Älä pilkkaa toista kirjoitus ja kielioppivirheistä somessa

*Sisältää mainoslinkkejä

Ai että nautin luettuani Rosa Meriläisen kolumnin Hesarissa, minkä otsikko oli: Älä pilkkaa toista kirjoitus ja kielioppivirheistä somessa. Linkki kolumniin tässä

Tekstin suora lainaus:

TUTKI­MUKSEN mukaan 43 prosen­tilla vangeista on huomattavia vaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen taidossa. Kaikki eivät kommunikoi samalta viivalta. Siksi kirjoitusvirheiden pilkkaaminen on julmaa ja ylimielistä, eikä tuota tasa-arvoa yhteiskuntaan.
Oppimisvaikeuksien tunnistamisen avuksi on tehty lista, jossa kysytään esimerkiksi, onko sinun vaikea muistaa lukemasi tekstin sisältöä, onko sinulla oikeinkirjoitusvirheitä ja onko lomakkeiden täyttö sinusta hankalaa.
KIELELLISET erityisvaikeudet eivät kerro siitä, kuinka älykäs ihminen on. Ihminen on kehittänyt muitakin keinoja ilmaista itseään, kuten tanssimisen, koskettelun, musiikin ja kuvataiteet. Mikään näistä keinoista ei ole täsmällinen, eikä voi johtaa täydelliseen kommunikaatioon. Me olemme tuomittuja hapuilemaan pimeässä: toinen ei voi ymmärtää minua täysin, minä en voi ymmärtää toista täysin.
Sain etuoikeuden kuunnella näyttelijä Laura Rämän alustuksen koskettamisesta kommunikaationa. Siitä, miten kosketus toiseen ei voi olla yhdensuuntainen: kun kättelemme, teemme sen molemmat. Kosketus on tapa, jolla ruumiimme hahmottaa, että olemme erilliset yksilöt. Emme voi vaatia toista arvaamaan mitä tunnemme ja haluamme. Vajavaisuus kommunikaatiossa on hyväksyttävä ja sen sijaan pyrittävä olemaan toiselle altis.
Toisin sanoen on oltava halu ymmärtää toista. Sen sijaan tahallinen väärinymmärtäminen kukkii niin riitaisissa parisuhteissa, sosiaalisessa mediassa kuin suomalaisessa politiikassakin.
Yksi tapa tahalliseen väärinymmärtämiseen on takertua sanoihin. Yksi tapa vaientaa toinen on pilkata häntä virheellisestä kirjoitusasusta. Yhtään keskustelua ei vie eteenpäin se, että osoitetaan keskustelukumppanin viestistä yhdyssanavirheet, joita erityisesti lukihäiriöiset tekevät paljon.
OSALLISTUIN heinäkuussa kirjoituskurssille, jota veti dramaturgi Heidi Väätänen. Moni kurssilainen koki, että he eivät osaa kirjoittaa, vaikka todistettavasti jokainen tuotti omaäänistä ja mielenkiintoista tekstiä. Ehkei koulun tapa osoittaa virheet aineissa johda vapautuneeseen itseilmaisuun?
On olemassa ammatikseen kirjoittavia ihmisiä, journalisteja ja kirjailijoita, joilla on sanasokeus tai lukihäiriö. Se, että minusta tuli kirjailija, ei mitenkään johdu siitä, että olisin ollut lajissa lahjakas.
Minulla on vain suunnaton sanomisen tarve. Tämänkin tekstin kielenhuollon on erikseen hoitanut Helsingin Sanomien editori, joka osannee pilkkusäännöt. Somessa kenelläkään ei tällaista ulkopuolista apua ole, joten joudumme oikolukemaan tekstimme itse.
Mitä vauhdikkaampi persoonallisuus, sitä enemmän huolimattomuusvirheitä. Mitä ohuempi lukeneisuus, sen köykäisempi sanavarasto.
Kirjasivistyksen puutteen ei kuitenkaan kuulu olla demokratiassa keskusteluun osallistumisen este. Toki jokaisen kannattaisi lukea hieman enemmän ja monipuolisemmin. Sivistystä on myös kohteliaan kuuntelemisen taito ja kyky lukea rivien välistä.

Kirjoittaja on tamperelainen vapaa kirjoittaja ja vihreä feministi.


