Pieni korjaus ”maalaisjärkeen”

Meillähän on arki alkanut oikein mukavasti. Lapset on nukkunut läpi yöt, jotenka meininki kohti parempaa vuottaa on jo öiden osalta ollut aivan herkkua. Nyt pikku tauon jälkeen starttailaan fustrakin ens viikolla ja sitä on varmaan kun uus ihminen tämän jo kahden viikon överi hyvinvoinnin jälkeen. Mullahan on aina tapana vetäistä hieman mutkia suoriksi ja tällä kertaa se osuu kollegani postaukseen: Ovatko parisuhde ja lapset tekosyitä lihoa.. 

Hmmm.. mistä sitä oikein aloittaisi. No aloitanpa vaikka siitä, että on todella vaikea sanoa minkälainen ylipäänsä raskaus tai vauva-aika kenelläkään on. Siitä mitään tietämätön voi nähdä asian aivan erilailla, mitä se todellisuudessa on.  Voin ihan rehellisesti sanoa, että HEP olen lihonut sekä raskausaikana että silloin kun aloitin seurustelemaan. Ehkä siihen on aika helppo selitys: Annan aikaa muillekkin kuin itselleni, jos lause yhtään selventää fiiliksiäni. Jos ajatellaan minkälaista elämää eläisin esimerkiksi sinkkuna, kun mitä se on nyt kolmen lapsen kanssa, kahden eri työn ja ruuhkavuosien kanssa on se todellakin erilaista ja ihan sillä maalaisjärjellä ajateltuna. Mun mielestä ylipäänsä ihmisillä on muutenkin elämässään erilaisia vaiheita ja ainakaan itse en missään nimessä halua elää koko omaa elämääni noudattaen jotain ruokavaliota, treeniohjelmaa ja sitä sun tätä. Mää en missään nimessä halua syödä niistä pakastepurkeista kruunuvihannesekoitusta höystettynä jauhelihalla päivästä toiseen. Tai että mulla tiistai  on aina haukka/rinta päivä. Se voi olla jonkun unelma elämää, mutta ei mun. Mää nautin ihan muista asioista.

Olen ollut saman pituinen niin kauan kuin muistan 155cm ja painoni on vaihdellut 37kg-80kg välillä. Toki suurimmat lukemat on tullut silloin, kun olin viimeisilläni raskaana ja pienimmät kun voimistelin. Olen ollut ali sekä ylipainoinen elämäni aikana ja tällä hetkellä painoni on varmaan ihan jees..tosin en ole käynyt vaakassa mies muistiin.. Jos kengän kokoni on 35 niin hyvänä esimerkkinä keskimmäisessä raskaudessa käytin vain 37 koon crocseja viimeisen 2kk, koska jalkani oli niin helvetin iso, että se ei mahtunut mihinkään kenkään. Varmaan jokainen ymmärtää, että ei se kengän koko parissa kuukaudessa syömällä tai lihomalla muutu useaa kokoa suuremmaksi, vaan usein loppuraskaudesta saattaa kertyä esimerkiksi nestettä kehoon. Jo se, että rintaliivini oli imettäessä kokoa 85F kertoo siitä, että ne eivät todellakaan ole normaalin kokoiset ja painoivatkin kun synti. Tällä ei myöskään ole mitään tekemistä lihomisen kanssa.  Mulla tuli ensimäisestä raskaudesta 30kg, toisesta 20kg ja kolmannesta 10kg… Kaikki raskaudet oli todella erilaisia ja en voi missään määrin verrata niitä keskenään. No mutta tässä vain muutamia esimerkkejä tästä ”lihomisesta”

Musta on huvittavaa, että jos olet vaikka vähän lihonut niin sua on heti helppo syyttää laiskaksi tai että sinua ei kiinnosta pitää huolta itsestäsi. Blogiani pidempään lukeeneet tietää esimerkiksi omalla kohdallani arjen haasteista.. Jos tähän rumbaan olisin vielä lisännyt 5 kertaa viikossa liikuntaa, ruokavalion ja vielä laihduttamisen.. niin mua olisi voinut tulla morjesetelmaan Pitkäänniemeen. Sekin on myös selvä, että raskauden aikana painoa kertyy, koska kasvaahan sisälläsi ihmisen alku. SE ON TÄYSIN NORMAALIA.  Silloin kun painoin sen 80kg nousi painoni viikossa usean kilon. Syömisestä se ei voinut johtua, koska elin kaksi kuukautta lähestulkoon pelkällä juoman muodossa olevalla närästyslääkkeellä. Myöskin tämä raskaus oli sellainen, että en voinut edes kunnolla kävellä koska liitoskivut oli niin kamalat.  Jos joku ei tidä miltä se tuntuu, niin se on verrattavissa hammassärkyyn nivusissa. Lähestulkoon itkin, joka ilta koska olo oli niin karmea, enkä voinut tehdä yhtään mitään… niin se että joku sanoo siinä vaiheessa, että kokemani asiat olisi vain tekosyitä niin voi haistaa huilun. Ehkä joku saattaa kokea sanan laiskuus ja tekosyy hyvänä hempeänä haukkumasanana mutta ainakin itse koen että ajanpuute on se parempi sana. Jos nytkin joudun välillä alku yöstä tekemään tiettyjä asioita niin missä välissä sitä paistelisin niitä kanoja ja syväkyykkäisin? Sekin on ihan mahdollista, että joillan kielletään kokonaan liikunta raskausaikana.. osa on jopa vuodelevossa useita kuukausia. Ja ihan varmasti jokainen sinkku on enemmän kiinnostunut siitä omasta ulkonäöstään, kun perheessä elävät. Elämä tietenkin pyörii sen oman itsensä ympärillä sinkkuna enemmän.

