Eikö äidillä ole siihen oikeutta?

*Sisältää mainoslinkkejä

 

Koen päivittäin olevani riittämätön monessakin asiassa. Se tunne kalvaa mun mieltä jatkuvasti ja haluaisin puhua asiasta. Vaikka mun ongelmat suurimmaksi osaksi varmastikkin johtuu väsymyksestä, niin pahinta on se jos toinen ei sitä ymmärrä saati kuuntele. Perheenä olo on puhaltamista yhteen hiileen. Siinä tuetaan ja autetaan toista niillä omilla voimavaroilla mitä on ja niillä resursseilla mitä on. En tiedä kokeeko muut äidit näitä samoja jopa hieman negatiivisia fiiliksiä päivittäin. Musta tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä missään. Kun yksi asia menee pieleen, niin tuntuu että koko paletti lahoaa käsiin. Pitäisi varmaan välillä opetella tekemään sinnepäin asioita, eikä pyrkiäkkään aina siihen täydellisyyteen..

Aamulla olen aina väsynyt. En muista sellaista tunnetta, että olisin levännyt tai virkeä vaan haluan kömpiä takaisin sinne lämpimän peiton alle ja jatkaa unia. En vaan voi.. eikä ajatus lohduta yhtään koska en tiedä koska siihen on mahdollisuus. Mun uneni on heikkoa ja herään jokaiseen pieneenkin ääneen. Nukun koiranunta ja näen unta asioista mitkä on mahdollisesti seuraavana päivänä edessä, tulossa, tapahtunut, unohtunut. Mun on aamulla vaan pakko nousta.Tuntuu että joku tunkee väkisin tulitikut mun silmiin ja heittää sitruunamehua päälle ja huutaa HERÄÄ AKKA. Koitan saada itseni hereille kahvilla, josta tiedän liikaa juoneena tulee vielä huonompi olo. Mua heikottaa jokainen aamu ja mun jalat on välillä niin väsyneet, että pelkään että ne pettää alta.

Lapsilla on tietysti energiaa. Ne pitää hoitaa kaikki omiin paikkoihinsa. Yks kouluun, toinen tarhaan (jos on tarhapäivä). Parit vaipat, kaikille vaatteet, aamupalaa. Onko kaikki mukana? Ai niin tänään on liikkaa….. tarhassa punaisten vaatteiden päivä ja ja ja… Mun pitäis olla aamulla pirteä ja jaksaa hymyillä, koska silloin kaikilla on varmasti parempi päivä… Jos olen aamulla kiukkuinen niin se tarttuu yhtälailla kun hymykin tarttuu.

Koitan pitää kaikkia lapsia aamulla sylissä ja antaa heille rakkautta ja hellyyttä.

poskinpunapaletti TÄÄLTÄ* Huulipuna koralli TÄÄLTÄ* vaaleapinkki TÄÄLTÄ*

NYX Cosmetics meikit TÄÄLTÄ*

Koitan käydä säännöllisesti hierojalla (jonka helvetti soikoon unohdin viime kerralla) missä mulla on lähes aina lapsi mukana. Koitan käydä ripsihuollossa kerran kuussa, mikä tekee aamuisin peilukuvasta edes jotenkin ihmisen näköisen. Ja hei hip hurraa sain käytyä kerran jalkahoidossa kun edellinen hoitajani jäi eläkkeelle 2 vuotta sitten.. Lyhenin varmaan kaks senttiä kun ne kuolleet ihot hiottiin pois…

Vaikka mun lapset on ihania niin välillä koen olevani kodin vankina. Joo mää voisin lähteä pitkälle vaunulenkille, muttakun on paljon kaikkea muutakin hommaa ja ne jää tekemättä jos en niitä tee. Vaikka niitä hyviä hetkiä on paljon ja päivittäin niin lepo on se mitä kaipaan.

