Mitenkä tapasin Juuson?

*Sisältää mainoslinkkejä

Lukijalta tuli toivepostaus: Mitenkä tapasit Juuson ja musta se oli jotenkin hauska idea ja ajattelin tarttua siihen. Eli tässä pieni lyhykäinen tarina. Juuso on mua vuoden nuorempi ja me ollaan oltu samassa ammattikoulussa joskus 90-luvun loppupuolella ja 2000 luvun alussa. Vaikka Juuso on pelannut jääkiekkoa ja minä olin cheerleaderi niin tätä ei voi kutsua kahden Ilvesläisen love storyksi. Siitä asti ollaan tiedetty toisemme, mutta ei tunnettu sen kummemmin. Muistan Juuson ammattikoulusta ja oltiinkin mun luokkakavereiden kanssa annettu sille lempinimi kyylä :). Kyylä nimi tuli siitä, kun Juusolla oli niin tuijottava katse. Tähän nimeen ei siis liittynyt mitään sen kummempaa 🙂 Vuosia vierähti tässä välissä monta ja joskus satuttiin yhteisien kavereiden kanssa samoihin pippaloihin, mutta silloin ei mitään sen kummempaa kipinää ollut. Molemmilla oli ihan omat kuvioit silloin.

Olisikohan vuosi ollut 2006 tai 2007 kun olin entisen poikaystäväni ja kaveripariskunnan (jotka olivat eroneet edellisellä viikolla) kanssa Levillä. Voitte vaan kuvitella kuinka ratkiriemukasta meillä oli ;). Tällä mun kaverin ex poikaystävällä oli Juuson laskettelukamat mukana, jotka jäi mun kotiin varmaan puoleksi vuodeksi. Juuso laitto joskus mulle viestiä, että vois tulla hekeen ne multa.. Kun Juuso tuli makasin ihan kamalassa darrassa kotona. Se oli sitä hervotonta bilettämis aikakautta.  Mulla oli silloin koira, joka tietenkin juuri siinä hötäkässä karkas. En kehdannut mennä sitä pihalta juoksemaan, koska viereisen talon asunnossa oli ristiäiset ja piha porukkaa täynnä. Pakotin siis Juuso siihen hommaan ja se suostu. Koira oli kiinni ja siinä hetki vielä juteltiin, kunnes Juuso lähti.

Olin jo eronnut tästä entisestä poikaystävästä, mutta (tilanteen tietävät) siinä oli vähän pientä tilannetta vielä sen jälkeen . Pelkäsin häntä ihan tosissaan ja asuin  silloin yksin.. Juuso oli tuolloin armeijassa ja valvoi kaikki yöt, jossain kipinävuorossa vai mikä yövahtivuoro olikaan. Silloin ei ollut what`s uppia, ig:tä eikä mulla ollut edes facebookia tai mitään muutakaan netissä toimivaa kanavaa vaan juteltiin mesessä. Mää olin joka ilta peloissani ja Juuso oli online:ssa jotenka tuntui paljon turvallisemmalta, kun oli joku ”läsnä” keneen turvautua vaikka keskellä yötä. Me juteltiin joka päivä ja useita tunteja kerralla. Äkkiä Juuso laitto viestin, että tuu mua moikkaan tänne ja määhän menin. Muistan vielä kun olin mun ystävän Lindin kanssa ja vedin ihan reteenä Von Dutchin lippiksen päähän ja menoks. Siinä me sitten rupateltiin, kunnes lähdin kotiin.

Oli tulossa viikonloppu ja Juuso oli lomilla. Se soitti että mitä teet? Ei mulla ollut sen kummempia suunnitelmia ja pyynnöstä lähdin Juusolle missä oli myös meidän yks yhteinen kaveri. Siinä sitten otettiin muutamat ja lähdettiin kylille. En muista tarkalleen  mitä sinä iltana tapahtui, mutta muistan sen että olin mäkissä ja se mun entinen poikaystävä tuli sinne ja alko mulle jostain raivoon.. Ensin sain hampurilaisesta ja sitten vielä osuman täydestä kokiksesta.. Vaatteet märkänä ja itku silmässä mietin kenelle soitan. Se kenelle soitin oli Juuso, joka juoksi toiselta puolelta kaupunkia kun ritari mut pelastaan. Mun kaikki vaatteet oli läpi märät ja Juuso antoi omansa mulle. Otettiin ensimäinen taksi ja lähdettiin Juuson luo.

