Mulla menee ihan helvetin hyvin

*Sisältää mainoslinkkejä

Mulla on ollut nyt koko syksyn hyvä flow päällä. Tuntuu, että suuret vastoinkäymiset on selätetty ja moni asia löytää paikansa ihan luonnostaan. Mää oon ihminen, kuka tekee paljon asioita. Ennen, kun oon saanut jonkun asian valmiiksi niin mietin jo seuraavaa asiaa, mitä alan tekemään. Se on näköjään mun luonne ja tyyli. Mää en lähde koskaan oikeastaan tekemään mitään juttua mihinkä en itse usko pystyväni. Toki niitä hutejakin tulee, mutta ne lopetan usein yhtä nopeasti, kun aloitankin. Mää oon vuosien saatossa oppinut tunnistamaan myös sen hetken, kun menee liian lujaa. Vaikka mulle höllääminen on yks vaikeimpia asioita tehdä, niin osaan silti ottaa myös rennosti. Mulle myöskään se rentoutuminen ei tarkoita sitä, että oon tekemättä mitään ja makaan sängyllä katsoen kattoa. Se voi olla vaikka lumitöitä tai rikkaruohojen kitkemistä.

Vaikka syksy on mulle mielikuvana märkää ja pimeää, niin silti oon saanut taas super paljon energiaa uusiin asioihin. Mää teen asioita kokoajan niin, että mun olis tulevaisuudessa helpompi ja ehkä jollain tapaa väljempi olla. Työnteko on mulle todella tärkeä asia elämässä, koska sillä mää voin ilmaista itseäni ja toteuttaa luovaa työtä vaativia asioita. Mää tykkään tehdä töitä ja se työnteko on mulle myös osanlainen intohimo. Usein jos Suomessa kertoo tykkäävänsä työnteosta mielletään se työnarkomaniaksi. Sitä se ei kuitenkaan  mun osallani ole. Mun työ on tällä hetkellä todella monipuolista ja siitä voin kiittä ihan itseäni. Halusin muutosta liiketyöhön ja tein asioita sen eteen, että ne toteutuisi.

Minä siis ihan itse muutin omaa työtäni itselleni mieluisammaksi. Mää usein puhun siitä, kuinka mulle on tärkeää että työ on mielekästä ja silloin, kun se on mulle sitä, niin se ei tunnu työltä ollenkaan. Mää oon halunnut jo pitkään rauhaa ja nyt sitä saan. Hiuksia  ja siihen liittyviä asioita voi näköjään puurtaa ihan yksin ja rauhassa. Tää mun paita be the inspiration sopii niin hyvin tähän postaukseen. Tuntuu ihan tyhmältä kehua itseään, mutta tiedättekö, että mää oon aivan helvetin tyytyväinen itseeni ja siihen, mitä oon kaiken tän hulinan keskellä saanut aikaan.

Me itse teemme siitä elämästä sellaista kun haluamme. Joskus joutuu elämään sellaisia vaiheita, mistä ei niin pidä, mutta uskon siihen, että kaikella on tarkoitus ja kaikki järjestyy. Mää luotan itseeni ja tiedän, että asiat menee eteenpäin. Joskus saattaa tulla vähän takapakkia, mutta mitä sitten…. se on elämää. Kaikilla niitä vastoinkäymisiä joskus on.

Mää toivon että tää mun innokkuus tarttuis myös teihin ja saisitte inspiraatioo toteuttaa teille jotain  merkittävää. Mun elämäni kolme unelmaa on nyt toteutunut: perhe, oma liike ja omakotitalo ja on taas aika miettiä niitä uusia unelmia ja lähteä niitä kohti saavuttamaan niitä. Unelmat on mulle haaveita, eikä suinkaan pakonomaisia tavotteita ja niiden saavuttaminen tuntuu mahtavalta.

