Kiusaamisen tulee loppua

Näihin Kreikan maisemiin ei koskaan kyllästy. Kauniit maisemat ja aurinko vaikutavat ainakn mun fiiliksiin aina positiivisesti. Mutta asiaan. Nyt on ollut paljon tapetilla kiusaaminen. Sitä esiintyy ihan yhtä paljon niin aikuisten kuin lastenkin keskuudessa. Mää oon aina ollut pieni niin lapsena, kun aikuisenakin ja mun ainut puolustuskeino on ollut turvan soittaminen. Kun itsellä on lapsia tekisin mitä vaan suojatakseeni niitä ettei ne joutuisi koskaan kokemaan kiusaamista. Koitan joka päivä opettaa mikä on oikein ja mikä väärin ja mitä ihmisille voi sanoa ja mitä ei. Myöskin opetan sitä, että jos ei ole hyvää sanottavaa voi olla vaan ihan hiljaa.

Kun olin itse ala-asteella ei kiusaamiseen puututtu niin hanaksti kuin nytten. Mietinkin millaisia traumoja kiusaaminen voi jättää ihmiseen. Ehkä sitä ei lapsena oikein ymmärtänyt aina jos jotain kiusattiin eikä siihen osannut silloin puuttua. Joukossa vielä tyhmyys tiivistyy. Mää oon koittanut miettiä oonko itse lapsena ollut kiusaaja ja jos olen niin ketä olen kiusannut… jos voisin tedä jotain tekemättömäksi niin korjaisin virheeni ja kiusaamisen. Kaikkea ei lapsuudesta muista, mutta jos joku on minun vuokseni joutunut joskus kärsimään haluaisin pyytää niiltä kaikilta ihmisiltä anteeksi tekojani.

Mikä mua kauhistuttaa nykypäivänä on se, että vanemmat eivät puutu oman lapsensa tekosiin. ”Ei meidän lapsi” on liian usein kuultua.. Ainakin itse puutun asiaan heti ja jos se ei mene kerrasta perille nappaan ”pillistä” kiinni ja keskustelen asiasta niin kauan kun asia on ymmärretty ja toiselta pyydetty anteeksi. Mää oon monta kertaa joutunut tilanteeseen, missä tekisi mieli kysyä lapsen vanhemmalta, että etkö aio reagoida asiaan mitenkään..? Lapsesi lyö toista, haukkuu ja tönii ja olet hiljaa..

Meillä käy päivittäin paljon lapsia ja kuuntelen tarkaankin välillä mitä ne puhuu.. Musta on huvittava kuunnella kun toiset lapset kerskuvat jatkuvasti kuinka hyviä he ovat vaikka urheilussa ja samassa lauseessa muistavat aina haukkua jonkun muun taitoja. Arvostellaan toisen vaatteita,ulkonäköä tai ihonväriä mikä on välillä jo törkeää. Ompas sulla rumat vaatteet.. kiva neekeri tai vähän sää oot läski yms. Nämä kaikki asiat opitaan sieltä kotoa. Lapsille pitää asettaa rajoja ja niillä pitää olla sääntöjä. Meillä on ainakin kotona tietyt säännöt ja niitä noudatetaan meillä. Täällä ei haukuta eikä kiusata ketään ja koen todellakin okeudekseni puuttua asiaan ja kotona komennan muidenkin lapsia.

 

Jokaiselle lapselle pitää löytää se sopiva tapa kertoa mikä on oikein ja mikä on väärin ja jos tekee värin, niin mitä sen jälkeen tehdään.. PYYDETÄÄN TOISELTA ANTEEKS. Lapset on lapsia ja ei ne aina kaikkea ymmärrä, mutta meidän pitää olla myös hereillä ja ohjata heitä oikeaan suuntaan. Mulla on ollut niin monta kertaa tilanne, että on tehnyt mieli puuttua asiaan, mutta en tiedä mikä lukko on tullut ja olen vain ollut hiljaa.

