Helvetillinen iltaralli!

Nostaako joku mun kanssa käden ylös ja myöntää että aina ne illat ei mee ihan putkeen. Se tunne kun tuut töistä kotiin ihan poikki ja sulla olis vielä miljoona hommaa tekemättä. Ehdit leikkiä lasten kansssa sen minkä ehdit ja siinä vaiheessa kun sanot että nyt hammaspesulle menee kaikki päin persettä.

Parhaillaan molemmat pienet makaa lattialla ja huutaa niin että tärykalvot särisee. Kun just ja just saat raahattua molemmat lapset vessaan hammaspesulle niin siitä se riemu vasta alkaa. Sitä helvetin hammastahnaa on sitten ihan joka paikassa. Hampaita ei saa harjata vaan hanan alla on lutattava sitä harjaa millä juodaan vettä imeskelemällä harjaa. Laulaa luikautat kaikki hätä pulaan keksimät laulut mutta sekään ei auta. Koitat pitää mielen positiivisena ja ehdotat vaipan vaihtoa ja yöpukua…. (virhe)

Koitin ottaa veljeksistä kuvaa

Luin Iltalehdestä unikouluttajien neuvoja, joita varmasti kokeilen ainakin itse. Tai siis olen kokeillut, mutta ilman tulosta..

1. ”Tulen katsomaan sinua 10 minuutin kuluttua.”

Vakuuta lapsi siitä, että palaat hetken kuluttua, jotta hänen ei tarvitsisi nousta etsimään sinua. Lapsi saa turvallisuudentunnetta siitä, että tietää sinun palaavan katsomaan häntä ja että on sallittua kaivata sinua – mutta hänen pitää silti pysyä sängyssä.

Voin kertoa että tätä on kokeiltu aika monta kertaa. Sanotaanko että maksimissaan 10:n sekuntin päästä ovenraosta pilkistää ensin varpaat ja sitten suuret silmät ja kuuluu että: äiti mennään alakertaan…. Ei toimi uhkailu, kiristys eikä lahjonta. Ei tuu kuuloonkaan, että sielä sängyssä pysytään.

2. ”Sinun on nyt aika nukkua sängyssäsi. Minäkin menen nukkumaan omaan sänkyyni.”

Tämä ei tarkoita, että vanhempien tulisi oikeasti mennä nukkumaan saman tien, mutta mielikuva siitä auttaa unikouluttajan mukaan lasta yhdistämään sängyn ja nukkumisen.

Tätä on kokeiltu ehkä 1000 kertaa ja sama homma kun edellä mainittu, mutta lisänä jos  edes yritän poistua huoneesta tai liikahdan niin sairas huuto alkaa heti.. tai jos huudotta selviää ja menen ihan oikeasti omaan sänkyyn niin hetken päästä kuuluu pieni jalkojen teputus ja ne suuret silmät on siinä mun vieressä ja kuuluu: Mitä sinä teet?

3. ”Voin tehdä yhden palveluksen tänään, jos tarvitset jotain.”

Jokainen lapsi osaa sen tempun, että valojen sammuttamisen jälkeen alkaa erinäisten tarpeiden kirjo. Ensin on jano, sitten pissahätä, sitten lelu on hukassa… Vaikka lapsen turvallisuudentunteen vahvistaminen onkin tärkeää, jokaisen vaatimuksen täyttäminen on loputon suo. Kun lapselle antaa rajatun mahdollisuuden pyyntöihin, hän voi alkaa käyttää harkintaa siihen, miten usein niitä esittää.

Meillä ei onneks vielä pyydetä muutakun että luetaan kirjaa. Usein Vikke on jo nukkumassa ja Vivianista on kivaa lukea pimeessä. Itsehän en tunnetusti näe mitään ja koitan keksiä päästäni jotain mitä kirjassa voisi mahdollisesti lukea.. Sitten kuuluu: ei se noin mee..

4. ”Jos pysyt sängyssä tänä iltana, voimme tehdä kivan asian huomenna.”

Iltalehden taannoin haastatteleman perhepsykologin mukaan palkitseminen on hyvä vanhemmuuskeino. Nukkumaanmenoa voi hyvin harjoitella vaikkapa tarrataulun kanssa – ennalta sovittu määrä sängyssä pysyttyjä iltoja oikeuttaa tiettyyn tavaraan tai yhteiseen aktiviteettiin. Lapselle voi myös selittää, että hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa paremmin touhuta seuraavana päivänä.

Siis toimiiko nää ihan oikeesti jollain? Jos heitän ilmoille että tehdään jotain kivaa huomenna niin vastaus on: En halua tehdä kivaa huomenna. Saati jos koitan tarjota tarraa niin: ei haluu tarraa… Olen sepittänyt jos jonkinlaisia tarinoita jaksamisesta ja unen tärkeydestä, mutta ne on mennyt täysin kuuroille korville.

