Auttakaa meitä äitejä… älkää arvostelko

Vitsit mikä viikonloppu. Meillä oli Helsigissä Hyvinvoiva äiti tapahtuma, missä sain kunnian olla yhtenä panelistina keskustelemassa äitiydestä. Se on sellainen aihe, mistä voisin puhua varmaan viikon putkeen. Tapahtumassa oli mielenkiintoista keskustelua erilaisista äitiyteen liittyvistä asioista. Mukana oli myös fysioterapeutti kertomassa raskaudesta palautumisesta, sekä lopuksi tehtiin hyviä harjoitteita lantionpohjanlihaksia treenaten.

Me kaikki panelistit oleme hyvin erilaisia ja meillä on kaikilla aivan erilaiset elämäntilanteet. Mää tykkäsin aivan mielettömästi kuunnella muitten tarinoita ja rakastan tietenkin sitä puhumista. On ihanaa saada hyvässä hengessä avointa keskustelua aikaiseksi ja jutella aikuismaisesti ja tietenkin huumorilla höystettynä.

 

Mää sain ainakin itse tästä tapahtumasta paljon irti ja mulle oli paljon uusia asioita. Olin ajatellut, että oon näiden synnytyksien jälkeen yksi ihmisromu, mutta kun vatsalihaksieni erkauma tarkistettiin, niin hyvältä näyttää ja tilanne ei ollutkaan niin huono. Me äidit ja meidän lapsemme on kaikki erilaisia ja kukaan ei voi aina täysin samaistua toisen tilanteeseen.

Me äidit saamme aina paljon arvostelua osaksemme ja turhan usein se on negatiivista. Nyt kun itsellä on se kolmas kierroksessa, niin en ole yhtään niin haavoittuvainen äitinä, kun mitä olin esimerkiksi yhden lapsen kanssa. Luotan itseeni ja tiedä mitä teen. Mulle on se ja sama eikö joku kunnioita mun tapaa olla äiti. Tiedän itse mitä teen ja mikä on sille omalle lapselleni parasta. Tehkööt hän sen omalla tavalaan. Tästä mulla tulikin idea..

Mitäs jos jokainen toista äitiä hakuuva tekisikin hakuumisen sijaan jotain hyvää. Jos joku äiti on niin helvetin väsynyt eikä pysy millään hereillä ja törkkää i padin lapsen käteen ja ottaa sen kainaloon, että saisi edes otettua pienet päikkärit torpataan se äiti täysin. Paska äiti, kun kasvatat lapsesi i padillä. Se ei opi puhumaan ja sitä ja tätä.. Mitä jos vaikka antaisimme apua?

 

 

Mitä jos me sanoisimmekin haukkujen sijaan, että hei… mulla ei ole itselläni lapsia ja mulla on vähän ylimääräistä aikaa. Voisin vaikka lähtee pitkälle vaunulenkille lastesi kanssa, että saat nukkua.. Tai toinen vaihtoehto.. on olla hiljaa ;). Vaikka oon itse aina ihan kuollut, niin silti hoidan paljon muidenkin lapsia joka viikko. Haluan auttaa minkä pystyn. Se tekee mulle myös pinemmän kynnyksen pyytää apua, missä oon edelleenkin todella huono.

Kun Vili oli pieni sai hän rintamaitoo ja korviketta sekaisin alusta asti. Kokeilin kerran tehdä soseita ja se tyssäs siihen. Hän on kasvanut purkkiruoalla. Vivianille annettiin kanssa korviketta ja rintamaitoa, mutta ruoat tehtiin itse (hedelmä smoothiet on käytössä). Mua jotenkin kuvotti ne valmisruoat. Nyt Vikke on pelkällä rintamaidolla ja aion tehdä kaikki ruat itse. Mikä siis olen arvostelemaan äitiä, joka vaikka antaa pelkää korviketta tai purkkiruokaa, koska olen itsekkin tehnyt niin? Teen omien lapsieni kanssa omat valinnat ja toiset tekee omansa. Vaikka mun juttu ei ole imettää useita vuosia niin se voi olla jollekkin juurikin se juttu. Se ajatus tuntuu mulle vieraalta, mutta iha yhtä lailla heille tuntuu vieraalta avata korvike purkki. Ehkä siis parmpi ettei kukaan puutu toisen tekemiseen ja kaikilla on hyvä olla. Kannustetaan niitä äitejä siinä omassa tekemisessä imettää tai ei. On se äiti sitten salilla tai virkkaa sukkaa kun vauva nukkuu niin se on aivan yhtä hyvä äiti eikö?

