Ei enää yhtään sumuista vuotta KIITOS!

Mikä on äidin oikea aika olla lapsien kanssa kotona? Onko se äitiysloma vai mahdollisesti hoitovapaata useampi vuosi kotona. Varmasti jokainen tekee itse omat valintansa perheen kesken. Näkökulmia ja mielipiteitä on tässä varmaan yhtä monta, kun on lapsiakin. Jonkun mielestä vuoden ikäinen on aivan liian pieni päiväkotiin. Meillä on kaikki lapset aloittanut alle tai vähän yli vuoden ikäisenä päiväkodin, eikä kenelläkään ole ollut mitään ongelmaa. Ongelma on ollut suurimmaksi osaksi mulla, joka on työmatkan aikana vollottanut silmät pihalle miettien kuinka paska äiti olen, kun vien lapseni hoitoon. Olen myös rehellinen ja kerron että ei tätä vollotusta ole  kuitenkaan kauaa kestänyt.  Kerronkin hieman syitä miksi meidän perheessä on tehty näin.

Ensinnäkin mun työ on sellainen että mitä kauemmin olen poissa niin joudun aloittamaan lähes kaiken alusta. Vaikka mulla on ihan samanlaiset ”oikeudet” olla äitiyslomalla ja saada äitiyspäivärahaa niin yrityksen kuluja ei kukaan korvaa. Jokainen kuukausi on tappioo ja se tarkoittaa sitä, että minulla ei ole mahdollisuus olla yritityksen omistajana kokonaan offlinessa. Pakko tehdä ennen äitiyslomaa perse ruvella töitä, että saa katettua oman äitiysloman. Kun olen yrittäjänä kiinteässä toimipisteessä on sielä joka kuukausi maksettava laskuja. On vuokrat, sähköt, vedet, netti, tilaukset, ainekustannukset, lehdet, kahvit, verot ja huomioiden tietenkin kaikki hankinnat jos esimerkiksi joki hajoaa.

Se on ollut mulla syy mennä töihin heti äitiysloman loputtua ja myöskin se että olen halunnut tehdä töitä. Olen myös tehnyt jokaisesta lapsesta töitä myös äitiyslomalla mahdollisuuksien mukaan. Mulle on työntekeminen ollut aina todella tärkeää ja nautin siitä myös. Vaikka rakastan touhuta lapsieni kanssa niin rakastan yhtä paljon tehdä työtäni. Mää en halua enempää lapsia vaan haluan keskittyä välillä itseeni. Musta on aivan mahtavaa pitkästä aikaa mahtua farkkuihin ja pitää sellaisia vaatteita ettei mun tarvitse huomioida ketään muuta niitä valittaessa.

Mua ei koskaan väsytä töissä paitsi jos olen valvonut lasten kanssa, mutta kotona mua väsyttää aina. Ehkä siinä on se että en osaa olla tekemättä mitään ja lapset vaativat kokoajan jotain. Onko se siis tuomittavaa jos äiti haluaa myös kehittyä ammatillisesti, edetä urallaan ja tykkää tehdä töitä? Niin se ei saisi olla missään tapauksessa. Mää oon itse kuullut ehkä kuitenkin enemmän miehiltä sellaista että lapsen paikka on kotona äidin kanssa, kun naisilta. Helppohan se on siinä letkauttaa ilmoille kun ei ole asiasta minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta. Tiedostan myös että kaikki naiset eivät ole kun minä, jolla on kokoajan jotain meneillään ja tehdään useaa työtä kerralla. Se nyt vaan on se mun tapa ja aika hyvin oon  saanut kaiken handlattua.

Se asia mistä itse karsin on ollut omat menot ja kavereiden näkeminen. Toki onneksi osa heistä käy mulla asiakkaana ja ehditään siinä vaihdella mukavasti kuulumisia. Mun mielestä jokainen tehkööt kuten haluaa, mutta se ei sitä tarkoita että se oma tapa on se paras ja ainut oikea tapa. Me touhutaan tosi paljon lasten kanssa kaikkea ja mun lapset on oikeesti tosi hauskoja. Jos saisin valita yhden asian mikä auttaisi mua viihtymään päivästä toiseen kotona olisi pyyntöjen pois jääminen. Mulle myös töissä käyminen on aivojumppaa ja en vaan halunnut enää olla siinä jatkuvassa sumussa kotona.

Kun joudun haastamaan itseäni ammatillisesti jatkuvasti työssäni ja tekemään aivotyötä niin se on tavallaan se mun huume millä jaksan. Mun on vaan ollut hyväksyttävä itseni kanssa asia, että musta ei ollut kotiäidiksi. Mää myös koen, että kun saan tehdä niitä omia juttujani niin olen myös samalla parempi äiti. Mun sanomani tässä tekstissä on se, että äidin ei tarvitse häpeillä sitä että haluaa tehdä töitä ja edetä urallaan. Jos se on se sinun voimavara niin siitä vaan. Tämän asian oivaltaminen on vienyt minua itseäni urallani eteenpäin ja aion todellakin mennä niitä omia unelmia kohti.

