Mun keho mun säännöt!

Mä lähdin mukaan Monnan  ja Alonan haasteeseen: Mun keho mun säännöt! Mihin olen tyytyväinen vartalossani ja mitä haluaisin muokata, jos siihen olisi mahdollisuus. Nykyään on esillä erilaisia ilmiöitä oman kehon hyväksymisestä. Siihen pitäisi olla ihan jokaisella oikeus. Olet sitten ylipainoinen, liikuntaa harrastava tai hoikka, niin sinulla on yhtälainen oikeus rakastaa omaa kehoasi. Ihmismieli on kuitenkin sellainen, että harva sitä on koskaan ihan täysin tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. Jos sitä voi jollain niin parantaa, että oma tyytyväisyys lisääntyy niin antakaa palaa. Se lisää sitä positiivista energiaa. Mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä enemmän hyväksyn oman vartaloni sellaisena kuin se on. Mulle tällä hetkellä merkitsee paljon enemmän kokonaisvaltainen hyvinvointi, kuin se miltä minä näytän. Myönnän että myös ulkonäkö on silti minulle tärkeä asia.  Se ei silti tarkoita sitä  ettenkö saisi meikata tai laittaa hiuksiani tai pukeutua sellaisiin vaatteisiin mistä itse pidän. Se ei tarkoita silti sitä, ettenkö voisi jotain kohtaan vartalossani muokata, vaikka olisinkin siihen  tyytyväinen. Se mistä en pidä vartalossani on mun maha. Joskus vuosia takaperin omasin tiukan Sixpackin, mutta se on nyt vain muisto menneestä.

Mä olen synnyttänyt kolme lasta.. ei sillä etteikö muut niin olisivat tehneet, mutta se on tehnyt tietynlaisia muutoksia vartalooni, mitä en koskaan tule saamaan entiselleen. Vaikka kuinka tekisin vatsalihaksia ja olisin kuinka tiukalla ruokavaliolla tahansa, niin kumpikaan niistä ei poista sitä venynyttä vatsanahkaa, mikä on tullut raskauksien myötä. Se ei minua sinänsä häiritse, mutta jos voisin jotain kohtaa vartolassanni muuttaa, niin haluaisin sen ylimääräisen nahan pois.

Vaikka olisit kuinka timmissä kunnossa tahansa, niin kukaan ei tiedä miltä sinusta tuntuu olla siinä sinun vartalossa. Mun mielestä koko bodypositive asia on lähtenyt vähän mönkään siinä mielessä, että moni mieltää se olevien esimerkiksi vain ylipainoisten ihmisten juttu ja sitä sanaa ei ole hoikilla ihmisillä oikeutta käyttää, saati niillä jotka paiskivat tunti tolkulla salilla oman vartalonsa eteen. Ihan jokaisella on oikeus ajatella bodypositive meiningillä omasta vartalostaan. Mun on pakko sanoa, että en olis vielä vuosi sitten edes uskonut, että saisin oman vartaloni tähän kuntoon, missä se on nyt. Kiitos kuuluu mun Fustra ohjaajalle Karoliinalle.  Mun on tällä hetkellä todella hyvä olla mun vartalossa, vaikka matka on edelleen kesken. Olen todella tyytyväinen siihen, että olen saanut suuren osan sellulitistä katoamaan jaloistani. Yksi iso kiitos siitä kuuluu mun LPG hoitajalle Tiialle. Ilman häntä jalkani olisivat edelleen aivan tukossa ja kipeät.

Mulle ei merkitse enää mitä kokoa esimerkiksi vaatteeni on, vaan se että mulla on niissä mukava olla ja koen oloni hyväksi. Myöskin pukeutumiseni on muuttunut ja itsellä ei tulisi mieleenkään laittaa esimerkiksi sellaisia mikroshortseja jalkaan. Mää olen sen vaiheen jo elänyt, sekä ne napapaidat. Toisaalta jos vatsaani koristaisi se sikspäkki niin asia voisi olla toisin. Ikä muuttaa meidän vartaloita. Iho veltostuu ja monelle saattaa kertyä painoa niistä hulluista nuoruusvuosista. Mää pidän itselläni hyvin tärkeänä sitä, että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän mun pitää kiinnittää huomioo omaan hyvinvointiin.

 

Mulla on vuosien varrella ollut monta kertaa sellainen tilanne, etten ole voinut hyvin omassa kehossani. Se on toisaalta aika mielenkiintoista, sillä toinen vaihe on ollut aina synnytyksien jälkeen tai toinen kerta ne mun fitness vuodet. Tarkoitan tällä sitä, että sen oman kehon hyväksyminen ei välttämättä ole balanssissa vaikka olisit kuinka hoikka ja kuinka lihaksikas tahansa.

Mää en pidä siitä, että omalla kehon painolla voidaan haukkua ja lytätä toisen tuntemuksia. Jos hoikka ihminen sanoo, ettei pidä vartalostaan niin pyöreämpi tokaisee, että hyvähän sun on sanoo kun oot tuollainen luuviulu. Siinä missä toinen on kärsinyt koko elämänsä laihuudesta ja toinen ylipainosta… ei sillä asialla ole välttämättä mitään eroa.

Kehonpositiivisuuden ajattelu ei siis ole yksinomaan ”lihavien” juttu vaan se kuuluu ihan kaikille. Jos joku haluaa esitellä omaan vartaloaan niin fine. Se mikä menee itselläni yli hilseen on pornahtavat kuvat, missä esitellään omaa seksuaalisuutta, jopa jotain fantasioita. On aivan eri asia hyväksyä oma vartalonsa, kun taluttaa nahkaremmissä konttaavaa Jormaa pitkin katuja. Muutenkin ylipäänsä seksuaalisuus ja oikeastaan kaikki siihen liittyvä on omasta mielestäni jokaisen henkilökohtainen asia. En koe itse ainakaan sen kummemmin tarvetta keskustella asiasta kun oman kumppanin kanssa.

Vain minä elän läpi elämäni omassa kehossani ja minulla on oikeus tuntea fiiliksiä omasta kehostani. Jos jonkun meilestä teen jotain turhamaista, niin mitä sitten. Jos sitä ei joku muu halua tehdä, niin mitä sitten? Omaa kehoa pitää osata arvostaa, koska kaikki lähtee ensin sieltä sisältä, jonka jälkeen tulee ulkoiset tekijät. Jos et voi sisältä hyvin et pysty tekemään hyviä valintoja, mitkä vaikuttaisi sinuun ulkoisesti. Mun keho ja mun säännöt. Mää oon ihan sama ihminen selluliitilla ja ilman.

Mää oon siitä onnellisessa asemassa, että en ole koskaan mun ja mun mieheni yhdessäolovuosien aikana joutunut kuulemaan mitään negatiivista mun ulkonäöstä. Juuso ei ole koskaan sanonut miltä mun pitäisi näyttää, tai huomauttanut mistään, missä ei minusta pitäisi. Ei hiustenväristä, eikä ylipainosta. Mää oon aina kokenut, että riitän juuri sellaisena kun olen ja olenhan aivan ainutlaatuinen ;). Haastan teidät lähtemään mukaan kamppanjaan #munkehomunsäännöt

Kuvat Noora Näppilä

-Umppu

primebody

4 vastausta artikkeliin “Mun keho mun säännöt!”

  1. Voi että Umppu, olet ihana <3 Susta oikeen hehkuu niin sisäinen kuin ulkoinenkin kauneus! Olet kyllä valovoimainen kaunotar!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 42
Tykkää jutusta