 

Mää olisin voinut viettää näitten naisten kanssa vaikka kuinka paljon aikaa ja musta olis ihana ollut kuulla kaikkien oma tarina, mutta aika loppui valitettavasti kesken. Voi olla että jatkossa järjestetään lisää samantyylisiä tapahtumia ja niistä voi kysyä lisää Monnalta: ([email protected]) Voit lukea tapahtumasta lisää Monnan Blogista, Emman Blogista tai Kirsin Blogista

Mää uskon, että monen syy arvostella toista saattaa olla vaikka omalla kohdalla jonkin asian epäonnistuminen. Me äiteinä haluamme eri asioita ja niitä pitää kunnioittaa. Ei ole väärin olla lasten kanssa kotona koluun asti, mutta ei ole myöskään väärin mennä töihin. Toiset tekee asioita omasta halustaan ja joillain voi kyse vaikka olla ihan taloudellisistakin syistä. Mulla alkaa tällä viikolla työt ja oon aivan fiiliksissä. Mä pääsen tekeen sitä mitä rakastan ja se on mulle sitä mun omaa aikaa. Kaikki saa ottaa sitä juuri niin paljon kun haluaa, toki siinä suhteessa että se on lapselle aina ”eduksi”. Jos joku äiti haluaa lähteä baariin tuulettumaan niin menkööt, kun taas toinen haluaa vain olla kotona sekin on ihan fine.

Jos vertaan aikaa kun sain Vilin ei ollut tälläistä some/blogi kulttuuria ollenkaan ja keon että silloin kaikki oli helpompaa. Sait rauhassa olla siinä omassa vauva kuplassa eikä arvostelua tullut joka tuutista. Musta oli jopa hieman huvittavaa kun sain blogiini kommentin siitä että mitenkä jauhan imetyksestä kun en ole edes juurikaan imettänyt lapsiani, (minullako ei siis ole oikeutta puhua siitä kun olen vain kolme lasta imettänyt) kun taas kommentoija oli imettänyt molempia lapsiaan niin ja niin kauan ja koki ilmeisesti olevansa parempi ihminen kun minä. Hyvä esimerkki siitä kuinka lähdetään arvostelemaan toisen toimintatapoja kuitenkaan tietämättä asioista yhtään mitään.

Olen myös myrkyttänyt lapseni kun olen vienyt hänet kampaamoon haistelemaan permanentinkäryä (en edes tee permanentteja ;)) ja myrkkyjä ja nyt lapseni tulevaisuus on pilalla. Jonkun mielestä sekin oli ihan perseestä kun meillä katsotaan lastenohjelmia kun taas heillä halutaan opettaa erilaiset arvot elämään ilman mitään laitteita.. Kaikki tyylillään.. En itsekkään puutu muiden touhuihin, niin toivon että saan itsekkin tehdä asiat omalla tyylillä rauhassa. Välillä saatan kysyä vinkkejä ja teiltä lukijoilta onkin tullut hyviä niksejä ja kiitos niistä. Koitan itsekkin antaa sellaisia neuvoja jos keksin jotain hyvää ja voin vain jollain tapaa auttaa jotain toista äitiä tuomitsematta. Muistetaan kannustaa toinen toista <3

edellinen postaus: Kannattaako niitä lapsia ylipäänsä tehdä, jos on aina väsynyt?

 

-Umppu

 

Äiti kyllä sää riität

sisältää kaupallisia linkkejä*

Vivianin Mekko on Melli Ecodesign mallistosta musta tyllihame* ja  Violetti mekko*

 

Viime viikolla oltiin juhlistamassa ystäväni lapsen 10-vuotis synttäreitä.  Kuinka taas tajusi, että se aika kulkee kun siivillä. Muistan vielä kun hän syntyi ja tuntuu että siitä on vain hetki. Paljon mahtuu tapahtumaa siihen kymmeneen vuoteen ja nyt sitä ollaankin jo pikku ”aikuisia”. Musta on ihanaa että ystävilläni on lapsia ja kyläillessä on niin aikuisille kuin lapsille seuraa. On myös ihana että mullakin on sellaisia lapsiystäviä. Toki nykyään se Umppu täti ei ehkä ole se juhlien odotetuin vieras..

Meillä Vivian nauttii ollessaan vanhempien seurassa. Se seuraa kun hai laivaa mitä touhutaan ja koittaa apinoida perässä. Huomasin juuri näissä juhlissa, kuinka luonnettä ei tältä tytöltä puutu. Ei ole väliä onko vieras vai tuttu, kun hän komentaa että tänne. Kauhee touhu päällä kokoajan ja sitä juostaan, niin että äiti saa pelätä koska pää osuu seinään. Kaikkien syli kelpaa.