Mun tekis mieli mennä tohon etupihalle huutaan täysillä että ANTAKAA MUN JUMALAUTA NUKKUA… Täällä väsymyksen kourissa siirsin Viken sängyn Vivianin kanssa samaan huoneeseen. Vivianin nukuttaminen on yksi show johon voisin kohta myydä lippuja :). Ja voin kertoa että joka ikinen vippas konsti on yritetty. Lapset todellakin voi olla erilaisia, sillä Vilille vaan laitettiin peitto päälle ja sanottiin hyvää yötä ja se oli siinä.

 

Mua alkaa ahdistaan ihan pienetkin asiat ja mää toivoisin ettei kukaan kysyin multa yhtään mitään. Mää en oo missään suhteessa ilkeä ihminen, mutta en vaan jaksa antaa joka päivä ilmaisia konsultaatioita hiuksiin liittyen ja saatan vastata näihin aika tylystikkin (anteeks), mutta mulla on miljoona muutakin työtä tehtävänä. Musta vaan tuntuu että kokoajan joku on vailla jotain ja kun itse tarvisin jotain niin kukaan ei kuuntele. Se tuntuu pahalta.

Karsin meiltä kokoajan tavaraa, että siisteys pysyisi paremmin kotona ja hommaa ei olisi niin paljon. Karsin vaatteita ja myyn tai lahjoitan vanhoja pois minkä kerkiä lajitella niitä. Olisi enemmän kuin suotavaa jos koko perhe osallistuisi tähän samaan hommaan..

Sitten on vielä työt jota tässä ohessa koitan tehdä. Työt kampaamolla on mulle terapiaa ja sielä käynti tekee musta joka suhteessa paremman ihmisen, mutta ne kirjalliset ja hallinolliset hommat… Teet kirjanpitoa, maksat laskuja joita on jokapaikassa. Kokoajan joku hajoo. Tee sitä tee tätä. Mun on pakko purkaa tänne mun ajatuksia tai mun pää räjähtää.

Se tunne kun saisi edes syödä tasaisin väliajoin ja lämmintä ruokaa… tai olla yksin vessassa, suihkussa tai edes jossain hetken. Tiedän mitkä asiat antaa mulle energiaa, mutta tähän tällä hetkellä paras lääke on nukkuminen mitä mulle ei suoda..

Oon laittanut vaatteita myyntiin face kirppiksille (mikä on sekin stressaavaa). Jo se että saat tuotteet kuvattua.. huhuh. Av, yv sisämitta ja hyvä ettei kysytä persereijän halkaisijaa… No joku saa hyvän mielen mun vanhasta ja itse saan pienen summan mun tulevaa hammasprojektia varten..

Mää mietin usein että mulla on kuitenkin asiat ihan hyvin. Kaikki on terveitä eikä mitään sen kummempaa pahaa ole hetken sattunut, mutta tää unettomuus on kamalin sairaus mitä oon koskaan sairastanut. On sekin karua ajtella: lause jonka kuulee liian monen äidin suusta.. En muista niistä vuosista mitään kun lapset oli pieniä. Ihan vaan kysyn että miksei äidillä ole siihen oikeutta? Miksei tälle asialle tehdä mitään. Sekin on helvetin stressaavaa jos tiedät, että nyt mulla olisi aikaa nukkua vaikka tunti. Et nukahda ja sitten jo mietit että ei mun kannata enää edes yrittää kun siitä on kulunut jo puolet..

 

 

Kiitos rakas blogini että sain taas purkaa ajatuksiani tänne. Se helpotti suunnattomasti oloani. Kiitos teille lukijoille että jaksoitte kuunnella <3 Kyllä me äidit kuitenkin selvitään ihan mistä vaan eikö?

