Rintaraivarit koitui kohtaloksi

Sitä vaan pitäis aina luottaa itseensä ja vaistoon, jotka liittyy omaan vauvaan. Muistan kun Vivian oli 3kk ikäinen ja koitin imettää. Se vaan huusi tissillä. En tiennyt mikä on. Ajattelin, että mun maito ei riitä ja vauvalla on kamala nälkä. Yritin ja yritin ja vauva huusi krokotiilin kyyneleet silmissä. Olin taas aivan neuvoton. Itkin sitä asiaa ja mietin, että se on nyt tässä. Yritin viikon imettää ja jokainen imetyskerta alkoi 30min kestävällä soidinmenolla. Vauva ei huolinut tissiä ollenkaan ja ajattelin, että pakko sille on jostain ruokaa saada. Koitin kaikki maailma kikat mitä ikinä vaan keksin, mutta mistään ei ollut apua… tai ainakin koin niin. Silloin siirryin kokonaan korvikkeeseen. Ongelma loppui samantien.

 

 

 

Koin epäonnistuneeni taas imetyksessä (ensimäisen kohdalla en juuri edes miettinyt asiaa)ja se vaivas mua todella pitkään. Sen vuoksi olen nyt Viken kohdalla ollut hyvin ehdoton itselleni, että minähän en siihen pullorumbaan lähde piru vie. Nyt on kaksi päivää takana näitä samoja raivareita… Kaivoin jo pakkasesta itse pumpaamaani maitoa sulamaan ja tuttipullon pöydälle…

Sitten päätin googlettaa kyseisen asian, koska imetyshän on tietyllä tapaa se luonnollisin tapa ruokkia se oma lapsi ja eihän aikaa sitten ole edes ollut olemassa tuttipulloja saati korvikkeita ja on ne lapset selvinnyt hengissä. Halusin pois sulkea kaikki mahdollisesti minusta johtuvat asiat. Onneksi tein niin, koska sain taas lisää itseluotamusta ja tuli sellainen olo, että tämä on taas yksi VAIHE..

 

 

Onneksi on olemassa hyviä nettisivustoja ilman kenenkään tuomitsemista.  Voit omassa rauhassa lukea ja miettiä tilannetta omalla kohdalla ja kokeilla kaikessa rauhassa lukemiasi juttuja. Tässä imetyksessä tein kaikki erilailla, kun edellisissä ja kumonnut niitä oman pään sisällä olevia olettamuksia..Tässä on suora lainaus Imetyksen tuki ry:n sivuilta:

”Rintaraivareilla tarkoitetaan tilannetta, jossa vauva toistuvasti hermostuu rinnalla, yleensä imetyskerran alussa. Jotkut vauvat lakkoilevat rinnalla ja pitävät pitkiäkin taukoja syömisestä.

Syömistilanteissa raivoaminen ja lakkoilu ovat ikävä, mutta hyvin tavallinen vauvojen vaihe. Sitä esiintyy niin imetetyillä kuin pulloruokituillakin vauvoilla. Vaihe menee yleensä itsestään ohitse, mutta muutamalla konstilla äidin ja vauvan arki voi helpottua jo raivarivaiheessa.”

Mistä raivarit johtuvat?

Imeminen muuttuu

Muutaman kuukauden iässä imeminen muuttuu refleksistä tahdonalaiseksi. Tämän on arveltu olevan yksi syy rintaraivareille –  vauva on hämmentynyt uudesta taidostaan. Vauva on syödessään myös aiempaa aktiivisempi toimija, joka ei halua tulla “pakotetuksi” rinnalle.

Suihkuava maito

Voimakas maitosuihku aiheuttaa etenkin ihan pienille vauvoille epämukavia tuntemuksia, jotka saattavat aiheuttaa hermostumista jo ennen rintaan tarttumista. Jos maidon suihkuaminen vaikuttaa olevan itkujen syynä, kannattaa kokeilla takanoja-asentoa sekä suihkutissihoitoa.

Minulla ei ole nälkä!