 

Moni vanhempi saatuaan ensimäisen lapsen kokee lähestulkoon aina sitä riittämättömyyden tunnetta/väsymystä ja kuinka ei ehdi tekemään niitä asioita mitä ennen. Vielä kun siihen lisätään lapsi mikä ei nuku on hermoromahdus enemmän kuin lähellä. Voin näin kolmen lapsen äitinä kertoa, että jossain vaiheessa se helpottaa. Musta on ainakin tullut itselleni  päivä päivältä armollisempi kokoajan ja en jaksa välittää niistä pikkuasioista. Mun ei tarvii jos en haluu. Mulla on tietyt rutiinit, mitkä auttaa mua arjen hallinnassa ja ajattelin jakaa niitä, jos siitä on edes jollekkin hyötyä.

Suosittelen edelleen lukemaan konmari kirjan. Oikeasti mitä vähemmän tavaraa, sitä siistimpää teillä on. Mää oon huomannut, että en henkilökohtaisesti tarvitse läjäpäin vaatteita. Kuka oikeesti tarvitsee 70paria sulkkia? Ei kukaan.. Mulla on kotivaatteet erikseen ja sitten työvaatteet. Oikeastaan muita en niinkään tarvitse tällä hetkellä. Muutama juhlamekko toki löytyy. Kun kaapissa on happea ja vaatteet järjestyksessä niin sekin helpottaa ainakin omaa mielenrauhaa. Lasten vaatteet on siististi taiteltuna kaappeihin niihin kuuluvissa laatikoissa. Niitäkään ei oikeasti tarvitse paljon.

Laitan aina aamulla tiskikoneen päälle ja pyykinpesukoneen. Aamulla viikkaan kuivat pyykit narulta ja sen vuoksi meillä nykyään pyykkikori on lähestulkoon tyhjä, mikä on todella vapauttavaa. Kaikki varmaan muistaa ne kuvat meidän jäätävistä pyykkivuorista….Niitä ei ole enää <3 Lapsiperheessä pyykkiä tulee väistämättä aivan kamalasti.

 

 

Meillä on helpottanut todella paljon se, että lapsilla on oma leikkihuone. Tiedän, että se ei ole kaikilla mahdollista, mutta jos on niin suosittelen. Leikkihuoneessa on myös lasten vaatteet kaapissa ja kaappien alaosassa kaksi isoa vetolaatikkoa täynnä tilaa leluille. Osan saa aina pois jemmaan. Makuuhuoneissa ei leikitä vaan ne on rauhotettu nukkumiselle. Sekin helpottaa siivousta huomettavasti, kun ei tarvitse kerätä leluja monesta huoneesta. Ne ei juuri kaipaa kun imurointia.

Jos tilaa on vähän niin kannattaa hankkia sellaisia ”kalusteita” mitä on helppo liikuttaa. Mitä vähemmän on tavaraa esillä saa asunnon siivottua todella nopeasti juhlakuntoon. Kun tavaroille on oma paikka pysyy paikat siistinä. Mää olin ennen aivan loppu tähän kotiin, mutta nyt pikkuhiljaa tuntuu että siedän pientä sotkua, kunhan ei ole ikipaskaa.. Sairaan hyvä oli mun hankkima Dysonin johdoton imuri, joka pesee kaikki rikkaimurit mennen tullen. Imuri TÄÄLTÄ* Mikä on nyt tarjouksessa. Jopa imurointi on kivaa ja nopeaa. Siihen ei tarvi sen kummemmin ryhtyä ja tehot riittää. Käytän sitä päivittäin ja se on aina käden ulottuvilla.

 

Olen pyrkinyt siihen, että lapsilla on suht puhtaat vaatteet päällä vatsa täynnä niin se usein riittää. Mää sain eilen Viken syömään pulloa ja oon siitä jotenkin todella onnellinen. Mun elämä helpottuu huomattavasti ja mulla on tulevaisuudessa mahdollisuus edes joskus nukkua.  Pakkanen on täynnä pumpattua maitoa. Jatkuva univelka marraskuulta todellakin painaa niskassa, mutta sen kanssa on oppinut elämään.  Kaikki on aina suhteellista. Itse aina metin kuinka helppoa sitä oli yhden lapsen kanssa. Sun oli mahdollisuus nukkua samaan aikaan vauvan kanssa ja kaikki oli niin helppoa (vaikka se silti tuntu sekin haastavalta). Ne on ihan normaaleita tunteita, koska elämän muuttuu hurjasti ja olet muustakin vastuussa kun itsestäsi.  Nyt kun omassa elämässä on se kolme lasta, oma firma, koti, harrastukset, blogi, valmentaminen yms tavallisen arjen askareet niin tähänkin sitä vaan tottuu. Toki koskaan ei tiedä minkalainen lapsi kenelläkin on mutta nauttikaa siitä ajasta älkääkä käyttäkö sitä stressaamiseen. Ei kannata haalia itselleen liikaa hommia tai aikatauluttaa koko elämää.

