Sun peppusi on täydellinen

*Sisältää mainoslinkkejä

Joskus mietin tämän hektisen arjen keskellä ihan sellaista, että tarviiko siinä elämässä olla aina joku tavoite, määränpää, tulosvastuu tai mitä näitä kaikkia nyt on. Mulle ainakin pysähtyminen on yksi vaikein asia, mutta aina kun sen teen mietin elämääni ja mitkä asiat siinä on täkeimpiä. Mitä väliä esimerkiksi sillä on minkä muotoinen sun peppu on, jos olet kuoleman sairas? Tai pömpöttääkö sun vatsa.. Jos ihmiset pystyisivät kiinnittämään huomion niistä negatiivisista asioista positiivisiin niin voin taata, että elämän laatuu tulee muuttumaan paremmaksi. Mää seuraan instagramissa Hidasta elämää sivustoa ja usein niistä muutamista lauseista saan ihan erilaista voimaa päivään.

Kuva minkä otsikkona oli: Siltä varalta, että unohdit muistuttaa itseäsi…. Peppusi on täydellinen, hymysi valaisee koko huoneen, mielesi on kaunis, olet enemmän kuin tarpeeksi, teet todella hienoa työtä ja elämäsi on arvokas. Voi kumpa osaisin itsekkin ajatella noin joka ikinen päivä. Todella monen on vaikea oppia rakastamaan itseään, mutta ihan jokainen päivä sitä voi harjoitella. En tarkoita tällä mitään ylimielistä meininkiä tai itsensä muiden yläpuolelle nostamista, vaan sitä että vaikka sanot aamuisin peilikuvallesi: Olen kaunis ja riitän. Jokaisella ihmisellä on oikeus muuttua, eikä oikeastaan mikään velvoita sinua olemaan sama ihminen, mikä olit vaikka vuosi sitten, tai kolme vuotta sitten.

Elämä kuljettaa eteenpäin ja eteen saattaa tulla tilanteita, mitkä vaikuttaa sinuun niin kokonaisvaltaisesti, että asioiden merkitys muuttuu. Jokin asia mikä ennen oli todella tärkeä voi olla tulevaisuudessa merkityksetön. Ihan jokaisella on oikeus kasvaa elämässä eikä sitä tarvitse pyydellä keneltäkään anteeksi.

 

Me ihan jokainen ansaitsemme tasa-arvoista kohtelua. Vaikka se kuulostaa hölmöltä niin se vaatii vahvuutta päästämään tai lähtemään irti tilanteista, mitkä tuo negatiivisuutta, mutta samalla se vaatii kärsivällisyyttä odottamaa sitä mitä ihan me jokainen ansaitaan.

Oikeastaan onnelliseen elämään tarvitaan aika usein luopumista. Kun osaa luopua asioista, mitkä tuo vaan negatiivisuutta elämään niin jo se tekee elämästä paljon mukavempaa. Se  on todella vaikeaa, mutta käsittämättömään palkitsevaa. Mää oon miettinyt paljon itseäni ja sitä kuormaa mitä kannan jatkuvasti. Huolehdin muista niillä viimeisillä voimilla. Joskus vaan on laitettava oma etu edelle ja olla vaikka vastaamatta siihen puhelimeen, vaikka se tuntuisi siinä hetkessä pahalta.

Kaikkia ihmisiä ei voi kannatella. Tarkoitan tällä sitä että sellaista tietynlaista luonnetta ei voi toinen muuttaa. On ihminen kenellä on käsi kipeä, eikä hän tee asialle mitään.. jos olet kehoittanut kymmenen kertaa lääkäriin eikä hän sinne mene, niin itse en jaksa kuunnella sitä valitusta päivä toisensa jälkeen. On asioita mitkä ei hetkessä muutu, mutta jos asiaa ei vie missään suhteessa eteenpäin ei se muutu koskaan. Olen todennut että jos mulla ei ole energiaa johonkin ihmiseen, niin annan olla.

Mää tulin just hetki sitten kotiin fitness viikonlopusta. Pari päivää putkeen herääminen ennen kukon pierua teki kyllä tehtävänsä. Ihanaa oli tulla kotiin, kun kaikki lapset hyppäs kaulaan huutaen äitiä. Käytiin yhdessä kylvyssä ja itse olisin jo aivan valmis nukkumaan. Ehkä vielä sinnittelen pari tuntia, kunnes kuukahdan.

