Ei julkisuus tee huumeidenkäytöstä yhtään sen sallitumpaa

Mää en ota kantaa lehdissä olleeseen ”meta” keissiin, mutta siihen haluan ottaa että mitenkä se että olet julkisuudessa tekee siitä huumeidenkäytöstä yhtään sen sallitumpaa. Luin juuri artikkelin missä oli asiana se että musiikkipiireissä on ihan yleistä ”vähän” käyttää huumeita. Sitten luin toisen jutun jostain suoraan Helsingin ”kermalle” tullesta isosta kokaiini lastista. Mikä mulla on mennyt ohi jos en ymmärrä sitä että jossain piireissä on ihan ok vetää huumeita ja se jollain kummallisella tavalla hyväksytään.

Suomessa pitäisi ehdottomasti panostaa ennaltaehkäisevään huumetyöhön. Ongelma kasvaa kokoajan ja olen aiemmin kirjoittanut aiheesta myös koska itseäni henkilökohtaisesti pelottaa ja ahdistaa asia. Olen myös lukenut asiasta ja selvittänyt asioita huumeiden käyttöön liittyen ja ymmärrän esimerkiksi korvaushoidon merkityksen erilailla nyt, kun mitä ennen ja ymmärrän tietyissä tapauksissa sen tärkeyden mitä en ennen ymmärtänyt lainkaan. Silti mun mielestä huumeiden käyttöä ei pitäisi hyväksyä millään tasolla. Ei viihdekäytössäkään. Ihan jokainen kokeilukerta voi riistää hengen tai tehdä riippuvuuden. Muistan myös omasta lapsuudesta lähipiirissä kokeilun aiheuttaman kuoleman.

Jotenkin tuntuu että asiaa ei moni näe ongelmana ja se ainakin itseäni huolestuttaa. Moni on myös sitä mieltä että huumeet pitäisi laillistaa. Mää haluaisin tietää millä perusteilla. Kannabiksen lääkekäytön voin vielä jotenkin ymmärtää, mutta muiden huumeiden osalta laillistamista en. Jos lehtiin on yhtään uskomista niin huumeiden käyttöä Suomessa on havaittu jo jossain ala-asteella mikä on järkyttävää.

Kun seuraan tässä kolmasluokkalaisen koulunkäyntiä niin itse pitäisi paljon tärkeämpänä opettaa nykyhetkeen liittyviä asioita. Kertoa asioiden vaaroista ja käydä sellaisia asioita jo tässä vaiheessa läpi, mitkä normaalisti ehkä tulee jo ylä-asteella. Voisi vaikka jättää sen nokkahuilun ostakaa-makkaraa opettelematta. Huumeiden käyttö ei vaan vaikuta siihen käyttäjään vaan kaikkiin läheisiin siinä ympärillä.  Vaikka ihan ajatuksena miltä tuntuisi, jos oma lapsi käyttäisi huumeita on jo niin kamala etten edes halua ajatella.

 

Onko siis niin että vaikka sinä hyväksyt huumeidenkäytön? Jos niin miksi? Onko jotain tapaa/paikkaa mitenkä esimerkiksi minä voisin auttaa päihderiippuvaisia vaikkei minulla ole siihen minkäänlaista koulutusta? Vaikka ajattelen asiasta aika kielteisesti niin se  ei kuitenkan tarkoita sitä ettenkö haluaisi auttaa tai tehdä asialle jotain. He ovat ihmisiä siinä missä muutkin.

Ihan jokaisella on oikeus elää tässä maassa. Kuitenkin sellainen elämäntyyli mikä vaikuttaa kaikkiin läheisiin negatiivisesti, vaatii rikollisuutta ja välillä vaatii jopa hengenlähdön olisi hyvä saada edes jotenkin hallintaan. Mun on ehkä vaikea pukea mun ajatuksia tästä asiasta sanoiksi tai kirjoittaa niitä.

