Hirveät iltaraivot.. kun ei taas jaksais

*Sisältää mainoslinkkejä

Pitkän aikaa meni hyvin, mutta sitten taas jälleen kerran tulee kamalaa takapakkia. Mä en tiedä mitään muuta niin inhottavaa oikeastaan ärsyttävää, kun joka iltaset kamalat raivokohtaukset (lapsilla). Musta olis niin ihanaa että lapset saisivat iltapalaa, jonka jälkeen pesisivät hampaat ja menisivät kiltisti nukkumaan. Näin ei todellakaan tapahdu meidän perheessä. . Ihan jokainen kikka on kokeiltu ja tällä hetkellä teemme niin, että isä menee nukuttamaan lapsia ja minä koitan mennä pakoon, sitä hermoja raastavaa, ärsyttävää ja toisaalta niin sydäntä särkevää äiti huutoa. Tiedän että lapsilla ei ole mitään hätää, kunhan vaan ymmärtäisivät sen itsekkin. Tiedän myös että tämä on vaihe, koska hetki sitten kaikki meni hyvin.

Aina peräänkuulutetaan niitä tietynlaisia rutiineja. Asiat pitäisi tehdä joka ilta samassa järjestyksessä ja nukkumaan pitäisi mennä aina tiettyyn kellonaikaan, niin siitä syntyisi rutiini  ja joka kerta olisi aina toistaan helpompi. Paskan marjat sanon minä. On niin monta ja  niin erilaisia lapsia, kuten  esimerkiksi meitä aikuisia. On iltavirkkuja ja aamuvirkkuja.

Toiset tarvitsevat enemmän unta, kun toiset. Meillä ainakin huomaan selvästi, että pojat nukkuvat enemmän ja tarvitsee enemmän unta, mutta ilmeisesti meidän prinsessa on äitiinsä tullut, eikä tarvitse niin paljon öisin unta. Sitten se ikuinen ”ei nukuta päiväunia”, jotta ilta menisi paremmin ei myöskään toimi meillä. Usein se ilta on vaan kaoottisempi. Mikä tässä siis on se oikea ratkaisu ja vaihtoehto? Pitääkö se lapsi laittaa sinne sänkyyn joka ilta 8.30 aikaan, vaikka se nukahtaa vasta 10:ltä. En itse näe siinä mitään järkeä, että sinne nukkumahuoneesee raahataan väkisin,  missä touhutaan ja tehdään ties mitä. Silti se asia  on nyt ristiriidassa sen vuoksi, koska mä oon todennut sen, että mä tarviin sen oman ajan ja oman hetken illalla, mutta se vaan venyy ja venyy.

Mä en pysty tekeen kaikkia asioita lasten kanssa.Mä oon niin tyytyväinen siihen, että oon löytänyt kaikenlaista muuta työtä sen liikettään ohella. Vaikka mun alalla ei toisaalta voi tehdä etäpäiviä, niin mulla on edes silloin tällöin sellaisia päiviä, kun olen yksin kotona ja toki teen silloinki töitä, mutta omassa rauhassa. Se on aivan eri fiilis tehdä niitä asioita niin, ettei koko ajan joku ole sinua keskeyttämässä. Mä saan niin paljon aikaseks asioita, vaikka toisaalta voisin nukkua joskus vaikka koko päivän.

Toisaalta jos mennään vaikka vuosi taaksepäin, niin  olin aivan ihmisraunio. Nyt lapset sentäs  nukkuu lähestulkoon ainakin viisi yötä viikossa täysiä yöunia ilman, ettei mua herätetä ja jos herätetään, niin Vikke köpöttelee meidän väliin yöllä. . Mun hartain toive tässä vaiheessa on, että säästyttäisiin näiltä kaikilta pahoilta taudeilta.  Influenssoilta ja mitä muuta kaikkea tässä onkin syksyn ja talven mittaan tulossa.

Aina sitä itselleni hoen, että tää on taas vaihe.  Juuson kanssa just mietittiin yks päivä, että kun saataisiin olla vaikka kaksi päivää täällä kotona ja tehdä kaikki tekemättömät hommat ja järjestettyä paikat, mutta ei siitäkään näytä tulevan mitään. Aina on jotain menoa tai jotain kissan ristiäisiä ja juhlia tai mitä ikinä onkaan. Tää oravanpyörä on kyllä välillä semmonen selviytyitymis tarina, että kun tästä on pari vuotta menty vielä eteenpäin…. niin voin vaan tuuletella että selviän ihan mistä vaan.

