Meille ei saa tulla leikkiin

*Sisältää mainoslinkkejä

Lapsien kasvaessa tulee eteen paljon sellaisia asioita, mitä ei aiemmin osannut kuvitellakkaan. Kun lapsilla kertyy vuosia mittariin, muuttuvat leikitkin sitä mukaan. Mitä enemmän lapsia niin usein desipelit nousee ja meno riehaantuu, mikä on ihan normaalia. Mulla on ollut ihan totaalinen kielto esimerkiksi meillä kotona, että meidän makuuhuoneessa ei leikitä ja siitä olen aina pitänyt kiinni. Kesällä on ollu jo liian paljon sadepäiviä ja vanhemmat lapset eivät viihdy sateella ulkona, kun taas pienemmät eivät muuta tekisikkään kun hyppisi vesilätäköissä.

Ihan uteliaisuudestani haluaisin kysyä mitenkä muilla/teillä menetellään kun kavereita tulee leikkimään. Tänään oli sellainen tilanne, että hieman menetin malttini. Koitan itse opettaa, että kun vieraksi mennään sen perheen vanhempia kuunnellaan, kunnioitetaan ja totellaan ja koitetaan muutenkin käyttäytyä asiallisesti. Toki vannomaan en voi mennä että omat lapseni toimivat aina esimerkillisesti, enkä todellakaan oleta mitään.  Sanon aina, että leikit kerätään. Vanhempia totellaan ja jokaisessa perheessä on omat säännöt. Kenenkään jääkaapille ei mennä ja tervehditään ja sanotaan moi. Ihan liikaa en sääntöjä kuitenkaan latele, koska ne menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Olin tänään töissä ja kun tulin kotiin, niin kotona oli aivan kamala meteli. Pojat on poikia ja ymmärrän sen. Ulkona oli nätti ilma ja sanoin että nyt pihalle, koska niin paljon on ollut huonoa ilmaa. Pojat alkoivat ”siivoamaan” sotkuja ja lähti ulos. Menin käymään yläkerrassa ja näin siivouksen tulokset.. Verhot oli revitty ikkunoista… lastenhuoneen  matto revitty… sängyt liikuteltu ja huonessa olleet viikatut lakanat pitkin.. ja ja ja

Ei siinä muu auta, kun Vilile puhelu ja pyytää pojat takaisin. No Vili tuli yksin kun muita ei ”kiinnostanut”.. En tiedä mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä vai tulisiko mitään. Olenko nipo vai mikä on asian laita, mutta rehellisesti sanottuna mua vitutti. Asia olis ollut aivan toinen jos pojat olisi tullut sanoon, että nyt kävi niin, että verhot lähti niin ei siinä mitään, mutta niin ei päässyt käymään. Nyt ei ole kuitenkaan kyse mistään kolme vuotiaista vaan kolmasluokkalaisista. Siinä sitten mielessäni mietin että saako muilla rieuhua mielin määrin ja tyyliin hajottaa paikkoja ihan mennen tullen? Eikö muilla ole sääntöjä kotona vai eikä välitetä. Nyt ei kuitenkaan ollut kyseessä ensimäinen kerta ja tuskin viimeinenkään.

Kun sitä työpäivän jälkeen tulisi mielellään kotiin ja hieman hegähtäisi…

En koe, että mun pitäisi kytätä kokoajan mitä pojat touhuaa, mutta varmaan pitää. Kuulin yksi päivä, että on perheitä minne ei saa edes mennä kaverit leikkimään, mutta sellaista en ainakaan itse halua kieltä omilta lapsiltani. En myöskään halua olla mikään kylän pirttihirmu, kuka on naama punaisena kailottamassa kokoajan ja latelemassa niitä sääntöjä, mutta mikä siis neuvoksi? Vaikka rakastan lapsia, niin joskus menee vaan kuppi nurin, kuten esimerkiksi tänään. Ja ihan yhtälailla oma lapseni oli mukana tässä leikissä enkä väitä että ne muuta ei minun. Mitenkä esim perheissä, missä vanhemmat tekee esim vuorotyötä homma hoidetaan?

Edelleen meille on lapset tervetulleita, mutta jotenkin toivoisin hieman arvostusta toisen kotia kohtaan..

