Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen

Välillä sellaiset yksinkertaiset asiat mitä on aina pitänyt itsestään selvyytenä ei yhtäkkiä olekaan niitä jotka vain menevät sillä omalla painolla. Kun on periksiantamaton luonne on välillä todella vaikea elää itsensä kanssa. Haluan olla kaikessa hyvä mitä teen tai oikestaan edes sana hyvä ei ole koskaan riittänyt mulle vaan haluan olla paras. Mun luonne on selviytyjä oli asia sitten mikä tahansa. Mää pidän sormet ristissä että yksikään tauti ei tuu meille hetkeen. Kun lapsi oksentaa niin pelkäät kuollakseen siivota vain siksi ettet saa kaiken rumban lisäksi samaa tautia, koska tiedät että joudut tekemään sen saman duunin oli oma olotila mikä tahansa. Kun itse olen perus terve niin sitä asiaa pitää ihan liian itsestäänselvyytenä. Sitä aina sanotaan että pitäisi välillä pysähtyä ja miettiä mistä asioista on kiitollinen, mutta mulle itse pysähtyminen on välillä työn ja tuskan takana.

Mää olin ihan tosissani ajatellut että mun elämä helpottuu kun lapset aloittaa päiväkodin ja mulla on mahdollisuus järjestää itselleni sitä omaa aikaa, mutta toisin kävi. Ne muutamat hassut vapaapäivät on mennyt joko itse sairastaessa tai lapset sairastaessa. Mää eilen taas itkin ja mietin että koska tää helvetti loppuu, kun tuntuu että on aivan pystyyn kuollut kanttu. Vili tuli halaan mua ja sano että äiti rakas… kohta sää saat nukkua niin myöhään kun sää itse haluat. Sen jälkeen Vivian hyppäs mun kaulaan ja sanoi että lakastan sinua. Jo nämä kaksi lausetta kaivoi taas jostain ne mun supervoimat ja totesin että kyllä tää tästä. Mulla on sellainen fiilis että kun omat lapset vähän kasvaa ja meidän yöt normalisoituu niin haluan jotenkin auttaa niitä muita äitejä jaksamaan sen ajan yli. Otan vaikka niitä muiden vauvoja yöksi tai keksin jotain millä voin auttaa sitä tavallista arkea. Nyt koitan vain selviytyä omasta.

Mulla on tulossa ens vuodelle ihania uusia juttuja. Jos voin tehdä jonkun uudenvuoden lupauksen on se sitä että keskitys siihen omaan hyvinvointiin enemmän. Mää en tällä hetkellä tykkää itsestäni, koska olen vaan kokoajan väsyny ja valitan ihan liikaa.

Kiitän luojaa että meikit on keksitty ja saan edes pahimmat silmäpussit aamuisin piiloon. Mulla on taas päässä sulkasato meneillään ja päätin että nyt vaihdan tummaan tukkaan takaisin. Katsotaan taas sitten joskus mitä keksitään. Loma tulee niin tarpeeseen. Tiedän että varmasti sielläkin itken ikävää mutta nyt on vaan lähdettävä. Juuso uhoa että sillä välin se vieroittaa molemmat lapset tutista.. saa nähdä. Meillä on senkin asian suhteen ollut niin paha takapakki että ei oo tosi. Mulla vaan ei oo paukut riittänyt alkaa vääntään asiasta, koska oma jaksaminen lapsen itkun suhteen on lähes nolla.

Sain edelliseen postaukseen liittyen muutaman kommentin siitä että miksi pitää tehdä sitä ja tätä ja matkustaa… Ehkä ihmiset joilla ei ole omia lapsia ei ymmärrä sitä että esimerkiksi juuri ne matkat on niitä hetkiä kun mulla on ehkä edes mahdollisuus lösähtää siihen sohvalle edes hetkeksi ja oikeesti nauttia siitä perhe elämästä. Mulla ei ole silloin yhtään niin paljon velvollisuuksia hoidettavana eikä töitä… myöskin mun töitä mietittiin ja pakko sitä asiaa vähän korjata että en normaalisti tee 12h työpäiviä mutta nyt oli joululoman ja uuden loman takia hieman poikkeuksia, koska haluan palvella niitä asiakkaitani mikä on sitä työtäni. Ja todellakin alkuvuosi otetaan himmaten. Musta on ylipäänsä hienoa että mulla on yrittäjänä mahdollisuus päättää itse siitä kuinka paljon teen töitä. Voin tehdä vaikka sen 3 pitkää päivää ja olla vapaalla 4 päivää. Saan olla enemmän lasten kanssa, sekä vapaalla. Lapsiperhe arki on haastavaa ja välillä rankkaa ja jokaisen perheen tilanne on erilainen. Se ei myöskään ole koskaan etukäteen ennustettavissa. Koen silti että mun ei tarvitse tuntemattomille ihmisille perustella mun omia valintoja, koska itse tätä elämääni talaan. Haluan vain ylipäänsä lisätä ihmisten tietoisuutta siitä minkälaista se todellisuudessa on ja mitä se mahdollistaa. Monilla on ehkä hieman liian ruusuinen kuva siitä.