Kuvissa näkyvä ihana kesäinen haalari löytyy House of Brandonin* valikoimista. Pääset katsomaan sitä täältä*. Musta on tullut ihan haalari hullu, koska ne on niin helppoja ja tyylikkäitä. Nyt House of Brandonilla on vielä super alet ja kaikista jo alennetuista tuotteista saa -20%. Mene shoppailemaan TÄÄLTÄ*

Kiitos taas upeista kuvista kuuluu Noora Näppilälle

Lue edellinen postaus: Fitness classic 2018

-Umppu

En voi olla kommentoimatta

Hetki sitten kirjoitin siitä kuinka vanhemmat on erilaisia. Perheet on erilaisia ja jokaisessa perheessä kasvatustavat on erilaisia. Mää törmäsin eilen postaukseen mitä jaettiin facessa. Päivitys oli itse The Daruden.  Se koski lähinnä (poikien pelaamista). Asia miksi otan siihen kantaa on se että oma poikani pelaa juurikin toista näistä mainituista peleistä (fortnite). Mää tiedän että jokainen lapsi on täysin erilainen. Toinen voi ahdistua pienestäkin asiasta ja toiseen sama asia ei vaikuta juuri mitenkään. Se että jos sinun lapsella on ongelma palaamisen kanssa, ei tarkoita että jokaisella samaa peliä pelaavalla on ongelma sen kyseisen pelin kanssa. Se mitä tällä tarkoitan on vaikka yhtenä esimerkkinä me lapset kenenkä vanhemmat eivät anna lapsilleen vaikka karkkia. Toisten sitä syödessä he jäävät ulkopuolelle… se on kuitenkin asia mitä ei voi loputtomiin vahtia ja usein ne keneltä se on totaalisesti kielletty on vanhempina niitä kenelle se muodostuu ongelmaksi. En yleistä, mutta nähnyt aika monta tapausta. Tai että toisen lapsi menee täysin sekaisin sokerista ja toiseen se ei vaikuta juurikaan millään tapaa.

Mun mielestä ihan jokainen vanhempi saisi katsoa peiliin. Jos yksi vuotiaana läntään lapselle I padi kouraan niin mitä voit silloin olettaa? Kuvitteleeko joku vielä 2018 luvulla ihan oikeasti, että voi suojella lastaan pahalta antamatta sille puhelinta tai vaikka pelata? Juuri luin otsikon, missä lastenhoitaja puukotti kaksi lasta.. Ihan mitä vaan voi sattua, koska vaan.

Mun mielestä tässäkin yksi suurimmista ongelmista on vanhempien väsymys, kiire ja oman somen käyttö. Lapsethan rakastavat leikkiä ja touhuta vanhempiensa kanssa, mutta jos vanhempia ei kiinnosta tai heillä ei ole aikaa niin se luuri todellakin kasvaa siihen käteen kiinni tai pelikonsoli. En missään nimessä ole kännyköiden tai pelilaitteiden puolesta puhuja  ja itseäni ilmiö huolestuttaa ihan yhtä paljon, mutta sellainen helvetin jeesustelu riittää. ”Mää teen lapseni kanssa kaiken oikein, mutta sää et”. Lukemaani postaukseen viitaten siinä kerrottiin kenelle peli ei sovi. Tuskin se peli sopii oikeasti kenellekkään, vaan se nyt vaan on se juttu… niinkuin oli hetki sitten Pokemon ja spinnerit.

Tätäkin juttua jakoi ihmiset kenellä esimerkiksi ei ole poika lapsia, tai omien lasten ikä ei ole lähelläkään sitä, että ylipäänsä pelaaminen olisi ajankohtaista. Meillä ei kumpikaan pienemmistä käytä mitään laitetta, paitsi poikkeuksellisesti pitkillä lennoilla ja siihen se jää. Onhan se pädi tapa saada lapsi paikoilleen ja hiljaiseksi, mutta sinä vanhempana vastaat seurauksista. Jos lapsesi menee siitä sellaiseen olotilaan, että huomaat sen ärtymyksenä, levottomuutuna, se häiritsee keskittymistä tai jotain muuta… niin mitä jos kokeilet vaikka sen sijaan itse touhuta jotain lapsesi kanssa.  Siinä on turha moralisoida toisia vanhempia tai syyllistää heitä (annat pelata se ei ole lapsellesi oikein).

Nykyään myös some on työ ja aika moni on saanut sillä itselleen kunnon ammatin. En haluaisi itse missään tapauksessa kieltää, jotain sellaista mikä vaan jatkuvasti yleistyy ja sitä tarvitaan työelämässä pysyvästi. Suurimmalla osalla yrityksistä esimerkiksi koko markkinointi perustuu someen. Sisällöntuottajat tekevät työnsä suurimmaksi osaksi somessa. Jos et sitä osaa tiput kelkasta tai jos yritys ei tee somea on markkinointi pahasti jäljessä.  Rajat voi jokainen itse asettaa. Mun mielestä suurin asia mikä lapseen vaikuttaa on vanhempien rakkaus ja läsnäolo. Se on vaikka syy miksi en koskaan puhu puhelimessa iltaisin… koska vietän sen ajan mun lasteni kanssa. Ne on ne viimeiset mehut mitkä musta irti lähtee ja haluan antaa ne heille.