Kuvien asu House of Brandon* Paita * Shortsit* 

Shoppaile täältä*

Lue edellinen postaus: On ihanaa olla kolmekymppinen

-Umppu

primebody

20 vastausta artikkeliin “Meille ei saa tulla leikkiin”

  1. Meillä pian 9v poika. Kavereita saa tulla vain silloin kun on jompi kumpi vanhemmista kotona. Meilläkään ei mennä jääkaapille kaivelee. Eikä myöskään makuuhuoneeseen oo mitään asiaa. Ja jos meillä on ruoka-aika kaverit pistän kotiin jos ei erikseen oo sovittu syömisistä. Tunnustan olevani aika tiukkismutsi.

  2. Mulla ollut myös tuollaista. Poika ja tämän kaverit ovat oppineet että pitää siivota jäljet jos sotketaan. Ja jos olen läsnä niin silloin sanon mihin huoneeseen ei saa mennä tms. Poika kun ottaa itselleen leipää niin tarjoaa sitä sitten kavereilleen. Eivät onneksi itse mene jääkaapille; ainoastaan kun haluavat kylmää vettä. Sen olen näille sanonut. On hyvä kun pojan kaverit on tulleet tutuiksi niin kommunikointi ym toimii.

  3. Meillä on vain poikia ja kavereita käy tiuhaan. Useammallekin kaverille olen käytöstapoja opettanut, siis aivan ystävällisesti, kun kotona niitä ei ole opetettu tai sitten lapsi vain ei ole niitä sisäistänyt. Mielestäni se on meidän aikuisten velvollisuus lapsia yhdessä kasvattaa ja toivon, että omia lapsianikin ns. koko kylä kasvattaa. Ja tätä toivettani aktiivisesti kailotan naapureille, tutuille, kavereiden vanhemmille jne. Toki vastuu aina lapsen omilla vanhemmilla 🙂

    Ikävissä tilanteissa ja ylilyönneissä, kuten teillä on käynyt, olen aina yhteydessä lasten vanhempiin suoraan, joko lasten puhuttelemisen lisäksi tai varsinkin jos lapset esim. ehtivät ”livohkaan”. Onpa meillä useamman kerran käyty pyytämässä myöhemmin anteeksi.
    Me tunnutaan eroavan siinä monesta muusta vanhemmmasta, että halutaan aina esittäytyä lastemme kavereiden vanhemmille. Haluamme pysyä kartalla siitä missä ja minkälaisessa seurassa lapsemme aikaa viettävät ja pitää yhteyttä kavereiden vanhempiin, jotta viesti kulkee, jos omat lapsemme hölmöilevät.

    Et mielestäni yhtään ylireagoi! Ota ihmeessä yhteyttä lasten vanhempiin. Kyllähän lelut voi joskus jäädä levälleen, mutta eihän nyt verhoja ja mattoja revitä tai viikattuja pyykkejä levitellä!

    • Ehkä vaan pitää ottaa yhteyttä.. tuntuu vaan että kaikki ei ihan hiffaa eikä nää omassa lapsessaan mitään vikaa..

  4. Me ollaan tiiviisti tekemisissä lasten parhaiden kavereiden perheen kanssa ja muidenkin kavereiden vanhemmat on tuttuja. Tieto kulkee meidän vanhempien välillä vaivattomasti ja tuollaisesta kyllä ilmoitettaisiin asianosaisten vanhemmille. Ei osoittelevasti, mutta kuitenkin. Tuossa tilanteessa ottaisin asian puheeksi, kun seuraavan kerran sama porukka koolla, ”meidän kodissa ei voi noin käyttäytyä”.

    Itse myös hermostuin yhtenä iltana, kun näin minkä hävityksen lapset kavereineen olivat saaneet aikaiseksi. Vaikka lähinnä leluja lattia aivan täynnä, mutta oltiin juuri edellisenä iltana siivottu tiptop koko huone, niin ohuesti alkoi ketuttaa. Silloin tein omille lapsille selväksi, että leikit pitää siivota leikin lopuksi. Muuten en ota kavereita meille leikkimään. Aika hyvin on pitänyt, vaikka toki pitää muistuttaa kun vasta 4- ja 6-vuotiaita.

