Mulla menee ihan helvetin hyvin

*Sisältää mainoslinkkejä

Mulla on ollut nyt koko syksyn hyvä flow päällä. Tuntuu, että suuret vastoinkäymiset on selätetty ja moni asia löytää paikansa ihan luonnostaan. Mää oon ihminen, kuka tekee paljon asioita. Ennen, kun oon saanut jonkun asian valmiiksi niin mietin jo seuraavaa asiaa, mitä alan tekemään. Se on näköjään mun luonne ja tyyli. Mää en lähde koskaan oikeastaan tekemään mitään juttua mihinkä en itse usko pystyväni. Toki niitä hutejakin tulee, mutta ne lopetan usein yhtä nopeasti, kun aloitankin. Mää oon vuosien saatossa oppinut tunnistamaan myös sen hetken, kun menee liian lujaa. Vaikka mulle höllääminen on yks vaikeimpia asioita tehdä, niin osaan silti ottaa myös rennosti. Mulle myöskään se rentoutuminen ei tarkoita sitä, että oon tekemättä mitään ja makaan sängyllä katsoen kattoa. Se voi olla vaikka lumitöitä tai rikkaruohojen kitkemistä.

Vaikka syksy on mulle mielikuvana märkää ja pimeää, niin silti oon saanut taas super paljon energiaa uusiin asioihin. Mää teen asioita kokoajan niin, että mun olis tulevaisuudessa helpompi ja ehkä jollain tapaa väljempi olla. Työnteko on mulle todella tärkeä asia elämässä, koska sillä mää voin ilmaista itseäni ja toteuttaa luovaa työtä vaativia asioita. Mää tykkään tehdä töitä ja se työnteko on mulle myös osanlainen intohimo. Usein jos Suomessa kertoo tykkäävänsä työnteosta mielletään se työnarkomaniaksi. Sitä se ei kuitenkaan  mun osallani ole. Mun työ on tällä hetkellä todella monipuolista ja siitä voin kiittä ihan itseäni. Halusin muutosta liiketyöhön ja tein asioita sen eteen, että ne toteutuisi.

Minä siis ihan itse muutin omaa työtäni itselleni mieluisammaksi. Mää usein puhun siitä, kuinka mulle on tärkeää että työ on mielekästä ja silloin, kun se on mulle sitä, niin se ei tunnu työltä ollenkaan. Mää oon halunnut jo pitkään rauhaa ja nyt sitä saan. Hiuksia  ja siihen liittyviä asioita voi näköjään puurtaa ihan yksin ja rauhassa. Tää mun paita be the inspiration sopii niin hyvin tähän postaukseen. Tuntuu ihan tyhmältä kehua itseään, mutta tiedättekö, että mää oon aivan helvetin tyytyväinen itseeni ja siihen, mitä oon kaiken tän hulinan keskellä saanut aikaan.

Me itse teemme siitä elämästä sellaista kun haluamme. Joskus joutuu elämään sellaisia vaiheita, mistä ei niin pidä, mutta uskon siihen, että kaikella on tarkoitus ja kaikki järjestyy. Mää luotan itseeni ja tiedän, että asiat menee eteenpäin. Joskus saattaa tulla vähän takapakkia, mutta mitä sitten…. se on elämää. Kaikilla niitä vastoinkäymisiä joskus on.

Mää toivon että tää mun innokkuus tarttuis myös teihin ja saisitte inspiraatioo toteuttaa teille jotain  merkittävää. Mun elämäni kolme unelmaa on nyt toteutunut: perhe, oma liike ja omakotitalo ja on taas aika miettiä niitä uusia unelmia ja lähteä niitä kohti saavuttamaan niitä. Unelmat on mulle haaveita, eikä suinkaan pakonomaisia tavotteita ja niiden saavuttaminen tuntuu mahtavalta.

Mun on ehkä siks niin hyvä olla, että mulla on ne perus pilarit kunnossa mun elämässä ja voin pikkuhiljaa alkaa keskittymään itseeni. Mitä mää ihan oikeasti haluan! Vaikka se ei tarkoita, että unohdan perheen ja muut asiat, mutta vihdoin voin miettiä, että mitä mää… minä itse oikeasti haluan. Oon aina halunnut luoda uraa ja nyt mulla on sellaiset avaimet käytössä, mitkä mahdollistaa sen mulle. Uskaltakaa lähteä niitä omia haaveita ja unelmia kohti.

Asu Biancaneve* housut*

Kuvat Noora Näppilä

 

Lue edelliset postaukset:

Minkälaisen kampauksen voi tehdä vartissa?

Onko musta tullut keski-ikäinen

Vuosien työ. Tähän on tultu

Hirveät iltaraivot, kun eitaas jaksais

Joskus vanhempi on pahempi valmennettava, kun lapsi

-Umppu

Ei enää yhtään sumuista vuotta KIITOS!

Mikä on äidin oikea aika olla lapsien kanssa kotona? Onko se äitiysloma vai mahdollisesti hoitovapaata useampi vuosi kotona. Varmasti jokainen tekee itse omat valintansa perheen kesken. Näkökulmia ja mielipiteitä on tässä varmaan yhtä monta, kun on lapsiakin. Jonkun mielestä vuoden ikäinen on aivan liian pieni päiväkotiin. Meillä on kaikki lapset aloittanut alle tai vähän yli vuoden ikäisenä päiväkodin, eikä kenelläkään ole ollut mitään ongelmaa. Ongelma on ollut suurimmaksi osaksi mulla, joka on työmatkan aikana vollottanut silmät pihalle miettien kuinka paska äiti olen, kun vien lapseni hoitoon. Olen myös rehellinen ja kerron että ei tätä vollotusta ole  kuitenkaan kauaa kestänyt.  Kerronkin hieman syitä miksi meidän perheessä on tehty näin.

