Parempi esitellä treenattua kroppaa, kun tuhoutunutta

    Meidän oma kehomme määrittelee hyvin paljon sitä mitä me olemme. Olemmeko lihavia tai laihoja. Meidän kehomme luokittelee mihin me kuulumme. Onko sen pakko olla niin? Kehon positiivisuus on erittäin tärkeä asia. Voimme tietyllä tapaa vaikuttaa omaan kehoomme liikunnan ja ravinnon kautta, mutta meidän pitäisi myös oppia rakastamaan kehoamme kaikissa sen eri elämänvaiheissa. Mun on pakko rehellisesti myöntää että en ole koskaan rakastanut kehoani, kun olen ollut raskaana. Olo on ollut tukala ja ahdistava ja raskauden tuomat kivut tekivät liikunnasta täysin mahdotonta. En siis harrastanut liikuntaa kolmeen vuoteen. Myös se että olen urheillut koko elämäni ja vartaloni oli muokkautunut sen myötä tietynlaiseksi katosi kun pieru Saharaan. Jouduin tekemään todella paljon töitä hyväksyäkseni ne raskauksien tuomat muutokset kehooni. Lihas muuttui läskiksi ja selluliitiksi. Kuitenkin siinä vaiheessa samalla oma ajatusmaailma omasta kehosta muuttui. Varmasti myös ikä ja vakaa parisuhde tuo omat etunsa.  Mun ei tarvitse häpeillä itseäni missään. Nyt kun olen 34-vuotias niin mua ei juurikaan kiinnosta mitä joku muu on mieltä ulkonäöstäni. Minulle tokaisi tuossa muutama viikko sitten eräs personaltrainer nasevasti, että parempi esitellä tälläsitä treenattua kroppaa kun  tollaista tuhoutunutta. Todella hämmennyin hänen kommentistaan ja mietin että mitähän hittoa just tapahtui. Ja painotan, että nimenomaan hämmennyin. En itse koe, että kehoni oli millään tapaa tuhoutunut. Raskaudet ja elämä on jätäneet jälkiä, mutta mitä sitten. En voi myöskään ymmärtää että ihmiseltä, joka on kyseisellä alalla voi edes sanoa noin. Myös personaltrainerin ammatissa on ainakin mielestäni tärkein ymmärtää se että ihmiset treenavat muunkin kun ulkonäön vuoksi…. Mitä jos minä pidän omasta vartalostani, vaikka se olisi jonkun mielestä tuhoutunut? Mua ei tällä hetkellä haittaa yhtään, mun pienet sellarit ja makkarat. Lapsetkin sanovat, että äiti on ihanan pehmee <3. Musta on aivan mahtavaa, kun olen löytänyt taas liikkunnan ja voin nauttia sen tuomasta energiasta. En liiku ulkonäköni vuoksi, vaikka siitä ei mitään haittaa ole jos tulokset näkyvät joskus ulkoisestikkin. Liikun sen vuoksi että  teen esimerkiksi seisomatyötä, että voin tehdä sitä seuraavat 30 vuotta lisää. Haluan että ryhtini on hyvä vielä mummonakin ja ylipäänsä pitää huolta omasta kehostani. Kun öitä ei nukuta edelleenkään niin mun on aivan turha haaveilla mistään painonpudotuksesta. Laitoin alle kuvat lähtötilanteesta ja siitä kun mulla on ensimäinen Fustra kausi takana. Ulkoisesti ei suuria eroja ole nähtävissä, mutta ainakin itse näen ryhdikkäämmän ja freesimmän ihmisen jälkeen kuvissa.  Tämä muutos on tapahtunut muutamassa kuukaudessa. Fustraa jatkan edelleen. Mulla on kohta vuosi viimeisestä synnytyksestä ja sitä sanotaan, että 2 vuotta kestää raskaudesta palautumiseen kaikkineen.     Mää edelleen jatkan kamppailua nykymaailman kuvanmuokkausta vastaan. Varmasti ihan jokaisella naisella on selluliittia tai on sitä ollut. Miksi meidän tarvisi häpeillä omaa kehoamme? Meillä on ihan jokaisella oikeus olla sielä uimarannalla siinä missä muutkin. Naiset kärsivät nykyään aivan uskomattomista ulkonäköpaineista ja toivoisin että mentäisiin jo hieman pehmeänpään suuntaan. Tavallisen ihmisen on aivan turha vertailla itseään toiseen. Koskaan et tiedä mitä sen yhden somekuvan eteen on tehty. Lähde mukaan somessa #MuhkuraManifesti ja julkaise oma kuva, mitä et koskaan meinannut julkaista koska #selluliitti