Kun vauva kasvaa ja imuteho kehittyy, hän ei enää syökään yhtä tiheästi tai pitkään kerrallaan. Me äidit emme aina pysy kärryillä vauvan kehityksessä ja tarjoamme rintaa kuten ennenkin, joka inahdukseen – joskus tämä saa vauvan repimään pelihousunsa totaalisesti etenkin 2-4 kuukauden iässä. Kokeile tarjota rintaa harvemmin ja luota rohkeasti siihen, että vauva syö, kun hänellä on nälkä.

Kiinnostava maailma

Vauvan näkö kehittyy ja ympäristö alkaa kiinnostamaan etenkin muutaman kuukauden ikäistä vauvaa. Syöminen voi olla mahdotonta, jos joku puhuu, katossa palaa lamppu tai televisio on päällä. Tässä vaiheessa vauva voi tarvita rauhaa syömiseen. Koeta vähentää ärsykkeiden määrää ja imetä mahdollisuuksien mukaan hiljaisessa tilassa. Jotkut vauvat syövät paremmin hämärässä tai jopa pimeässä huoneessa.

Epämukava muisto

Vauva on voinut olla kipeä tai säikähtänyt syödessään. Ikävä muisto voi saada vauvan ikään kuin pelkäämään seuraavia imetyskertoja. On hyvin tavallista, että jonkin aikaa sairastelun jälkeen alkavat rintaraivarit. Kurjat muistot unohtuvat pian, kun ympärillä on tavallinen arki ja turvallinen hoitaja.

Väärä asento!

Rintaraivarit johtavat toisinaan asentorajoitteisuuteen: vauva suostuu imemään vain esimerkiksi makuullaan. Tyypillisesti vauva alkaa huutaa jo, kun äiti menee istumaan tuttuun imetystuoliin. Imetysasennon muuttaminen voi auttaa. Joskus vauvoille on voinut jäädä synnytyksestä kehoon jumeja ja kipuja, jotka tuntuvat erityisen kurjilta tietyissä imetysasennoissa. Näihin vaivoihin auttaa esimerkiksi osteopatia.

Herumisen hitaus

Jos maidon heruminen rinnasta on jostain syystä hidasta, se voi aiheuttaa vauvan turhautumista ja raivoamista rinnalla. Hidasta herumista voi aiheuttaa esimerkiksi väsymys ja stressi, kuukautiskierron aikaan ovulaatio ja vuotopäivät. Jos mahdollista, pyydä kotiin hetkeksi apua että saat levättyä, syötyä ja juotua hyvin. Hormonaalisista muutoksista johtuva herumisen hitaus menee ohitse itsestään.

Kurja olo

Flunssa, hampaiden tuleminen, allergiat ja refluksitauti voivat myös aiheuttaa vauvalle kurjan olon ja sen myötä rinnalla hermostumista ja lakkoilua. Flunssaan voi auttaa pysty imetysasento, nuhaisuuden helpottaminen keittosuolatipoilla ja imetyshetket vaikkapa kylpyhuoneessa lämpimän suihkun kosteassa höyryssä. Hampaiden puhkeamiseen liittyvää kipua voivat helpottaa viileät purulelut, pakastettu ”äidinmaitojäätelö” ja särkylääke.

Jos epäilet vauvallasi allergiaa tai refluksitautia, kannattaa kääntyä niitä hoitavan erikoislääkärin puoleen. Refluksivauvan imetyksestä löydät vinkkejä Refluksilapset ry:n sivuilta.

Mikä avuksi?

Vauvaa voi auttaa rinnalle mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Pimeä tila, yllättävät imetysasennot, uudet paikat kuten suihku, kummalliset äänet kuten veden lorina voivat toimia. Vauvaa voi hämätä ruiskauttamalla maitoa suuhun tai tarjoamalla tuttia. Jos itku yltyy ja tarttuu äitiinkin, voi toinen aikuinen auttaa rauhoittamaan vauvaa ja tuoda vauvaa vaikka lentokoneena rinnalle.

Yksi tärkeä keino tällä haastavalla kaudella on ihokontakti ja äidin rentoutuminen: toisinaan pitää päättää “nyt en yritä imettää” jolloin stressi helpottuu – ja vauva uskaltaa taas imeä, kun huomaa äidin olevan ihan rauhallinen.

