Ärsyttävä pomo

*Sisältää mainoslinkkejä

Mää oon tehnyt elämäni aikana monenlaista työtä ja vaikka sun mitä. Tähän toki lasketaan kaikki kesätyöt mukaan, koska olen aloittanut nykyisen ammatin jo hyvin nuorena.  Töissä olen ollut 16-vuotiaasta asti ja työvuosia on takana jo lähes 20 vuotta. Tietenkin olisi toivottavaa mutta uskon että harvinaista ettei kukaan olisi koskaan elämänsä varrella joutunut olemaan huonon pomon alaisena. Koitankin niistä kokemuksista myös ottaa koppia ja parantaa omaa johtamisen taitoa.

Mää oon ollut niin työntekijänä, yrittäjänä ja nyt olen toimitusjohtaja, mikä sana/titteli ei ihan sovi mun tyyliin.. enkä kyllä käytäkkään sitä koskaan. En koe olevani yhtään sen parempi ihminen minkään tittelin perusteella. Mää koitan kehittyä joka päivä johtamisessa, vaikkei se mun haaveammatti ole koskaan ollutkaan enkä siitä niin välitä. Se on tullut tavallaan sivutuotteena oman liikkeen laittamisen seurauksena. Mulla on ollut elämäni aikana enemmän niitä huonoja kun hyviä pomo kokemuksia.

Kun on työskennellyt yrittäjänä yli kymmenen vuotta niin on asioita mitä en edelleenkään aina ymmärrä, enkä ymmärrä että ihmiset eivät osaa arvostaa asioita mitä heille annetaan. Se mikä ”pomon roolissa on ainakin omasta mielestä se ärsyttävin puoli on juurikin asiat mitä joutuu sanomaan. Toki positiiviset asiat on helppo ja jopa miellyttävä sanoa, mutta taas ne negatiiviset ei aina ole. Niitäkin on välillä pakko sanoa, että päästään asioissa eteenpäin ja voidaan parantaa toimintamallia.

Aina ei kuitenkaan voi tehdä ratkaisuja mitkä miellyttää kaikkia. Yrityksessä on kuitenkin aina tärkeintä  että päätökset ja ratkaisut vaikuttavat positiivisesti liikkeen imagoa koskien ja vievät yritystä eteenpäin. Välillä saatttaa olla tilanteita että joudutaan esimerkiksi pistään porukkaa ulos, mutta niillekin asioille on lähestulkoon aina taloudelliset tai jotkin muuut perusteet. Nykyään vaaditaan yrityksiltä paljon. Työntekijöillä on esimerkiksi yrittäjiin nähden olosuhteet kun annettaisiin kultalusikalla ruokaa. Joskus mietin että missä on silti se kiitollisuus. Tarkennan vielä että en nyt puhu omasta yrityksestäni vaan yleisesti, koska kuulen päivittäin tarinoita erilaisista tilanteista.

Mun mielestä monelta ihmiseltä on täysin kadonnut ymmärrys siitä mitä palkan eteen pitää tehdä. Jos töissä lorvitaan, lusmuillaan ja valitetaan ajasta suurinosa kuinka kurjat olot töissä on ja kun ei huvita ja siihen päälle haukutaan vielä pomo, joka on sekin ihan paska niin tuskin se on kenellekkään mieluisaa hommaa.  Siitä pitäisi vielä maksaa? Aina pidetään huoli niistä omista ”mulle kuuluu” lisistä mutta ei muisteta vaikka omia myöhästymisiä tai pikku nuhassa otettuja saikkupäiviä, jolloinka joku muu tekee yleensä ne hommat.

Pomo on se jota on helppo syyllistää lähestulkoon kaikesta. Toki on olemassa niin hyviä kun huonoja pomoja. Mun mielestä hyvä pomo miettii aina ensisijaisesti olosuhteita ja työntekijöitä. Töissä on viihdyttävä, jotta syntyy tulosta. Hyvä pomo ei myöskään aja jatkuvasti vaan omaa etuaan. Hän selvittää minkälaista työtä ihmiset työsssään tekevät eikä seuraa vain tuloksia. Moni pomo varmaan ajattelee olevansa hyvä, kun yrityksen tulos kasvaa ja näkee vain numeroita, mutta itse en ajattele niin. Hyvä työporukka missä homma toimii on paljon tulokseellisempaa. Varsinkin naisvaltaisilla yrityksillä työilmapiiri on todella tärkeä. Selkn pitää muistaa että vaikka toisella on kuinka työvuosia takana niin se ei anna automaattisesti tiettyjä etuuksia. Moni varmasti ajattelee että kun mulla on lapsia on mulla oikeus olla lomalla kaikki koulujen ja päiväkotien lomat ja ne kenellä ei ole voi olla töissä. Hyvässä työyhteisössä huomioidaan kaikki ja puhalletaan yhteen hiileen.