5. ”Voimme tehdä sängyssä pysymisestä sinun tehtäväsi, voimmeko luottaa sinuun?”

Kun lapselle antaa vastuuta, hän saattaakin osoittaa yllättävää omistautumista asialle. Vaikka asia olisi niinkin simppeli kuin sängyssä pysyminen nukkumaanmenoajan jälkeen, oma vastuualue voi tuntua lapsesta vähemmän ylitsepääsemättömältä tai pelottavalta.

Tässä vaiheessa mua alkaa jo naurattaan. Ei halua nukkumaan on se lause mikä toistuu ihan sama mitä teet…

6. ”Mitä voisin tehdä, jotta sinua ei pelottaisi?”

Eroahdistus ja erilaiset pelot ovat yleisiä lapsilla, jotka opettelevat nukahtamaan eri huoneessa kuin vanhemmat. On erittäin tärkeää antaa lapselle mahdollisuus osoittaa noita tunteita. Peloista puhuminen vanhempien kanssa voi auttaa lasta työstämään ajatuksia ja pääsemään niistä eroon. Anna lapselle lupa pyytää vanhempia avuksi, jos häntä pelottaa yöllä. Unikouluttajan mukaan lupaus on vähentänyt lasten yöllisiä liikkumisia, koska jo pelkkä tieto siitä vähentää ahdistuksen tunnetta.

Meillä tää pelko asia on mennyt ihan vitsiksi. Vivian saattaa sanoa että tuola on kova hivviö ja nauraa räkättää päälle..

LIISA LAHTI [email protected]

Ei tääkään ollut yhtään sen parempi..

Eli mitä siis voimme todeta? Unikouluttajat on aivan turhia? Mää oon itse päättänyt että kunhan lapsi nukahtaa niin hyvä niin. En halua että uni tulee itkun kautta. Saatan nukuttaa välillä lapsen syliin tai keksin siinä tilanteessa helpon ja kaikille mieluisimman tavan. Vivian usein rauhoittuu kun sitä hieman silittelee ja hipsuttelee. Jos jotain mulla on omasta lapsuudesta jäänyt kaiveleen niin kumpa olisin tajunnut että silloin todellakin sai nukkua.

Koitan itse aina pyrkiä että ne tietyt rutiinit toistuisi joka päivä ja mielellään suht samoihin aikoihin. Me ollaan yleensä aina illat kotona ihan siitä syystä ettei lasten unet mee sekaisin ta kärsi väärään aikaan nukutuista päikkäreistä esim autossa. Nyt pakkasilla lapset nukkuu molemmat ulkona vapaapäivinä onneks päikkärit, jolloin on hetki aikaa vaikka ihan oikaista sohvalle. Onneks tääkin on taas sellainen vaihe ja valitsen tämän sata kertaa mielummin, kun ne unettomat yöt.

Niistä on vihdoin suurimmaksi osaksi päästy, toki sairastaessa lapset heräilee öisin. Mää alan tekemään tästä viikosta alkaen 4p viikossa kampaamolla töitä. Aikoja on enemmän nyt saatavilla ja samalla voin toivottaa tervetulleiksi niin vanhat, kuin uudet asiakkaat. En tiedä teenkö vielä hetkeen ihan täyttä viikkoa töitä, koska oma jaksaminen menee nyt etusijalle. Toki tunneissa normi viikko tunnit tulee heittämällä..

Jos muuten haluat niin käy lukemassa asikkaideni postauksia: Karoliinan Kolmistaan blogista
Tai Pajusen Piian blogista

Lue edellinen postaus: Somen väärentämä elämä

primebody

9 vastausta artikkeliin “Helvetillinen iltaralli!”

  1. anteeks mut mua alko ihan naurattaa 😀 voin sieluni silmin kuvitella noi sun kuvailemat tilanteet. näitä odotellessa itsekin hihhih.

  2. Meillä 1-vuotias nousee pinnasängyn laitaa vasten seisomaan ja huutaa pää punaisena heti, kun irrotan otteeni hänestä. Jos poistun tässä vaiheessa huoneesta (vaikka vain hakemaan olohuoneeseen jäänyttä unilelua), huuto yltyy hätäiseksi ja ahdistuneeksi ja kuulostaa siltä, ettei lapsi kohta saa enää henkeä. Mikään puhuminen ei auta, vaikka kuinka yrittäisin viestiä, etten ole häntä hylkäämässä. Yritä siinä sitten unikouluttaa odottamalla muutaman minuutin, ennen kuin menet rauhoittelemaan… Olen kanssasi samaa mieltä, ettei uni mielestäni saa tulla itkun kautta. Se ei ainakaan auta siinä, ettei lapsella olisi pelkoja nukkumaan mentäessä. Meillä mennään hissukseen siihen tahtiin, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Pidän työvoittona sitä, että tyttö nykyään nukahtaa sänkyynsä sylin sijaan, vaikka niin, että pidän kättäni kevyesti hänen päällään tai silitän päätä. Kukin tavallaan.