Me alettiin näkeen useammin ja ehkä sitä pystyi jo jonkinlaiseksi treffailuksi kutsua.. Nyt kun tätä asiaa tässä oikein muistelen niin onhan se aivan super ihanaa, kun ei oo ollut elämässä moniin vuosiin mitään ex puolisoja sekoitamassa omaa elämää.. Me seurusteltiin virallisesti muutama kuukausi, kunnes mulla tuli stoppi. Mää halusin erota. Syy siihen oli, että koin että Juuso oli mulle liian tavallinen mies. Oon joskus kirjoittanut menneistä vuosista ja mun muutamasta entisestä poikaystävästä, jotka varmaan kaikki istuu vankilassa tällä hetkellä. Mun elämä on ollut ihan erilaista aiemmin versus nyt. Jos on tottunut sellaiseen elämään että poliisi käy vähintään kerran viikossa ovella, voi CSI Miamin tuijottelu sohvalla tuntua todella tylsältä… ja se oli mulle liian tylsää.

Muutaman viikon sinkkudesta nauttien tajusin, että mitä jos se olikin mulle se oikea. Jopa mun äiti sanoi että: Ulla-Riita …… Juuso oli sinun ensimäinen normaali poikaystävä ja kyllä sellaisesta kannattaa pitää kiinni. No ei siinä sitten muu autanut, kun aloitaa kaikki tavallaan alusta ja ruinata mies takaisin. Me muutettiin melkein heti yhteen, koska Juusolla loppu armeija eikä silloin kumpikaan rahassa kylpenyt (tosi ei edelleenkään) joten Juuso antoi vuokra asuntonsa pois ja se muutti mun luo. Mulla oli silloin pieni 36m2 yksiö Tampereen Pappilassa. Hyvin me sinne mahduttiin. Meidän suhde eteni nopeasti ja 6k yhdesssäolon jälkeen aloin odottamaan meidän esikoista Viliä. Pian tuli tarve suurempaan asuntoon ja muutimme pieneen paritaloon  ensimäiseen yhteiseen asuntoon.

Juuso on aina ollut turvallinen, auttava ja luotettava ja lähes kaikissa asioissa täysin mun vastakohta. Se on luonteeltaan rauhallinen, eikä tee koskaan hätiköityjä päätöksiä.. kuten taas itse teen. Mun tapa toimia on: kaikki mulle tässä, heti ja nyt ja Juusolla on: mihinkä meillä on kiire tässä valmiissa maailmassa.  Siitä meidän yhteinen taival alkoi. Juusolla on oma hieman erikoinen huumorintaju ja jos joku kysyy siltä missä me ollan tavatu vastaa se että: Netissä.  Silloin kun olin aika viimeisilläni raskaana esitteli hän mut ystävilleen (vitsinä) uutena kämppiksenä. Siinä jäi moni haavi auki ja osa uskalsi kysyä että miksi asut raskaana olvan naisen kanssa. Vili syntyi 2009 ja Tässä on tullut tarvottua yhdessä yli 10 vuotta. On ollut ylä ja alamäkiä, mutta ne kuuluu jokaiseen parisuhteeseen. Me ollaan riidelty ja rakastettu. Nyt tässä eletään keskellä ruuhkavuosia ja on onni että molemmat sen tiedostaa. Nautitaan arjen pienistä asioista ja välillä koitetaan selvitä hengissä, eli ihan tavallista perhe-elämää.

Me viihdytään kotona ja tykätään touhuta perheen kanssa yhdessä asioita. Rakastamme matkustelua ja samoin lapsemme. Tykkämme myös ihan vaan olla. Lapset kasvaa hurjaa vauhtia ja tietyt asiat elämässä helpottuu kokoajan. Me ollaan tosi onnellisia tän kaiken keskellä.

Lue edellinen postaus: Haluan pyytää teiltä anteeksi

Kuvan asu Biancaneve* Housut* Takki* (joka on nyt alessa -50%)

-Umppu

 

 

primebody

22 vastausta artikkeliin “Mitenkä tapasin Juuson?”

