Miksei oma äiti kelpaa?

Tänään ollaan remontin vuoksi evakossa mun porukoilla. Viime yö meni taas tuttuun tapaan valvoessa ja aamulla olin aivan rätti. Juuso vei lapset tarhaan ja itse sillä välin tein loput työt ja maksoin laskut ja lähdin roudaamaan tavaraa porukoille. Mun vanhemmat oli just lähdössä enkä voinut vastustaa kiusausta vähän oikasta sohvalle. Tuntui että suljin silmät ja avasin ne samantien, mutta olin nukkunut kuitenkin kokonaisen tunnin. Olin aivan pihalla, koska varmaan alitajunnassa tiesin että kukaan ei häiritse mua. Siitä sitten lähdin asioille viimeisiä joulu juttuja hoitamaan.

Kaupoissa on paljon porukkaa ja mua se ei sinänsä haittaa koska mulla ei ollut mihinkään kiire, eikä kärryissä ollut kun oma laukku. Sitä ei välttämättä tiedäkkään millaista on olla lasten kanssa kaupassa :). Sain kaikki tarvittavat ja lähdin hakemaan lapsia. Ne on kyllä aina niin iloisia ja onnellisia, kun äiti tulee hakemaan. Molemmat juoksee heti syliin ja se tuntuu ihanalta.

Mää oon ehkä miljoona kertaa koittanut laittaa Vivianille ponnaria. Se on aina repinyt sen heti pois.  Meillä oli tänään varattu ihan oikea kampaaja, koska mun leikkaus yritykset ei oo saanut ihan hirveesti kannatusta. Tietty käytiin Primessa ja Vilman penkissä. Se mitä oon itse koittanut tehdä ehkä 100 kertaa onnistui nyt heti kerrasta. Mitenkä se onkaan niin että vaikka äiti on kampaaja niin lapsen hiukset on aina ollut ihan pommit.

Hän oli ehkä pikkusen onnellinen uusista saparoista, mitä ei ole koskaan aiemmin saanut tehdä. Ne päässä mentiin myös nukkumaan tänään. Mikähän ihme siinä on että koitat monta kertaa jotain asiaa opettaa että joku muu onnistuu siinä kerrasta. Miksi esimerkiksi mummoilla on sellainen maaginen nukutustaika, millä lapset suunnilleen kupsahtavat samalla kun laittavat silmät kiinni. Itse kökötät tunti tolkulla pimeässä ja rukoilet että kunpa lapseni edes tänä iltana nukahtaisi jo tunnin jälkeen.

Onko se vaan se erilainen ympäristö.. tai no ei se sekään voi olla tai ainakaan toteudu meidän kohdalla. Musta on hassua että tuun nykyään jopa onnelliseks siitä, että meillä on edessä ajomatka Helsinkiin. Tiedän että mulla on varmaa unta ainakin se 2h. Myös se tekee onnelliseksi että tiedän että koko joulun meillä on mukana useampi aikuinen, jotenka saan ehkä nukkua vaikka päiväunet. Tää mun erikois flunssa ei oikein mee suuntaan eikä toiseen, mutta en tiedä siihen parempaa kun kunnon puusauna porukoilla <3.  Kyllä ne vaan on pieniä asioita mistä ihminen tulee loppupeleissä onnelliseks.

Näin joulun aikaan on myös aina kiva ja hyvä miettiä mennyttä vuotta. Mitä silloin on tapahtunut niin hyvässä kun pahassa. Mun vuosi on varmasti ollut yksi raskaimmista, mutta kuitenkin siinä on ollut paljon onnea mukana. Mulla on ihanat lapset ja ihana perhe, josta oon niin kiitollinen joka päivä. Nää mun lapsoset hauskuuttaa mua jokainen päivä.

Toivotan teille kaikille lukijoilleni ihan super ihanaa joulua ja joulunaikaa.

Lue edellinen postaus: Rokotteiden sivuoireita 

-Umppu

primebody

5 vastausta artikkeliin “Miksei oma äiti kelpaa?”

  1. Ihan oikeesti ei voi kun nostaa hattua! Mun 2 lasta on saanut mun unigeenit ja nukkuu klo 19-07 ihan tukkina ja saan ne aamulla herättää tarhaan ja silti musta tää on välillä rankkaa.. sä oot mahtava Umppu!

  2. Meillä pojan hiukset leikataan koneella kotona, ihan jäätävä huutokonsertti on lähes joka kerta… Niin oli aikanaan hampaiden pesun kanssa myös, nykyään hampaat pestään nätisti 2v pojalta, saa nähdä tapahtuisko ihme myös hiusten leikkuun kanssa. Ihanat saparot Vivianilla <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 48
Tykkää jutusta