On myös totta, että kroppa muuttuu toisilla raskauksien myötä. On myös totta, että asioiden merkitys ja tärkeysjärjestys muuttaa muotoaan. Jos vaikka mua väitetään laiskaksi.. menee se väittämä metsään. Se mitä kaikkea teen saattaa yllättää monenkin. Jos mietin mitenkä vaikka elin omina fitness vuosina.. heräsin aamulla 4.30 ja lähdin lenkille. Lenkin jälkeen söin sen munakkaan tai kaurapuuron mikä ikinä olikaan silloisessa ruokavaliossa. Siitä lähdin salille treenaamaan, josta  suoraan töihin 9-18.00.. joskus illalla saattoi olla vielä hieroja tai joku lajini liittyvä poseeraustreeni. Kun tulin kotiin olin aivan väsynyt. Ja huomiotavaa oli se, että olin huono äiti.  Tästä ajasta on elämä muuttunut sen verran, että itselläni on kaksi lasta lisää.. toinen työ.. suurempi koti.. lasten harrastukset.. ruoanlaitto 5:lle hengelle.. läsnä oleva äitinä oleminen.. loputon pyykkivuori.. koulutehtävien tarkistaminen. Vilman ja Helmen seuraaminen.. ja yrityksen pyörittäminen.. olen työllistetty koko hereilläolo aikani ja joskun vielä öisin. Mää en voi päättää aina itse aikataulujani, koska esimerkiksi päiväkoti on auki tiettynä aikana. Musta olisi hullua, että tarhapäivän jälkeen vien lapseni vielä lapsiparkiin toiseen hoitoon, että pääsen treenaamaan. Ei siinä… lapsiparkki on hyvä asia ja joskus pelastavakin juttu. Onhan se esimerkiksi Ikeassakin ;). Jos teistä joku seuraa Monnan blogia tai instagramia niin sielä oli hyvä esimerkki: kuinka lapsi ja koira perheessä onnistuu kotitreeni.. ”ei sitten millään”.

Mutta ihan vaan yhteenvetona tästä koko hommasta on eri asia olla vaikka 20-v sinkku, kun esimerkiksi itsellä tulee tänä vuonna 35-v mittariin ja perheen äiti. Se ei ole myöskään missään nimessä väärin, jos joku haluaa treenata vaikka ihan sen ulkonäön takia,,,, mutta kaikille se ei ole se prioriteetti numero 1. Jos vaikka tapaan uuden ihmisen niin harvoin sitä ajattelin, että onpas tolla pari kiloa vyötäröllä ylimääräistä… enemmän mua kiinnostaa ihmisten arvot ja elämä ylipäänsä. Vaikka itsekkin kirjoitan asioista, mistä mulla ei aina ole henkilökohtaista kokemusta… niin toivoisin alan ”ammattilaisten” myös huomioivan ihmiset henkilöinä ja persoonina. Siksi olen suurinta osaa nettivalmennuksia vastaan, koska siinä ei tiedetä ihmisestä muutakun laskutusosite.

Lue edellinen postaus: Mihin ilotulitteita tarvitaan?

Tai hyvin tähän asiaan liittyvä Roikkuuko röllö?

-Umppu

Saako äiti olla seksikäs?

 

Miltä näyttää 3 lasta synnyttäneen äidin vartalo? Se näyttää tältä. Mun vimeisimmästä  synnytyksestä on aikaa reilu kolme kuukautta. Paino on tippunut tasaiseen tahtiin ja hyvä niin. Mun on parempi olla mun kehossa, kun olo on kevyempi eikä ylimääräiset liikakilot paina, tai onhan niitä vielä muutama mutta ne saa tippua omaan tahtiin. Jos ajattelen muutaman vuoden taaksepäin…. en olisi koskaan julkaisuut vastaavaa kuvaa. Mun kapinani jatkuu tätä muokattua fiktiomaailmaa kohtaan ja niitä fotarilla käsiteltyjä kuvia, mitkä luo naisille valtavat paineet ulkonäöstä, sekä nuorille aivan vääristyneen kuvan naiseudesta.