Se ei silti suinkaan tarkoita sitä, että unohtaisin perheeni vaan päinvastoin. Kun olin kotona putkeen lähestulkoon kolmen vuotta niin oloni oli todella tukahdettu. Mulla ei ollut mitään omaa. Mua imettiin henkisesti ja fyysisesti liikaa.  Väsyneenä olin ärtynyt ja vihaisena koin olevani palvelia. Kun sitten välillä pääsin päiväksi töihin olin sen jälkeen kun Naantalin aurinko. Se oli sen mun oivallus. Ei kannata aina vaan haaveilla vaan välillä myös tehdä. Jokainen pienikin asia vie sinua eteenpäin kohti sitä oikeaa. Tärkeintä äitiydessä on myös välillä muistaa elää itselleen.

Kuvan asu House of Brandon* Mekko* Takki* 

Kuvaus Noora Näppilä

 

Lue edellinen postaus: Onko mun blogiura tullut päätökseen?

-Umppu

primebody

11 vastausta artikkeliin “Ei enää yhtään sumuista vuotta KIITOS!”

  1. Kyllä! Mahtavaa tähän yhdyn täysin. Monta vuotta olen kokenut olevani huono äiti kun viihdyn paremmin töissä kuin kotona, koska olen aina rakastanut työtäni. Vasta nyt olen tajunnut että kun olen töissä voin nauttia myös kotielämästä eritavalla ✌️

  2. Mun mielestä kaikki ei vain sovi olemaan kotona lasten kanssa vaikka sitä viittä vuotta. Ja oon sitä mieltä, että jos työnteko on se voimavara niin ehdottomasti töihin. Ei se liity yhtään siihen etteikö niitä lapsia rakastaisi. Omalla kohdalla ei ole sitä mahdollisuutta, että pääsisin suoraan töihin. Uskon, että itselleni työ olisi se voimavara, mutta toisaalta en raskisi viedä lapsiani pienenä hoitoon..

    Itse taas kotiäitinä koen, että kotiäitiyttä ei arvosteta tarpeeksi. Toki on poikkeuksia, mutta monesti jos mainitsen olevani kotona lasten kanssa (2v6kk ja 1v4kk) niin toisten kommenteista tai käytöksestä tulee sellainen fiilis, että mä vaan löhöän kotona.. Tai oma kokemukseni on se, että työssäkäyviä äitejä arvostetaan joka mittakaavalla paljon enemmän kuin kotiäitejä. Kokoajanhan sitä yritetään, että äidit palaisivat mahdollisimman pian takaisin työelämään.

    • Toi on kyllä ihan totta. Koti äitinä olo ei todellakaan ole sohvalla löhöömistä vaan palkitsevan raskasta.

  3. Näinhän se pitää, joka perheessä tehdä niin kuin paras on. Toiset masentuu hoitovapaalla kun liian vähän virikkeitä ja kaipaa sitä työelämää, itse taas olen nauttinut pitkään ekan kanssa kotona ja toinen tulee perään ja aion riemuissani jäädä putkeen kotiin useammaksi vuodeksi vielä. Vakityö odottaa ja tiedän että näiden 5-6 kotivuoden jälkeen panostan loppueloni sitten taas siihen…en koe tulevani sen tyhmemmäksi tai olevani VAIN kotiäiti, pidän itseni liikkeellä ja lapseni kanssa aktiivisena…ja ymmärrän että kaikki taas ei nauti siitä, molemmat tavat arvostettavia tapoja elää…! 😊

    • Mulla kävi niin että yhden lapsen kanssa nautin siitä kotona olemisesta todella paljon.. siteen kun niitä oli kolme olin aivan raato kokoajan 🙂

  4. Itsellä ei lapsia mutta aikasemmin kanssa kauhistelin tota vuoden ikää päiväkodin alottamiselle. Mutta en enää laisinkaan: asun Etelä-Afrikassa ja täällä äitiysloma on 4 kuukautta, jos oot jääny etukäteen äitiyslomalle ja lapsi syntyy myöhässä, pahalla tuurilla lapsi hoitoon 3kk:n ikäisenä! Se vasta onkin nuori. Hyvä että äitiysloma Suomessa on pidempi 🙂

  5. Puolensa ja puolensa, aina tilanteesta riippuen! Silti minuakin harmittaa miten vähän kotiäitiyttä arvostetaan, se on nykyään yleisempää että lapset viedään pieninä hoitoon kuin että oltaisiin pari vuotta kotona. Kuitenkin alle kolmeveen paras paikka olisi vielä kotona vanhempien kanssa. Lapsi kun täyttää vuoden niin jo alkaa kysely että koskas lapsi menee hoitoon ja äiti töihin..