Saan todella usein palautetta omasta kirjoitustyylistäni ja sen sisältämistä kirjoitusvirheistä. Vaikka aina olen tiedostanut sen, että kirjoittaminen on minulla tavalla taikka toisella haaste, niin kaikkien kommenttien jälkeekin jaksan yrittää ja koitan kehittää heikkouttani joka ikinen päivä. Se on vika minussa, mille en kaikesta huolimatta ole pystynyt saamaan aikaa täydellisyyttä, vaikka sitä tavoittelenkin monessa muussa asiassa. Voin nostaa ylpeänä käden ilmaan, että kaikista virheistäni huolimatta olen tehnyt siitä vajaavaisuudestani itselleni ammatin, millä voin elättää perheeni.

Meillä jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet ja vain me itse voimme niitä kehittää. Aina lopputulos ei ole sitä priimaa, mutta parempaa lopputulosta haetaan jatkuvasti. Pakko myöntää, että joskus joku kommentti saattaa mennä vähän ihon alle, missä mirjoitetaan että opettele nyt vittu edes kirjoittaan, mutta toisaalta se kertoo enemmän kommentoijasta.. Musta oli huvittava, että joskus blogi kirjoitukseni jaettiin yhdessä ryhmässä yhdyssana on yhdyssana ja ryhmän muut henkilöt kilpaa dissasi, kuinka paljon kirjoitusvirheitä teksti sisälsi ja kuinka jollain lensi jo oksennus eikä voinut lukea tekstiä loppuun.. Ne ihmiset ei tietenkään tienneet, että kuulun itse siihen ryhmään :). Vaikka ne kommentit tuntui pahalta, niin samalla niiden seuraaminen oli toisaalta hirveän huvittavaa. Toisaalta sain jotain sairasta nautintoa siitä, että joku menetti yöunensa mun kirjoitusvirheiden takia..

Olen itse sinut asian kanssa ja voin väittää, että meiltä jokaiselta löytyy jokin puute, mutta mitä sitten. Tämä asia ei kuitenkaan ole vaikuttanut omaan elämääni, kuin vain positiivisesti.. Mää rehellisesti en osaa yhdyssanoja ja tungen pilkun aina sinne, missä se näyttää musta hyvältä. Tarkastan ja luen tekstini aina vähintään 3 kertaa enkä silti erota virheitäni 🙂

Lue edellinen postaus: Miksei nimeä saa julkaista?

Nyt kannattaa käydä tekemässä ostoksia Biancanevellä* 

Osa tuotteista jopa -70% ALESSA*

-Umppu

primebody

19 vastausta artikkeliin “Älä pilkkaa toista kirjoitus ja kielioppivirheistä somessa”

  1. Nyt mun on kyllä pakko kommentoida että vaikka kirjoitusvirheet ei ihmisen älykkyydestä varsinaisesti kerrokkaan (vaikka miellän sen kyllä osaksi verbaalista älykkyyttä) niin kyllä toistuvat yhdyssanavirheet ja pilkut siellä missä ne näyttävät hyvältä antaa kirjoittajasta todella epäsivistyneen ja jopa tyhmän kuvan. Tällaista, tekstiä, missä pilkku on siellä missä, se näyttää jonkun mielestä hyvältä, ja vastaavasti ei ole, siellä missä pitäision todella rasittavaa lukea. En tarkoita loukata tällä henkilökohtaisesti, mutta mun mielestä jos kirjoittaminen on ammatti niin siihen on panostettava ja nähtävä vaivaa oikeinkirjoituksen eteen. Ei Hesari tai muutkaan lehdet ole täynnä kirjoitusvirheitä ja joo, kyllä vertaan blogiasi niihin koska niinkun sanoit tämä on sulle ammatti ja kirjoitat julkisesti.