Luota imetyksen jatkumiseen! Etenkin isommilla, jo kiinteitä syövillä vauvoilla, totaaliset imemislakot ovat tavallisempia. Totaalilakkoilija ei ole vielä vieroittumassa rinnasta luonnostaan, vaan kärsivällisellä, luovalla otteella vauvan voi saada jatkamaan rinnalla kuten aiemminkin. Ihokontakti, leikkiminen vauvan kanssa rinnat paljaana ja rinnan tarjoaminen nukkuvalle tai uniselle vauvalle voi auttaa.. Vauvan voi saada takaisin rinnalle jopa viikon kuluttua rintalakon alkamisesta.

Jos vauva vaikuttaa kipeältä ja kieltäytyy selvästi rinnasta esimerkiksi tukkoisuuden tai kivun vuoksi, ota tarvittaessa yhteyttä terveyskeskukseen.

Miten kauan tätä kestää?

Rintaraivarit voivat kestää eri variaatioineen muutamasta päivästä viikkoihin tai kuukausiin. Tämä riippuu tavallisesti vauvan herkkyydestä. Rintaraivarit voivat rajoittaa vauva-arkea ja saada imetyksen tuntumaan raskaalta, kun omat toiveet rauhallisista ja seesteisistä imetyshetkistä eivät toteutuneetkaan.

Missä vaiheessa maitoa lakkoilijalle?

Jos vauva on terve ja virkeä, oma itsensä, voit rauhassa odottaa. Osa vauvoista suostuu syömään rintaraivarikaudella vain nukkuessaan – eli yöllä ja päiväunien yhteydessä. Kannattaa panostaa hetkiin, jolloin saat vauvan syömään rauhassa. Aamulla alkanut lakko usein helpottaa illalla tai yöllä.

Kun syöminen ei suju, vanhemmille tulee luonnollisesti huoli vauvasta. Joskus vanhemmat tulkitsevat vauvan kieltäytymisen rinnasta tarkoittavan sitä että maito on loppunut. Maito ei kuitenkaan voi loppua kuin seinään, vaan maidon määrän vähentyminen on aina pitkän ajan prosessi. Jos vauva saa rintaraivareita tai lakkoilee, monet vanhemmat kokeilevat tarjota hänelle pullosta maitoa. Raivari- ja lakkoiluvaiheessa tuttipullon käyttöönotto voi olla riski imetyksen jatkumiselle, sillä pullo voi aiheuttaa hyvin nopean vieroittautumisen rinnasta.

Jos imetys päättyy

Toiset vauvat eivät tunnu koskaan nauttivan imetyksestä. Jos imetys päättyy raivareiden tai lakkojen takia, tapahtuu se usein odottamatta ja äkillisesti. Pettymys on tällöin iso. Aina lapsiperheen arjessa ei ole mahdollista imettää pientä raivoajaa rauhassa ja kokeilla joka konstia. Imetyksen päättymistä ja omia tunteita kannattaa purkaa luotettavan ja ymmärtäväisen ihmisen kanssa. Olet tehnyt ison työn imetyksen eteen!

 

Kun luin ton tekstin niin jotenkin kivi vierähti sydämeltä. Kuvittelin taas, että olen jotenkin epäonnistunut tai maitoa ei tule tarpeeksi, mutta tässä oli vastaus kaikkiin mietteisiini. Tällä hetkellä imetän vain toisella rinnalla…. Pitkä tarina, mutta lyhykäisyydessään… näin on käynyt jokaisella imetyskerralla. Jostain syystä toisen rinnan maidontuotanto tyrehtyy kokonaan ja vauva ei huoli sitä ollenkaan. Se vain nuoleskelee tissinpäätä. Kokoero näissä on todella huomattava. Syytä ei ole koskaan saatu selville.

Nyt kun kerran sulatin sen maidon, niin ajattelin kokeilla josko vauva söisi siitä helvetin perkeleen pullosta. Jos näin on niin se soisi mulle itselleni hieman enemmän aikaa… Enkä tarkoita tällä muuta aikaa kun nukkumista. Olen kuullut, että toiset vauvat ei huoli pulloa ollenkaan. Itselläni ei ole sellaista kokemusta. Katsotaan miten käy. Sinänsä se olisi ihanaa, jos se mahdollistaisi mulle edes 6h tuntia putkeen unta, mikä on ollut haaveissa marraskuusta asti…. No eihän se sitä syönyt… jotenka annetaan sen olla :).