Mun mielestä ihan jokaiseen päihteidenkäyttöä liittyvään asiaan pitäisi panostaa enemmän ennaltaehkäisevällä työllä. Ne ihmiset jotka ovat riippuvaisia syrjäytyvät tästä yhteiskunnasta eikä se ole hyvä asia. Perheen äitinä en voi kuitenkaan hyväksyä sellaista asiaa että leikkipuisto missä lapseni leikkii on täynnä huumeneuloja. Kun aiemmin päivittelin Tampereen keskustaan tulleita huumeneularoskiksia niin ymmärrän nyt paremmin niiden tarkoituksen. Ne on sielä juuri siitä syystä että ne pysyisi pois kadulta ja niistä leikkipuistoista.

Se että ihminen käyttää huumeita ei tee siitä ihmisestä saastaa. Riippuvuus on sairaus siinä missä muutkin. Tuskin kukaan sitä toivoo itselleen, mutta siihen ajautuu jostain syystä. Suomessa elää osa lapsista huumeperheissä ja pienetkin lapset joutuvat näkemään sellaista mitä edes aikuisen silmät eivät pystyisi katsomaan. Se mitä ainakin me kaikki vanhemmat voimme omalta osaltamme tehdä on kertoa päihteiden vaaroista.

 

Pakko vielä kiittää teitä lukijoita rohkaisusta ja kannustuksesta liittyen tuttipostaukseen. Nyt yksi päivä takana ilman tuttia. Aikamoista huutoa se oli nukkumaan mennessä, mutta siinä vaiheessa kun meinasin murtua ja hakea sen tutin niin muistelin teidän lähettämiä tsemppiviestejä. Tästä on siis hyvä jatkaa seuraavaan lapseen. Kuvittelin että se olisi ollut jotenkin kamalaa, mutta hengissä ollaan edelleen. Tuntuu vielä jotenkin nololta että kirjoitan ensin todella vakavasta aiheesta liittyen huumeisiin ja itse kamppailen jonkun mitättömän tutti ongelman kanssa.

Tässä on myös meidän uusi makeover video liitteenä.  Flunssa alkaa olemaan selätettynä ja tänään mahdollisesti kuvataan lisää videoita. Instagramista meidän löytää @prime_estrada ja jos et ole vielä tilannut meidän kanavaa niin voit tehdä sen TÄÄLTÄ

Kuvat Noora Näppilä

Asu HM

 

 

 

Lue viikon postaukset: 

Kevättä hakemaan Kreikasta

Hammasremontti vihdoin valmis

Kun äiti ei luovu tutista

Nyt ensimäinen video julki

Miksi äidit arvostelevat toisiaan?

Kumpi menee edelle työ vai perhe?

-Umppu

primebody

15 vastausta artikkeliin “Ei julkisuus tee huumeidenkäytöstä yhtään sen sallitumpaa”

  1. Tää on itselleni ”rakas” aihe, uskallan avata sanaisen arkkuni, koska koen että mulla on siihen ”varaa”.
    Olin 15 kun vedin ensimmäisen piikkini, se oli rakkautta ja vihdoin löysin elämäni tarkoituksen. Näin sitä sillon ajatteli, mutta vierivät vuodet tekivät tehtävänsä ja tuosta rakkaudesta syntyi viha, katkeruus, pelko, siitä syntyi kallis ja elämää tuhoava riippuvuus. Samaan aikaan srn ymmärrys, että muuta ei ole. On vain piikki & minä. Kukaan ei näe tuskaani sisälläni, kaikki näkee vain kuoren.
    Käännetäänpä kolikkoa; Olin maailmassa, jossa oli tietyt säännöt, olin maailmassa jossa minulla oli myös niitä aitoja ystäviä rottien sijaan, minulla oli myös mieheni. Pelko menettää kaikki tämä, on yhtälailla läsnä, kun miettii lopettamista. Vaikka siihen liittyy paljon pahaa, tuhoavaa, se oli silti omaa arkea, johon kuului myös paljon hyvää.
    Tuntuu kauhealta sanoa näin, mutta en vaihtaisi päivääkään. En psykoosia, en varastettua autoa, en ainuttakaan yötä itkien hikisenä. Miksikö?
    Se teki minusta minut, menneisyyteni on nyt vahvuuteni. 15 vuotta kuivilla, minulla on se kaikki nyt, mistä en ikinä uskaltanut haaveilla; lapset, omakotitalo, pankkilaina ja ainiin.. mies, joka oli kanssani jo tuolloin.
    Menneisyyteni kannan nöyrästi, ymmärtäen sen kuka olen nyt ja ennenkaikkea miksi. Olen nähnyt pahoja asioita, stigmat joita kannan ikuisesti, silti, se olen minä.
    Kesti vuosia ymmärtää että olen muutakin kuin ex nisti. Nyt se on vain varjoni rinnalla.

