Mulla menee ihan helvetin hyvin

*Sisältää mainoslinkkejä

Mulla on ollut nyt koko syksyn hyvä flow päällä. Tuntuu, että suuret vastoinkäymiset on selätetty ja moni asia löytää paikansa ihan luonnostaan. Mää oon ihminen, kuka tekee paljon asioita. Ennen, kun oon saanut jonkun asian valmiiksi niin mietin jo seuraavaa asiaa, mitä alan tekemään. Se on näköjään mun luonne ja tyyli. Mää en lähde koskaan oikeastaan tekemään mitään juttua mihinkä en itse usko pystyväni. Toki niitä hutejakin tulee, mutta ne lopetan usein yhtä nopeasti, kun aloitankin. Mää oon vuosien saatossa oppinut tunnistamaan myös sen hetken, kun menee liian lujaa. Vaikka mulle höllääminen on yks vaikeimpia asioita tehdä, niin osaan silti ottaa myös rennosti. Mulle myöskään se rentoutuminen ei tarkoita sitä, että oon tekemättä mitään ja makaan sängyllä katsoen kattoa. Se voi olla vaikka lumitöitä tai rikkaruohojen kitkemistä.

Vaikka syksy on mulle mielikuvana märkää ja pimeää, niin silti oon saanut taas super paljon energiaa uusiin asioihin. Mää teen asioita kokoajan niin, että mun olis tulevaisuudessa helpompi ja ehkä jollain tapaa väljempi olla. Työnteko on mulle todella tärkeä asia elämässä, koska sillä mää voin ilmaista itseäni ja toteuttaa luovaa työtä vaativia asioita. Mää tykkään tehdä töitä ja se työnteko on mulle myös osanlainen intohimo. Usein jos Suomessa kertoo tykkäävänsä työnteosta mielletään se työnarkomaniaksi. Sitä se ei kuitenkaan  mun osallani ole. Mun työ on tällä hetkellä todella monipuolista ja siitä voin kiittä ihan itseäni. Halusin muutosta liiketyöhön ja tein asioita sen eteen, että ne toteutuisi.

Minä siis ihan itse muutin omaa työtäni itselleni mieluisammaksi. Mää usein puhun siitä, kuinka mulle on tärkeää että työ on mielekästä ja silloin, kun se on mulle sitä, niin se ei tunnu työltä ollenkaan. Mää oon halunnut jo pitkään rauhaa ja nyt sitä saan. Hiuksia  ja siihen liittyviä asioita voi näköjään puurtaa ihan yksin ja rauhassa. Tää mun paita be the inspiration sopii niin hyvin tähän postaukseen. Tuntuu ihan tyhmältä kehua itseään, mutta tiedättekö, että mää oon aivan helvetin tyytyväinen itseeni ja siihen, mitä oon kaiken tän hulinan keskellä saanut aikaan.

Me itse teemme siitä elämästä sellaista kun haluamme. Joskus joutuu elämään sellaisia vaiheita, mistä ei niin pidä, mutta uskon siihen, että kaikella on tarkoitus ja kaikki järjestyy. Mää luotan itseeni ja tiedän, että asiat menee eteenpäin. Joskus saattaa tulla vähän takapakkia, mutta mitä sitten…. se on elämää. Kaikilla niitä vastoinkäymisiä joskus on.

Mää toivon että tää mun innokkuus tarttuis myös teihin ja saisitte inspiraatioo toteuttaa teille jotain  merkittävää. Mun elämäni kolme unelmaa on nyt toteutunut: perhe, oma liike ja omakotitalo ja on taas aika miettiä niitä uusia unelmia ja lähteä niitä kohti saavuttamaan niitä. Unelmat on mulle haaveita, eikä suinkaan pakonomaisia tavotteita ja niiden saavuttaminen tuntuu mahtavalta.

Mun on ehkä siks niin hyvä olla, että mulla on ne perus pilarit kunnossa mun elämässä ja voin pikkuhiljaa alkaa keskittymään itseeni. Mitä mää ihan oikeasti haluan! Vaikka se ei tarkoita, että unohdan perheen ja muut asiat, mutta vihdoin voin miettiä, että mitä mää… minä itse oikeasti haluan. Oon aina halunnut luoda uraa ja nyt mulla on sellaiset avaimet käytössä, mitkä mahdollistaa sen mulle. Uskaltakaa lähteä niitä omia haaveita ja unelmia kohti.

Asu Biancaneve* housut*

Kuvat Noora Näppilä

 

Lue edelliset postaukset:

Minkälaisen kampauksen voi tehdä vartissa?

