Kenellä on vahemmuus kadoksissa?

Vanhemmuus on asia, mistä kiistellään jatkuvasti. Varsinkin vauva-aika on sellaista, kun saa jatkuvasti kuulla joka paikasta, kuinka sinä teet väärin ja minä teen oikein. Minä en koskaan….. en voi ymmärtää… minä en ainakaan on niitä lauseita, mitä toiset äidit toisilleen sanovat. Ja kyllä saatan itsekkin välillä mielessäni kritisoida toisten kasvatusmenetelmiä ja varsinkin silloin, jos ne jollain tapaa liittyy minun elämään. Olen saanut jokaisen lapsen kohdalla kritiikkiä omista tavoistani, mutta viimeisen kohdalla vähemmän. Joko olen imettänyt liian vähän ja pilannut lapseni elämän korvikkeella tai kun imetin hieman pidempään nostin itseni muiden yläpuolelle. Koskaan siis ei ole hyvin. Jonkun lapsella on jo elämä pilalla, kun se on saanut kerran valmisruokaa, koska joku toinen äiti viljelee itse kaikki ruoat, joista se valmistaa lapsilleen maittavia aterioita ja ja ja.

Kyllähän se niin menee, että lapset kasvattaa meitä tähän elämään. Toisia enemmän ja toisia vähemmän. Jos jonkun lapsi on toista parempi matematiikassa niin tuskin syy on onko lapsi saanut valmisruokaa. Mää aina välillä mietin, mitenkä ihmisillä on aikaa nähdä niin paljon vaivaa niistä muiden lapsista.. Musta on hienoa, että meitä kasvatetaan erilaisiksi ja meillä on erilaisia tapoja. Vaikka esimerkkinä joulu. Kaikilla on omanlaisensa tapa viettää joulua ja jotkut ei vietä sitä ollenkaan, mutta mitäs sen väliä.

Koitan kasvattaa omat lapseni parhaalla mahdollisella tavalla, mutta en väitä koskaan että olisin sinä asiassa täydellinen. Pyrin tähtäämään että olen hyvä ja se riittää ainakin mulle.  Olen tehnyt monia virheitä, mutta niistä oppineena olen muuttanut omia toimintamalleja. Olen joutunut myös luopumaan monista periaatteista ja tekemään välillä myös sellaisia valintoja, mitä en olisi koskaan kuvitellut tekeväni.

Mikä meissä äideissä saa tekemään toiselle sen, kun vauva on juuri syntynyt on kyseenalaistettava toisen äitiys ja arvosteltava niitä jonkun toisen tekemiä valintoja.. ? Mun elämää ei sitten hetkauta onko Lillin kiinteät aloitettu jo 3kk iässä. Mun elämään ei myöskään vaikuta, jos joku aloittaa kiinteät vasta vuoden iässä. Mua ei myöskään hetkauta aloittaako joku sen perunalla vai marjasoseella, mutta ainakin itse saan näistä asioista jatkuvasti kommentteja.

Mua välillä naurattaa tai no oikeastaan hymyilyttää, kun joku tuntematon tulee väittämään kuinka mun kuuluisi äitinä tehdä sitä ja tätä. Voin kertoa että kaikki suositukset muuttuvat joka vuosi ja ne oli esimerkiksi Vilin vauva- aikana jotain ihan muuta kun Viken, mutta tuskin se itse vauvana olo on siitä mihinkään muuttunut. Tiesittekö muuten, että ennen päiväkodissa nukutettiin lapset pihalle päiväunille ;).

Mää oon jo aivan liian monen mielestä pilannut kaikki lapseni tavalla tai toisella. Ne ei saa töitä, koska olen julkaissut niistä kuvia ja ne on kaikki saastuneita kun olen vienyt ne mun työpaikalle hengittämään myrkkyjä ja ja ja..  Ainahan niitä mielipiteitä saa olla, mutta joskus kannattaa vaan olla hiljaa. Meidän pitäisi puhaltaa yhteen hileen ja tukea toinen toisamme. 

Miksi kirjoitin tämän postauksen…. Yhdessä face ryhmässä kysyttiin mielipidettä yhdestä sohvasta toimiiko lapsiperheessä. Vastasin siihen, että meillä on ollut kyseinen sohva ja itse en tykännyt. Tyynyt oli irtotyynyjä ja aina pitkin kotia ja päällysiä oli vaikea pestä.. No joku vuoden äiti läsäytti siihen kuinka heillä on sama sohva ja 5 lasta ja  heidän lapset ei leki sohvalla, koska sohva on löhöämistä varten eikä leikkimistä ja kuinka heillä ei hypitä sohvalla ja ja ja..  heillä lapset on näin opetettu, mutta toki jos näitä asioia ei vaadi niin sitten ymmärrän, että sohva ei kestä lapsiperheessä.