Lue edellinen postaus: Onko vanhemmat liian varovaisia lapsien kanssa

-Umppu  

primebody

37 vastausta artikkeliin “Parempi esitellä treenattua kroppaa, kun tuhoutunutta”

  1. Ihana kirjoitus. Kiitos. Olen ”seurannut” elämääsi enemmän tai vähemmän siitä asti kun olit fitnesskuvioissa tähän päivään asti. Ihanaa että ei oo pakkomiellettä olla vuoden FitMama ja vetää itseään piippuun ulkonäön suhteen. Olet varmasti loistava äiti ja ihana ihminen. Epäreilua että oot saanut noinkin paljon kuraa niskaan. Kaikkea hyvää ja jatka samaan malliin! ❤️

  2. Siis anteeks mitä? Joku oikeasti sanoo noin toiselle ihmiselle? Joku oikeasti on sitä mieltä? Oppia ikä kaikki.

    Sori, varmaan oli sulla ihan asiaakin, mutta toi nyt jäi vellomaan mun päähän.

  3. Kiitos Umppu, pelastit päiväni tällä postauksella❤ Olet hyvä tuollaisena kuin olet.

    Olen ollut suuren osan elämääni anorektisen laiha. Raskaus 7v sitten muutti sen: minusta tuli pehmoinen ja sellaiseksi jäin. Minua surettaa että vieläkin, 31- vuotiaana äitinä, ajoittain häpeän itseäni. Onneksi sinunlaisteni vahvojen naisten hyväksyvä esimerkki auttaa minua oikealle tielle. Kiitos ❤

    PS Tuo pt:n kommentti oli aivan kauhea. Kukaan normaalilla järjellä ja käytöstavoilla varustettu ihminen ei sanoisi toiselle noin, koskaan.

  4. Vautsi mikä muutos! Itse en ees oo ainootakaan lasta synnyttänyt ja silti itellä ryhti sama kun sulla ensimmäisessä lähtötilanteessa (kampaajalife 😄).
    Kuvottava kommentti tältä pt:ltä. Itellä särähtää korvaan kun jotkut ”pt:t” salilla keskittyy nimenomaan vaan toisten mollaamiseen.
    Mut hienoa työtä! 🙂 En oo aiemmin tullu kommentoimaan vaikka semiaktiivisesti on tullutkin luettua, mut nyt oli pakko 🙂 tätä on kiva lukea kun on niin realistista tekstiä eikö pelkkää kuultokuvaa 🙂

  5. Mun mielestä muutos on huikea! Fustra olisi varmaan itsellenikin oikea treenimuoto, jos tuloksena on tuollainen ryhti. Wau!

  6. Ensinnäkin täytyy sanoa, että näytät hyvältä. Selluliitti ei määritä elämää, ei myöskään muutama vatsamakkara. Mitä väliä!?

    Jos olet lasten mielestä pehmeä, silloin olet just hyvä. Jos on oma fiilis treenata itseään parempaan kuntoon, sekin on hyvä.

    Kun olo on normaali, niin kaikki on just hyvin. Kiitos kun laitoit nämä kuvat.

  7. Hyvä kirjoitus! Näytät upealta!

    https://millamainen.blogspot.fi/2017/11/vuosi-sektion-jalkeen-vatsa-edelleen.html?m=1

    Mä julkaisin ”vuosi raskauden jälkeen” – kropastani postauksen just siks, että saatais tänne someen/blogimaailmaan vähän lisää aitoutta ja ”normaaliutta”. Itse sorruin sektion jälkeen potemaan epäonnistumisen tuntemuksia, koska en palautunutkaan omasta mielestäni oikein. Mediasta saa aivan vääränlaisen kuvan normaalista naisvartalosta ja raskaudesta palautumisesta, mikä aiheuttaa valtavia paineita. Onneksi sain itseni koottua nopeasti ja taottua järkeä päähäni!