  3. Ai hitsi, tuo otsikko ja kuva pojista (etenkin viken ilme) sai mut nauramaan ääneen 😂 meillä ei toistaseksi oo iltahärdelliä, kun on vaan yksi 1v lapsi, mutta sitä odotellessa..

  4. Hei kokeileppa semmosta kirjaa kun Kani joka tahtoi nukahtaa. Meillä 2,5v:llä on tuonu valtavan suuren avun. Ja jos äänisaduista tykkää niin se löytyy Youtubesta.

  5. Toi hammasharja lutkus!! Luulin et on vain meidän neiti 2 veen kanssa ongelmana, mutta ”kiva” kuulla että muillakin 😀 ja noista unikoulutus vinkeistä, uskon että vois toimia vanhempien lasten kanssa toi kiristys ja lahjominen erinäisillä asioilla, ei oikeen toimi alle 2 vuotiailla viellä 😅

  6. Hammaspesu, todellakin kuulostaa tutulta! Sitä hammastahnaa on hemmetti aina vessan matot ja lattiat täynnä, yöpuvusta ja muusta oheiskamasta puhumattakaan. Ja tietenkin siksi että aina taistellaan tästä _jokailtaisesta_ rituaalista, minä ite haluaa pestä ja äiti/isi ei nyt jostain syystä luota että 2v osaisi niin hyvin 😀

    Myös nuo ovenraosta näkyvät silmät (ja se tepsutus ensin siihen tullessa!), loputtomat kysymykset mitä teet, anna vettä, kirja, pusu, hali jne jne jne on niin ihanan tuttua myös 😀
    Ja se hetki kun tuhina vihdoin petistä kuuluu, tuntuu että lastenhuone on yksi miinakenttä kun yrität päästä mahdollisesti huoneesta pois herättämättä lasta. Joka askel ja oma hengityskin on niin karseen kovanäänistä hommaa…

    Kai nää on vaan tosiaan niitä vaiheita, niin uskotellaan ainakin, tsemppiä! 😀

  7. Minä olen antanut jo ihan periksi tuon nukuttamisen suhteen. Meillä lapset nukkuu samassa huoneessa kanssani ja alan heidän kanssaan nukkumaan yhtä aikaa. Illalla satu ja unilaulu. Ihana olisi itse vielä valvoa, mutta ei vaan jaksa, kun aamulla klo. 5 herätys. V.loppuisin sitten nukutan heidät ( eli makaan paikallani ja teeskentelen nukkuvaa) ja nousen vielä itse valvomaan. Näin nukutaan hyvin kaikki 😊 Ja liian aikaisin ei voi mennä nukkumaan, sänkyyn mennään lukemaan vasta ysin aikaan. Muuten menee riehumiseksi…Toivottavasti löydät keinot ❤ Ps: Ihana lukea tätä sinun elämänläheistä blogiasi. Itselläni 4 poikaa 💙

  8. Meillä sama juttu kuin Netalla… Lisäksi en voi ollenkaan ymmärtää miksi ihmiset tekevät elämänsä vaikeiksi näillä unikouluhömpötyksillä! Meillä kokeiltiin 1-3 vuoden välillä nuo kaikki postauksessa mainitut jutut. Välillä meni jopa pari viikkoa loistavasti eli tyttö nukahti omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen jne. Mutta sitten taas alkoi ”yöralli”. Eräs lauantai aamu herättiin silmät ristissä (paitsi tyttö, jolla oli virtaa vaikka muille jakaa…) ja marssittiin sänkykauppaan. Viikon päästä meille muutti ekstraleveä parisänky ja tyttö alkoi nukkua meidän välissä. Nukuttiin tämän jälkeen kaikki yöt putkeen koko perhe (yöitkut, vessareissut jne. loppuivat kuin seinään). Tätä kesti useamman vuoden, kunnes tyttö alkoi kaivata omaa sänkyä jne. Helppo juttu. Ei itkua, ei väsymystä, ei pahaa mieltä. Ja vaikka tyttö nukkuikin pitkään meidän välissä, on täysin normaali, tasapainoinen ja fiksu koululainen.

    Toki lapset ovat yksilöitä ja jokainen perhe tekee niinkuin parhaaksi näkee. Onnea unikoulutausteluun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 39
Tykkää jutusta