Mun on ehkä siks niin hyvä olla, että mulla on ne perus pilarit kunnossa mun elämässä ja voin pikkuhiljaa alkaa keskittymään itseeni. Mitä mää ihan oikeasti haluan! Vaikka se ei tarkoita, että unohdan perheen ja muut asiat, mutta vihdoin voin miettiä, että mitä mää… minä itse oikeasti haluan. Oon aina halunnut luoda uraa ja nyt mulla on sellaiset avaimet käytössä, mitkä mahdollistaa sen mulle. Uskaltakaa lähteä niitä omia haaveita ja unelmia kohti.

Asu Biancaneve* housut*

Kuvat Noora Näppilä

 

Lue edelliset postaukset:

Minkälaisen kampauksen voi tehdä vartissa?

Onko musta tullut keski-ikäinen

Vuosien työ. Tähän on tultu

Hirveät iltaraivot, kun eitaas jaksais

Joskus vanhempi on pahempi valmennettava, kun lapsi

-Umppu

Ei oo olemassa ilmaisia lounaita..

*Sisältää mainoslinkkejä

Mää mietin todella paljon tätä nykypäivän menoa ja meininkiä. Mitenkä asiat on muuttuneet ihan muutamassa vuosikymmenessä, mitkä olen jo itse saanut elää. Kun aina maristaan niistä ”päättäjät sitä ja tätä” niin joskus vois miettiä, että niitäkin saattaa joskun vituttaa :). Parastahan on sitten myös seurata ihmisiä jota haastatellaan ”mää en ainakaan äänestä”.  Niitä varmaan kyrsii joka saakelin päivä meidän valittava kansa. Ihan sama mitä ne päättää niin valitetaan. Mää toivoisin että ne valittajat miettisivät joskus, että ei tätä Suomea pelasteta sillä että niiden PÄÄTTÄJIEN palkaa lasketaan. Jos olisin itse päättäjä niin todellakin minulle kuuluisi korvaus siitä paskan vastaanottamisesta, mitä he saavat jokainen päivä. Mieti tilannetta, kun sua on koko päivän arvosteltu ja haukuttu ja sun on vaan nieltävä kaikki ja pysyttävä tyynenä. Mieti jos vaikka Juha Sipilä aloittaisikin joku päivä puheensa, että haistakaapa kaikki Vittu, niin mitäs kansa siihen sanoisi? Valittaisi ;).  Kaikki on siis väärin mitä he tekevät.

 

Meillä on monta asiaa hyvin, mitä emme osaa arvosta niin kauan kun ne on meille ilmaisia, kuten koulutus. Meidän valtio kustantaa meille mahdollisuuden opiskella ILMAISEKSI koulussa. Meidän valtio mahdollistaa meille opiskelun ILMAISEKSI ammattiin, niin eikö me voida kiittää siitä ja mennä töihin? Työttömyys on kovaa ja kaikille ei ole töitä sen tiedän ja kaikki eivät saa töitä, vaikka haluaisivatkin senkin tiedän. Sitten on se osa jota ei huvita, ei kiinnosta, on kiva hengailla, elää tuilla, ryypätä, bilettää… ja puhun nyt AINOASTAAN vain heistä. Onko heillä mitään päämäärää elämässä? Aikooko he jatkaa samalla tavalla koko loppu elämän. Mitä tapahtuu heidän lapsille kenelle he näyttävät esimerkkiä, että tämä on ihan fine tapa elää. Ei tarvi tehdä töitä kun valtio kivasti elättää..

Me opiskelemme siksi, että me oppisimme. Me opiskelemme että me kouluttautuisimme ja saisimme töitä. Meillä on pakollinen oppivelvollisuus. Tiedän, että tuki systeemi on huono ja sille pitäisi tehdä jotain, mutta vielä huonompi on ihmisten moraali. Kaikki annetaan meille tarjottimella nenän eteen, mutta haluamme vielä lisää. Osa ei ole valmis laittamaan tikkua ristiin, mutta ollaan silti kateellisia niille, ketkä paiskivat töitä niska limassa elättääkseen itsensä ja jopa nämä kateelliset.