    Kysyit miten voit auttaa narkkia. Kysymys kuuluu miten voi auttaa narkkaria auttamaan itseään. Kukaan ei voi auttaa päästämään irti kamasta, ellei itse ole katsonut peiliin ja ole valmis siihen. Ei vanhemmat, ei ystävät, poliisi, ei edes lääkäri. Sellaista voimaa ei ole, joka voi auttaa, jos oma pää on vielä keskeneräinen. Mitä voit tehdä; kohdella kuin ihmistä. Katsoa silmiin ja nähdä se ihminen nistileiman takaa.
    Olla läsnä ja korvina jos toinen on valmis puhumaan. Muistaa, että ne hokemat ”mä lopetan huomenna” -vaikka niitä on tuhansia sanottu, joskus se huominen voi olla totta. Olihan se minullekkin.

    Nyt mun duuni on uskoa huomiseen, sillon ku ihminen ei vielä itse usko. Mä tiedän mitä on nousta ylös & tiedän että siihen pystyy kuka vaan, jos vain on valmis taistelemaan. Olen mielestäni hyvä työssäni ja naurattaa sanoa, mut tää oli mun kutsumus duuni. Amk opinnot kohta taskus, seuraavaks sit yamk ja jonain päivänä oma yritys; ensikoti päihdeäideille.

    Lopuksi uskallan ottaa rohkeasti kantaa vallitsevaan huumekohuun;
    Se, että käytät douppii, ei ole kenenkään asia silloin jos siihen ei liity pieniä ihmisiä. Aikuinen ihminen tehköön miten lystää, varmaan nostatan tällä sykkeitä, mutta näin edelleen itse ajattelen. Mutta, jos siihen liittyy muiden vaarantaminen; autolla ajo tmv. En hyväksy. Se, että sisäpiirissä tai alamaailmassa käytetään, niin tulee olemaan nyt ja aina. Emme voi poistaa kaikkia huumeita maailmasta, mutta itse uskon esimerkin ja tarinan voimaan.
    Ehkä jossain kohtaa esim. Sillanpää pääsee tähän pisteeseen, että kaikki mennyt onkin voimavara – en heitä edes sitä yhtä kiveä, enhän itse vaihtaisi päivääkään elämästäni. Tiedän, että aiheutin paljon surua ja tuskaa läheisilleni, tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta olen tässä ja nyt.

    Tuli pitkä teksti. Pahoittelut.

  2. Mäkään en hyväksy huumeiden käyttöä, koska se ei ole pelkästään se yksi hassu bilekäyttö, vaan siellä taustalla on se tivoli, jossa on rikollisuutta, ihmisten hyväksikäyttöä, huumeiden jakelua lapsille ja kaikkea muuta paskaa. Jotkut ihmiset hyväksyvät huumeet, mutta kiroavat sitten kun heidän verkkokellariin on murtauduttu. Mun mielestä kaksinaamaista, koska joku sieltä kellarista on epätoivoissaan käynyt vanhat laskettelumonot nyysimässä huumeannoksen kiilto silmissä.
    Sääli on se, ettei kaikille anneta mahdollisuutta valita sitä raitista tietä, tai ainakin siitä on tehty erittäin haastavaa. Kun vauva on 9 kk piripäissään narkkiäidin kohdussa, ei eväät elämään ole ihan samaa tasoa kun ns. terveiden vanhempien lapsilla. Itse jouduin synnytyksen jälkeen osastolle kasvattelemaan keskostani ja viereisessä huoneessa narkkien vauva huusi tauotta vieroitusoireitaan. Se jos mikä oli riipaisevaa. Lapsen äiti kertoi skarppaavan, lapsen isä aikoi jatkaa narkkaamista. Todella surullista.
    Huumeet on paskaa.