Jokaisen pitäisi ymmärtää se, että silloin kun firmalla menee hyvin niin usein työntekijätkin saavat siitä osansa. Vaikka se pomo välillä ärsyttävältä tuntuisikin niin joskus kannattaa mennä  myös hänen asemaan. Kaikki tehtävät ei ole niitä mieluisia ja jos esimerkiksi firmalla ei ole rahaa niin toiveita ei voi toteuttaa. Jos ihmiset tekisivät töitä sillä asenteella että työpaikka olisi yhtä rakas kun oma niin päästäisiin pitkälle. Kuitenkin moni keskittyy siihen mitkä on pielessä. Tänä päivänä pitää olla jo onnellinen työpaikasta. Näinä vaikeina aikoina joudutaan paljon nipistämään vaikka olisi mitä puskureita. Oon aina painottanut sitä, että työ pitää olla sellaista mistä pitää, koska jos töihin on joka aamu v-mäistä mennä niin tuskin se tuloskaan on kovin nousujohteista. Myöskin pitää muistaa se, että jostain sitä on aloitettava. Välillä joutuu tekemään niitä ei kivoja töitä ja siitä voi olla mahdollisuus sinne unelmaduuniin. Yrittäjyys on myös auki kaikille. Jos se oma duuni nyppii niin rohkeasti vaan kokeilemaan.

 Hattu  Cartelista  Neuletakki House of Brandon TÄÄLTÄ*

Lue edellinen postaus: Iskikö jouluhulluus?

-Umppu

primebody

12 vastausta artikkeliin “Ärsyttävä pomo”

  1. Meillä työyhteisössä kaikki antoi kaikkensa. Joka ilta sai pelätä seuraavaa aamua tuleeko valitusta kuinka jokin/jotkut asiat ovat ”tekemättä” tai tehty huonosti. Muutama muukin asia oli pielessä. Vaikka asiaa vietiin eteenpäin, ei sillä loppupeleissä ollut mitään vaikutusta, kaikki jatkui. Porukka vaihtui, osa työharjoittelijoista pelkäsi. Pitkään sitä itsekin kesti, kunnes kaikki oli vaan liikaa ja ainoa ratkaisu oli irtisanoutua. Kyseinen ala ei enää innosta. Työ vei kaikki mehut eikä antanut enää mitään.

    • Tiedän ton tunteen. Oon ollut itse ihan samanlaisessa paikassa töissä. Joka aamu mietit että millähän tuulella se pomo tänään on. Ei kertaakaan kiitosta tai kehuja vaan aina oli joku päin persettä. Se työpaikka oli todella ahdistava ja onneksi tajusin vaihtaa

  2. Olen tuosta kiitollisuudesta aika eri mieltä, pitää olla kiitollinen että on duunia. Tai sitten tyytyväinen että on työpaikka. Sitä en tajua miksi työntekijällä on niin vahva irtisanomissuoja suomessa, että voi aika paljon perseillä ilman että saa potkut tai varoituksia. Kunnollisen työntekijän ei tarvitse olla kiitollinen, vaan nimenomaan työnantajan. Minulle on opetettu että palkasta ei kiitetä, mutta kuten sanoin on aina joukko huonoja työntekijöitä. Kyllä, olen ollut palkansaaja tähän asti mutta vakaasti harkitsen omaa yritystä.

  3. Yrittäjyys on valinta, joka tuo mukanaan vapauden ja vastuun. En tiedä työllistätkö muita kampaajia vai ovatko he vuokratuolilla. Mielestäni korostat liikaa yrittäjyyden huonoja puolia, itse olen kampaajana onnellinen kun päivät ovat täynnä ja saan tehdä töitä yrittäjänä omassa yrityksessäni, joka työllistää myös muita. Ja ei, en ikinä kutsu itseäni toimitusjohtajaksi, se on suurempien yritysten hommia.

    • No voit olla omaa mieltä. Niin kauan kun olemme tasavertaisia työntekijöiden kanssa niin haluan tuoda esiin epäkohtia. Kyllä työllistän sekä liikkeessäni on vuokratuolilaisia (mikä lasketaan myös mielestäni ainakin osittain työllistämiseksi)

  4. Pienessäkin yrityksessä on hyvä kertoa työntekijöille jos firman rahatilanne on huono. Ja selventää kuluja mitä kaikkea yrittäjä joutuu oikeasti maksamaan. Monessa pikkufirmassa voi työntekijät ajatella että ärsyttävä pomo vaan kerää kaikki myynnit omiin taskuihin ja työntekijät raataa pikkupalkalla. Vaikka totuus voikin olla toisinpäin. Oon itekin yrittäjänä joutunut ottamaan jopa lainaa joskus että on saanut palkat maksettua ja itse sinnitellyt rahattomana.

    • Todellakin pitää selventää ja eihän kuluista ole mitään käsitystä jos et koskaan edes näe laskuja

  5. Jos ensin ”pistetään porukkaa välillä pihalle, mutta mitä sitten, sille on taloudelliset syyt, so what”- tyyppisesti, niin miksi ihmeessä työntekijän pitäisi suhtautua työhönsä samoin kuin yrityksen omistajan (joka voi tehdä ne työnsä ihan itsekseen niin ei tarvitse syöttää ketään kultalusikalla)..

  6. Mun on pakko tarttua pieneen detaljiin tekstissäsi: ” Varsinkin naisvaltaisilla yrityksillä työilmapiiri on todella tärkeä.”
    Olen ollut töissä sekä nais- että miesvaltaisilla työpaikoilla ja näkisin, että työilmapiiri on tärkeää riippumatta siitä kumpia sukupuolia työpaikalla on enemmän. Olin kesätöissä tehtaalla ja kesäduunarina vaihtelin vuorosta toiseen sijaistamassa lomailijoita. Saman tehtaan eri vuoroissakin oli todella isoja eroja työilmapiirissä. Yhdessä vuorossa yksi ainoa henkilö myrkytti ilmaa niin pahasti, että muut vuorolaiset (niin miehet kuin minä – nainen ) olivat jatkuvasti varpaillaan.
    Muuten oikein hyvä kirjoitus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 23
Tykkää jutusta