Haluan pyytää teiltä anteeksi!

*Sisältää mainoslinkkejä

Hmmm…. mistä oikein aloittaisin. Mää pari päivää sitten tajusin monta asiaa. Kun kirjoitin postauksen lisääntyminen on luonnollinen asia niin en tajunnut että kirjoituksellani loukkasin ihmisiä ja haluan kertoa siihen syyn. Mun on pakko myöntää että sana perhe on mulle tärkein sana ja rakkaus tulee hyvänä kakkosena. Ilman näitä kumpaakaan en halua elää.  Mää oon elänyt itse ”täydellisen” lapsuuden missä ei ole ollut mitään  normaalista poikkeavaa vastoinkäymistä. Mulla ei ole kokemusta perheväkivallasta, vanhempien päihteidenkäytöstä tai oikeastaan mistään muusta kun siitä tavallisesta onnellisesta perhe-elämästä jota kuvittelen (kuvittelin) suurimman osan elävän.  Mun vanhemmat ei juurikaan edes riidelleet, muutakun silloin kun reissattin autolla jonnekkin ja äidin piti lukea kartaa, kun isä ajoi. (hah silloinhan ei ollut navigaattoreita) He  ovat edelleen naimisissa eikä mun lapsuudessa kukaan  lähipiirissä ole eronnut.

Mää oon aina kuvitellut että kaikki (suurinosa siis) on saanut elää niin kuin minä ja jos jollekin on tapahtunut jotain muuta on se ollut todella poikkeuksellista.. väärin! Mää oon aina kuvitellut että jokainen vanhempi rakastaan lastaan enemmän kun mitään muuta ja on valmis tekemään kaikkensa lapsien eteen. Väärin! Mää oon kuvitellut että äidiksi tuleminen on se asia mihinkä kaikki naiset tähtää elämässään. Väärin.  Oon kuvitellut että se perhe menee kaiken edelle ja niistä lapsista kannetaan vastuu ja niistä huolehditaan. Mulla ei oo myös tullut mieleenkään sellainen asia etteikö myös se lapsi pitäisi huolta äidin vanhetessa siitä omasta äidistään, koska mulle se on itsestäänselvyys. Mulla ei ole tullut mieleenkää, että on oikeasti ihmisiä, jotka ei huolehdi omista vanhemmistaan heidän vanhetessa. Mää oon ollut todellan naiivi.

Mää ilmeisesti elän tällä hetkellä jossain perhekuplassa sen  edellisen fitnesskuplan jälkeen :).  Haluan uskoa kaikista äideistä ja isistä vain hyvää, mutta ilmeisemmin niitä poikkeukseja on enemmän, kun se mitä itse pidän normaalina. Mun blogi kollega Eveliina kirjoitti tähän mun postaukseen toisen näkökulman: Lapsien hankinta pitäisi olla luvan varaista

Postaus todella herätti mut ja tajusin, että ei kaiikki ihmiset oikeasti tee niinkuin mää. Ei kaikki ajattele niinkuin mää. Siinä kun toiset pelastaa eläimiä niin voisin pelastaa kaikki maailman lapset siltä vääryydeltä, mitä jotkut saattavat joutua kokemaan päivittäin. Mun on vaan ymmärrettävä että kaikki ei rakasta lapsia eikä edes niitä omiaan, mikä tekee mut niin surulliseksi.

Kun heitin postaukseen lauseen: Musta olis aivan sairaan siistiä että kaikilla maailmassa olis lapsia. Ihmiset ei olis niin itsekkäitä ja omaan napaan tuijottelijoita. Mää en (todellakaan) osannut ilmaista tällä lauseella sitä mitä todellisuudessa tarkoitin ja sen oli tarkoituksena olla humoristinen heitto. Tämän lauseen takana ajatuksissani oli ehkä vain muutama ihminen, jonka toiminta on ärsyttänyt mua niin paljon että oon toivonut heidän saavan lapsen (josta ovat itse puhuneet sellaisen haluavansa), jolloinka se älytön vouhkaaminen siitä kuinka hyvä, fiksu, menestynyt ihminen minä olen ja kuinka vaikutusvaltainen olen, muuttuisi äidin rakkaudeksi ja elämä saisi ihan tosenlaisen näkökulman.. Tarkoita tällä sitä, että noista asioista tuskin mikään antaa sulle niin paljon kun  rakkaus. Ajattelin myös tällä lauseella sitä että ihmiset  näkisivät maailman hieman eri silmistä, eikä jatkuvasti puhuisi vain itsestään. Mää elän todella erilaista elämää, kun moni muu mun ikäinen vaikka nyt esimerkkinä sellainen kenellä ei ole lapsia. Haluan tähän väliin sanoa että en pidä mitenkään perheellisiä ihmisiä ylemmässä arvossa. Mää tajusin myös, että mun on ihan oikeasti todella vaikea ymmärtää minkälaista elämää he elävät tällä hetkellä.