  8. Ihan selkeä ero noissa kuvissa! Ryhti huomattavasti parempi, mutta myös kehon muoto muutenkin timmiytynyt. En yhtään ihmettele, jos nyt alkaa olla jo itsella parempi olla. Ja ihanaa, että olet löytänyt taas aikaa hieman urheilla ja saat siitä lisä puhtia ja energiaa arkeen! Tsemppiä Umppu kaikessa, ihanaa kun puhut elämästä avoimesti ja rehellisesti. Arvostan!

  9. Kuvista huomaa ihan selkeän eron ryhdissä ja koko olemuksessa 🙂 <3 Tärkeintä on se,että oma olo ja vointi on parantuneet 🙂
    Kuinka usein käyt fustrassa? Saako sieltä myös kotiohjeita vai treenataanko vain valmentajan kanssa? Olen kiinnostunut kokeilemaan jossakin vaiheessa,kunhan en ole enää raskaana 🙂

    • Käyn 1-2 kertaa viikossa. Itse teen liikkeitä vain sielä mutta miksei niitä voi vaikka kotonakin tehdä

    • Tämä! Niin paljon tämä! En voi ymmärtää mikä normi se on, että kaikilla pitäisi olla jatkuvasti vähäpukeisia ”kehityskuvia” tai ”motivaatiokuvia” somessa. Miksi? Jonkun bikinikuvan lomareissulta ymmärrän hyvin, mutta mikä on se syy siihen, että pitää lisätä jotain alusvaatekuvia usein? Oli sitten minkä muotoinen tahansa.

    • No sitä en aina itsekkään ymmärrä. Tuntuu että riisumisen ja pukeutumisen raja on kadonnut kokonaan. Tissit peitetään teippaamalla nänneihin ristit jne. Itse viihdyn vaatteet päällä :). Toki nämä kuvat mitkä laitoin oli poikkeus. Myös näissä kuvissa muutoksen huomaaminen tuskin olisi näkynyt paksun vaatekerroksen läpi. Kuvien tarkoitus on ylipäänsä rohkaista naisia hyväksymään itsensä.

  10. Mahtava, että kirjoitat näistä vaikeammistakin aiheista realistisesti. Valtava muutos tapahtunut jo pelkästään ryhdissä ja se vaikuttaa tosi paljon omaan oloon, miten itsensä jaksaa kantaa. Mulla on myös palautuminen ja tottuminen synnytyksen jälkeiseen muuttuneeseen ulkomuotoon menossa. Pienin teoin ja askelin saa kyllä parhaan lopputuloksen. Raskausarvet ja vatsaryllykät on vaan merkkejä syntyneestä elämästä, niitä saa kantaa ylpeydellä. Kaikilla kun raskausaika, synnytys ja palautuminen ei todellaakaan mene niin kuin Strömsössä. Nostan sulle hattua! 🙂

  11. Ehkäpä se pt ajatteli että kestät suoran kommentin kun täällä blogissa puhut todella suoraan asioista. Ja ihankuin olisin täältä lukenut kuinka kovin sanoin puhut omasta kropastasi ja välillä oon miettinytkin että löytyykö kirjoituksien takaa ihminen jolle ulkonäkö on liian tärkeä.

  12. Mrr, tuollaiset kommentit saavat mut niin vihaiseksi! Ja vielä alan ihmiseltä, jonka tehtävä olisi auttaa asiakasta hänen omassa tavoitteessaan! Itselleni kävi niin, että olin pyytänyt muutamaa pt-käyntiä lahjaksi, jotta saisin kuntosaliohjelman uudelle salille. Ekalla käynnillä pt kysyi: ”Mitkä ovat sun tavoitteet?” ”Löytää uudelleen liikunnan ilo, innostua pitkän tauon jälkeen.”, totesin. Pt katsoi minua kummestuneesti ja jatkoi inttämistä: ”Joojoo, ihan kina, mutta mitkä sun TAVOITTEET on? Haluatko lihasta vai kiinteytyä? Onko jotkut tietyt paikat, joita pitäisi hioa?” Teki mulle niin rankan ohjelman, että en montaa kertaa sitä ole tehnyt ja jokaisella kerralla fuskannut ja tuntenut oloni paskaksi treenin jälkeen……

  13. Täytyy kyllä sanoa että mahtava muutos ja sinulla on aivan mielettömän upea vartalo. Olisin itse onnellinen vastaavasta vartalosta 😊

  14. Ja höpsis. Upealta näytät ja sun kasvoista on huomannut jo pitkään, että olet hoikentunut.
    PT:llä ei vissiin ole vielä lapsia. Asiaton kommentti kyllä ja karkoittaa hyvin kyllä asiakkaat.
    Toivoisin, että olisi enemmän PT:nä ihmisiä joilla olisi enemmän elämänkoulua käytynä. Arvostaisin.

