Jos lapsi stressaa koulua..

Koulunkäynti on muuttunut todella paljon esimerkiksi siitä, kun olin itse ala-asteella. Mää välillä pyörittelen silmiä uusille jutuille koulussa enkä todellakaan ymmärrä mihin niissä pyritään. Yks mikä mua itseäni suunnattomasti ärsyttää on se että jossain tietyssä ajassa pitää tehdä koe. En tarkoita tällä nyt sitä että sulla on tunti aikaa biologian kokeeseen, vaan esimerkiksi erilaisia lukutehtäviä ja vaikka toisena esimerkkinä kertotaulu.

Mää puhun nyt omasta lapsestani, joka stressaantuu helposti. Jos kello on 2 minuuttia yli 8 ja koulu alkaa 15 yli (matkaa koululle noin 200m) iskee paniikki ”mää myöhästyn”. Samantien tulee hirvee stressi siitä, että mitä siitä seuraa jos myöhästyy. Tää sama asia toistuu monessa asiassa. Mun lapseni on todella hyvä ja lahjakas matematiikassa… mutta siinä vaiheessa kun kokeisiin tulee kello mukaan iskee se sama paniikki ”aika loppuu kesken” ja tehtävistä  ei ehdi laskea edes puoliakaan, koska kokoajan miettii koska aika loppuu (stressi). Mikä logiikka esimerkiksi tällä kellolla tehtävissä on?  Mitä jos se kelloa vastaan taistelu aiheuttaa jollekin lapselle niin kovan stressin ettei saa laskettua? Ei kaikki tavat sovi kaikille ja mun mielestä sekin asia olisi hyvä huomioida. Jos matikan kokeet on lähes aina 29/30 ja kertotaulu kokeet on 15/30 niin eikö se jo kerro että siinä ongelmaksi muodostuu juurikin se aika. Ollaan tätä asiaa mietitty monen vanhemman kanssa ja tultu sihen tulokseen, että meille äiteinä on tärkeintä, että ne laskut mitkä lasket on oikein ja jätä ne tyhjäksi mitä et ehdi.

Nykymaailmassa pitää kaikki tehdä tuli perseen alla niin pitääkö se tapa omaksua jo lapsena? Ymmärrän sen pointin että esim kertolaskut pitää, tai pitäisi osata ulkoa, mutta voin hyvänä esimerkkinä sanoa: että pärjää sitä ilman sitä taitoakin eteenpäin elämässä. Mua ei koskaan kiinnostanut lukuaineet, mutta muissa aineissa taas loistin. Me ollaan kaikki erilaisia ja eikö kaikki pitäisi huomioida yksilöinä.

Mää en itse henkilökohtaisesti muista että mulle olis koskaan ala-asteella tullut noin paljon läksyä kun mitä esimerkiksi nykyään tulee. Mun mielestä se ei oo järkevää että koulun jälkeen istutaan siinä pöydän ääressä tunti tolkulla jatkamassa sitä mihin jäätiin koulussa. Siitä muodostuu pakkopullaa ja kiinnostus lopahtaa.. Uusien asioiden oppiminen ei ole enää kivaa vaan rasittavaa ja kuormittavaa.

Koulu on tärkeää ja oppiminen tärkeää, mutta joku roti tähän hommaan. Kokoajan muuttuu opetussuunnitelmat ja keksitään mitä erikoisempia juttuja. Koulu vaatii myös vanhemmilta paljon enemmän, kun ennen. Mää en osaa edes kirjoittaa sellaisia kirjaimia mitä nykyään käytetään vaikken koe olevani ihan fossiili.

Jos minä haluaisin hoitaa oman osuuteni lapseni koulunkäyntiin täydellisesti niin se vaatisi multa todella paljon. Annan sille sen ajan minkä pystyn ja isä antaa omansa. On tässä elämässä muitakin velvollisuuksia, jotka pitää päivittäin hoitaa ja eihän se niin voi mennä, että lapset jää ilman ruokaa kun äidin ja isän pitää tehdä läksyjä, tarkastaa, kysellä, leipoo pikkuleipiä, päällystää kirjoja ja ja ja.

Mua nyt ehkä tää asia koskettaa henkilökohtaisesti ja siksi se nostaa tunteita pintaan. Mitenkäs muiden lasten koulunkäynti? Sujuuko kaikki mallikkaasti?