Oikeesti jos perhe asiat on kunnossa, lapsella on turvallinen olla kotona. Arki on tavallista ja onnellista. Vanhempiin voi luottaa ja he ovat läsnä… niin ei yksi peli sitä kokonaisuutta romuta. Mutta jos kaikki yllämainitut on päin helvettiä niin ihan varmaan vaikuttaa peli, kun peli.

Mää en itse allekirjoita mitään ruutuaikaa tai peli aikaa. Jos joku niin tekee niin tehkööt. Se ei ole multa pois, eikä meidän tekeminen ole muilta pois. Mulla on alusta asti ollut lasten kanssa selvät sävelet. Vanhempia kunnioitetaan ja totellaan. Jos haluan että lapseni lopettaa pelaamisen niin sanon että se loppuu ja silloin se loppuu. Jos sanon että laita puhelin pois niin se laitetaan. Paras mitä nään on vanhemmat jotka on naama omassa luurisss kiinni ja sanoo lapselle, että nyt se puhelin pois… kuka sen esimerkin näyttää ???

 

 

 

Juuri netin takia tulee lapsille erilaisia trendejä. Hetki sitten oli spinnerit ja nyt on esimerkiksi Fortnite. Jos ajattelet vaikka kolmasluokkalaista poikaa, joka täyttää 10 tänä vuonna. Pojat pääsee koulusta klo 13.00. Vanhemmat on töissä klo 16.00 asti. Koulun  jälkeen on se aika kun saa olla yksin kotona. Toiset saattavat sitä pelätä ja toiset nauttii olla yksin. Pojilla koulumatka kestää sen verran, että kun siihen lissää välipalan on  mennyt jo ainakin tunti. Sen jälkeen tehdään läksyt. Suomen syksy oli todella harmaa. Satoi lähes joka päivä. Nykypäivän 10-vuotias ei leiki leegoilla tai tee käpylehmiä. Pojat pelaa ja itseasiassa niin tein määkin tossa iässä. Me pelattiin Marjoa ja bubblebobblea.

Se on syksyisin ja talvisin sitä poikien tekemistä. Jos koko kaveriporukka pelaa, niin oletko sinä se vanhempi kuka sanoo että sinä et, tai meille ei saa tulla. Meillä ei pelata?  Oletko sinä se vanhempi joka ottaa pleikkarin johdon töihin mukaan. Jos olet niin ei siinä mitään, mutta hyväksy että kaikki ei tee tai toimi näin.

Syy miksi odotan aina kesää liittyy myös paljon pelaamiseen. Kesällä meillä asutaan trampalla 24/7 ja touhua riittää aivan erilailla, kun syksyllä ja talvella. Pelit siirtyy sisältä pihan poikien kanssa pisteeseen, säbään ja ulkona on paljon tekemistä. Lapset on myös silloin kouluista lomalla ja saa ottaa rennommin.

Sitten toinen asia on esimerkiksi youtube. Pojat rakastaa katsoa sieltä videoita ja sekin on totta että sielä saattaa olla vaikka minkälaisia videoita. Tässä videoiden katselussa oli  viitattuun päivitykseen pointtina että lapsi saattaa nähdä sielä vahingossa jonkun terroristin kurkunkatkaisu videon. Joo näin voi käydä, mutta eihän sitä tarvi mennä, kun Turkuun niin sen voi nähdä ihan livenä.Tarkoitan tällä sitä että missä vaan ja koska vaan voi tapahtua ihan mitä vaan. Ymmärrän miksi ikärajat on olemassa ja niitä olisi hyvä noudattaa. Joskus nekin on mielestäni vähän liioiteltuja. Me ei esimerkiksi päästy Vilin kanssa joskus aikoinaan katsomaan Smurfffit elokuvaa ikärajan takia.. itsehän olen katsonut lapsena Disneyn elokuvia, missä suunnilleen joka elokuvassa tapetaan joku ja ne on aika raakoja tähän päivään verrattuna.

En tiedä saiko kukaan tästä mun pointista kiinni, koska oon ihan väsynyt ja ajatus ei oikein luista 🙂

Tää mun ihana asu on House of Brandonilta* ja löytyy TÄÄLTÄ* Asu tuntuu päällä sellaiselta ettei olisi vaatteita ollenkaan. House of Brandonilla on vielä Mid season sale* mikä jatkuu edelleen. Käy nappaamassa parhaat päältä. Shoppailemaan pääset TÄÄLTÄ*

 

Lue edellinen postaus: Terveät ja kiiltävät hiukset

-Umppu