    Mutta ehdottomasti käytöstavat pitää muistaa kyläillessäkin ja toisten sääntöjä pitää siellä noudattaa.

  5. Meillä alkoi tämä kaverikyläilyralli nyt kesällä. Myönnän että välillä on ollut hermot kireällä, kun ovikelloa pimputellaan jatkuvasti. Tytön kaveri kyselee, mitä ruokaa teillä on? Voisin syödä teillä, menee keittiön kaapeille keksejä hakemaan, menee jääkaapille😡 oikiasti??? Itellä ei pienrmpänä ois tullu mieleenkään että olisin mennyt ominpäin kaverilla jääkaapille ja keittiönkaapeille. Kyseinen tyttö halusi tulka yökylään meille, lupasin, kun tyttöni kovasti halusi. Sanoin tytön kaverille, että voi tulka, jos saa äidiltä luvan. No oli kuulemma saanut, mutta tytön äiti ei ollut minuun missään yhteydessä, enkä tiedä minkänäköinen äiti on🤔🤔 outoa minusta. Jos tyttöni on menossa kaverille yökylään niin haluan kyllä varmistaa itse äidiltä, että onko varmasti ok.
    Tein kyllä kavereille selväksi, että meidän jääkaapille ei mennä, tulee nipo olo, mutta minusta niin vain ei tehdä, eikä muutenkaan eletä kuin pellossa. Jospa tämä ralli vähän rauhoittuisi, kun koulut alkavat ensi viikolla🤣

    • Heti tulee mieleen, että onkohan kyseisen tytön kodissa kaikki ok eli välittääkö vanhemmat missä liikkuu ja onko ruokaa säännöllisesti tarjolla eli voisiko tuo ruokakysely johtua siitä, että toivoisi, että saisi syödä teillä vai onko enemmän sen oloinen, että nirsoilee kotona tai haluaa tietää jos teillä onkin jotain hyvää ”tarjolla”. Itse kyllä sanoisin ainakin seuraavalla kerralla, että pyytää äitiään soittamaan ennen yökyläilyä tai sitten antaa äitinsä numeron.

  6. Kavereilla ei asiaa meidän jääkaapille tai muihinkaan kaappeihin. Eikä ole kyllä yrittäneetkään. Kun olivat pienempiä,minä kävin tarjoamassa jotain. Nyt isompina tarjoavat itse.
    Lelut siivottiin oikeisiin paikkoihin.
    Huonekalut tai verhot kuuluvat pysyä paikoillaan! Ei sitä huonetta ole mitään syytä tuhota edes leikin varjolla. Kyllä toisen omaisuuden kunnioittaminen pitäisi olla jo selvä juttu.
    Olit ihan oikeutetusti vihainen!
    Vuorotöissä ollessa -silloin kun oli miehellä yövuoroviikko-nii vieraita ei voinut tulla. Johtuen neliöistä ja asumismuodosta. Sänky olohuoneessa ja oviaukossa vain verho.
    Kaverit selvästi tiesi käyttäytyneensä kuin apinat koska eivät kaverinsa kanssa tulleet sotkua selvittämään.
    Hyvä kirjoitus jälleen sinulta.

  7. Eri perheillä on yllättävän erilaiset säännöt; toisilla ruvetaan opettelemaan jo 2v että lelut kerätään pois kun leikit lopetetaan, toisilla äiti siivoamaa aina lasten leikit. Tämä on harmi, kun itsekin tosiaan tykkään (vaadin) että jäljet edes yritetään korjata myös kyläpaikoissa, toisten sänkyihin ei saa mennä, pyydetään nätisti jos on nälkä tai jano jne.
    Olen kiinnittänyt erityisesti huomiota että monissa tuttava perheissä ei edes (perheen omien lasten) tarvitse kiittää kun lähtevät ruokapöydästä jne. Itekin oon aika ”nipo” ja siksi tunnen sun tuskan. 😄 Tsemppiä!

  8. Omasta nuoruudesta muistan, että osa ystävistäni meni röyhkeästi jääkaapille tai pyysi ruokaa. Yh perheestä, kun olin niin raha oli niukilla ja muistan äidin huomauttaneen minulle asiasta, että ei ole varaa kaikkia ruokkia, sekä sotkun siivoamisesta.