Lue edellinen postaus: Mikä on kesän kuumin hiustrendi?

Kuvaus Noora Näppilä

 

Kuvan asu Biancaneve* Housut* Takki*


primebody

15 vastausta artikkeliin “Jos lapsi stressaa koulua..”

  1. Meidän lapsilla on mielestäni yllättävän vähän läksyjä. Lapset ekalla ja kolmannella. Molemmilla menee päivittäin läksyihin max. vartti. Joskus oon miettiny, et ennen tuli kyllä enemmän.

    Siitä olen kyllä samaa mieltä, että nuo nopeustestit ei sovi kaikille. Varsinkaan stressaaja tyypille. Mutta kai niille on syynsä? Esim. Kertolasku on perusta monelle muulle asialle matematiikassa, että ne pitäisi osata sen kummemmin miettimättä.

    Eikä täällä meilläpäin koulu vaadi vanhemmilta juurikaan mitään, enemmän päiväkoti työllisti milloin minkäkin eväsretken kanssa. Silloin tällöin kouluun pitää toimittaa joku kananmuna kenno eikä sekään ole pakollista. Tämmöistä täällä!

  2. Moikka! Ootko ollut yhteydessä opettajaan tästä asiasta, onko hän tietoinen siitä miten paljon lasta stressaa ajan loppuminen kesken? Matematiikan ei pitäisi missään nimessä olla nopeuslaji, vaan opetuksen (ja testien/kokeiden) pitäisi kannustaa oman ajattelun ja päättelykyvyn kehittämiseen. Vaikka ideana olisikin, että kertotaulut tulisi osata ulkoa, ei ajan rajaaminen testissä edistä myöskään sen oppimista. Tässä tietysti vaikuttaa (valitettavasti) opettajan näkemys siitä, miten matematiikkaa opitaan, mutta uskoisin, että juttelu opettajan kanssa voisi auttaa. Nykyinen opetussuunnitelma korostaa yksilöllistä oppimista ja opettajan tulisi ottaa oppilaan yksiölliset tarpeet huomioon esimerkiksi koejärjestelyissä. T. Matematiikan aineenopettaja

  3. Ymmärrän monet pointtisi, äitinä tuollaiset varmasti huolestuttaa. Oletko ottanut opettajaan yhteyttä läksyasian tiimoilta? Nimittäin jos lapsesi oikeasti tekee läksyjä useita tunteja, tulisi opettajan kanssa sopia muutoksesta. Sopiva läksyaika on mielestäni noin 15-30 minuuttia päivittäin.
    Jo laki velvottaa huoltajia ottamaan vastuuta lapsensa koulutyöstä. Mahdottomia ei voida olettaa, esimerkiksi leipomisten sun muiden pitäisi ehdottomasti olla vapaaehtoisia. Mutta siitä huolehtiminen, että lapsi tekee läksyt, sekä tarvittaessa niissä auttaminen pitäisi olla vanhemmille ihan itsestään selviä.
    Mitä tuohon kelloasiaan tulee, niin kertotauluissa nimenomaan on se idea, että ne pitää osata ulkoa eikä laskea hitaasti 7+7+7+7, jolloin lyhyt aika on perusteltua. Elämässä tulee myös usein eteen tilanteita, joissa pitää osata toimia nopeasti, joten on hyvä, että niitä vähitellen harjoitellaan jo lapsesta saakka. Toki tällaisen tulee olla kuitenkin harvinaisempia, esimerkiksi tavallisissa matikan kokeissa oppilaille pitää tehdä selväksi, että ei ole mihinkään kiire vaan saa laskea ihan rauhassa.
    Tuosta oon samaa mieltä, että uudessa opetussuunnitelmassa on paljon hassuja uudistuksia, mutta on siellä onneksi paljon hyvääkin. Esimerkiksi toiminnallisuuden korostuminen ihmetyttää monia, mutta se on kuitenkin ehdottoman hyvä asia, sillä se on paitsi oppilaille mielekästä, myös oppimistulosten kannalta tehokasta.

    Tässä hieman omia näkökulmiani asioihin. Suosittelen tosiaan ottamaan opettajaan yhteyttä, jos lapsen/vanhempien koulukuorma tuntuu käyvän liian suureksi, varmasti löydätte asiaan ratkaisuja.

