Millaista sitä oli ennen.

Nyt se sitten iski… pelkäämäni lenssu. Mulla oli kello soittamassa kuudelta, koska mun piti olla jo 7 töissä. Vaikka mulla ei virallisesti työpäivä ollutkaan , niin olin vastaanottamassa putkimiestä joka asensi meille uudet pesupaikat. Pesupaikoissa on shiatsuhierova toiminta, jota en päässyt yksin ollessani testaamaan, sillä kaukosäädin on tietenkin pesijän puolella. 

Mää saan torstaina mun uuden auton ja ajattelin että olisin sissinä vetänyt vielä tän viikon skootterilla, mutta vettä tuli aamulla kaatamalla ja mulla oli tosi huono olo.  En viitsinyt herättää muuta perhettä ja soitin taksin. Kun pääsin kotiin niin muistin, että mulla on Fustra. Oli taas ihanaa ja raskasta samalla kertaa. Kun pääsin taas kotiin kömmin peiton alle nukkumaan flunssaa pois. Illalla oli vielä vanhojen pesupaikkojen nouto ja siitä piipahdettiin käymään kaupassa. Hain kauheet dropit että selviän tulevasta työviikosta. Nyt on paljon ihmisiä kipeenä ja nää märät kelit tekee sitä vaan lisää.

Face aina muistuttaa menneistä vuosista ja nyt se muistutti mua tälläisellä kuvalla.. 

 

Kyllä siinä minä oon. Kuvan otosta on muutama vuosi aikaa, joidenka aikana on ehkä elämässäni tapahtunut suurimmat muutokset. Ikäni alkoi kakkosella ja lapsiakin oli vain yksi. En ainakaan tällä hetkellä voisi kuvitella poseeraavani vastaavanlaisessa kuvassa. Aikansa kutakin. Mää koitan joka päivä vähän tuskissani koittaa liikkua, mutta aika ei vaan yksinkertaisesti aina riitä. Ruuhkavuodet on ruuhkavuodet eikä siitä pääse mihinkään. Fitness kilpailuja seuratessa mietinkin selostajien puheita, missä kerrottiin montako lasta kenelläkin on, että miten siinä hötäkässä pystyy vielä panostamaan vaikka neljän lapsen äiti kilpailemiseen. Toki jos ei ole työelämässä, mutta itse kilpailleena tiedän mitä se vaatii.

Kun katson tuota kuvaa ja peilistä tuijottavaa ihmistä näen hyvinki eri ihmisen. Näen itsevarman aikuisen ja perheen äidin. Näen paljon onnellisimman ja tasapainoisemman naisen. Mietin paljon asioita minkälaista elämä on vaikka viiden vuoden päästä ja mulla on sellainen fiilis, että se vaan paranee entisestään.

Nyt on pakko painella nukkumaan ja koittaa inkiväärin, sinkin, c vitamiinin, buranan, hunajan ja duactin voimalla saada unta ja tervehtyä.

-umppu

primebody

2 vastausta artikkeliin “Millaista sitä oli ennen.”

  1. Näin tuon kuvan ensin instassa ja mietin, miten paljon ulkonäkö vaikuttaa siihen ennakkokäsitykseen, minkä ihmisistä saamme. Enkä tarkoita mitään negatiivinen vs. positiivinen, vaan ylipäätään ulkonäkö vaikuttaa siihen, minkälaiset asiat tulevat mieleen siitä, minkähänlainen tyyppi siellä sisällä on. Enkä ensin meinannut kommentoida ollenkaan, koska en tykkää jättää ulkonäkö-kommentteja, mutta nyt sä sanoit sen itse, mitä mä ajattelin. Tuon tasapainoisuuden, onnellisuuden jne.

    Fitness-kuvasta ajattelin, että ehkä olit ihan tosi innoissasi siitä, mitä teit silloin. Kun sen jälkeen katsoo nykyistä kuvaa, tulee mieleen taas juuri nuo mainitsemasi asiat. Rentous, itsevarmuus, tasapaino. Jännä, miten paljon kuvalla saa aikaan.

    En ole aina samaa mieltä kanssasi, tietenkään, mutta minusta olet ihana osa blogimaailmaa, enkä koe tarvetta vetää herneitä nenään niistä, mistä ollaan eri mieltä. Olet aito, rehellinen ja rohkea oma itsesi. Ehkä jonain päivänä istahdan sun penkkiin laitettavaksi ja yritän samalla imeä sun ihanaa elämänasennetta 🙂

  2. Keväällä kävin tyvivärjäykses (blondi), hiukset menivät huonoon jamaan. Latvoja leikattiin reippaasti mut tuntuu et hiukset ovat kärsineet. Mikä vois auttaa, olisko olaplex hoito hyvä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 41
Tykkää jutusta