    Minä yleensä olin niin vieraanvarainen ja kohtelias (hain hyväksyntää kavereilta), että annoin äidin kielloista huolimatta syödä ja sotkea… Siivosin itse sotkut jälkikäteen.

    Nyt mietin miten meillä tulevaisuudessa toimitaan… En ole mikään pullantuoksuinen äiti, joka nauttii ruoanlaitosta enkä ole tottunut tekemään (ainakaan vielä) ruokaa suurperheelle/ moneksi päiväksi, joten yllättävät syöpöttelijät tulevat aiheuttamaan päänvaivaa tai sitten kohteliaasti ilmoitan, että meillä alkaa nyt ruoka, joten sanokaa heipat ja huomiseen. 🙂 Toki on tilanteet erikseen, jolloin saa jäädä syömään. Tietysti voin alkaa ostamaan leipää (meillä ei syödä) niin saa kaverit sitten mussuttaa niitä. 😀

    Mutta mitä edelleen tuohon sotkuun tulee niin kyllä menisi oma kuppikin nurin, jos työpäivän jälkeen on tuollainen sekasorto vastassa! Ehkä ilmoittaisin myös lapselle, että vain perjantaisin kavereita, että ei joka päivä tarvitse aprikoida millaiseen huusholliin kotiutuu rankan päivän jälkeen tai sitten, että ehtona on siisteys, omassa huoneessa leikit.

    Onneksi vielä muutamia vuosia aikaa miettiä toimintatapoja ja käytäntöjä, joita jään mielelläni tähän mielenkiinnolla seuraamaan. 🙂

    Niin ja kiitos blogista, jota on kiva tulla aina lukemaan! Paljon olen asioista samaa mieltä kanssasi asioista.

    • Joo ja se välillä on vähän ärsyttävää, jos oot esim ajatellut että voidaan syödä esim eilistä (jota riittää just meille) ja sitten siinä on joku joka sanoo että määkin söisin. Eri asia jos tarjoon

  9. Loistava aihe, innolla jään seuraamaan keskustelua täällä kommenttiboksissa!

    Omat lapset jo yläasteella ja voi luoja, olen nähnyt kaiken! Lapsilla on ollut huippukivoja ja kohteliaita kavereita ja sitten no… ihan toista ääripäätä.

    Toisen koti ei todellakaan ole kaikille pyhä paikka, päinvastoin. Tuntuu, että ennemminkin nykyään asenne on, että mennään tarkoituksella muiden kotiin sikailemaan, eikä omaan.

    En pidä jääkaapin koluamisesta, herkkujen nyysimisestä, sotkemisesta ym, mutta pahempaakin on nähty. On rikottu tavaroita esim. kirjoja, revitty kukkaistutuksia, kirjoitettu piha-aitaan kirosanoja, sekoitettu shamppoot ja hoitoaineet sekaisin kylppärissä ja ties mitä..

    Kotimme ei ole näyttelypaikka, vaan vieraat on otettu avosylin vastaan ja lapset saaneet aina näkyä ja kuulua. Itse keräilen kuitenkin Toikan varsin hintavia lasilintuja ja tästä syystä on ollut pakko tehdä se päätös, että nykyään tietyt kaverit saa olla meillä vain silloinkun vanhemmat kotona, mieluiten ei ollenkaan.

    Vanhemmille kullanmurusten tekemisten raportoiminen on ollut vaivaannuttavaa ja usein täysin turhaa, kun ”ei meidän ilmo-petteri ikinä tee sellaista kotona” tai ”x oli itse aloittanut ensin pelaamaan koripalloa olohuoneessa” joopajoo.

  10. Lisäyksenä vielä nämä nykyajan kiroukset eli whatapp kuvat, snapchat ja livestream videot, joihin minä en todellakaan odota joutuvani saati halua, kun olen kotona kylpytakissa tai trikoissa tekemässä iltajumppaa. Tästäkin on joutunut niin monelle lapselle sanomaan, vaikka luulisi olevan täysin selvä asia. Ei riitä, että kuvaavat kavereita kuvatta, mutta kaverien kotia ja perhettäkin.. ärsyttää!