Mun vatsa pömpöttää vieläkin, mutta se ei mua sinänsä haittaa. Mun jaloissa ja takapuolessa on sellulliittia, mutta sekään ei mua haittaa. Oon aina ollut ennemmin muodokas, kuin muodoton ja uskon, että vielä tässä jonain päivänä saavutan taas sen unelma vartalon. Mää en ole huippu urheilija eikä mun tarvi näyttääkkään sellaiselta. Mää en tee vartalollani työtä, jotenka  tämä nykyinen kelpaa mulle tällä hetkellä vallan mainiosti.

Miksi ylipäänsä julkaisen näitä kuvia on se että haluaisin, että nimenomaan me naiset emme häpeilisi meidän vartaloita. Meistä tuskin kukaan on täydellinen.

 

Mitä tästä kuvasta ei nää on mun rehottavat jalkakarvat tai mun raskausarvet. . Mää oon jo nainen siinä iässä, että en koe tarvitsevani muilta hyväksyntää tunteakseni oloni kauniilta. Toki niitäkin päiviä on kun voisi mennä vaan takaisin peiton alle.  Meillä kesälomareissu lähenee ja silloin tulee aina se ikuinen ongelma… ne bikinit. Viimekesä oli varmaan ensimäinen mun elämässäni, jolloinka mulle oli ihan sama miltä niissä näytän. Kun ylipäänsä rannalla katson ihmisiä niin tuun paljon onnellisemmaksi niistä söpöistä jopa hieman pullukoista ihmisistä ketkä nimenomaan näyttävät onnellisilta.

Mulla on tarpeeksi touhua lasten kanssa, jotenka aikaa ei esimerkiksi reissuilla jää  murehtimiseen omasta vartalosta. Vaikka olisin kuinka hyvässäkunnossa tahansa niin silläkään ei olisi mitään merkitystä siihen millainen ihminen tämän vartalon kantaja on.

Näistä kuvista ei myöskään nää sitä kuinka onnellinen oon. Oon onnellinen mun perheestä, mun lähimmäisestä, työpaikasta, kodista ja vaikka sun mistä.  Koitan itsekkin katsoa ihmisiä enemmän sisältä kuin ulkoapäin. Ulkonäkö ei kerro meistä juurikaan mitään, mutta sen perusteella meidän arvostellaan eikö?

 

Tämä kuva kertoo paljon minusta. Jos rajaisin siitä vatsamakkari pois kuvan luonne muuttuisi täysin. En tee sitä koska en halua ja mikä parasta MUN EI TARVI. Vaikka lihavuus on sairaus, niin yksi munkki päivässä pitää pyllyn pyöreenä vai mitenkä se meni :). Mulle jo se fiilis kun tukka on laitettu ja kasvoilla on meikkiä tekee mulle hyvän olon. Pidän vaatteita, missä mulla on mukava olla, enkä niinkään ajattele sitä miltä niissä näytän.

Mulla oli nuorempana aina kamala pakkomielle mahtua mahdollisimman pieneen vaatekokoon. Nykyään valitsen koon mikä on minulle sopiva. En myöskään pukeudu itselleni epämiellyttävästi. Viime vuosina on ollut trendikästä, että vaateista näkyy vatsankohdalta hieman paljasta ihoa. Toiset  taas kulkee persposket paljaana lyhyissä mini shortseissa. Se ei ole mun juttu, eikä se tekisi musta yhtään sen seksikkäämpää, eikä valitettavasti monesta muustakaan.

Mun mielestä ihmisen seksikkäin juttu on itsevarmuus. Ei ne lihakset eikä rasvaton kroppa vaan nimenomaan se itsevarmuus.

 

Olkaa rohkeita ja uskaltakaa näyttää teidän vartalo. Jos haluatte mennä uimaan niin menkää, koska sillä ei ole mitään merkitystä mitä ne muut ajattelee. Meidän kehot muuttuu vuosi vuodelta ja todellakin on eroa onko mittarissa 20-v vai 34, mikä mulla kolkuttelee ovella. Iän myötä se nuoruuden epävarmuus katoaa ja ihmiset on enemmän sinut itsensä kanssa.

Tiedän paljon miehiä, ketkä valitsee puolisonsa pelkän ulkonäön perusteella, mutta en tunne niistä yhtäkään kenenkä liitto olisi kestänyt. Se ei ole sitä aitoa rakkautta vaan pinnallista sellaista.

Mua nykyään jopa hieman ällöttää ne öljyty bikinityötö, jotka ehkä ajattelevat että kaikki haluavat näyttää heiltä. Mää oon joskus kuulununt siihen samaan kastiin ja ajattelinkin niin. Pakko sanoa, että on aivan super ihana vanheta ja olla sinut itsensä kanssa välittämättä muista <3

Toivottavasti mun selluliittinen arse ei piirtynyt kenenkään verkkokalvolle ja kukaan ei menenttänyt yöuniaan mun takia 🙂 P.S naiset olkaa vahvoja <3

Seuraa blogiani myös blogilistalla sinne pääset TÄÄLTÄ

Lue edellinen postaus: Paluu menneisyyteen kun…. mies lyö

-Umppu