On ihanaa olla kolmekymppinen

Vuodet ne vaan vierii ja minähän en vanhene ollenkaan, tai ainakin kuvittelen niin. Näen töissä paljon eri ikäisiä ihmisiä ja asiakkaiden tarinoita on hauska kuunnella. On kiva kuunnella nuorten tyttöjen/naisten juttuja ja samalla muistella omaa nuoruutta ja  sitä elämänvaihetta. Muistan kun olin 20 niin kaikki 30-vuotiaat tuntui täysin ikälopuilta. Nyt olen toki asiasta eri mieltä ja en tiedä onko edes enää olemassa ikäloppua. On ihanaa olla aikuinen, koska tietynlainen epävarmuus on kadonnut ja muiden milipiteillä ei ole niin suurta merkitystä, jos on merkitystä lainkaan. Ei tarvi yrittää olla mitään mitä ei ole.

On ihanaa elää mukana teinityttöjen vaatekriisejä ja fiilistellä asiakkaideni isovanhemmiksi tulemista ja kaikkea siltä väliltä. Ymmärrän omia vanhempiani päivä päivältä enemmän ja ymmärrän miksi he ovat jotkin asiat opettaneet tietyllä tapaa. Ymmärrän asioiden kääntöpuolen, mitä ei lapsena ymmärtänyt. Joskus kun jostain asiasta kiellettiin ja se tuntui silloin silkalta vääryydeltä, niin ymmärrän sen nyt.

Koitan ottaa koppeja niistä hyvistä asioista mitä mulle on lapsena opetettu ja koitan elää tässä nykypäivässä mukana. Uskon, että myöskin kasvatuksen on mentävä tähän päivään ja se mikä toimi tai toteutettiin meidän lapsuudessa ei välttämättä ole toimiva tässä päivässä. Silloin kun me lapsena kuunneltiin korvalappustreoilla tenavatähtee, niin nykylapset twerkkaa.. Kun me kuunneltiin Kikkan kiihkeät tuulet, niin nykylapset lataa spotifystä musiikkia.

Joudun välillä heräämään siihen asiaan, että oma lapseni opettaa minulle mikä nyt on in. Ennen sitä odotti viikonloppua ja suunnittelu alkoi jo siinä keskiviikon kieppeillä ja nyt sitä odottaa viikonloppua, missä ei olisi mitään ohjelmaa ja saisi vaan olla ja vähän levätä. Ennen jos ei ollut kokoajan jotain tapahtumaa tylsistyi ja nyt sitä odottaa, että koska olisi hetki ilman tapahtumaa. Mää nautin olla kotona ja varsinkin jos ei ole mitään velvotteita ja saa vaan olla. On ihana iltaisin vaan röhnöttää sohvalla ja katsoa hömppää telkkarista. Odotan vielä sitä hetkeä, kun saisin taas avattua kirjan ja vielä niin, että jaksaisin lukea sitä nukahtamatta.

On ihana elää ihan tavallista arkea ilman mitään sen kummempia erikoisuuksia. Välillä tuntuu että päivät vain vilisee ja koittaa ottaa niistä ne  hyvät hetket talteen. Joilleekin päivän kohokohta voi olla vaikka uus tinder match, mutta mulle saattaa olla ripustettu koneellinen puhdasta pyykkiä rauhassa. Kun on äiti ja vielä vaikka kolmen lapsen niin sellaista kun oma aika ei juurikaan ole. En tunne että sellaista edes toisaalta kaipaan, mutta edelleen niitä täysiä yöunia voisin ottaa vaikka vuoden varastoon.

Mun elämän ei tarvi olla mitenkään ihmeellistä ja se tässä iässä on just se paras juttu. Lapset on vain hetken pieniä ja sen jälkeen mulla on taas aikaa vaikka kuinka tehdä niitä omia juttuja. Uskon että sitä havahtuu taas siinä vaiheessa, kun ikää on tullut lisää 10 vuotta että missä ne mun lapset on jotka ennen tappeli kuka saa olla äidin sylissä ja nyt ketään ei näy mailla halmeilla.. Mua ei ole koskaan pelottanut vanheneminen ja odotan tavallaan myös sitä. Toivon, että saan joskus itse nauttia mummona olemisesta ja nähdä mahdollisesti omien lapsenlapsieni elämää.

Ikää ei kannata murehtia vaan elää sitä täysillä. Pitää myös muistaa, että vaikka kuinka ikä saattaa olla ihmisillä sama niin elämäntilanne voi olla aivan eri. Varsinkin nykyään lapsien saanti venyy ja äidiksi tullaan aina vain vanhempana. Kokemuksella voin suositella, että tehkää lapset nuorena :). Jos joku ajattelee että 30v on jo ikäloppu niin turhaan, koska se on ainakin tähänasti paras ikä <3

Kuvissa olevat vaatteet House of Brandon* paita täältä* shortsit täältä* 

Kannattaa käydä katsomassa myös huikeat ale tuotteet TÄÄLTÄ*

 

Lue edellinen postaus: Miten olis pikku permis?

Löydät mut ig:stä nimellä Umppu ja voit seurata blogiani myös login omalla face sivulla tai esim Blogilistan sivuilla

-Umppu

primebody

4 vastausta artikkeliin “On ihanaa olla kolmekymppinen”

  1. Moikka Umppu ja kiitos elämänmakuisesta jan rehellisestä blogista. Elämääsi on kiva seurata iloineen, suruineen, haasteineen. Itse elän nyt 41 v taas muutosten aikaa. Esikoiseni 19v on juuri lähdössä au pairiksi ja huomenna vietämme kuopukseni rippijuhlia. Kun saimme lapset jo aika nuorina (mieheni saman ikäinen kuin minä) niin nyt huomaa että se oli hyvä juttu. Nyt on aikaa tehdä niitä omiakin juttuja. Jokaisessa iässä ja elämänvaiheessa on hyvät ja huonot puolensa. Mutta positiivisella asenteella jaksaa! Itse kolmekymppisenä vaihdoin täysin ammattialaa ja nyt nelikymppisenä huomaan pohtivani ennen kaikkea itseäni, persoonaa. Kuka olen? Olenko tyytyväinen näin? Muodostuuko oma onni siitä että muilla on kaikki hyvin? Mistä itse tulen onnelliseksi? Ammatillisesti olen löytänyt itseni mutta oman itsensä kanssa työsarkaa riittää, ehkäpä ihan koko elämäksi. Ihanaa loppukesää. Toivotaan todellakin aurinkoista elokuuta. -outi-

  2. Otsikkoon viitaten: niin totta! Kunpa oisin tiennyt 17-25 vuotiaana miten kivaa on olla kolmekymppinen. Silloin tämä aika tosiaan tuntui kaukaiselta ja pahaltakin …voivoi miten suotta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 37
Tykkää jutusta