Onko musta tullut keski-ikäinen

Vuosien työ. Tähän on tultu

Hirveät iltaraivot, kun eitaas jaksais

Joskus vanhempi on pahempi valmennettava, kun lapsi

-Umppu

Tanssisin tähtien kanssa jos voisin

Aina sitä miettii niitä omia unelmia ja niiden toteutusta.. Mää vietin mun koko lapsuuteni ja lähestulkoon nuoruuteni voimistelusalilla rytmisenkilpavoimistelun parissa. Voimistelu on aina vienyt mun sydämmen ja se on yksi kauneimmista lajeista katsoa mitä tiedän. Toinen on tanssi.  Mää oon aina ihaillut tanssii tähtien kanssa ohjelmaa ja sitä, että lähestulkoon kenestä tahansa on tehty toistojen toistoilla huippu tanssijoita. Se onkin ollut aina yksi mun unelmista päästä sinne joukkoon tanssimaan. Harmi kun sitä ei järjestetä tälläisille taviksille. Se olis jotain aivan mieletöntä haastaa itsensä joka viikko (toki niin kauan kun pysyy mukana)  uuteen tanssiin ja esiintyä. Sitä esiintymistä mulla todellakin on ikävä. Se jännityksen tunne ennen esiintymistä ja musiikki alkaa soida ja annat kaikkesi.

En tiedä osaisinko sitä enää ja jännittäisin varmaan aivan pirusti, mutta olishan se aivan sairaan siistiä. Oon joskus tanssinut showtanssia, mutta näistä ohjelmassa esiintyvistä tanssilajeista, mulla ei oo mitään kokemusta. Koitin joskus houkutella Juusoa, että aloitettais yhteinen harrastus, niin se ei jostain kumman syystä innostunut. Toki mielikuva Koskisesta vatsaan asti olevasta halkiosta tois ensimmäisenä mieleen putouksen stögigsen 😉 (vitsi)

Tällä hetkellä tuntuu, että ihan pelkkä korkokengillä kävely tuottaa hankaluuksia saati sitten jos niillä pitäisi tanssia :). No ehkä saan joskus tulevaisuudessa toteuttaa yhden unlmistani ja aloittaa tanssin harrastamisen vanhoilla päivillä. Mulla on välillä rehellisesti sanottuna ikävä niitä baari reissuja, kun koko ilta/yö meni tanssilattialla joraten. Ihan sama mitä ympärillä tapahtui mutta se fiilis kun sai vaan antaa musiikin viedä. En tiedä oonko ollut jo liian kauan täällä kotona kun alan toistuvasti puhumaan bilettämisestä 🙂

Sarjaan palatakseni on hienoa kuinka erilaisia kilpailijoita joka vuosi ohjelmassa on. Lähtökohdat on aivan eri kaikilla ja silti kukaan ei ole ollut koskaan ns. ylilyöntiasemassa. Edellisen kierroksen voittaja saattaakin olla seuraavalla tansilla aivan häntäpäässä. Ja se Jorse <3 se on aivan uskomaton.

No ainahan voi haaveilla ja haaveilu tekee kyllä joskus ihan hyvääkin. Tällä hetkellä haaveissani kuitenkin on ne ehjät yöunet ensimäisenä. Kun saisin nukuttua edes yhden yön ilman heräämisiä niin se olisi jotain uskomattoman täydellistä. Mää oon taas kokoajan kipee ja mua ärsyttää se jotenkin todella paljon. Koen, että en ole tervehtynyt kokonaan vielä kertaakaan moneen kuukauteen. Nyt on vielä saanut tähän samaan syssyyn elohiiren mun oikeaan silmään ja se on tossa mukavasti nykinyt kohta viikon. Kun niistän niin räkä/rähmä tulee silmästäkin jo pihalle. Oon aivan neuroottinen sen villitsevän noron suhteen, koska se jos siihen sairastuisin ja hoitaisin vielä samalla kolmea lasta olisi kyllä mulle ehdottomasti liikaa.

 

Oon tällä lomaviikolla jopa hieman hemmotellut itseäni. Otin lukijan kommnetista vaarin, etten näyttäisi viiskybäseltä ja ostin aivan saatanan kalliin kasvomäskin, jos sillä tästä selvittäisiin. Olin myös eilen ripsihuollossa makaamassa. Sanoinkin, että oon tosi väsynyt ja siihen yhden biisin aikana nukahdin ja nukuinkin todella syvää unta. Teki kyllä niin hyvää. Mulla alkaa kohta työt mitä odotan kanssa todella paljon. On ihana päästä taas jotenkin erilaiseen arkeen edes hieman kiinni. Vaikka kotona olo on ollut myös ihanaa, niin oman jaksamisen kannalta myös vaihtelu virkistää. Aikuista seuraa ei ole näinä päivinä koskaan liikaa.

Tuleva matka häämöttää mielessä ja tässä suunnittelenkin jo seuraavaa. Olisiko se syksyllä Malta uudestaan vai ehkä vuodenvaihteessa Dubai. Dubai on ollut jo pitkään to do listalla, mutta se vaan tuppaa olemaan niin hullun kallis. Parasta just nyt on kuitenkin kevät. Rännit valuu vettä ja kauniit Juusolta saadut tulppaanit pöydällä tuo jo sitä fiilistä. Kesä on alkamassa ja vaatteet vähenee <3. Oon aina rakastanut kesää ja tuntuu pikkuhiljaa, että se täällä suomessakin on hieman pidempi.

 

 

Edellinen postaus: Kun neliöt loppuu kesken

-Umppu