Oon ollut yrittäjän jo yli 10 vuotta. Olen elänyt niitä nousukausia kun rahaa on ollut vähän liikaakin ja sitten taas tipahtanut korkeelta ja kovaa. Aina oon yrittänyt ja sieltä oon aina noussut. Koska ihmiset ymmärtää sen, että ei se elämä oo aina kivaa… tai sen että meidän on tehtävä töitä sen eteen, että meillä on kivaa. Ei ole olemassa sellaista lifestyle elämää, missä vaan hegataan…

Joskus kuuntelen ihmisiä jotka sanovat, että en tosiaan mee mihinkään kassalle, en tee sitä enkä tota niin tekis meili kysyä, että mitähän vittua sää sitten haluaisit tehdä? Ei oo olemassa kivaa kolmen tunnin työpäivää vaan se normaali työaika on siinä 6-12h välissä. Suurinpiirtein se menee niin, että mitä kauemmin olet töissä… sitä enemmän saat rahaa. Turha sitä on kenenkään ylitöistä olla kateellinen, jos ei itse edes vaivaudu.

Kuvan takki House of Brandon TÄÄLTÄ*

 

Ihmisille tarjotaan erilaisia työharjoittelu paikkoja, mistä olisi työn hyvin hoidettua varmasti mahdollisuus saada vaikka hyvällä säkällä vakiduuni, mutta ”eihän me ilmaiseks mennä mihinkään töihin eihän, kun saan kotona enemmän rahaa. Kertokaa mulle mitä kohtaa mää en ymmärrä… Kertokaa mulle että onko asia todellakin niin, että odotetaan sitä ovikellon soittoa ja tarjotaan 5000e/kk palkkaa siitä unelma duunista jos sen eteen ei olla päivääkään tehty töitä? Sellaistakaan ei tule koskaan tapahtumaan. Elämää ei myöskään kannata pedata lottovoiton varaan…

Mulla on itsellä oma liike ja samalla halusin tai en joudun myös tekemään niitä johtajan hommia. Se ei ole todellakaan se mun unelma duuni, vaan se on Parturi-Kampaaja. Oon joutunut tähän johtajan paikalle aivan haluamattani, mutta jos haluan tehdä sitä mun unelma duunia on mun tehtävä myös tätäkin, vaikka vihaan sitä yli kaiken. Mää inhoon olla just se ihminen kuka joutuu sanomaan niitä ikäviäkin asioita, koska haluaisin sanoa vaan niitä hyviä. Mun on vaan pakko tyytyä omaan rooliini. Se on se hinta siitä, että saan tehdä sitä työtä mitä haluan.

Ei oo olemassa ilmaista elämää, vaan sen maksaa ne jotka käy töissä. Ei ole myöskään olemassa sitä ilmaista lounasta…senkin maksaa joku. Kokoajan vaaditaan lisää, mutta kohta ei ole mistä antaa. Valtiolla on huokea summa velkaa ja se vaan lisääntyy kokoajan. Vaikka mun veronmaksu on yks hiirenpaska siinä joukossa, mutta kun niitä paskoja on enemmän syntyy niistä lätäkkö. En missään tapauksessa viittaa ihmisiin, jotka jaksaa yrittää. Olen seurannut vierestä liian monta tapausta, missä haetaan ja haetaan töitä ja niitä ei saada. Se on asia mikä todellakin masentaa ja uuvuttaa. Näissä on kuitenkin ollut aina onnellinen loppu ja sinnikkyydellä on saatu hedelmää.

Mää autan todella mielelläni ihmisiä, jotka on avun tarpeessa. Lahjotan useita kertoja kuukaudessa keräyksiin joko rahaa tai tavaraa. Mulla tulee siitä todella hyvä mieli ja varsinkin siitä kun tiedän, että sen vastaanottaja on kiitollinen. . . . Haluan auttaa ihmisiä ihan aidosti ja oikeasti. homma vaan nyt menee niin, että meidän on kaikkien osallistuttava talkoisiin.

Lue edellinen postaus: Mitenkä mun kasvot näyttää tältä

 

-Umppu