  15. Kyllä tuosta voi sanaa tuhoutunut käyttää mielestäni. Sen pystyy kuiteskin kovalla treenillä korjaamaan. Kyllä tuo kommentti on tainnut sinuunkin sattua kun täytyy heti blogiin tulla siitä hakemaan hyväksyntää muilta pullukoilta:) Ennen huutelit itsekkin treenatun kropan perään ja nyt väität ettei lihoamisella ja pyöreänä olemisella ole mitään huonoa annettavaa kun et ole siihen itse voinut vaikuttaa raskauden vuoksi. Sitä paitti eivät kaikki raskaana olevat löysisty kun tietää metodit ja on ahkera.

    • Ei vittu mikä kommentti. Meillä on kanssasi ehkä hieman erilainen ajatusmaailma. Toisille on tärkeää olla hyvä äiti ja sitten toisille ilmeisesti muulla kun ulkonäöllä ei ole väliä. Olet varmasti todella kannustava ja positiivinen ihminen? Ja pakko vielä sanoa että en ole lihava enkä pyöreä vaan ihan tavallisen kokoinen nainen ja ylpeä siitä <3

    • Voi niklas, oon sanaton. sinähän miehenä tiedät mitä raskauden aikana naisen kropassa tapahtuu..
      Sulla todellakaan oo itsetunto ihan kohillaan, hiton reppana.

    • Juurikin Umppu tuolla mainitsi, että ei ole edes pystynyt liikkumaan raskauksien aikana. Ja vaikka kuinka liikkuisitkin, iho jokatapauksesaa venyy, ja harvoin palautuu aivan ennalleen etenkään useiden raskauksien jälkeen.
      Mies hyvä, useimmilla naisilla raskausaika ei ole kovinkaan auvoista ja ihanaa, energia kuluu ihan muuhun kuin timmiyden tavoittelemiseen. On yllättävän rankkaa kasvattaa ihmistä sisällään. 🙂

    • Niin siis kuvassa on normaali naisvartalo. Vieläpä kaunis. Kaikkien ei tarvitse olla kireäksi treenattuja ja kaikkialla ei ole edes aikaa asua siellä salilla ja lenkkipolulla niin, että kroppa on bikinifitness kuosissa ympärivuoden. Elämä on muutakin ja arkea pitää pyörittää muutenkin.

  16. Onpa tyhmä ”Personal Rainer”. Tuli mieleen ihan yksi viron reissu jossa abt. 20-vuotias langanlaiha, kuvankaunis tyttönen tuli arvostellen koskettelemaan mua hiukan pulleasta vatsastani. Seksuaalinen häirintä ahdisti minua koska ei minua tässä iässä enää bimbot kiiinnosta eikä muutkaan naiset kun naimisissa olen 15. vuotta, mutta ilmeisesti alkuperäinen viesti ”vitsi mikä möhömaha, hah hah” pikemminkin vähän nauratti.

    Olen minäkin laiha, treenattu ja päitä kääntävä ollut 20 vuotta sitten mutta koskaan en niin tyhmä että alkaisin muita, varsinkin vanhempia ihmisiä halveksumaan. Kun katsoo joitakin ikäisiäni, 42-vuotiaita virolaisvenäläisiä ”maatuskoja” olen kyllä hyvin tyytyväinen itseeni nykyisin. AJatteliko tämä tyttö olla vielä samannäkönen 22 vuoden kuluttua?

  17. Kuvottava kommentti PT:ltä…..
    Ei taida tajuta että hänkin on asiakaspalvelutyössä.
    Saattaapi itseriittoiset kommentit kostautua jossain vaiheessa uraa.

    Tsemppiä sinulle ja liikkumisen iloa!

  18. Jos on noin kova tarve esittää vartaloaan julkisesti niin kyllä silloin on oltava kyky ottaa vastaan arvostelutkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 203
Tykkää jutusta