    • Nää on niin mielipide asioita. En tiedä huomasitko että kirjoitit että lapsen paras paikka on kotona… meillä se ei ainakaan ollut niin koska olin kun riivinrauta.. siitä olen samaa mieltä että kotiäitiyttä ei arvosteta tarpeeksi ja sitä ehkä jopa vähän vähätellään

  6. Umppu oot ihanan rohkea kirjoittaja ja oma itsesi! Itsekään en viihtynyt äitiyslomalla ja tein välillä töitä lomani ohessa. Se, että pääsin välillä pois kotoa aikuisten ihmisten keskuuteen sai mulle hulluna lisävirtaa ja jaksoin taas olla energinen äiti. Vaikka monet silloin kauhistelivat, että miksi oon töissä ja miten et viihdy kotona niin mulle se oli just paras niin. Olen seurannut sun blogia pitkään ja oot kyllä just hyvä super-äiti sellaisena kuin olet 🙂 Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi.

  7. Tää niin totta, toisille sopii töihin paluu nopeaa kun taas toiset on niin kotiäitejä. Itse esikoispojan kanssa kotona, nyt 1v 1kk ikää ja ainut mitä kaipaan työelämästä on säännöllinen sosiaalisuus, se että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Muuten ei houkuta sitten yhtään, ja tuohonkin on onneksi kerhot ym joissa käydään ja saan siellä sitä aikuista seuraa kun useat ystävät töissä enkä aina heitä kerkeä näkemään.
    Mutta se on totta, että kotiäitiyttä ei tunnuta arvostavan sitten ollenkaan.. joka puolelta tulee painostusta, että millon palaan töihin ja pitäishän tuo lapsi jo laittaa päiväkotiin jne. Välillä menee ihan tunteisiin, kun ihmiset ei ymmärrä miten paljon työtä tekee siinä kun kasvattaa lasta ja vielä jos niitä on useampia

  8. Varmaan eka kertaa ikinä kommentoin mitään blogia, mutta tätä aihetta on kyllä pakko! Olen itse lähetettynä työntekijänä Lähi-idässä (julkisorganisaatiossa), jossa tietenkin noudatataan ihan yleiseurooppalaista linjaa eli äippäloma on tyyiin 4 vko ennen ja 12 vko jälkeen synnytyksen… itselleni ei ole siis mitenkään erityistä (vaikkakin se nyt kuinka olisi kirpaisevaa), että lapset joutuvat jo pikkuvauvoina hoitoon (tai jäämään kotiin nannylle tms. mikä järjestely kenelläkin). On hyvä muistaa ettei meidän pohjoismainen järjestelmä ulotu kovin pitkälle, ollaan tosi etuoikeutettuja siihen että saa vieläpä kohtuullisesti taloudellisesti tuettuna olla kotona senkin äitiys- ja vanhempainvapaajakson, jonka päätteeksi vauva alkaa sentään olla jo lähempänä sitä vuoden ikää. Itselleni tuo on ihan luksusta, esim. nyt kun olen ensimmäisestä (ja varmaan viimeisestä) lapsesta jäämässä vapaille ihan Suomen lakien mukaisesti, verrattuna vaikkapa kollegaan joka palasi juuri normisti töihin ja kotona 3kk vauva. Mielestäni ei kuitenkaan voi mitenkään yleistää ”mikä paikka on paras minkäkin ikäiselle lapselle ja missä ja kenen kanssa”. Varmasti se oma äiti tai isä on hyvä ja paras (useimmiten), mutta kuten jo todettu, nykymaailmassa tuota kotivanhemmuuden mahdollisuutta ei vaan aina ole. Eikä ole pakko olla. Silti uskon, että lapsista kasvaa ihan tolkku ihmisiä, niissäkin maissa missä ei meidän super privileged tuettua vapaajärjestelmää ole. Hoitovapaalle en usko että jäisin itse koskaan, ensinnäkin sen tukijärjestelmän jos oikein käsitän niin ymmärrys loppuu siinä kohtaa jos/kun sillä rahalla pitäisi kattaa jotain elämisen kustannuksia mutta ennen kaikkea sen vuoksi että työ/ura ei siihen yksinkertaisesti taipuisi, saati varmaan oma mielenterveys. Olen jyrkästi eri mieltä siitä, että työhön paluu (tai esim. äitiys-/vanhempainvapaan aikainen ositainen työskentely) tekisi äidistä yhtään sen huonomman tai lastaan vähemmän rakastavan.

    P.S. Edelliseen blogiin viitaten please älä lopeta bloggaamista Umppu, täälläkin pitkän linjan hiljainen taustaseuraaja mielellään lukee juttujasi. Olet ihanan erilainen itseeni verrattuna jos verrata pitäisi, mutta miksi edes seuraisin jotakuta joka aina kirjoittaa kuin ns. omasta kynästä. Lisäksi sinun ”rohkeammissa postauksissa” juuri se kommenttiboksissa kasvava p*skamyrsky on just melkein parasta viihdettä, ei sillä että sellainen palauteryöppy olisi mukavaa sinulle, mutta että jotkut ihmiset…

    Aurinkoista kevättä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 36
Tykkää jutusta