  3. Mua ärsyttää kanssa se, kuinka tästä huumeasiasta keskustellaan joissakin lehdissä. Kannabista romantisoidaan mediassa ja sen käytöstä on tullut koko ajan hyväksyttävämpää. Itse työskentelen nuorten psykiatrisella osastolla/poliklinikalla. Kannabis on nuorille nykyään halvempaa ja helpommin saatavilla, kun esimerkiksi alko. Kerran olen nähnyt osastolla tapauksen, jossa poika oli kokeillut kannabista pari kertaa ja siitä psykoosiin. Osastolta kotiutui skitsofrenia diagnoosin kera. Toki sairastumiseen vaikuttaa omat taustat, perinnöllisyys yms. Mutta silti. Kaikki eivät ole tietoisia riskeistä. Joten kyllä: se mitä me aikuiset voidaan tehdä on juurikin puhua huumeiden vaaroista ja olla yhtään romantisoimatta näitä aineita. Hyvä kirjoitus umppu.

  4. Huumausaineiden käyttö ei ole kiellettyä, eikä ole sinun asiasi kieltää, miten muut elävät elämänsä. Vaikka on totta, että elämänhallintaongelmaisille vanhemmille syntyvät lapset saattavatkin jäädä huumekoukkuun, syynä on ihan jokin muu kuin huumeet – nimittäin rikkonainen perhe, johon lapsia ei alun perin olisi pitänytkään syntyä. Huumevalituksen sijaan pitäisi ehkä puhua perhesuunnittelun merkityksestä yhteiskunnalle; rakastaville vanhemmille vakaaseen perheeseen syntyneet lapset eivät tuhoa elämäänsä huumeilla.

    En ole koskaan edes kokeillut huumeita, mutta en ymmärrä satunnaisen huumeidenkäytön stigmatisointia siten kuin kyseessä olisi 1) jokin hirvittävän väärä tai tuomittava asia; 2) ylipäätään elämänvalinta, johon muilla pitäisi olla mitään sanomista. Ylipäätään tavoitteet voitaisiin saavuttaa tehokkaammin muuten kuin käytön kieltämällä. Tällaisiksi keinoiksi hahmottelisin tosiaan yhtäältä huono-osaisten ihmisten lapsihaaveiden julkisen kritisoinnin normalisoitumisen sekä toisaalta addiktioituneiden ihmisten hoidon saatavuuden parantamisen tuomitsemisen sijaan.

    • Huumeiden käyttäjiä on ihan kaikenlaisista taustoista. Ei se katso onko elänyt ehjässä onnellisessa perheessä.

    • Kommentti siitä että huumeiden käyttäjiä ei tule rakastavien vanhempien vakaasta perheestä on täyttä paskaa. Ja kyllä, meni tunteisiin ja syystä. On minä ja mun kolme sisarusta, rakastavat vanhemmat, vakaa perhe. Silti yks meistä douppaa vaikka lähtökohdat ja mahdollisuudet ovat olleet täysin samat kuin muilla. Eli ei kaikki nistit oo elämän koululaisia paskoista oloista.

    • Niinpä. Ei rakastava perhe pelasta yksilöitä alamäeltä. Tuskin sitä on tutkittu, miksi tapahtuu joillekin kuten tapahtuu. Eihän kaikki ”paskasta perheestä” tulevatkaan kaadu katuojaan vaan heistä voi tulla ja joistain tuleekin menestyviä ja onnellisia ja päihteettömiä ihmisiä. Suomessa varmaan jokainen tuntee (ja voi olla jopa omasta perheestä) ihmisiä, jotka ovat joutuneet pahaan alamäkeen ja silti ovat onnellisesta perheestä ja muut sisarukset elää ns. normaalia elämää. Koska ei se tosiaan ole ihan niin yksioikoista. Ihminen ei ole mikään simppeli laitos että voidaan kuuluttaa onnellisille vanhemmille tulee onnellisia lapsia.

  5. Jos asia kiinnostaa, niin katsokaa a-studion keskustelu huumeiden kriminalisoinnista:

    Katso to 15.3.2018 Yle Areenassa:

    http://areena.yle.fi/1-4233715

    Seison THL:n tutkimusprofessorin Pekka Hakkaraisen takana täysin. Hän on ainoa tässä keskustelussa, joka perustaa sanomisensa tutkittuihin faktoihin, toisin kuin muut. Te, jotka ovat huumepolitiikan lieventämistä vastaan, ette välttämättä Pekasta vakuutu, mutta linkkaampa kuitenkin.

