Perhe-arki pelkää pinkkiä unelmaa vai helvettiä ?

Onko se perhe-arki pelkää pinkkiä unelmaa? Monilla se saattaa näyttää siltä ulospäin, mutta uskon että sen perheen onnen takana on ihan tavallinen elämä. Välillä itsekkin syyllistyn hetkittäisiin kateuden hetkiin kun kuvittelen että noilla on varmaan täydellistä pere arkea, mutta sitten taas se maalaisjärki palaa päähän. Kyllä sitä varmaan jokaisessa lapsiperheessä välillä riidellään ja lapset kiukuttelee.  Mulle täkeimpiä asioita onnellisessa perhe-elämässä on ne ihan arjen pikku jutut. Musta on aivan ihanaa, kun vien lapset tarhaan ja kumpikaan ei kiukuttele.  He jäävät sinne iloisesti leikkimään ja vilkuttaa äidille. Jo ihan noinkin pienestä asiasta mulle tulee aivan uskomattoman hyvä fiilis. Musta on ihanaa että mun rakas tyttäreni, jonka kanssa välillä ollaan napit vastakkain juoksee mun luokse, kun tuun töistä kotiin ja huuttaa että äitiii minä lakastan sinua. Vaikka olis muuten ollut kuinka paska päivä tahansa, niin se unohtuu hetkessä.

Kun lapset on terveitä arki rullaa sillä omalla painolla ja kaikki on paljon helpompaa. Laitan tässä samalla kädet ristiin ja toivon, että meidän hyvät yöt jatkuu. Mietin pitkään minkä takia meidän lapset ei nuku, mutta tulin siihen tulokseen, että olin itse niin stressi tilassa, että kun joku viereisessä huoneessa pieras olin jo siinä sängyn vieressä tönöttämässä. Meille teki hyvää se että olin viikon pois kotoa. Se oli sellainen vaihtoehtoinen unikoulu, koska Juuso ei herää vaikka pommi räjähtää korvan vieressä ja lapset myös jatkaa unia, vaikka välillä vähän heräisivätkin. Kaikki siis voitti pienessä irtiotossa. Luulin, että itken silmät päästäni koti-ikävää mutta mulla ei ollut sellaista tunnetta kertaakaan. Tiesin että lapset on hyvässä hoidossa isänsä kanssa. Se mistä olen myös onnellinen meidän perheessä on ihan niinkin pieni asia, kun että mun ei koskaan tarvi miettiä pärjääkö Juuso koska se pärjää.

Meillä on alusta asti ollut sellainen käytäntö, että molemmat pärjää. Toki miehillä saattaa olla jotain pieniä tyylieroja äidin toimintaan verrattuna, mutta hengissä lapset aina on ollut. Musta on ihana touhuta perheen kanssa ihan arkisia asioita. Vaikka esimerkkinä me nautimme meidän perheen yhteisistä kylpyhetkistä. Moni on muuten ig:ssä kysellyt meidän ammeesta ja se löytyy Täältä*

Lapsiperhe-arki on aktiivista ja siinä on omat haasteensa.Kuitenkin haluan sanoa, että niitä onnellisia hetkiä on enemmän, mutta usein niistä haasteista vaan kirjoitetaan.. Ehkä sillä haetaan vertaistukea, tai ainakin itse välillä haen. Mun mielestä on hienoa, että lehdissä on ollut artikkeleita siitä, kuinka lapsiperhe-arki voi olla ihan helvettiäkin. On ihan oikeutettua sanoa ääneen että on uupunut.  Se ei silti pois sulje sitä etteikö lapsi olisi toivottu tai etteikö sitä rakastaisi.  Uskon että jokainen vanhempi rakastaa lapsiaan enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja todella nauttii niistä lapsistaan. Arjen hektisyys saattaa kuitenkin tuoda mukanaan sitä väsymystä ja se mikä siinä on todella stressaavaa on se, että tiedossa ei ole aikaa koska levätä. Joskus joku vertaa lapsen hoitoa esimerkiksi vaikka koiran hoitoon mulla usein siinä vaiheessa muljahtaa silmät päästä.. En siis mitenkään vähättele koiran hoitamista, mutta eläintä ja ihmistä ei voi missään määrin verrata keskenään. Lapsi tarvitsee vanhempiaan jatkuvasti tai jotain aikuista. Ei niitä vauvoja jätetä yksin kotiin, kun mennään töihin eikä ne syö itse tai vaihda vaippaa. Meillä kotona on vielä kaksi niin pientä, että he tarvitsevat vanhempia  käytännössä kokoajan ja ehkä se mikä välillä tekeekin sen haasteen on se, että koitat ehtiä antamaan kaikille lapsille tasapuolisesti sitä aikaa. Luin muutaman jutun, missä sanottin, että syö samaan aikaan lasten kanssa. Meillä se onnistuu silloin, jos molemmat vanhemmat on kotona (ehkä) mutta sekään ei ole taattua. Kun yksi opettelee itse syömään tippuu niin ruoka, kun välineet lattialle jatkuvasti. Siinä samassa voi olla jollain kakka ja toinen kaataa maidot pöydälle ja joku haluaa lisää ja voidellaan leipää sun muuta. Monella on ehkä hieman vääristynyt kuva siitä mitä se todellisuudessa on. Ja toki jos on yksi lapsi asia on ihan eri, mutta mitä enemmän niitä on niin sitä menoa ja meinikiä on pöydässä enemmän. Tätä ei siis voi verrata siihen, että laitat koirannappulat kuppiin sitten millään :). Lapsille pitää se ruoka kuitenkin lähes päivittäin hakea kaupasta, valmistaa, laittaa esille, korjata jäljet ja tiskata ja sittenhän alkaakin jo seuraava ateria, kun niitä keskeytyksiä tulee.