Jos joku vaikka ihmettelee miksi kolmen lapsen äiti on lihonut niin voin väittää että syitä ainakin osittain on unenpuute, uupumus, väsymys, riittämättömyyden tunne yms. Väsyneenä tekee usein virheratkaisuja esimerkiksi ruoan suhteen. Tarjoa mielummin sitä apua kun arvostele. Joku kokee älyttömänä sen että esim me matkustellaan, mutta se on mun intohimo ja meidän koko perhe tykkää siitä. Joku toinen perhe voi tykätä jostain ihan muusta.

Ja ette usko minkä joululahjan saimme tänään. Tää oli ehdottomasti paras, tarpeellisin ja toivotuin lahja. En voi edes uskoa että tää on totta.

Lue edellinen postaus: Sairastelukierre helvetistä

Mukavaa viikonloppua kaikille -Umppu

primebody

5 vastausta artikkeliin “Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen”

  1. Ihanaa reissua! Minullekin kelpaisi aurinko ja lämpö.

    Mielenkiintoista olisi kuulla millainen suhde sinulla on siskojesi kanssa. Minulla kaksi siskoa, ja molemmat ovat hyvin läheisiä. Mutta suhde on molempiin erilainen ja riippuu paljon ollaanko kaikki kolme yhdessä vai vaan kaksin toisen kanssa. Hieman katkerana sanon myös, että koen toisen siskoni saavan perheeltäni enemmän tukea lastenhoidossa kuin minä. Mutta en valita, saan itsekin apua pyytäessäni.

  2. Kiva juttu, että sait nyt lastenhoitoapua viimein edes lahjaksi. Toki voisi useampikin vkl koko vuoden aikana olla. 😊 Mutta ei makiaa mahan täydeltä… 😊 voisiko tuon kääntää siten, että kun mummi ja pappa ovat vanhoja ja sairaita, lapset tulevat sitten yhtenä päivänä vuoden 2030 aikana vanhainkotiin käymään klo 15-16 tunnin ajaksi 😂😁 no, niin sitä makaa kuin petaa. Hieman ironistakin. Mutta toki parempi kuin ei mitään. Ehkä tuo on jonkin uuden alku, jos positiivisesti ajattelee 😊

  3. Monet ei ymmärrä sitä, että ei pienten lasten äitinä vaan pysty päättämään ja ottamaan iltaa/päivää rennosti esim kotona makoillen. On ne kotityöt eikä meillä ainakaan voi sulkeutua päiväksi jonnekin toiseen huoneeseen soffalle makoileen ja rentoutuun…ei mene kauan kun muksut huutaa ja rummuttaa kilpaa oven takana…kun ei ees vessaan pääse rauhassa .myöskin vaikka mies lupaisi olla koko illan lasten kanssa, ja sitä itse vaan päättäisi olla ja katsoa vaikka telkkaria, ei kauaa mene kun kokoajan joku kampeaa päälle tai vaatii jotain, pyytää leikkimään tms. Kyllä se on tollanen irtiotto jonnekin pois kotipiiristä otettava jos meinaa jotenkin rentoutua. Lapsettomana aivan eri asia, silloin se oli lomaa olla ihan kotonakin kun kukaan ei vaadi mitään ja voi hakea vaikka koko viikon itelleen pizzaa ruuaks… Teille tulee varmasti mahtava reissu Vilin kanssa…luulen, että tuut nauttiin Dubaista koko rahan edestä ja tuut takas kunnolla levänneenä…<3 Kateeks käy, niin kova tarve täälläkin ois päästä lämpöön tän loskan keskeltä. Peukut myös Juusolle, että mahdollistaa tän irtioton. Ei oo ihan itsestäänselvyys sekään.

  4. Jaksamisia sulle Umppu! Tiedän niin mistä puhut, ja vaikka mulla onkin vain yksi lapsi, joka itseasiassa tänään täytti kaksivuotta, käyn täyspäiväisesti koulussa, puoliso on yli puolet viikosta toisella paikkakunnalla töissä ja hoitajien suhteen tukiverkko on lähes olematon. Siinä tulee nopeasti laitettua enemmän likoon arjessa kuin itsellään on voimia ja sitten vaan ei enää jaksa. Pelkästään oman ajan puute riittävän pitkän aikaa saa täysin uupuneeksi eikä siihen riitä yksi iltapäivä palautumiseen.
    Ihanaa että teillä on kans mummu ja pappa auttamassa tarvittaessa. Me saimme pari joulua sitten ns. Juhannusvoucherin, joka on käytännössä sama (kortti) kuin mitä te saitte nyt. Nimi muuttuu aina ajankohdan mukaan😁
    Toivon sulle jaksamisia. Yritän itse samaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 61
Tykkää jutusta