    • Osuit naulankantaan…. Et siis ilmeisesti ymmärtänyt lukemaasi? Juurihan tekstissä sanottiin että senkin kirjoittajalla on erikseen tekstin korjaajat ja todellakaan blogiani ei voi verrata missään suhteessa Hesariin, mikä nyt oli jo ihan naurettavaa.. Jos mennään ihan henkilökohtaisuuksiin, niin esimerkiksi oman kommenttisi perusteella koen sinusta täysin samanlaisia fiiliksiä… epäsivistynyt ja tyhmä.. Se että kirjoittaa julkista blogia ei mielestäni tee muille sitä oikeutta yhtään sen enempää pilkata ihmistä sen heikkouksista. Itsehän teet sen valinnan mitä luet ja jos blogini on niin rasittavaa luettavaa, niin keksi jotain muuta päivääsi äläkä väännä veistä haavassa ja vielä kommentoi mikä tuskin tuottaa iloa päivääsi <3

    • Verbaalinen älykkyys painottuu oikeakielisyyden sijaan enemmänkin kykynä käyttää kieltä monipuolisesti, erottaa sanojen merkitykset toisistaan ja selittää sanoja. Ihminen voi olla hyvinkin älykäs verbaalisesti, vaikka hänellä olisi vaikeuksia esimerkiksi lukea tai kirjoittaa: Heillä se äly näkyy kyvyssä ilmaista itseään puhumalla ja ymmärtämällä puhetta. Lukutaidottomiltakin voidaan mitata verbaalista älykkyyttä.

      Jos ihmisellä on lukivaikeuksia, en hän voi toistuville yhdyssanavirheille tai pilkutukselle mitään. Se ei ole tyhmyyttä, eikä epäsivistystä, se on ominaisuus siinä missä r-vikakin. Lisäksi en näkisi syytä, miksi yhdenkään bloggaajan pitäisi erikseen palkata/velvoittaa joku läpilukemaan tekstejään jos hän ei päätyökseen ja tosissaan halua tehdä hesari-tason blogia. Bloggaaja ei ole useinkaan ole kenenkään palkkalistoilla, hän saa itse määrittää oman työnsä laatuvaatimukset.

    • Jenny, äläpä silti suhtaudu hyvän tahdon nimissä alentuvasti luki-vaikeuksista kärsiviin. ”Ei voi mitään” ei pidä paikkaansa. Kyse ei ole vammasta, johon ei voi lyödä yhtään kapulaa rattaisiin. Googleta, jos et usko.

  2. Niin, sitä juuri tarkoitin että ammatikseen jos kirjoittaa niin voisi tarkistuttaa tekstin toisella henkilöllä tms. jos tietää että oikeinkirjoitus on itselle vaikeaa. Luen/luin blogiasi koska pidin sitä muuten mielekkäänä ja kirjoituksiesi aiheet ovat mielenkiintoisia, mutta onneksi on valinnanvaraa. Hyvää kesää sinulle ja perheellesi 🙂

    • Blogin kirjoittamminen on niin hektistä hommaa ainakin minulla, että olisi täysi mahdottomuus käyttää oikolukijaa… Ja hassua että minun tarvisi maksaa jollekin siitä että miellyttäisin muita..

    • Miksi? Minusta sinun aiempi kommenttisi sekä tämä osoittaa ettei sinulla ole sosiaalista älykkyyttä. Älykkyys ei ole yhtä kuin verbaalinen lahjakkuus. Pitäisikö kaikkien joilla on puhevika lopettaa puhuminen (esim. jos työssänsä sitä joutuvat julkisesti käyttämään) ja palkkaamaan puhujat puolestaan? Itse olen ihminen jolla on lukihäiriö ja siitä huolimatta olen korkeastikoulutettu ja hyvässä työssä. Kukaan ei ole ikinä työssäni lukihäiriötä huomannut ja olenkin tehnyt paljon työtä sen eteen että tiedän millä tavoin tuotan melkein kieliopillisesti hyvää tekstiä sekä hahmotan ja muistan asioita (minulle tuottaa esim vaikeuksia muistaa lukemaani tekstiä ilman että visualisoin sitä). Tästä huolimatta sain loistavat paperit yliopistosta ja jopa välillä kirjoitan työkavereiden puolesta heidän sähköpostiviestejään koska heidän mielestään osaan ilmaista asiat hyvin. Mielestäni lukihäiriöni on vahvistanut muita ominaisuuksia minussa, josta olen erityisen iloinen. Toivon että pystyt tulevaisuudessa hyväksymään kaikki ihmiset, huolimatta siitä millaisia ihania ominaisuuksia heillä on 🙂

  3. Mää niin tykkään sun blogista. Mun mielestä kirjoitusvirheet tekee tekstistä persoonallisemman. Miksi niitä pitäisi korjata, jos olet niiden kanssa menestynyt blogin kirjoittaja.