    Aurinkoista kesää! 🙂

    • Joo kyllä näistä ollaan puhuttu opettajan kanssa ja tietenkin kaikkemme yritetään olla mukana tukemassa ja auttamassa. Hyvä että uusia asioita tulee maailman muuttuessa, mutta mun mielestä vois olla vaikka 2p viikossa ettei tule läksyä ollenkaan. Varsinkin nyt kun koulua on vähän jäljellä ja lapset alkaa olemaan jo valmiina lomaan.

  4. Kertotaulukokeissa on ehkä tarkoitus, että kertoluvut osataan ulkoa. Esim. 5*5=25 vastaus tulee automaattisesti ulkomuistista. Jos ei ole aikarajaa, niin sitten vastauksen ehtii laskea yhteenlaskuna päässä tai laskea muistilapulla yms. esim. 5+5+5+5+5=25.

    • Joo tän ymmärrän itsekin, mutta esim näissä kokeissa laskut voi olla 5x5x8 ja jotenkin tuntuu oudolta että sellainen pitää osata ulkoa..

  5. Meidän pojalla sama ongelma kokeiden kanssaettä aika loppuu kesken ja paniikki iskee ja sitten tulle niitä virheitä kokeeseen. Opettajakin tämän huomasi 2.luokalla. joten opettaja otti tämän puheeksi eräässä keskustelussa, ja siitä lähtien poika on saanut tehdä kokeen muualla esim. Pienemmässä ryhmässä ja rauhassa. Poika osaa kyllä mutta se paniikki aina iskee. Nyt kokeet onnistuu hyvin eikä jää tyhjää koelappuun.

  6. Mä tyrmistyin vähän aikaa sitten, kun tuttavaperheen äiti vaahtosi facessa siitä, että lapsilla on nykyään englannin sanakokeet älypuhelimen välityksellä. Hän nosti siis esiin näkökulman, että entä jos kaikilla perheillä ei ole varaa ostaa lapsilleen älypuhelimia..Hulluksi on kieltämättä mennyt, jo ala-asteella kirjoitetaan tekstejä tietokoneella, yo-kokeet sähköisenä, ylemmissä oppilaitoksissa ei tarvitse olla edes fyysisesti paikalla luennoilla, kun niitä voi seurata kotoa käsin tietokoneen välityksellä… Tästä herää ajatuksia, miten käy kynällä kirjoittamisen taidon tai karttuuko esimerkiksi sosionomiopiskelijan vuorovaikutustaidot ruudun välityksellä?

    • Mitä hullua on siinä, että pysytään ajan hermoilla? Työelämä ja korkeakoulut menevät digitalisaation mukana, joten olisi ikävää, jos koulussa ei tähän panostettaisi ja lapsille ja nuorille ei annettaisi mitään valmiuksia tulevaisuuteen. Ei se kynä ja paperi mihinkään unohdu vaikka mukaan otetaan muitakin välineitä. Nykyäajan nuorilla on loistavat puhelimenkäyttötaidot, mutta taas perus tekstinkäsittelykin on monella todella heikkoa, mikä taas on aika olennaista hallita jatko-opinnoissa ja töissä.
      Toki digitalisaatio työllistää, mutta se avaa myös paljon uusia ovia ja mahdollisuuksia. Oppilaat esimerkiksi pääsevät helposti erilaisilla sovelluksilla tuottamaan musiikkia siitä huolimatta, että fyysisiin soittimiin ei koululla ole varaa tai ne on varattuna vain musiikin tunneille. Lisäksi jo alakoulussa päästään käsiksi helposti internetin ihmeelliseen maailmaan, jolloin oppilaat pääsevät itse hakemaan tietoa ja tiedonjanoiset saavat sitä enemmän verrattuna siihen, että kirjasta voi lukea yhden aukeaman verran.