Lue edellinen postaus: En olisi koskaan uskonut käyttäväni

-Umppu

 

Auttakaa meitä äitejä… älkää arvostelko

Vitsit mikä viikonloppu. Meillä oli Helsigissä Hyvinvoiva äiti tapahtuma, missä sain kunnian olla yhtenä panelistina keskustelemassa äitiydestä. Se on sellainen aihe, mistä voisin puhua varmaan viikon putkeen. Tapahtumassa oli mielenkiintoista keskustelua erilaisista äitiyteen liittyvistä asioista. Mukana oli myös fysioterapeutti kertomassa raskaudesta palautumisesta, sekä lopuksi tehtiin hyviä harjoitteita lantionpohjanlihaksia treenaten.

Me kaikki panelistit oleme hyvin erilaisia ja meillä on kaikilla aivan erilaiset elämäntilanteet. Mää tykkäsin aivan mielettömästi kuunnella muitten tarinoita ja rakastan tietenkin sitä puhumista. On ihanaa saada hyvässä hengessä avointa keskustelua aikaiseksi ja jutella aikuismaisesti ja tietenkin huumorilla höystettynä.

 

Mää sain ainakin itse tästä tapahtumasta paljon irti ja mulle oli paljon uusia asioita. Olin ajatellut, että oon näiden synnytyksien jälkeen yksi ihmisromu, mutta kun vatsalihaksieni erkauma tarkistettiin, niin hyvältä näyttää ja tilanne ei ollutkaan niin huono. Me äidit ja meidän lapsemme on kaikki erilaisia ja kukaan ei voi aina täysin samaistua toisen tilanteeseen.

Me äidit saamme aina paljon arvostelua osaksemme ja turhan usein se on negatiivista. Nyt kun itsellä on se kolmas kierroksessa, niin en ole yhtään niin haavoittuvainen äitinä, kun mitä olin esimerkiksi yhden lapsen kanssa. Luotan itseeni ja tiedä mitä teen. Mulle on se ja sama eikö joku kunnioita mun tapaa olla äiti. Tiedän itse mitä teen ja mikä on sille omalle lapselleni parasta. Tehkööt hän sen omalla tavalaan. Tästä mulla tulikin idea..

Mitäs jos jokainen toista äitiä hakuuva tekisikin hakuumisen sijaan jotain hyvää. Jos joku äiti on niin helvetin väsynyt eikä pysy millään hereillä ja törkkää i padin lapsen käteen ja ottaa sen kainaloon, että saisi edes otettua pienet päikkärit torpataan se äiti täysin. Paska äiti, kun kasvatat lapsesi i padillä. Se ei opi puhumaan ja sitä ja tätä.. Mitä jos vaikka antaisimme apua?

 

 

Mitä jos me sanoisimmekin haukkujen sijaan, että hei… mulla ei ole itselläni lapsia ja mulla on vähän ylimääräistä aikaa. Voisin vaikka lähtee pitkälle vaunulenkille lastesi kanssa, että saat nukkua.. Tai toinen vaihtoehto.. on olla hiljaa ;). Vaikka oon itse aina ihan kuollut, niin silti hoidan paljon muidenkin lapsia joka viikko. Haluan auttaa minkä pystyn. Se tekee mulle myös pinemmän kynnyksen pyytää apua, missä oon edelleenkin todella huono.

Kun Vili oli pieni sai hän rintamaitoo ja korviketta sekaisin alusta asti. Kokeilin kerran tehdä soseita ja se tyssäs siihen. Hän on kasvanut purkkiruoalla. Vivianille annettiin kanssa korviketta ja rintamaitoa, mutta ruoat tehtiin itse (hedelmä smoothiet on käytössä). Mua jotenkin kuvotti ne valmisruoat. Nyt Vikke on pelkällä rintamaidolla ja aion tehdä kaikki ruat itse. Mikä siis olen arvostelemaan äitiä, joka vaikka antaa pelkää korviketta tai purkkiruokaa, koska olen itsekkin tehnyt niin? Teen omien lapsieni kanssa omat valinnat ja toiset tekee omansa. Vaikka mun juttu ei ole imettää useita vuosia niin se voi olla jollekkin juurikin se juttu. Se ajatus tuntuu mulle vieraalta, mutta iha yhtä lailla heille tuntuu vieraalta avata korvike purkki. Ehkä siis parmpi ettei kukaan puutu toisen tekemiseen ja kaikilla on hyvä olla. Kannustetaan niitä äitejä siinä omassa tekemisessä imettää tai ei. On se äiti sitten salilla tai virkkaa sukkaa kun vauva nukkuu niin se on aivan yhtä hyvä äiti eikö?