  4. Minua myös ärsyttää kirjoitusvirheistä nillittäjät 😀

    Totta on, että luku- ja kirjoitusvaikeuksien kanssa on vaikeaa saada puhdasta tekstiä aikaan. Totta varmaan myös se, että pitkään kouluja käymällä kenellä tahansa kirjoitettu ilmaisu prässääntyy paremmaksi. Mutta kun minusta on hienoa, että bloggaajiakin on monenlaisia! Tylsäähän se olisi jos vain tietynlaiset tyypit ilmaisisi itseään kirjoittamalla.

    Tärkeintä ei minusta ole se miten kirjoittaa, vaan se mitä kirjoittaa. Olen minäkin huomannut täällä kirjoitusvirheitä, mutta ei ne hetkauta, sillä mua kiinnostaa se sisältö ja asia, ei pilkut tai väärissä kohdin olevat välilyönnit.

  5. Hei Umppu! Ajattelin tässä yhteydessä vinkata sellaisen asian, että oikeinkirjoitus on tosi helppo tarkistaa esim. kirjoittamalla postit suoraan wordiin tms. office-ohjelmaan, ja siirtää sieltä copypastella blogiin, tai toisinpäin ennen julkaisua. Monet lukihäiriöiset bloggaajat hyödyntävät tuota mahdollisuutta kun se ei vie aikaa oikeastaan laisinkaan, etenkään jos kirjoittaa sinne jo suoraan 🙂

    Itse joskus laitoin copypastella aina valmiin tekstin toiselle sivulle jossa se näytti heti punakynällä virheet vaikkei mulla mitään lukihäiriötä olekaan. Se on tosi kätevä korjaamisessa ja varsinkin jos et itse huomaa niitä virheitä. Turha siis lueskella omaa tekstiään läpi yhä uudelleen ja uudelleen vaan kannattaa helposti ja nopeasti kopioida teksti oikeinkirjoituksen tarkistukseen niin sillä saa ison avun 🙂

    Tämä siis vinkkinä jos se oikeinkirjoitus kiinnostaa <3

    • Tätä meinasin tulla itsekin sanomaan.

      Mitä paremmin teksti on oikoluettu, sitä paremmin se onnistuu välittämään viestin. Vaikkapa verbin puuttuminen tai väärä muoto saattaa saada koko lauseen tai virkkeen asian päälaelleen, siksi ihmettelen miten moni bloggaajakin toteaa ettei ole ”resursseja” oikolukuun.

      Jos osaa käyttää tietokonetta ja sillä mitä tahansa blogialustaa, on varmasti mahdollista käyttää Wordia tai sitten jotakin muuta oikolukuohjelmaa. Netissäkin on ilmaisia, esimerkiksi: https://oikofix.com. Eli kyllä, ilmaista (koneellista) apua on kyllä netissä ja somessakin

      Simppeli oikoluku on vain ja ainoastaan hyödyllistä kirjoittajalle sekä lukijoille. Ja vielä, oikoluku ei ole sama kuin kirjakielelle ”kääntäminen”. Puhekielisyys, vapaammat sanamuodot sun muut on mielestäni olennainen osa ns. semi-ammattilaisten tekstejä ja nettijuttuja.

    • Suurin ongelma onkin niissä yhdyssanoissa ja ne ei ainakaan mielestäni noissa ohjelmissa näy virheinä. Kokoajan koitan oikeinkirjoitusta kehittää ja se mistä lähdin niin on jotain muuta kun missä olen nyt 🙂 Hiljaa hyvä tulee

  6. Harvassa blogissa nykyään tarjoillaan enää virallista kirjakieltä, koska tekstit ovat pääsääntöisesti vapaasti kerrottua ajatuksenvirtaa. Minä kyllä huomaan kaikki kirjoitusvirheet, mutta eipä tekstin sisältö virheettömänä miksikään muutu. Lukeminen ja kirjoittaminen säännöllisesti auttaa varmasti ihan kaikkia verbaalisen älyn kehittämisessä.