      Ja mitä luennoilla olemiseen tulee. Ei oppiminen ole sidonnainen ympäristöön. Yhtälailla toinen opiskelija voi oppia seuraamalla videoitua luentoa kotoa peiton alta kuin se, joka pojottaa eturivissä kuuntelemassa. Joillekin ympäristö voi olla parempi ilman häiriötekijöitä ja kavereita. Etäluennot mahdollistavat myös sen, että muiden oppilaitosten opiskelijat voivay osallistua sellaisille luennoille, joita heidän paikkakuntansa opiskelupaikassa ei järjestetä, mikä on aivan mahtavaa. Täytyy myös ymmärtää, että edelleen järki on mukana opintoja suunniteltaessa ja etäluentojen lisäksi on myös lähiopetusta ja harjoittelujaksoja myös korkeakouluissa.

      Jos tunnilla käytetään puhelimia, opettaja uskoakseni varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus käyttää omaa puhelintaan tai vaihtoehtoisesti koululta löytyy tabletteja ja padejä lainaan.

      Muutosvastaisuus on hankala asia ja saa näkemään asiat liian pienen putken läpi. Toivottavasti sitä ei kotoa tartutettaisi lapsiin ja nuoriin, vaan otettaisiin uudet asiat innokkaasti ja uteliaasti vastaan. Silloin vahingossa saattaa oppia uutta.

  7. Moikka,

    Nykypäivänä tulee minun mielestäni vähemmän läksyjä kuin ennen. Läksyjä voisi tulla enemmänkin ja lapsen yksillöllisyyttä saisi ottaa enemmän huomioon. Vieläkin tuntuu, että suurissa ryhmissä opettajan huomio menee vain vilkkaisiin, oppimistyötä häiritseviin oppilaisiin, eikä pystytä antaa tarpeeksi tukea yksillölliseen oppimiseen. Tämä tietenkin johtuu resursseista, joita kaikkien harmiksi vähennetään koko ajan. Läksyjentekemisen ei tulisi kestää tunteja tai vaatia suuria hampaiden kiristyksiä, koulusta löytyy usein läksykerhoja, joista voisi saada apua ja tukea! Läksykerhoissa voisi saada myös kaverin kanssa jaettua omia oppimistapoja ja saada uusia ärsykkeitä (esim. kun joku selittää asian toisella tavalla, saada kannustusta ja harjoitusta).

    Toisaalta koulun on tarkoitus antaa valmiuksia työelämään ja kasvattaa lasta ottamaan omaa vastuuta, siksipä tuntuisikin jopa lapselliselta, ettei koulussa annettaisi läksyjä -koulun tarkoitus ei ole olla kuitenkaan pelkkä ajanviettopaikka ja oppiminen ei tapahdu pelkästään istumalla koulussa. Oppiminen perustuu asioiden kertaamiseen, omaan aktiivisuuteen ja yrittämiseen. Lisäksi on sanottu, että asian täytyy toistua vähintään kolme kertaa, jotta sen voisi oppia. Läksyjen tekeminen perustuu siis kertaukselle ja ehkäpä myös oman mielenkiinnon herättämiselle. Lisäksi olen sitä mieltä, että läksyjen tehtävä on paljon universaalimpi. Jo 8-9 -vuotias saa miettiä, milloin tekee läksyt ja miettimään, että leikinkö/pelaanko nyt vai teenkö ensin läksyt. Läksyt kasvattavat siis myös vastuuta ja oman ajankäytönsuunnittelua, jossa vanhemmat voivat olla apuna.

    Siitä olen samaa mieltä, että monessa koulussa täytyy vanhempien osallistua ”liikaakin” koulutyöhön. Vessapapereiden myynti herättää joka vuosi hilpeyttä ja lopulta aina itse täytyy ostaa ne ylihintaiset paperit….vaikka meneehän se raha ”hyvään tarkoitukseen”. Lisäksi uudet oppimissuunnitelmat kuulostavat vain hienoilta sanoilta ja ajatuksilta. En voi itse käsittää, miten älykoneet ja hienot vempaimet parantaisivat oppimista niin hirveästi kuin luvataan -ennenkin on kynällä ja paperilla selvitty. Mutta ehkä koulun täytyy vain kulkea digitalisaation mukana ja ehkäpä se kantaa hedelmää myöhemmin.