Ei voi aina vedota siihen, että toi ei ymmärrä kun sillä ei oo lapsia mutta voi myös sanoa että toi ei ymmärrä, kun sillä on pieniä lapsia. Musta on helvetin hienoa sanoa myös ääneen jos ei halua lapsia eikä ole valmis ottamaan niistä vastuuta. Silloin niitä  ei kuulukkaan missään nimessä tehdä.

Mää ehkä tajusin tällä kirjoituksellani monta surullista asiaa, mitä en oo aiemmin ymmärtänyt. Mun on myös vaikea hyväksyä asiaa että joku tekee lapsia vaan sen tekemisen ilosta ja joku joskus jopa kiristääiseen puolisoa. Mää oon aina ollut siinä uskossa että äidin rakkaus on sellainen asia millä ei oo rajoja, mutta olin siinäkin väärässä.

Se mistä olen onnellinen että mun ei ole omassa lähipiirissä tarvinnut kokea juurikaan lapsiin kohdistuvaa vääryyttä. Varmaan meistä jokainen tuntee yhden alkoholistin ja kun siihen liittää lapset on se kamalaa katsottavaa… Asia mihinkä itse puuttuisin heti, mutta toisen elämään ei mulla ole asiaa puuttua (kai). Perheissä salaillaan ja peitellään paljon asioita, mitä taas en myöskään ole koskaan ymmärtänyt, koska itse olen avoin ja haluan selvittää ja ratkaista ongelmat ennenkuin ne paisuu liian suuriksi.Ihan yhtälailla kenekään aikuisen kun lapsen ei kuulu sietää väkivaltaa tai mitään muutakaan vääryyttää ei suhteessa eikä perheessä.

Myös moni aikuinen vasta aikuisen kertoo niitä omia lapsuuden traumoja ja jos ne on vakaviakin sellaisia niin ymmärrän että niistä ylipääseminen on vaikeaa ja tämä saattaa olla syy miksei itse koskaan halua lapsia. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt että Suomessa on niin paljon ihmisiä, jotka vihaa lapsia. Sille ei ole mun mielestä vieläkään mitään perustelua vai voiko siinäkin olla jokin oma lapsuuden tarumaattinen kokemus taustalla? Ei täällä ole oikeutta vihata ketään ei lapsia, vanhuksia, vammaisia, maahanmuuttajia tai ketään muutakaan. Vaikka Suomi on vapaa maa niin mun mielestä jotkin asiat voi pitää omana tietonaan ja olla vaan hiljaa.

Ja kun kirjoitin että maailma tarvisee lapsia, niin kuvittelin, että jokainen lukija ymmärsi että puhun nyt meidän kotimaasta. Aina ei tarvitse vetää mitään Afrikka korttia vaan toivon että lukija ymmärtää, että Suomeen syntyy todella vähän lapsia ja suuri osavanhemmille, jotka ovat jo iältään ”riksiryhmää”. Ei siinä ole mitään ongelmaa, mutta mitä vanhempana hankitaan lapsia niin tottakai se vaikuttaa siihen omaan jaksamiseen. On aivan erilaista nukkua siinä 20-vuotiaana niitä pätkäunia, kun 40 vuotiaana.

Tämä on taas asia mikä on muuttunut muuttuvan maailman mukana ja se on vaan hyväksyttävä. En voi tuomita ihmistä kuka ei halua lapsia, vaikka en sitä itse voi ymmärtää. Mää toivon että lukemalla löysitte tämän tekstin punaisen langan ja sen mitä ihan oikeasti tarkoitin. Joskus ajatuksia on vaikea pukea tekstiksi, koska silloin et kuule kirjoittajan äänensävyä, äänenpainoa tai näe ilmettä vaan se tulkinta jää täysin luikijan varaan.

 

House of Brandonin verrkokakupassa on kaikki nyt -20% mun farkut löydät TÄÄLTÄ* ja shoppailemaan pääset TÄÄLTÄ* paita Ginasta

Lue edellinen postaus: Tässä se mun mahani on ja epäonnistunut kauneusleikkaus

-Umppu

 

Hei tässä se mun mahani on ja epäonnistunut kauneusleikkaus

Kauneuskirurgia on yleistynyt valtavasti viimeaikoina ja se mahdollistaa ihmisiä oman kehon muokkaukseen. Se mahdollistaa toteuttaamaan toiveita ja korjaamaan ei toivottuja virheitä.  Uusi ohjelma Kauneuden hinta on todella mielenkiintoinen ja siinä on todella hyviä esimerkkejä siitä mitä esimerkiksi raskaus voi tehdä naisen keholle. Mulla on kolme lasta jotka ovat jättäneet kehooni jälkiä. Mulla ensimäisessä raskaudessa tuli yksi todella suuri raskausarpi vatsaan. Se tuli navan yläpuolelle silloisen napakorun lävistyskohtaan. Kun painoni tippui näytti se kohta keskellä vatsaa tyhjältä ilmapallolta. Iho oli kun roikkuva palli-iho. Vaikka se oli aina paidan alla piilossa, niin se on sellainen asia mitä tuijottelin päivttäin.