    Näköjään yksi kommentoija julisti itsensä juuri epäsivistyneeksi ei-älyköksi, sen verran pilkkuvirheitä löytyy kommenteista…

  7. Itse olen luonnontiedeasioissa todella tyhmä, luultavasti matemaatikot nauraa matikkatollojen virheille yhtä paljon kuin jotkut yhdyssana- ynnä muille virheille, kun heille on yhtä outoa ettei aikuinen ihminen osaa kunnolla esim prosenttilaskuja kuin joillekin se ettei aikuinen ihminen osaa kirjoittaa kunnolla, mit.ä se kellekin tarkoittaa. Jos itse pitäisin jotain matikka-aiheista blogia niin saisin varmasti paljon kuraa niskaani, mutta jos sillä olisi silti niin paljon lukijoita että tienaisin sillä elantoni niin mitäpä se haittaisi.

  8. Mä niin haluaisin viettää viikon verran näiden pilkunviilaajien kanssa ja nähdä että kuinka täydellisesti sitä nyt ihan oikeesti voidaan elää. Jos siitä sitten vinkkejä itselle. Mun mielestä ei kannata arvostella ketään jos itse ei ole aivan täydellinen jokaikisen ihmisen mielestä. Elikkäs niinku never.

    Itse kyllä huomaan aika ison osan kirjoitusvirheistä, mutta loppujen lopuksi mitä se vie pois sanomasta? Kyllä se idis sieltä esiin tulee vaikka erheitä tuliskin. Who cares. Mulla on parempaakin tekemistä kun mussuttaa kirjotusvirheistä. Vaikka olisi kuinka hyvä, aina on parannuksen varaa. Ei se mussutus tee mitenkään paremmaksi.

    Mua joskus arvosteltiin siitä kun sanat menee sekasin ja suomi kuulostaa hassulta, mutta ulkosuomalainen kun olen, kutsun usein heidät tänne ja sanon että sitten kun kuuntelevat Doric’ia tunnin verran ja ymmärtävät joka sanan, voivat alkaa sanomaan mitä vaan haluavat mun suomesta. Ken fit ah mean?

  9. Mä olen tarkka oikeinkirjoituksesta – mutta en omastani somessa enkä esim. blogikirjoittajien teksteissä. Kun kirjoitan someen itse, teksti tulee nopeasti enkä jää miettimään tai korjaamaan pilkkuja yms. Yhdyssanat ja vastaavat toki tulevat luontevasti. Tapani on kirjoittaa liian pitkiä lauseita, sitäkään en valvo somessa. Tosin en kirjoitakaan blogia, sitä ehkä tulisi hivenen viilattua vaikka ei 100% täydellisyyteen pyrkisikään.

    Eri asia on viralliset tekstit. Se mikä minua kammoksuttaa on se, että jos oikeinkirjoitus takkuaa pahasti niin lähdetään tekemään yrityksen esitteitä ja mainoksia sillä taidolla. Tai tärkeämpiä vastineita lehteen yms. Silloin pitäisi pyytää ammattilaisempaa oikolukemaan teksti ja korjaamaan virheet. Jos esimerkiksi firman ala vaatii tarkkuutta, niin kirjoitusvirheitä vilisevät mainokset eivät herätä luottamusta.

  10. No mutta hyvänen aika! Onko kohtuutonta ”vaatia” jonkunmoista tasoa kirjoitussääntöjen suhteen, jos kirjoittaja tekee sitä puoliammatikseen? Ei minusta. Sehän on sama kuin että menet hammaslääkärille ja joka päivä 1/5 sen duuneista menis vituralleen, koska on näet tämä hahmotushäiriö. Tai kampaaja ei onnistu värien sekoituksessa, koska värisokeus.

    Koska en ole asiantuntija oppimisvaikeuksissa, en osaa sanoa mikä osa lukemista haittaavasta ”väärin” kirjoitetusta voidaan panna lukihäiriön piikkiin. Mutta uskallan väittää, että uusimmassa tekstissä johdonmukaisesti virheellisesti kirjoitetut kielet (isolla alkukirjaimella, kun p.o. pienellä) johtuu tietämättömyydesta/osaamattomuudesta/äidinkielen taidon puutteesta. Sille on tehtävissä jotakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 32
Tykkää jutusta