    Mitä tulee aikapaineisiin, olen osittain samaa mieltä. Se ei usein palvele ketään, jos lapsi saa epäonnistumisen kokemuksia sen takia, että stressaa ajankulusta. Ehkäpä voisitte harjoitella kotona läksyjen kanssa niin, että on vaikka vain puoli tuntia tehdä läksyt ja sitten lopettaa, jos ei ehdi? Ajansietämiseen tottuisi. Tai jos kertotaulut yhtäkkiseltään lyövät ajatukset lukkoon, niin voisitteko vaikka automatkoilla kysyä yhtäkkiä muutaman kertolaskun? Tuttujen ihmisten ympärillä ei välttämättä hätääntyisi ja saisi itseluottamusta! Toisaalta aikapaineistaminen kertotauluissa on hyvä juttu. Paineensietokykyä tarvitsee loppuelämässä koko ajan ja nopeasti osattavat kertotaulut helpottavat myöhempää matematiikan oppimista.

    Mutta tsemppiä! EI ole helppoa seurata koululaisen matkaa. Hyvää kesää!

  8. Hyvä kirjoitus. En tiedä johtuiko siitä, että tunnistin itseni tekstistä. Olen aina ollut ”koulustressaaja”. Olisiko hyvä ottaa yhteyttä esim koulupsykologiin? Itse uskalsin ottaa itse yhteyttä vasta pari kymppisenä, ja harmittaa etten aikaisemmin ottanut. Sain psykologilta hyviä vinkkejä koulun käynnin suhteen ja hyvät eväät jatkoa ajatellen. Sain uskon itseeni, ettei opiskeluvaikeudet ole este opiskella. Välttämättä opettajalla ei riitä resurssit lasten yksilölliseen huomioimiseen, vaikka kuinka haluisi.

  9. Opettajana haluaisin muistuttaa, että läksyjen teko valmista myös jatkoa ajatellen. Mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän voi tulla läksyä, mikä varmasti kuormittaa ja alusta asti on hyvä harjoitella sitä, että läksyt kuuluvat koulun jälkeisiin rutiineihin. Tällöin ei tule mullistavia muutoksia luokka-asteiden välillä. Toki, jos läksyä tuntuu olevan liikaa, voi osan jättää tekemättä ja infota opettajalle, että tänään ei oppilas jaksanut tehdä kaikkea. On kuitenkin hyvä muistaa, että luokassa voi olla 25 muuta oppilasta, joten valitettavasti yksilöiden huomioiminen on aina vaan hankalampaa, vaikka opettaja kuinka haluaisi panostaa.
    Ja läksyn ideahan on, että uusi koulussa opiskeltu asia kertaantuu kotona vielä uudestaan, ei niinkään se, että halutaan, että kotonakin tehdään jotain väkisin.
    On myös tärkeää, että kotona huolehditaan siitä, ettei anneta kuvaa, että ”ei näitä tarvitse osata, elämässä pärjää muutenkin”. Varmasti pärjää, mutta sekin voi tappaa lapsen kiinnostuksen, jos kotona asiasta ei innostuta tai arvosteta, jolloin lapsikin alkaa ajattelemaan, ettei asia ole tärkeää. Stressaavaa lasta olisi parempi kannustaa positiivisuuden kautta ”hei, sää oot tehny näin monta jo oikein, kyllä sää tämän jo osaat” ja pohti lapsen kanssa syitä, miksi jännittää ja mahdollisesti pohtia ulkopuolisen tahon keskusteluapua ja keinoja hillitä stressiä. Koulun tarkoitus on myös valmistaa tulevaisuuteen. Työelämässä on aikatauluja, kellotettuja tilanteita ja stressiä. Koulussa harjoitellaan myös näitä taitoja huomaamatta, minkä vuoksi on hyvä harjoitella ja keskustella niiden tilanteiden sietämisestä stressaavan lapsen kanssa.

  10. Tästä kans juteltiin ainakin yhden vanhemman kanssa. Et heillä kans menee tosi kauan läksyihin ja se on niin uuvuttavaa ”taistelua” että saadaan tehtyä loppuun ettei sen jälkeen jaksa enää mitään. Tämä siis pienluokka, jossa jokaisella on jokin haaste oppimisessa (ei kuitenkaan ADHD- yms. lapsia). Mun lapsella menee aika hyvinkin nyt, sikäli olen tyytyväinen, mutta tosiaan kauheaa taistelua on ollut ja se väsyttää. Jo tämän luokan alussa sanottiin, että taas on resurssit vähentyneet että koteja velvoitetaan (?) osallistumaan enemmän. No, minusta tämä on sikäli väärin, että todellakaan kaikki vanhemmat eivät ole kykeneväisiä auttamaan lapsiaan kun lapsella se ”lukko” tulee ettei tajua. Kyllä itsekin päässäni tiedän vastauksen ja tehtävä voi olla ihan äärimmäisen helppo, mutta ei se sitä ole lapselle eikä opettajankoulutusta käymätön ihminen tajua miten voi opastaa. Sitten ne, jotka ovat olleet ehkä itse huonoja lähes joka aineessa eivätkä edes osaa esim. englantia saati kielioppia, niin miten autat??