 

Sitten perheessää saattaa vielä olla esimerkiksi erityislapia, jotka tarvitsevat vielä paljon ekstraa. Koitan päivittäin nauttia kaiken keskellä tästä menosta. Nyt yöunien lisäännyttyä huomaan että jaksan paljon paremmin. Musta on ihanaa istua iltaisin Vivianin teekutsuilla, missä juodaan aina kuppi teetä maidolla ja sokerilla ja jälkiruoaksi on aina kalakeittoa ja sitten leikitään leligouta eli Frozenia. Me myös kuunnellaan paljon lastenlauluja ja vaikka mun lauluääni on ihan kamala niin lauleskellaan ja menään erilaisia loruja. Mää ymmärrän päivä päivältä enemmän niitä mummoja ja pappoja… joilla ei ole siinä hetkessä niitä ruuhkavuosia niin onhan sekin varmasti erilaista touhuta niiden lapsenlapsien kanssa ja ne saa aina yöksi pois. Parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut on silti äitiys kaikkine haasteineen. Oon kavanut aivan valtavasti ihmisenä ja oppinut paljon uusia asioita. Myös ne lapset on opettanut mulle niitä.

Mekko Zalando

 

Lue edellinen postaus: Onko ripsiä pitävä nainen epäaito?

-Umppu

primebody

6 vastausta artikkeliin “Perhe-arki pelkää pinkkiä unelmaa vai helvettiä ?”

  1. Moi! Oon lukenut sun blogias jo pitkään, ja tiedän kuinka kiireinen oot. Oon monesti ihmetellyt, mistä revit ajan kirjoittaa sun blogia, jossa on mun mielestä aina joku punainen lanka ja laadukas tekstin sisältö sekä erittäin hyvät aiheet?
    Pidän erityisesti siitä, että kerrot rohkeasti sun omia mielipiteitä vaikka tiedät jo etukäteen niiden räjäyttävän kommenttiboksisi. Täällä on aina mielenkiintoista luettavaa ja pitkiä tekstejä, joissa on jotain ideaa ja elämänmakua.
    Kiitos mahtavasta blogista <3
    T.Viltsu

  2. Aivan mahtava kirjoitus, Umppu. Itselle osui se, että tosiaan äidin tilapäinen höllääminen/ poissaolo voi tehdä jopa hyvää perheelle. Itse olen aina pelännyt eroa lapsesta, mutta mies on usein väittänyt, että hommat menee lupsakammin ilman äitiä. Syötyä tulee jos tulee, mutta on hauskaa. Olen uhriutunut äitiyden edessä ihan liikaa.

    Toinen asia mikä upposi, oli se että ei se vähennä rakkautta lapseen, vaikka elämän vaikeudesta valittaisi ihan ääneen ja kovin sanoin.

  3. Ja voi kyllä sitä on niin eri olla, ku saa nukkua. Ihana, että teillä on yöt rauhoittuneet 🙂
    Sano Umppu mulle? Kaksi vai kolme lasta? Meillä kaksi pientä, mutta tuskailen, että uskaltaako lähteä yrittämään kolmatta vai tyytyäkö näihin kahteen ihanaan (mutta ah toisinaan niin rasittavaan!) rakkauspakkaukseen? Kaksi lasta olisi ”järkevää”. Hotellihuoneet, autot yms. on jotenki luontevasti kahdelle lapselle. Kaksi vanhempaa ja kaksi syliä. Mutta mistä ihmeestä mulla (ja meillä) kaipuu kolmanteen on?!
    Postaus lapsiluvusta ja siihen liittyvästä keskustelusta vois olla mielenkiintoinen 😉 toiveena sellainen siis!

    • Kyllä kolmen kanssa pärjää. Ainut minkä olen itse kokenut haasteeksi on yöt ja kaksi vaipoissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 55
Tykkää jutusta