Myös  sen pullon avulla Juuson olisi mahdollista satunaisesti antaa vauvalle ruokaa, jolloin saan levätä. Ehkä ei tarvitse olla itselleen niin ehdoton. Kaksi aiempaa lastani on saanut korviketta ja ihania lapsia heistä on tullut. En kuitenkaan vielä ota korviketta käyttöön, koska pakkanen on täynnä omaa maitoa, joka sekin saa sielä vielä rauhassa pakastua. En tiedä mitkä tämän hetken suositukset kiinteistä on, kun ne vaihtelee kokoajan. Kun Vili oli pieni se oli 3kk ja Vivianilla taas joku ihan muu.. Odotan, että saamme aloittaa ruokien maistelun ja vauva ei ole täysin riippuvainen vain musta ravinnon puolesta.

Loppu kevennykseksi ….. hetki kun käännät selkäsi ja isoveli saa toteuttaa itseään..

Edellinen postaus: Miltä näyttää 155cm ja 61kg

 

Toivoisin edelleen, että imetyksestä puhuttaisiin enemmän ja avoimemmi. Kukaan ei halua kuunnella mitään kiihkoamista  ”tämä on ainut oikea” ja kaikkien tapoja pitää kunnioittaa yhtälailla. Ne mulkoilevat katseen voisi kaikki unohtaa, jos joku äiti kaivaa vauvalle tuttelin kassista tai kiskaisee taaperon tissille. Vaikka se ei sinua henkilökohtaisesti miellytä niin onneksi sinulla on ollut mahdollisuus toimia oman lapsesi kanssa juuri niinkuin olet halunnut. Alhaalla on mainos tälläisestä tapahtumasta, missä olen mukana. Voit lukea siitä lisää: Monnan tai Emman blogista.

 

 

-Umppu

Mitä tapahtuu tisseille?

Sisältää kaupallisia linkkejä*

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Mun toppi TÄÄLTÄ* nyt alessa vain 49e. Tässäkin topissa on ihana rimpsu helma ja keskiosa on läpinäkyvää materiaalia.

Bianvaneven alet vielä voimassa hetken, joten kannattaa suunnata sinne nyt TÄÄLTÄ*

 

Jokainen imettänyt nainen tietää millaiset on maitotissit. Ne on sitä normaalia kokoa ehkä miljoona kertaa isommat ja niissä hohkaa verisuonet ;). Voit melekin tuntea pulssiin niissä tai ennustaa seuraavan päivän sään 😉 Vaikka moni ajattelee, että ihanaa kun kerrankin on isot rinnat, niin ainakaan en itse nauti niistä millään tapaa. Jumaliste ne painaa kun litran maitotonkka tai sitä ne itseasiassa onkin. Kun tässä on muutama peräkkäinen vuosi takana niin raksauksia, kun imetystäkin niin en todellakaan tiedä millaiset rusinat omat rintani on tämän rupeaman jälkeen. Voisin kuvitella, että ne näyttää raskausarpineen kuivunelta nakilta, ehkä hieman isommassa koossa :).

Melkeinpä se niin menee, että mitä isommat rinnat omasta takaa sen tyhjemmät ja löllömmät ne on imetyksen jälkeen. Mitä kauemmin imettää niin sitä löllömmät ja patonkimaiset ne on..

Loppuviimein kun ajatelee niin mitä väliä sillä on. Kun lapset on tehty niin sinulla on hyvinkin helppo mahdollisuus käydä ne korjauttamassa jos siltä tuntuu.
SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

Muistan Vilin imetyksen lopettamisen jälkeen, kun yksi aamu heräsin ja kurkkasin paidan alle ja mietin, että missä helvetissä ne ovat. Jäljellä oli enää pikkupojan rintakehä, mistä selkeästi erottui rintalihas. Olin Viliä odottaessa alkuun hyvinkin hoikka ja painoin 48kg, jotenka  kun raskauskilot oli karissut niin ei sitä rasvaa juurikaan ollut missään.