    Koko yhden lukuvuoden stressasin aina töistä päästyä läksyjä joten se oli stressin aihe kummallekin, se oli ihan kamala aikaa eikä vieläkään helpottanut. Mä kun vaan en osaa avata ongelmanratkaisua lapselle vaikka tehtävä olisi kuinka helppo. Toki joskus, mutta yleensä olen ihan ymmälläni miten neuvoa, että lapsi sen tajuaa. Pää lyö vaan tyhjää. Näissä tilanteissa miettii että onneksi on vain yksi lapsi, meillä tehtäisiin sitten läksyjä yötä myöden eikä varmasti muuta tehtäisi iltaisin. Minusta kun lapsen iltaan pitää kuulua muutakin kuin läksyjen hinkkaamista.

    Tän olen aina tiennyt ja muuttanut jopa ulkomailta sen vuoksi pois, että oli vain koulua valmistavia opetustehtäviä (simppeleitä, mitä siellä pystyi tekemään ilman koulutusta) enkä mä osaa opettaa. Eskarissa jo stressasin johtajalle, että ei kai vaan tartte kauheasti osallistua koulussa läksyihin koska en vaan osaa sitä lajia. Siellä vaan sanottiin, että no eihän sellainen ole järkevääkään. Siis varmaan nähtiin niin, että liikaa autetaan ja tehtävät tulee tehdyksi ns. vanhemman toimesta. Eli ihan ulalla oltiin sielläkin miten koulussa nykyään mennään näissä läksyasioissa.

    Sitten mulle muut sanoo, että no on läksyparkki ja muut mutta niinpä niin, säästöt yms. niin ei sellaisiin sitten pääse kun ikää on tarpeeksi. Kyllä me tästä hengissä selvitään, mutta kivaa ei aina ole kun saa stressata läksyistä lähes joka päivä, että mitä hankalauuksia taas tulee. Lapsen elämässä tulisi olla muutakin, iloa. Sekin on niin ihmeellistä, että tavaan ja tavaan välillä tehtävää enkä tajua siitä itse yhtään mitään 😀 😀 Ja osa jankuttaa, että jos läksyihin menee niin kauan kotona, niin opetus on mennyt huonosti koulussa, koska ei ole tarkoitus läksyihin mennä koko iltaa.

    Mä tietysti oon pohjannut odotukseni joskus kauan sitten siihen, miten oli mun lapsuudessa. Ei vanhemmat osallistunut mut toisaalta en tarvinnut apua koska olin aina hyvä koulussa.

    Psykologilla käytiin muutaman kerran sarja ja sekin yhtä tyhjän kanssa. Vanhempien jaksamisesta ei kysyny kukaan mitään ja kun selvis että oon vähän uupunu siihen läksyrumbaan mitä koitin koko ajan sanoa kun en osaa auttaa niin se psykologi kysyi viime metreillä, että tarvitsenko apua kotitöissä tai lapsenhoidossa! Voi luoja….ne ei ole ongelma koskaan ollut. Sitten juuri yksi ongelma monesti on, että kukaan ei oikeasti kuuntele mitä sanoo ja lapseni sanoi samaa, tosi kurja että sen kokee jo lapsena. Itse aikuisena siihen on jo tottunut että sanat kaikuu joskus kuuroille korville ja itse pitää koittaa vaan selvitä.

    Nyt menee ihan ok, mutta synkeitäkin aikoja on ollut ja hankalat läksyt syy. Kotona oli silti reipas ja iloinen poika kun ne sai alta pois että hyvä ettei kai ainakaan sen syvemmälle vaikuttanut. Toki aina joku jälki jää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 26
Tykkää jutusta