    Olen ennenkin ottanut kantaa Umpun huumekeskusteluissa, mutta tällä kertaa ilmaisen mielipiteeni mahdollisimman lyhyesti.. olen dekriminalisoinnin kannalla ja en ole laillistamistakaan täysin vastaan. Mielestäni asia kulminoituu siihen, että huumeiden käyttö ei koskaan katoa, vaikka sitä kuinka sitä vastaan yritetään moralisoida. Ihminen on ”vetänyt päätään” sekaisin niin kauan, kun ihminen on ollut olemassa, eikä se muutu. Kriminalisointi eo ratkaise tätä ongelmaa mitenkään, eikä pysäytä huumeiden käyttöä. Ainut, mitä se on saanut aikaan, on massiivisen maailmanlaajuisen rikollisuuden, joka vie monen syyttömän hengen vuosi toisensa jälkeen. On aika lopettaa jankutus siitä, että miten huumeiden käyttö saataisiin loppumaan ja alkaa keskittyä, kuinka haitat minimoidaan ja kuinka nämä ihmiset saadaan takaisin osaksi yhteiskuntaa.

    Muutama tutkimus on tullut huumeista luettua ja ei tänä päivänä huumeiden käyttöä mitenkään romantisoida. Nykyään ne nähdään faktojen valossa. Ihmisiä vaan jotenkin syö sisältä se, että jotkut ei enää suhtaudu hysteerisesti aiheeseen, vaan perustaa kantansa tutkimuksiin. Ennen haittoja liioiteltiin. Ei ole minun keksimä väite, vaan minua fiksumpien tutkijoiden. Ja painotan sitä, että ymmärrän, että jotkut jäävät riippuvaisiksi ja se on vakava ongelma, ettei vain jää epäselväksi.

    • Miksi olet eri mieltä, vaikka asiasta on vahvaa tutkimusnäyttöä? Meuhkaat täällä blogissasi jatkuvasti siitä kuinka huumeiden käyttö pitäisi saada kitkettyä pois, mutta silti et hyväksy sitä keinoa joka tutkitusti eniten auttaisi.

    • Todella fiksu kommentti! Mukava nähdä, että ihmiset pohtivat näitä(kin) asioita monelta eri kantilta eivätkä vain kauhistele ja vaadi tiukempaa kriminolisointia. Se on harvoin oikea vastaus mihinkään ongelmaan.

  6. No olen eri mieltä, ihminen joka tässä yhteydessä ei tiedä mistä puhuu! Ainoa mihin vetoaa on mitä on lukenut??? Nainen joka itse on ” koukussa kauneus toimeen pitäisiin? Niihin löytyy syys jos toinenkin”? miksi pitää tehdä sitä ja tätä? Miksi sinä olet tuomitsemaan toista ihmistä? Ihmettelen vaan! Sulla varaa sanoa jotain mitä et tiedä toisesta mitään, mutta onneksi olet itse osannut selvää mitä myrkkyä pistät naamaan, ja sehän ei ole onneksi huumetta 🙂

    • Nainen joka on koukussa kauneustoimenpiteisiin… pistät myrkkyä naamaan… huh huh :). Aikamoista. Vielä jotenkin ymmärtäisin jos pistelisin itseeni jotain. Kerta kolmeen vuoteen ei nyt ole ehkä verrattavissa päivittäin useita kertoja piikkittävään huumeidenkäyttäjään. Myöskään se ei missään määrin vahingoita ihmisiä ympärilläni eikä edesauta rikollisuutta vai oletko eri mieltä? Aivan käsittämättömän typerä vertauskuva. Myönnän että hoidan itseäni, mutta jos mietit ihan oikeasti uudelleen mita kirjoitit ja pystyt perustelemaan mulle mikä yhteinen tekijä on vaikka kasvohoidossa ja huumeidenkäytössä niin haluaisin mieluusti kuulla :).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 29
Tykkää jutusta