä muut on mieltä että onko jopa huvittavaa keskellä onnea miettiä: että mitä jos me erotaan?

Ja P.S mulla on teille jännittäviä uutisia kerrottavana.. ehkä jo huomenna..

ja P.P.S sen voin kertoa että EN ole raskaana 🙂

Lue viikon postaukset:

Kuinka urheilu on kasvattanut minusta vahvan?

Jos lapsi stressaa koulua

Mikä on kesän toivotuin hiustrendi?

Mitä tapahtui viikonloppuna?

Tarviiko olla hullu käydessään terapiassa

Minut nimitettiin reheväksi naiseksi

Kuvaus Noora Näppilä Kuvan asu House of Brandon*  ja koko kauppa on nyt -20%!!!!! Shoppailemaan TÄÄLTÄ*

 

Jos lapsi stressaa koulua..

Koulunkäynti on muuttunut todella paljon esimerkiksi siitä, kun olin itse ala-asteella. Mää välillä pyörittelen silmiä uusille jutuille koulussa enkä todellakaan ymmärrä mihin niissä pyritään. Yks mikä mua itseäni suunnattomasti ärsyttää on se että jossain tietyssä ajassa pitää tehdä koe. En tarkoita tällä nyt sitä että sulla on tunti aikaa biologian kokeeseen, vaan esimerkiksi erilaisia lukutehtäviä ja vaikka toisena esimerkkinä kertotaulu.

Mää puhun nyt omasta lapsestani, joka stressaantuu helposti. Jos kello on 2 minuuttia yli 8 ja koulu alkaa 15 yli (matkaa koululle noin 200m) iskee paniikki ”mää myöhästyn”. Samantien tulee hirvee stressi siitä, että mitä siitä seuraa jos myöhästyy. Tää sama asia toistuu monessa asiassa. Mun lapseni on todella hyvä ja lahjakas matematiikassa… mutta siinä vaiheessa kun kokeisiin tulee kello mukaan iskee se sama paniikki ”aika loppuu kesken” ja tehtävistä  ei ehdi laskea edes puoliakaan, koska kokoajan miettii koska aika loppuu (stressi). Mikä logiikka esimerkiksi tällä kellolla tehtävissä on?  Mitä jos se kelloa vastaan taistelu aiheuttaa jollekin lapselle niin kovan stressin ettei saa laskettua? Ei kaikki tavat sovi kaikille ja mun mielestä sekin asia olisi hyvä huomioida. Jos matikan kokeet on lähes aina 29/30 ja kertotaulu kokeet on 15/30 niin eikö se jo kerro että siinä ongelmaksi muodostuu juurikin se aika. Ollaan tätä asiaa mietitty monen vanhemman kanssa ja tultu sihen tulokseen, että meille äiteinä on tärkeintä, että ne laskut mitkä lasket on oikein ja jätä ne tyhjäksi mitä et ehdi.

Nykymaailmassa pitää kaikki tehdä tuli perseen alla niin pitääkö se tapa omaksua jo lapsena? Ymmärrän sen pointin että esim kertolaskut pitää, tai pitäisi osata ulkoa, mutta voin hyvänä esimerkkinä sanoa: että pärjää sitä ilman sitä taitoakin eteenpäin elämässä. Mua ei koskaan kiinnostanut lukuaineet, mutta muissa aineissa taas loistin. Me ollaan kaikki erilaisia ja eikö kaikki pitäisi huomioida yksilöinä.

Mää en itse henkilökohtaisesti muista että mulle olis koskaan ala-asteella tullut noin paljon läksyä kun mitä esimerkiksi nykyään tulee. Mun mielestä se ei oo järkevää että koulun jälkeen istutaan siinä pöydän ääressä tunti tolkulla jatkamassa sitä mihin jäätiin koulussa. Siitä muodostuu pakkopullaa ja kiinnostus lopahtaa.. Uusien asioiden oppiminen ei ole enää kivaa vaan rasittavaa ja kuormittavaa.

Koulu on tärkeää ja oppiminen tärkeää, mutta joku roti tähän hommaan. Kokoajan muuttuu opetussuunnitelmat ja keksitään mitä erikoisempia juttuja. Koulu vaatii myös vanhemmilta paljon enemmän, kun ennen. Mää en osaa edes kirjoittaa sellaisia kirjaimia mitä nykyään käytetään vaikken koe olevani ihan fossiili.

Jos minä haluaisin hoitaa oman osuuteni lapseni koulunkäyntiin täydellisesti niin se vaatisi multa todella paljon. Annan sille sen ajan minkä pystyn ja isä antaa omansa. On tässä elämässä muitakin velvollisuuksia, jotka pitää päivittäin hoitaa ja eihän se niin voi mennä, että lapset jää ilman ruokaa kun äidin ja isän pitää tehdä läksyjä, tarkastaa, kysellä, leipoo pikkuleipiä, päällystää kirjoja ja ja ja.

Mua nyt ehkä tää asia koskettaa henkilökohtaisesti ja siksi se nostaa tunteita pintaan. Mitenkäs muiden lasten koulunkäynti? Sujuuko kaikki mallikkaasti?

Lue edellinen postaus: Mikä on kesän kuumin hiustrendi?

Kuvaus Noora Näppilä

 

Kuvan asu Biancaneve* Housut* Takki*