 

Uskon, että monella naisella rinnat kehittyvät vielä kolmissa kymmenissä ja ainakin itsellä tuntuu, että ne ovat ihan erilaiset nyt kun aiemmin. Mulla on tällä hetkellä niin, että toisesta rinnasta tulee suihkuamalla maitoa ja toisesta ei juuri tunnu tulevan ja kokoeroa niillä on monta kuppia.  Katsotaan mitä tulevan pitää.

Näin kolmen lapsen äitinä, mulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista tarvetta esitellä tissejäni kenellekkään (kuvat on tehty huumorilla) ja itse olen muutenkin diggaillut aina enemmin pieni, kun iso rintaisia ihmisiä. En oo koskaan pitänyt kauniina sellaisia suruttoman suuria munkkeja, mitkä kirrataan mega pushupeilla leukan kiinni. Itseäni nykypäivänä jopa hieman ahdistaa avonaiset kaula-aukot, joita en suosi.
15878808_10154442005079118_623370396_n

 

Raskaus tulee väsitämättä muokkaamaan jokaisen naisen vartaloa jollain tapaa, mutta mitä enemmän lapsia…. mitä enemmän ikää… ne asiat eivät kiinnosta samalla tavalla. Ajatusmaailma muuttuu hyvinkin paljon toisen lapsen jälkeen, saati sitten kolmannen. Jos joku ajattelee niinkin pinnallisesti, että mun mies jättää mut jos en näytä samalta niin kehoitan vaihtamaan miestä. Arvostan ihmisissä itsevarmuutta, rehellisyyttä, lojaalisuutta, luotettavuutta ja toisten auttamista. En voisi kuvitellakaan, että valitsisin puolison pelkän ulkonäön takia. En voisi myöskään olla miehen kanssa, kuka käyttää peilin edessä enemmän aikaa kun minä saati ottaisi pyyhe kikkelin päällä selfieitä pesuhuoneessa someen. Uskon, että nämä asiat kuitenkin ymmärtää vasta sitten kun puolison kanssa takana on useita vuosia, useita koettuja kriisejä/rakkautta ja ylä ja alamäkiä.

Pakko vielä tähän loppuun kirjoittaa siitä, kuinka olen pettynyt toisiin äiteihin. Miten jotkut voi olla niin julmia toisilleen esimerkiksi imetyksen suhteen. En ymmärrä niitä (anteeksi ruma kielenkäyttöni) helvetin imetys kiihkoilijoita, joille on elämäntehtävä on ilmeisesti haukkua kaikkia muita äitejä, ketkä eivät toimi juuri samalla tavalla kuin he, koska juuri he ovat tehneet omassa imetyksessään kaiken oikein ja ovat SUPER ONNISTUJIA. Mikä tarve on vaikka oman imetyksen loputtua käydä kiihkoamassa esimerkiksi muiden blogeihin asiasta. Mikä ihmisiä vaivaa? Ne jotka tietää miksi asiasta kirjoitan, on saattanut kyseisesn blogi tekstin lukea. On todella surullista, että ihmisten tarvii purkaa omaa pahaa oloaan ja arvostella toisten vanhemmuutta. Jokainen tekee omat valintansa. Toiset antaa koko elämänsä imetykselle ja vaikka en ehkä itse niin tekisi niin mulle on aivan paskan hailee, jos joku muu niin tekee. Mitenkä imetys on jollekkin kun jumala, jonka sanaa on levitettävä ja jos joukossa on joku vääräuskoinen ei  hän pääse taivaaseen vaan palaa helvetissä… Antakaa kaikille äideille imetysrauha. On ihan eri asia sanoa tuoreelle äidille esimerkiksi että: jokainen onnistunut imetys on mahtava juttu, kun taas: jaa sää annat lapselles tota eines korviketta… Syy miksi en ole koskaan liittyynyt mihinkään imetystuki ryhmään on se, että en kestän niitä ihmisiä sielä. En yleistä enkä väitä että kaikki, mutta sellainen ahdistava, painostava ja syyllistävä vouhotus sielä usein vallitsee.. Antakaa kaikkien toimia omalla tyylillä…. AAMEN

 

Juuri tästä lääkäristä tulossa js poskiontelotulehdushan se sielä… sanoin lääkärille että anna sellainen kuuri, joka on turvallinen kun imetän…. joo huomasin tokas lääkäri … miten mulle aina sattuu näitä 🙂

-Umppu