  1. Kaunis tarina, mutta hirveän vaikealukuista tekstiä. Pliis tähän vähän parannusta. Esimerkiksi seuraavaksi lainaamani kohdan luin monta kertaa ja olin silti että; kuka? mitä? hä?
    ”Oli tulossa viikonloppu ja Juuso oli lomilla. Se soitti että mitä teet? Ei mulla ollut sen kummempia suunnitelmia ja pyynnöstä lähdin Juusolle missä oli myös meidän yks yhteinen kaveri. Siinä sitten otettiin muutamat ja lähdettiin kylille. En muista tarkalleen mitä sinä iltana tapahtui, mutta muistan sen että olin mäkissä ja se mun entinen poikaystävä tuli sinne ja alko mulle jostain raivoon.. Ensin sain hampurilaisesta ja sitten vielä osuman täydestä kokiksesta.. Vaatteet märkänä ja itku silmässä mietin kenelle soitan. Se kenelle soitin oli Juuso, joka juoksi toiselta puolelta kaupunkia kun ritari mut pelastaan.”
    Kaikkea hyvää blogisi jatkolle ja sinulle!

    • Voit palata pari postausta taaksepäin…. ei jaksais enää joka tekstiin selitellä. En jaksa oikein enää vastata ystävällisesti vaan: jos et saa selvää niin vaihda sivua. En sano tätä pahalla, mutta asiaa vaan ärsyttää joka päivä enemmän ja enemmän..

    • Mikäs tässä oli vaikeaa ymmärtää? Ei mulla ainakaan ollut tässä kohtaa tai muutenkaan vaikeuksia. Ei kai tällaisen tarinan kerronnan tarvikaan olla sellaista millä sais kympin äikän kokeesta 😊

    • Musta aika normaali puhekielinen teksti. En oikein ymmärrä, mikä tuossa lauseessa oli vaikeasti ymmärrettävää… Jos tekstiä on vaikea ymmärtää tai lukea, kannattaa lopettaa, lukea jotain muuta ja säästää itsensä kommmentoinnin vaivalta 😉

    • Minulla ainakaan ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää. Se luetun ymmärtäminen on monella hukassa.

    • Joo tää sama kohta oli kyllä mullekin hankala 😀 Eka lähdit juuson ja jonkun kanssa kolmistaan liikenteeseen mutta sit mäkkärissä yhtäkkiä soititkin juusolle, joka olikin nyt toisella puolella kaupunkia.

    • Mä en ymmärrä yhtään mitä epäselvää tuossa tekstissä on. Mielestäni selkeää! Ei mitään kirjakieltä mutta sellaista en jaksaisikaan lukea 😊

  2. Ihanaa! Ollaan oltu mun avomiehen kanssa nyt 5 vuotta yhdessä, ja meille syntyy esikoinen kesäkuussa. Itse henkilökohtaisesti pelkään tulevia ruuhkavuosia, miten saamme pidettyä parisuhteen kunnossa. Meidän piti mennä naimisiin tämän vuoden syyskuussa, mutta tämä pikku neiti pisti suunnitelmat uusiksi. Sinulla on ihana blogi ja saan teksteistäsi paljon voimaa <3

  3. Hei, en yleensä kommentoi blogeja. Nyt on pakko!

    Eli siis ihana kirjoitus, siitä paistaa kunnioitus ja rehellisyys niin hienosti. Kaikkea hyvää teille!

    Blogissasi sinulla on välillä kirjoituksia ja mielipiteitä, jotka nostavat itselläni niskakarvat pystyyn ja jopa vihan tunteita esiin. Olen toisinaan niin eri mieltä kanssasi. Välillä taas olen kanssasi täysin samaa mieltä. Mutta tästä tuli erityisen hyvä fiilis! Pidän rehellisyydestäsi, Kiitos.

    • No mulla on ollut 2 poikaystävää ennen Juusoa :)… en edes viitsi avata tuota linkkiä kun se on vauva.fi sivustolta….

    • Ahahaha, voi jestas taas näitä elämämkoululaisia, joiden mielestä absoluuttisen totuuden lähde on netin keskustelupalstat. 😀 Harvoin kommentoin yhtään minnekään, mutta nyt ihan oikeasti… En viitsinyt minäkään linkkiä edes avata.

  4. Tosi kiva kuulla teidän alkutarina ja varmasti siinä vakavan suhteen kynnyksellä miettii että onko tämä nyt se oikea ja onko liian turvallinen mutta sitten kun sen perheen perustaa ja ikää tulee ja arvottaa miehessäkin ihan muita asioita kuin 10 vuotta sitten niin viimeistään tietää tehneensä juuri oikean ratkaisun 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 148
Tykkää jutusta