Muuten musta tuntuu että mulla on koko ajan vähän parempi olo. En koe enää semmosta jatkuvaa väsymystä ja  muutenkin mieliala on jotenkin paljon parempi. Ehkä se oli se rauta kuuri minkä vedin ja ehkä se vitamiini tankkaus oli myös ihan paikallaan. Mä aina mietin oikeastaan sitä, että miten hitossa joku pärjää vaikka 10:N  lapsen kanssa. Tai ehkä joo, jos lapset ei esimerkiksi harrasta mitään ja vietetään oikeastaan aikaa vain kotona.  Musta tuntuu vain kolmen lapsen kanssa, että se arki on välillä aivan hirveetä säätöä. Viikon sisään on ollut 3 vanhempainiltaa, mistä yhden jouduin skippaan. On jos jonkinlaista touhua ja menoa. Mää koen välillä haastavaks myös sen, että vanhimmalla ja nuorimmilla on niin suuri ikäero, että senkin vuoksi joutuu säätämään vielä ekstra paljon. Ehkä tää taas tästä. Innolla odotan taas seuraavaa vaihetta.

Kuvat Noora Näppilä

Mulla on kuvissa Biancaneven* uusinta mallistoa.Valikoimista löytyy myös ALE* tuotteita.  Nää käärme pökät on niin jees. Ihanaa saada vaihteeks treenivaatteisiin vähän muutakin, kun mustaa. Shoppaa look itsellesi: Housut* Takki*

-Umppu

primebody

8 vastausta artikkeliin “Hirveät iltaraivot.. kun ei taas jaksais”

  1. Huuto on varma jos ei väsynyt lapsi laitetaan sänkyyn koska vanhemmat tarvii omaa aikaa? Kuulosti oudolle ratkaisulle, vai ymmärsinkö väärin?

    • Ymmärsit väärin :). Tarkoitin siis sitä että se huuto tulee lähes joka ilta. Meillä lapset menee suht myöhään nukkuun. Tai no en tiedä mikä on kenen mielestä myöhään, mutta klo noin klo 21.00. Jos koittaa laittaa aiemmin niin ei ne nukahda vaan pyörii sielä huoneessa. Tällä tarkoitin että joskus viimeinen lapsi saattaa nukahtaa joskus kun kello on yli kymmenen ja se oma aika jää aina vaan vähemmälle.

  2. Moi.

    Kuten sanoit, jokainen lapsi on yksilö siinä missä aikuisetkin. Tämä ei varmasti toimi kaikilla, mutta meillä helpottui lapsiarki kun unohdettiin (ainakin yhtäaikaa ja molemmat) oma aika illalla. Nyt lapset ovat jo isompia, mutta eskari- ja päiväkoti-iässä vähintään toinen meni nukkumaan samaan aikaan kuin hekin. Palkkatyön lisäksi käytiin ruokakaupassa ja pakollisilla asioilla (oma lääkäri, pankkiasiat jne.) sillä aikaa kun lapset olivat koulussa/päiväkodissa/ip-kerhossa. Kotityöt hoidettiin heidän kanssaan tai vuorotellen. Salilla tai lenkillä käytiin kun lapset olivat harrastuksissaan. Nukkumaanmeno”taisteluita” kyllä käytiin, mutta nekin helpottuivat kun lapset alkoivat huomata että nukkumaan se rupeaa nyt äitikin. Olinkin päivällä todella energinen kun menin nukkumaan jo klo 21 ja kello soi klo 6.30. Ei haitannut että joka yö jouduin vähintään pari kertaa heräämään. Silti riitti aikaa nukkua. Nyt tosiaan lapset on kymmenen vuoden kieppeillä ja tässä sitä vaan omaa aikaa kulutetaan kirjoittamalla kommenttia vaikka kello on jo kohta puoliyö…

    Tsemppiä sinne yöhulinoihin! Mukavaa syksyä!

  3. Itse olen välillä itku silmässä ”vain” yhden lapsen kanssa! Oma ilta-aika olisi mullekin niin tärkeää, mutta nyt kun lapsi nukahtaa niin huomaan olevani niin väsynyt, etten jaksakaan tehdä enää kotityöt ja mennä nukkumaan. No näistähän ei saa ääneen puhua, kiitos sinulle, kun teet niin. Lopetetaan itsemme vertaaminen muihin, jollain on aina enemmän lapsia, töitä, menoja jne. Itse voin sanoa olevani totaalisen poikki välillä, vaikka olen kotona hoitovapaalla yden 1 vuotiaan kanssa!

    Koittaan selvitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 25
Tykkää jutusta