 

Mää olisin voinut viettää näitten naisten kanssa vaikka kuinka paljon aikaa ja musta olis ihana ollut kuulla kaikkien oma tarina, mutta aika loppui valitettavasti kesken. Voi olla että jatkossa järjestetään lisää samantyylisiä tapahtumia ja niistä voi kysyä lisää Monnalta: ([email protected]) Voit lukea tapahtumasta lisää Monnan Blogista, Emman Blogista tai Kirsin Blogista

Mää uskon, että monen syy arvostella toista saattaa olla vaikka omalla kohdalla jonkin asian epäonnistuminen. Me äiteinä haluamme eri asioita ja niitä pitää kunnioittaa. Ei ole väärin olla lasten kanssa kotona koluun asti, mutta ei ole myöskään väärin mennä töihin. Toiset tekee asioita omasta halustaan ja joillain voi kyse vaikka olla ihan taloudellisistakin syistä. Mulla alkaa tällä viikolla työt ja oon aivan fiiliksissä. Mä pääsen tekeen sitä mitä rakastan ja se on mulle sitä mun omaa aikaa. Kaikki saa ottaa sitä juuri niin paljon kun haluaa, toki siinä suhteessa että se on lapselle aina ”eduksi”. Jos joku äiti haluaa lähteä baariin tuulettumaan niin menkööt, kun taas toinen haluaa vain olla kotona sekin on ihan fine.

Jos vertaan aikaa kun sain Vilin ei ollut tälläistä some/blogi kulttuuria ollenkaan ja keon että silloin kaikki oli helpompaa. Sait rauhassa olla siinä omassa vauva kuplassa eikä arvostelua tullut joka tuutista. Musta oli jopa hieman huvittavaa kun sain blogiini kommentin siitä että mitenkä jauhan imetyksestä kun en ole edes juurikaan imettänyt lapsiani, (minullako ei siis ole oikeutta puhua siitä kun olen vain kolme lasta imettänyt) kun taas kommentoija oli imettänyt molempia lapsiaan niin ja niin kauan ja koki ilmeisesti olevansa parempi ihminen kun minä. Hyvä esimerkki siitä kuinka lähdetään arvostelemaan toisen toimintatapoja kuitenkaan tietämättä asioista yhtään mitään.

Olen myös myrkyttänyt lapseni kun olen vienyt hänet kampaamoon haistelemaan permanentinkäryä (en edes tee permanentteja ;)) ja myrkkyjä ja nyt lapseni tulevaisuus on pilalla. Jonkun mielestä sekin oli ihan perseestä kun meillä katsotaan lastenohjelmia kun taas heillä halutaan opettaa erilaiset arvot elämään ilman mitään laitteita.. Kaikki tyylillään.. En itsekkään puutu muiden touhuihin, niin toivon että saan itsekkin tehdä asiat omalla tyylillä rauhassa. Välillä saatan kysyä vinkkejä ja teiltä lukijoilta onkin tullut hyviä niksejä ja kiitos niistä. Koitan itsekkin antaa sellaisia neuvoja jos keksin jotain hyvää ja voin vain jollain tapaa auttaa jotain toista äitiä tuomitsematta. Muistetaan kannustaa toinen toista <3

edellinen postaus: Kannattaako niitä lapsia ylipäänsä tehdä, jos on aina väsynyt?

 

-Umppu