Päätin mennä palstikkakirurgin puheille (Tampereelle) kysymään voiko ylimääräisen nahan poistaa ja mulle kerrottiin että se on mahdollista.  Tästä on siis jo vuosia aikaa. Sanoin että haluan arven napaan ja niin että sitä ei huomaisi. Mulle kerrottiin että ympäriltä leikataan ylimääräinen iho ”donitsin mallinen pala ja arpi tehdään napaan.

Operaatio tehtiin paikallispuudutuksessa. Kun leikkaus oli ohi oli kipu aivan valtava vatsassa. Tuntui kun puukko olisi ollut vatsan läpi ja turvotus oli voimakas. Siinä sitten menin kipulääkkeissä kotiin lepäämään.. Kun otin haavalapun pois oli näky hirveä. Mun navan päällä oli kun sateenkari odottamassa kulta-aarteen noutajaa. Asia minkä halusin korjata oli 100 kertaa kamalampi. Ei auttanut edes itku markkinoilla. Jos voisin jollain kuvailla arpea oli se kun  tuore polttotatuointi. Arpi ei todellakaan ollut navassa, vaan kaksi senttiä sen yläpuolella.  Siitä seuraavat 2 vuotta missä ikinä olin bikineissä joku kysyi mikä sun navassa on? Se asia minkä halusin piilottaa ja kätkeä olikin nyt se huomion keskipiste.

Nämä kuva mitkä on yläpuolella on otettu uuden korjausleikkauksen jälkeen. Kuten näette kuvasta on ensimäisen leikkauksen pilalle menneen ommeljäljet tehneet tuollaiset auringonsäteet vielä kirsikkana kakun päälle. Nekin oli paljon pahemmat, mutta pilalle menneitä leikkauksia on vaikea ja haastava lähteä korjaamaan. Alkuperäinen arpi näytti siltä, että sen  oli joku kännissä ommellut. Mulle tehtiin toinen leikkaus Tallinassa. Vaikka kauneusleikkauksista ulkomailla varotellaan, niin itse voisin varotella osaa Suomen paikoista. Suosittelen aina tekemään taustatutkimusta. Mulla ei ole ensimäisestä leikkauksesta kuvaa, mutta tämä tilanne mikä nyt on on 100 kertaa parempi, kun se ensimäinen pilalle ryssitty.

Mua on niin kaduttanut koko leikkaus ja eläisin mielummin sen palli-ihon kanssa, mutta minkäs teet. Muistatte varmaan kun mulle tehtiin viime kesänä Fibrobalst käsittely luomiin. Laitoin Tiialle Petite Cabinettin viestiä, että voitaisiinko kokeilla sitä hoitoa tähän mun navan ihoon ja arpeen. Tässä vielä muuten  postaus luomien ennen ja jälkeen kuvista

 

Hoitomuotona tämä on aika uusi.  Fibroblast tekniikalla haetaan näkyviä tuloksia ilman kirurginveistä. Arpi on jo useita vuosia vanha mutta päätimme silti kokeilla. Rumemmaksi se ei voi mennä ja nyt ei ole suunniteilla tehdä enempää lapsia, jotenka sen kummempaa venymisvaaraa ei arvelle ole tulossa. Arpi kohtaan laitetaan ensin puudutusaine vaikuttamaan. Se saa olla siinä 45 min. Itse hoito ei juuri tunnu miltään. Mun IG:ssä on tästä viedeopätkä mistä saa selkeämmän kuvan mitä hoidossa tapahtuu. myös lukemalla aiemmat postukset on sielä kerrottu tarkemmin hoidosta.

Odotan innoissani hoidon tuloksia. Mun mielestä on hienoa että on erilaisia mahdollisuuksia ja että voi tehdä tälläsiä pientoimenpiteitä. En voi missään tapauksessa verrata tätä varmasti monen mielestä olematonta pikku arpea vaikka mainitsemani ohjelman asiakkaisiin. Olen jo oppinut elämään tän arven kanssa, mutta toki jos on mahdollisuus tehdä sille jotain niin haluan kokeilla.

Iho on hoidon jälkeen turvoksissa, mutta ei kipeä. Hoidettua aluetta rasvataan siihen kuuluvalla rasvalla ja desinfioidaan hopeavedellä. Pari päivää arpi oli hieman tahmainen, mutta paraneminen tapahtuu nopeasti. Lopullisen tuloksen odotteluun menee hetki aikaa.  Iho ei uusiudu hetkessä. Laitan sitten kuvia miltä se näyttää. Jatkamme myös vatsan ihon alueen hoitoa, että saisimme nahan hieman kiinteämmäksi. Alamme tekemään siihen sännöllisesti mesoterapiaa.

Hoidon jälkeen iho on muutaman päivän aika hurjan näköinen, mutta paranee nopeasti. Nyt hoidosta on jo yli viikko ja iho vain hieman punoittaa, mutta kaikki ruvet on lähtenyt pois. Mua ei haittaa vaikka arpi näkyy, mutt jos hoito edes pehmentää jälkeä ja noita pilalle menneitä tikkauksia olen jo siihen todella tyytyväinen.

Lue edellinen postaus: Leka heiluun

-Umppu