Joku siis kysyi mielipidettä sohvasta, mutta taas joku halusi päteä kuinka (lue rivien välistä) en ilmeisesti osaa kasvattaa lapsiani hänen tyylilään, mitä en todellakaan koe omakseni. No vastasin vaan, että meillä sohvalla saa lapset olla ja leikkiä ja rakentaa vaikka majan, jos siltä tuntuu.  Kai sitä jokainen sohva pysyy kauniina jos sillä ei istuta :). Kertokaa joku mulle onko teillä lapsi joka ei koskaan hypi sohvalla?

Lue edellinen postaus: Istun täällä saatanan pimeässä huoneessa

-Umppu

primebody

23 vastausta artikkeliin “Kenellä on vahemmuus kadoksissa?”

  1. Mä sain just kuulla imetyksestäni et ihmetellään ympärilläni et vieläkinkö sä imetät. Ja mulla on kohta 6kk täyttävä vauva!! En tiennytkään et enää ei pitäis imettää 😀 : D mut näköjään muut tietää paremmin koska se kuuluis lopettaa.

  2. Haha, word!! Meillä kohta 1v tyttö on niin hullaantunu sohvalla touhuamiseen että ei paljo kiinnosta toista kieltää ja miksi edes pitäisi. Sehän on kiva ja pehmeä paikka puuhastella ja pötkötellä ja katsella ikkunasta ohi kulkevia autoja ja ihmisiä 🙂

    Itse myös monesti ihmetellyt miten ihmisillä aina riittää aikaa ja energiaa muiden mollaamiseen. Me ollaan kaikki erilaisia, ollaan ylpeitä siitä! Lapseni saa valmissosetta ja korvikemaitoa enkä koskaan ole kuvitellutkaan että hänestä tulisi yhtään huonompi tai erilaisempi kuin muut. Hän kasvaa ja voi hyvin. Tärkeintä on rakkaus lasta kohtaan ja ne fiksut neuvot elämän varrelle.

  3. Joo kyllähän näitä kuuli, varsinkin ekan lapsen kohdalla.. 😩 Muistan vielä kuinka itkin kun pääsin sairaalasta kotiin. Anoppi oli muuttanut vauvanhuoneen uuteen uskoon ja sain päälle äitipuoltani kasvatusoppeja…
    toisen ja kolmannen lapsen kanssa osasi JO vähän sivuttaa ne jutut 😆
    Ja mitä sohvaan tulee, meillä saa leikkiä sohvalla mutta ei hyppiä, jostain syystä meillä SILTI hypitään 😃🖒

  4. Mullekkin sanottiin imetyksestä että kannattaa kohta ostaa jo niitä tutti- ja vellipulloja kun alat antaan korviketta (vauva oli 2kk ja täysimetyksellä). Ja meillä nukuttiin vauva-aika perhepedissä koska koin sen helpoimmaksi niin siitä tuli kommenttia lähipiiriltä ja perheeltä että jaaaaaaa sä oot opettanut sen siihen…… 🙄 Ja anopilta että annas mää laitan sen vaipan kun retuutat noin(en todellakaan retuuta vastasyntynyttä!?) En ymmärrä minkä takia pitää arvostella, ihan varmasti jokainen äiti tekee just sen minkä parhaaks näkee ja se mikä toimii toisilla ei välttämättä toimi kaikilla.

  5. Mulle käly ihmetteli tytön ollessa 7kk että olinko tietonen että näillä ja näillä jutuilla oisit saanu maidon tulon jatkumaan😡 imetys loppu 2vk jälkeen kun maito loppu:( ite en ois halunnu tuota asiaa kuulla kun muutenki koko imetyksen loppuminen oli raskasta mulle

  6. Hyvä postaus! Tästä tuli mieleeni jonkun toisen aivan hiljattain täällä FitFashionilla kirjoittama aihe ”Mitä tekisin toisin seuraavan lapsen kohdalla?”. Tällainen postaus olisi todella mielenkiintoista lukea juuri sinulta VAIKKA ilmeisesti lapsilukunne onkin jo täynnä. Sinulla kun on jo tuota kokemusta useammasta lapsesta 🙂

  7. Mä haluaisin, että meidän sohvalla ei leikitä tai telmitä, mutta kyllähän noi lapset sitä tekee 😀 Mä oon tähdännyt siihen, että koska meillä on lastenhuoneet, niin toivoisin lasten siellä mesoovan rauhassa… mutta todellisuus on eri kuin toiveet. Kyllähän ne lelut leviää ympäri kämppää. Mä vaan jotenkin tykkään siitä, että ihan koko kämppä ei ois täynnä leluja ja muuta krääsää….