Monilla on hirveä tarve keksiä lapsille ohjelmaa. En tiedä johtuuko se siitä riittämättömyydentunteesta tai mahdollisesti jonkinlaisesta sosiaalisesta paineesta.  On vauvauintia, muskaria, mamma treffejä ja sitä sun tätä. Koti pitäis kiiltää ja tukka olla huolitelu… MIKS..  Jos se tuntuu haastavalta niin jätä yksinkertaisesti jotain pois. Mää muistan kun Vilin kanssa touhusin paljon kaikkea, mutta silloin mulla oli ihan hirveesti energiaa ja se nukku aina yöt läpi. Mulla ei silloin ollut kun yksi lapsi, 1/3 meidän talosta, vähemmän pyykkiä, ei omaa firmaa, ei blogia eikä silloin edes ollut ns. somea. Kukaan ei luonut mulle minkäänlaisia paineita mistään. Kukaan ei ragennut vaikka annoin lapselleni tuttelia ja purkkiruokaa… Asiat on oikeesti muuttunut todella paljon siitä. Siitäkin on kohta 10 vuotta. Nyt kun sanot ääneen tekeväsi esimerkiksi jotain suosituksista poikkeavaa, niin saat kamalan kuran niskaan. Nyt olen kahden viimeisen kanssa keskittynyt vain siihen olemiseen ja läsnöoloon. Vaikka hetkittäin tulee niitä fiiliksiä että en jaksa niin ne menee ohi aika nopeasti.

 

Älkää äidit kuormittako itseänne liikkaa, jos se tuottaa stressiä. <3 Te ootte ihania vaikka teillä onkin välillä paskainen tukka sillä samalla nutturaalla neljättä päivää. Niitä lapsia ei haitaa, vaikka sun kainalokarvat rehottaa tai sulla on verkkarit jalassa. Oot niille yhtä tärkeä ihminen. <3 Lapselle on paljon merkittävämpää saako se olla äidin sylissä, kun se miltä se äiti näyttää. Ne on tottunut suhun ja sun omaan tuoksuun. Oli se sitten hyvä tai paha. Vaikka en todellakaan ole mikään terapeutti niin mun tekis mieli sanoo kaikille että olkaa vaan. Älkää tehkö mitään mitä ei oo pakko <3. Meidän ei tarvi kilpailla keskenämme vaan tukee toisiamme.

Mun oli pakko julkaista mun IG:ssä pieni humoristinen allien heiluttelu video. Jotain nyt oli niin kovasti vaivannut televisiossa heiluvat allit, niin annoin hänelle täyden tukeni. Muistakaa olla mukana meidän #ilokiertoon hyväntekeväisyys kamppiksessa. Aina kun laitat IG kuvan mistä sulla tulee hyvä mieli niin tägää siihen #ilokiertoon ja #ilokirtoontampere. Jokainen kuva on euron arvoinen ja Tampereen potti menee Ice Heartsille <3. Sun tarvi itse lahjoittaa mitään kunhan vaan lisäät kuvat. Kuvia voi laittaa vaikka 10 siinä ei ole  mitään rajaa ja osallistuminen on mahdollista toukokuun loppuun. <3

Ellokselle on nyt tarjolla alennuskoodi, millä saat -20%alennusta tilauksestasi – koskee myös huonekaluja, leluja ja
merkkituotteita + säästät toimituskulut!* shoppaile TÄÄLTÄ* koodilla 355430

Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja, mattoja, leluja ja huonekaluja. Alennus on voimassa 1.3.2017 asti, ja sen voi käyttää vain kerran. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Säästät normaalipaketin toimituskulut (norm. 5,20). Tili- ja laskuasiakkaan toimitusmaksu ilman toimituskuluja 0,-/tilaus, käteisasiakkaan 2,90/tilaus.
Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, elektroniikkatuotteisiin ja
-tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä tuotemerkkeihin UGG, Odd Molly, SPANX tai Odd Molly Home.

Edellinen postaus: mulle kelpaa vain paras

-Umppu