Viimeinen päivä Tartossa

Tänään onkin sitten viimeinen päivä Tartossa Kirjoitin tekstin siis aiemmin, mutta julkaisen sen vasta nyt.  Lähdimme aamulla kävelemään  joen vartta pitkin pieneen satamaan. Sieltä lähdimme pienellä vähän merirosvolaivaa muistuttavalla laivalla nimeltä Jõmmu risteilylle, mikä kesti noin muutaman tunnin.  Laivasta teki erikoisen sen että kaikki matkustajat istuivat laivan katolla.  Laivassa paistettiin pannukakkuja, mitä lapset saivat syödä.  Luonto on täällä kyllä todella kaunista ja matkan varrella näkyi myös hulppeita taloja. Joella kävi   pieni tuulia ja  auringonpaisteessa tuli rentoutunut fiilis.  Se teki lapset todella väsyneeksi ja kaksi heistä nukahtivat laivaan.  

Risteilyn jälkeen oli hyvä pitää pieni lounas breikki. Se mistä täällä tykkään todella paljon ravintoloissa on se, että lapsiperheet on huomioitu. Lasten kanssa matkustelevana arvostan todella paljon sitä, että lapsille on paikka, missä he voivat ruokaa odotellessa leikkiä ja samoin ruoan jälkeen. Tämä mahdollistaa silloin koko perheelle paljon mukavamman ravintolakokemuksen.  Ei tarvitse olla koko aikaa kieltämässä lapsia ja miettimässä, että mikä kaatuu kenenkin päälle. Menimme syömään Café lounge ylicooliin. Sielä oli juurikin ihan täydellinen leikkipaikka ja samoin ruoka. Lasten annokset olivat tehty mielikuvituksella, minkä uskon innostavan lapsia kokeilemaan rohkeammin uusia makuja. Meillä Vikke syö oikeastaan mitä vaan ja oliviit painuivat poskeen alta aikayksikön.

Ylipäänsä Tartossa en ole pahaa ruokaa syönyt. Annokset ovat kauniita ja ruoka maistuvaa. Uusia ihania makuja on tullut tekstailtua paljon. Juuso lihan ystävänä on kehunut kaikki liharuoat. Myöskin se että täällä hintataso on vaikka Tallinnaan verrattuna todella edullinen. Ruokakokemukset tällä reissulla on siis olleet ihan täys 10 joka paikassa.

Vatsat oli täynnä ja matka jatkui kohti Tartun yliopiston museota. Se oli todella kaunis rakennus. Lapset löysivät sieltä heti leikkipaikan ja Juuson jäädessä sinne niin minä livahdin. Pääsin kävelemään yksin raunioon korkeimmalle spotille. Kulku sinne oli aika ahdas ja isompi kaveri ei olisi sinne mahtunut. Portaat olivat hieman natisevat ja pakko sanoa, että tärisin vielä pari tuntia kiipeämisen jälkeen. Tartossa on todella paljon vanhoja suuria puita ja ne hieman peittivät näkymää. Tuntui että katseli vihreitä pilviä.

Lasten kanssa en oli ylös asti mennyt, koska he ova vielä niin pieniä ja osan askelmien alta oli suora pudotus. Ympäristö oli todella kaunis ja rauhoittava.

Matka jatkui tähtitornille. Saimme katsoa kaukoputkella miltä aurinko näyttää. Kiipesimme rakennuksen katolle, missä oli jättimäinen kaukoputki. Tämäkin paikka oli erittäin kaunis. Musta on hienoa, että on olemassa ihmisiä kenekä intohimona on tutkia eri planeettoja. Mun oma kärsivällisyys ei tähän hommaan riitäisi, sitten millään. Vivian ja Vikke keskittyivät keräämään voikukkia samalla, kun me Juuson kanssa tutkimme aurinkoa. Vikestä paras spotti oli seistä kaukoputkelle tarkoitetun laatikon päällä. Onneksi se oli kestävää materiaalia.

Tartossa uusi juttu vielä on talo, mikä on rakennettu väärinpäin. Se on paikalliselta nimeltään ylösalasin talo. Vikke nukkui rattaissa ja ihan hyvä, koska talo saattaa olla pienelle hieman vaikea kulkuinen. Ei se että se on väärinpäin, vaan se että se on myös siltä vino. Omaan silmään huoneet näytti ihanan siisteiltä ja puhtailta, koska kaikki tavarat olivat katossa. Lapset ihmetteli, että mitenkä tälläinen talo on edes mahdollista rakentaa. Kun taloon astutaan sisälle, niin et suinkaan ole eteisessä niinkuin normaalista vaan saavut yläkertaa.

Vivianille oli kova pala koko talo, sillä hän olisi halunnut kääntää sen oikeinpäin. Itkuhan siinä sitten tuli, kun talo ei liikkunut mihinkään. Talo oli tietyllä tapaa vähän kuin huvipuistolaite. Itsellä tekee jo pahaa keinuminen ja talossa liikkuminen pisti vähän puhalluttaan. Meille osattiin onneksi kertoa ennen taloon astumista, jos tulee huono olo, niin kannattaa katsoa vaikka ikkunasta ulos tai tulla hetkeksi ulos talosta.

Viimeinen kohteemme ennen illallista oli Eestin kansallismuseo. Koko rakennus oli todella vaikuttava niin ulkoa, kuin sisältä.  Sielä oli upeita erilaisia näyttelyitä ja näyttelytiloja. Olisin voinut sielä vain tallustella ja ihastella. Nykyään teknologia on niin hienoa, että saimme mukaame kortin ja sitä näyttämällä kaikki esittelytekstiti muuttui Suomeksi ja mielenkiintoisista asioista oli helppo lukea lisää. Harvoin reissuissa tulee kierreltyä museoissa näiden pienten kanssa, mutta tällä kertaa kävimme aika monessakin. On välillä mukavaa vaihtelua pelkkien lastenpaikkojen lisäksi käydä tutustumassa hieman kultuuriin ja opettaa lapsille myös jotain siitä maasta missä vierailemme.

Päivä päättyi illalliseen ravintola Chez Andréssiin. Taas kerran saimme oikein hyvää ruokaa. Itse otin mansikkasalaatin ja Juuso söi pihvin. Tässä ravintolassa ei ollut erikseen lapsille annoksia, mutta lapset saivat lohkoperunoita ja mansikoita. Jälkiruoan he antoivat meille mukaaan ja saimme paketin macaronseja. Ravintola oli oikein viihtyisä ja mukavan oloinen. Tästä lähdimme takaisin hotellille, sillä meidän paluulento lähti aikaisin aamulla. Herätys oli jo kolmen jälkeen. Onneksi saimme lapset ajoissa nukkumaan ja kaikki paluumatkan liittyvä meni aika kivuttomasti. Lapset nukkui paluulennon ja automatkan kotiin.

Lue edelliset postaukset Tartosta:

Unohtumattomia elämyksiä

Hellou Tarto

Visit Tarto järjesti meille kaiken ohjelman Tartossa. Oli aivan mahtava päästä kokemaan sellaisia asioita, minne en tuskin olisi itse mennyt. Tarto on todella kaunis kaupunkin ja voin lämpimästi suositella sitä ihan kenelle tahansa. Sielä on rauhallista ja kaunista. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja asiakaspalvelu on hyvää. Teen vielä yhden koosteen, missä kerron suosikkini reissulta.

-Umppu

primebody

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 19
Tykkää jutusta