  11. Mua jäi mietityttämään että oliko teidän poika osallistunut tähän kodin tuhoamiseen, vaiko vaan katsonut vierestä?
    Meillä ainakin oma poika komentaa kavereita, että älä tee noin, vie roskat roskiin ym..eli lapsi tietää meidän kodin säännöt ja kertoo ne kavereille.
    Ottaisin yhteyttä kavereiden vanhempiin jos oma lapsi ei olisi osallistunut tähän ja yrittänyt kieltää kavereita.
    Mitä ruokkimiseen tulee niin meillä syö välillä puoli kylää ja niin oli mun lapsuuden kodissakin. Ajattelen että jos pidän ovet avoinna ja rennon ilmapiirin niin tänne on helppo tulla teini-iässäkin ja puhua asioista.

  12. Minä olisin kyllä yhteydessä kavereiden vanhempiin, koska eiväthän vanhemmat muuten saa tietää mitä on tapahtunut. Saattaahan olla, että lapset eivät ole tahallaan rikkoneet, vaan leikki on ollut vaan niin raju, että vahinkoja on sattunut. Mutta asia täytyy joka tapauksessa käydä läpi kyseisten lasten (myös oman) kanssa. Jos jotain menee rikki, tahallaan tai vahingossa, asiat selvitetään.

  13. Joo nämä on hankalia asioita, kun lapset on kouluikäisiä ja siitä edespäin, pitää sietää kodissaan ihan uudella tavalla touhuavia kaikenkarvaisia ihmisiä… Ja tuntuu että pakko vähän relata, mutta rajansa kaikella!
    Itselläni ei tule ollenkaan luonnostaan semmoinen toisten lasten ojentaminen, vaikka olisikin oma koti kyseessä. Olen kuitenkin pakottanut itseni pitämään kaikissa tilanteissa kiinni oman kodin rajoista ja säännöistä, ja huomannut että onneksi suurin osa lasten kavereista suhtautuu sääntöihin hyvin. Selvää kyllä on, että kaikissa kodeissa ei juuri lapsia kylässä opeteta käyttäytymään, mutta sitäkin suuremmalla syyllä on hyvä heti pienestä alkaen tehdä säännöt kavereille selväksi. Näissä tapauksissa sanon tarvittaessa hyvinkin napakasti missä meidän kodin rajat menevät, eli juuri vanhempien makuuhuoneeseen ei ole asiaa (todellakaan!!). Ja aina tuntuu osa valittavan nälkääkin. Tällöin saatan sanoa, että esim. meillä oli juuri välipala ja ruoka-aikaan syödään vasta ruokaa, eli nyt ei ole tarjolla syötävää, vettä toki janoonsa saavat. Ja joku räpeltäisi läpi kaikki kaapit ja komerot ja varastot ja laatikot (äärimmäisen ärsyttävää), tällöin kyllä komennan kuin pikkulasta (koska käyttäytyy kuin pikkulapsi).
    Ja esim ruoka-aikaan ohjaan ystävällisesti (mutta napakasti) kaverit koteihinsa ja sanon, että meidän lapset voivat ruuan jälkeen tulla hakemaan (ellei ole perheellä muita suunnitelmia ja silloin leikit jatkuu joku toinen kerta). Välillä kyllä ruokin kaveritkin, mutta tällöin kysyn aina kavereiden vanhemmilta sopiiko tämä.
    Jos tämä kaikki on itselle hankalaa, niin vielä enemmän tästä kyllä kärsii mies, jota saa reilusti tsempata sanomaan kavereille missä rajat kulkee, että lapset on lapsia ja aikuinen päättää oli kyseessä oma tai vieras lapsi. Samalla tavalla pitää vaatia lasten kavereilta, kuin niiltä omiltakin lapsilta käytöstä omassa kodissa.
    Nopeasti toki käy selväksi ketkä ovat ne kaverit jotka voivat tulla kylään, kun vanhemmat eivät ole kotona ja valitettavasti toiset pääsevät kylään vain kun jompikumpi vanhemmista on kotona, kun ei voi luottaa mitä keksivät ja eivät osaa käyttäytyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 53
Tykkää jutusta