  8. Kuule, sinä itse teet aivan samaa ellet lapsiin, niin toisiin asioihin liittyen: ”Miten julkisuudenkipeä voi olla, että osallistuu TIS-ohjelmaan?” vs. ”Miten joku voi kasvattaa lapsensa niin, että antaa viskoa sohvatyynyt.”
    Turha taivastella tai jeesustella.

    • Pakko kommentoida eetä Tis ohjelma ja tämä postaus ei ole missään tekmisissä keskenään 🙂

  9. Joillakin ihmisillä on varmaan vaan tapana nostaa itseään. Se on valitettavaa tässä minä keskeisessä maailmassa. Tunnustan itsekin joskus toimineeni niin. Kai se on myös halua yrittää osoittaa itselle että on hyvä kun polkee muiden mielipiteet maahan. Siis kuka nyt haluaisi välttämättä toimia niin, mutta se on meidän ihmisten yksi heikkous. Ja siis jos aina pyllistää omilla mielipiteillään jollekkin ja kumartaa toiselle. Niin se menee.

  10. Kyllä meillä sohva on koko perhettä varten ostettu! Sitten kun on elämää nähnyt ja mennyt huonoksi, niin ostetaan uusi, that´s it!

  11. Minä en ole edes ikinä osannut ajatella asiaa, siis sohvalla hyppimistä, leikkimistä jne. En tiedä miksi, mutta lapsuudessani me emme kyllä sohvalla sisarusteni kanssa leikkineet tai pomppineet tmv. Eikä minun eikä sisarrukseni lapset myöskään niin tee. Ikinä en muista että kukaan olisi sohvatyynyjä edes ottanut pois (muuta kuin itse kun imuroin sohvan). Olohuoneessa kyllä lapset ovat leikkineet (etenkin pienenä) mutta lattialla. Ei lapset meillä sängyn päälläkään leiki tai hypi. Mutta tämä ei siis ole sellainen kommentti missä päivittiven asiaa jos muiden lapset niin tekee, ihan vaan aloin miettimään että empäs ole tätäkään asiaa osannut ennen ajatella 🙂

    • Varmaan riippuu paljonkin kodista. Meillä on olohuone todella pieni ja siksi sohvalla tehdään kaikenlaista. Toki emme osta sohvaa pomppimista varten, mutta sen on meidän perheessä se kestettävä 🙂

  12. Luojan kiitos mun lapset on jo isoja eikä tarvitse enää kuunnella noita muiden täydellisiä kasvatustapoja ym…siis kasvatanhan niitä vieläkin (12- ja 16-vuotiaat pojat), mutta tuo vauva/pikkulapsiaika on pahinta aikaa. Itse pystyin kuitenkin laittamaan toisesta korvasta ohi tietyt kommentit ja tein asiat juuri niin kuin lapsille ja itselleni oli parasta, luotin omaan intuitioon ja tietenkin otin vastaan hyviä vinkkejä, jos niitä oli tarjolla. Äitiys ja isyys ei ole mikään kilpailu, vaan maailman ihanin asia…jotkut nyt vaan ovat sellaisia että töksäyttelevät asioita sen enempää miettimättä. Teet Umppu juuri niin kuin parhaaksi koet asiassa kuin asiassa, pääasia että lapset ovat onnellisia ja terveitä. Voi kun saisit vielä enemmän niitä kunnon yöunia, ihan kauhulla aina luen sun nukkumisista…😲

  13. Just eilen oli kaikki sohvatyynyt majana pitkin lattiaa, meidän sängyn päiväpeitto kattona. Näen näissä asioissa vain lapsen mahtavan mielikuvituksen ja olen iloinen että leikkiä syntyy!

  14. Mahtava kirjoitus ja niin totta! Meillä lapset hyppisi surutta sohvalla mutta koska mulla on puusohva niin eivät tykkää 😀

  15. No juu kyllä saa pomppia. Tää on näitä juttuja, missä mä aina kelaan että ”valitse taistelusi” – ihan riittävästi on asioita mistä on oikeesti pakko pitää kiinni, niin sitten en kyllä jaksa alkaa kieltämään tuollaisia joilla ei oo niin väliä.

  16. Huonekalut, erityisesti lapsiperheessä, on oltava käytännöllisiä. Sohvan päällisiä olisi hyvä voida helposti pestä ja minusta kannattaa miettiä ostaako kalliin design- sohvan vai käytännöllisen edullisemman vaikkapa Ikeasta irtopäällisineen, kun on leikki-ikäisiä lapsia tai vähän vanhempiakin. Koti on tehty elämistä varten – ei elämä kotia varten. Huonekaluja ja sen päällisiä saa uusia, mikään ei korvaa leikittyä lapsuutta. Ihan höhlää, jos ei suunnittele kodin sisustusta elämäntilannetta silmälläpitäen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 49
Tykkää jutusta