Kauanhan sitä kestikin

*Sisältää mainoslinkkejä

Uni on ihmiselle elintärkeää. Sellainen kuka siitä saa nauttia joka yö ja vielä katkeamattomasti ei voi ymmärtää sellaista ihmistä joka ei saa nukuttua syystä tai toisesta. Kun olen kärsinyt lähes 3 vuotta unettomuudesta. Se oli viedä mut lähes hulluuden partaalle. Elohiiret, hilse, ihon kutina, ihottuma, sormien kramppailut, hampaiden pureskelu/narskutus, päänsäryt, lihominen ja muistin menetys on vain muutamia oireita mitä pitkään jatkunut väsymys tuo tullessaan. En ole oikeastaan koskaan kärsinyt siitä että en saisi unta vaan siitä että joku muu pitää mua hereillä keskellä yötä.

Pakko hehkuttaa että on ollut aivan mahtavaa pari kuukautta nukkua yöt. Se ei silti tarkoita etteikö väsymys taustalla edelleen painaisi.  Suurin osa on mennyt ilman herätyksiä tai ehkä yhdellä herätyksellä nostaessani jomman kumman pikkusista meidän väliin. Nyt kuitenkin takana taas pari yötä helvetistä. Eilen juttelinkin ig:n puolella siitä miksi lapset herää ennen sitä kukon pierua tai hyvällä säkällä kolmelta yöllä ja ollaan sitten niin virkeitä että. Viimeyönä ensin väliin tulee Vivian kahden aikaan ja sitten Vikke herää vähän ennen kolmea. Koitan nukkua kahden pienen kanssa meidän sängyssä mistä ei tule yhtään mitään. Joku nyppii ripsiä ja toinen potkii päin näköä.  Lähdetään siitä Viken kanssa alakertaan, että edes joku saisi nukkua.

Koitan silittää häntä kainalossa hennosti hyräillen, vaikka oikeasti mun tekis mieli huutaa että nuku nyt saatana. Lapsella ei ole pienintäkään aietta nukahtaa, jotenka tyydyn Netflixiin. Siinä sitten pari tuntia valvotaan keskellä yötä, kunnes nukahdetaan molemmat. Kello soi aina 6.30 ja tänä aamuna olo oli kun rekan alle jäänyt. Hyvien öiden jälkeen yksi huono tuntuu paljon pahemmalta,  kun vaikka kuukauden valvominen putkeen.

Lasten nukkumahuoneessa pitäis olla kaikki eväät rauhallisiin yöuniin, mutta ei. Sielä ei ole ollenkaan leluja. On pimennysverhot ja rauhalliset värit. Ei mitään ihmeellisyyksiä. Sielä ei ole liian kylmä eikä kuuma eikä sinne kuluu mitään ääniä mistään. Jokin nyt vaan niitä lapsia herättelee. Mää olin jo niin asennoitunut tähän uuteen vaiheeseen yöunilla, mutta näköjään siinä tuli vähän takapakkia. ”oispa kahavia”.

Aina tämmöisen paskan aamun jälkeen on hyvä palata hetkeks takaisin niihin unelmiin ja fiilistellä. Mää koitan järjestää hommat niin, että päästäisiin mahdollisesti syksyllä jenkkeihin. Mulla on muutama sellainen arvokkaampi juttu minkä voisin myydä ja niillä sais jo lentoliput ainakin yhteen suuntaan. Pitää vaan paiskia raivolla töitä jos sinne halajaa. Katsotaan onko se edes mahdollista, mutta kun siitä ääneen puhuu ja fiilistelee niin se saattaakin toteutua. Matkustus on mulle se juttu mihinkä laitan kaikki rahani. Säästän kokoajan lomakassaa isoon säästöpossuun, minne menee kaikki hilut ja pikkusetelit lompakosta. Kokoajan myyn jotain jossain ja kaikki rahat menee säästöön. Vielä on iso setti lastenvaatteita, jotka mahdollisesti vien Intoon joku päivä. Into on btw lastenkirppis Tampereella. Ja hei muuten jos mun lukijoissa olisi kiinnostuneita niin pidän kotona Pompin kutsut Aika:18-03-2018 kl 18.00. Jos olisit kiinnostunut tulemaan niin laita mulle vaikka mailia [email protected]. Kotimme on tilaltaan rajallinen joten ihan kaikki ei mahdu. Ei kai tässä muua auta, kun lähteä töihin. Ihanaa naistenpäivää kaikille

Lue edellinen postaus: Puunvärinen keittiönpöytä. Väri mitä olen aina inhonnut

Kuvat Noora Näppilä

Takki* House of Brandon. Housut* Nyt vielä ystävämyynnit meneillään, jotenka käy nappaamassa löytöjä.

-Umppu

primebody

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 35
Tykkää jutusta