Ensinnäkin mun työ on sellainen että mitä kauemmin olen poissa niin joudun aloittamaan lähes kaiken alusta. Vaikka mulla on ihan samanlaiset ”oikeudet” olla äitiyslomalla ja saada äitiyspäivärahaa niin yrityksen kuluja ei kukaan korvaa. Jokainen kuukausi on tappioo ja se tarkoittaa sitä, että minulla ei ole mahdollisuus olla yritityksen omistajana kokonaan offlinessa. Pakko tehdä ennen äitiyslomaa perse ruvella töitä, että saa katettua oman äitiysloman. Kun olen yrittäjänä kiinteässä toimipisteessä on sielä joka kuukausi maksettava laskuja. On vuokrat, sähköt, vedet, netti, tilaukset, ainekustannukset, lehdet, kahvit, verot ja huomioiden tietenkin kaikki hankinnat jos esimerkiksi joki hajoaa.

Se on ollut mulla syy mennä töihin heti äitiysloman loputtua ja myöskin se että olen halunnut tehdä töitä. Olen myös tehnyt jokaisesta lapsesta töitä myös äitiyslomalla mahdollisuuksien mukaan. Mulle on työntekeminen ollut aina todella tärkeää ja nautin siitä myös. Vaikka rakastan touhuta lapsieni kanssa niin rakastan yhtä paljon tehdä työtäni. Mää en halua enempää lapsia vaan haluan keskittyä välillä itseeni. Musta on aivan mahtavaa pitkästä aikaa mahtua farkkuihin ja pitää sellaisia vaatteita ettei mun tarvitse huomioida ketään muuta niitä valittaessa.

Mua ei koskaan väsytä töissä paitsi jos olen valvonut lasten kanssa, mutta kotona mua väsyttää aina. Ehkä siinä on se että en osaa olla tekemättä mitään ja lapset vaativat kokoajan jotain. Onko se siis tuomittavaa jos äiti haluaa myös kehittyä ammatillisesti, edetä urallaan ja tykkää tehdä töitä? Niin se ei saisi olla missään tapauksessa. Mää oon itse kuullut ehkä kuitenkin enemmän miehiltä sellaista että lapsen paikka on kotona äidin kanssa, kun naisilta. Helppohan se on siinä letkauttaa ilmoille kun ei ole asiasta minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta. Tiedostan myös että kaikki naiset eivät ole kun minä, jolla on kokoajan jotain meneillään ja tehdään useaa työtä kerralla. Se nyt vaan on se mun tapa ja aika hyvin oon  saanut kaiken handlattua.

Se asia mistä itse karsin on ollut omat menot ja kavereiden näkeminen. Toki onneksi osa heistä käy mulla asiakkaana ja ehditään siinä vaihdella mukavasti kuulumisia. Mun mielestä jokainen tehkööt kuten haluaa, mutta se ei sitä tarkoita että se oma tapa on se paras ja ainut oikea tapa. Me touhutaan tosi paljon lasten kanssa kaikkea ja mun lapset on oikeesti tosi hauskoja. Jos saisin valita yhden asian mikä auttaisi mua viihtymään päivästä toiseen kotona olisi pyyntöjen pois jääminen. Mulle myös töissä käyminen on aivojumppaa ja en vaan halunnut enää olla siinä jatkuvassa sumussa kotona.

Kun joudun haastamaan itseäni ammatillisesti jatkuvasti työssäni ja tekemään aivotyötä niin se on tavallaan se mun huume millä jaksan. Mun on vaan ollut hyväksyttävä itseni kanssa asia, että musta ei ollut kotiäidiksi. Mää myös koen, että kun saan tehdä niitä omia juttujani niin olen myös samalla parempi äiti. Mun sanomani tässä tekstissä on se, että äidin ei tarvitse häpeillä sitä että haluaa tehdä töitä ja edetä urallaan. Jos se on se sinun voimavara niin siitä vaan. Tämän asian oivaltaminen on vienyt minua itseäni urallani eteenpäin ja aion todellakin mennä niitä omia unelmia kohti.

Se ei silti suinkaan tarkoita sitä, että unohtaisin perheeni vaan päinvastoin. Kun olin kotona putkeen lähestulkoon kolmen vuotta niin oloni oli todella tukahdettu. Mulla ei ollut mitään omaa. Mua imettiin henkisesti ja fyysisesti liikaa.  Väsyneenä olin ärtynyt ja vihaisena koin olevani palvelia. Kun sitten välillä pääsin päiväksi töihin olin sen jälkeen kun Naantalin aurinko. Se oli sen mun oivallus. Ei kannata aina vaan haaveilla vaan välillä myös tehdä. Jokainen pienikin asia vie sinua eteenpäin kohti sitä oikeaa. Tärkeintä äitiydessä on myös välillä muistaa elää itselleen.

Kuvan asu House of Brandon* Mekko* Takki* 

Kuvaus Noora Näppilä

 

Lue edellinen postaus: Onko mun blogiura tullut päätökseen?

-Umppu