Enkä väitä että omat lapseni on aina niitä täydellisiä.. en suinkaan. Mun mielestä koko kiusaamiseen pitäisi olla nykypäivänä ihan nollatoleranssi ja tässä pidän avain asemassa meitä vanhempia. Koulussa puututaan ainakin täällä meillä heti asiaan, mikä on hyvä juttu. kaikilla lapsilla pitäisi olla turvallinen koulumatka ja koulussa sellainen fiilis, että sielä ollaan turvassa. Meillä vanhemmilla on kokoajan kiire ja luurit kourassa… sekin on varmasti yksi syy.. Mun mielestä pallo on meillä ja meidän tulee kantaa tästä asiasta vastuu.

Varmasti ihan yhtä pahalta tuntuu onko lapsesi kiusattu kun kiusaaja…. Haluaisin kuulla teidä kokemuskia asiasta ja siitä koetteko että näihin asioihin puututaan tarpeeksi? 

Lue edellinen postaus: Rajua hommaa

-Umppu

primebody

9 vastausta artikkeliin “Kiusaamisen tulee loppua”

  1. Itse olen kokenut henkistä kiusaamista kuulovammani vuoksi erityisesti yläasteella. Se oli raskasta aikaa. Onneksi työelämä ollut suvaitsevaisempi sen suhteen. Mutta kyllä sitä edelleen katsotaan oudosti kun puhun eri tavalla. Pojan kaverit on onneksi ymmärtäneet sen ja en ole huomannut että poikaa kiusattaisiin sen vuoksi. Kiinnitän myös huomiota mitä puhuvat kavereiden kesken. Eilen yksikin sanoi sanan neekeri ja puutuin siihen. Omassa kodissani komennon ja kiellän pojan kavereita myös. Onkin tärkeää että tuntee omat lapsensa ja nekin tuntee minut. Luottamus molemmin puolin. Odotan vaan mitä sitten murrosikäisenä…

  2. Olen niin samaa mieltä ja tämä kiusaamisasia on nykyisin jokapäivä mielessä miettiessäni poikani tulevaisuutta sillä meille syntyi erityislapsi alkuvuonna ja kaikki hänen sairaudet myös ulkoiset tuli yllätyksenä. Toivottavasti joskus ei ole mitään kiusaamista ja maailma olisi suvaitsevainen paikka. Kiitos hyvästä kirjoituksestasi.

  3. Mun mielestä toi kiusaaminen on ihan järkyttävää nykyään. Ja mistäpä muualta lähtöisin kun kotoa. Toisaalta onko ihmekään kiusaamisen yleisyys, kun esim somessa aikuiset ihmiset käyttäytyy välillä ihan samalla tavalla. Liian vähän kiusaamiseen puututaan. Vaikka todellakin pitäisi, oli kyseessä omat tai muiden lapset!

    Mua ei ole varsinaisesti kiusattu, joskus jotain haukuttu ja muistan kyllä edelleen 15 vuotta myöhemmin haukkujat ja jopa ne sanat tarkasti. Voin vaan kuvitella miten pahalta tuntuu, jos haukutaan/ kiusataan jatkuvasti. 🙁
    Itse voin käsi sydämellä sanoa, etten koskaan ole kiusannut ketään – samoin ei mun sisarukset. Se opetettiin meille kotona ihan pienestä saakka. Omille pojille opetan saman.

  4. Oon ollut ihan samojen asioiden äärellä viime aikoina ja miettinyt että koenko mä vaan asiat jotenkin herkästi. Meillä kotona on myös nollatoleranssi kiusaamiselle ja samoin oon kuunnellut lasten kavereiden puheita. Herkästi korostetaan omaa erinomaisuutta ja tosiaan samalla lytätään muita. En kestä sitä yhtään ja toivon että mun omat lapset ei tee ikinä sitä. Joidenkin vanhempien kanssa asiaa on vaan vaikea ottaa puheeksi kun heidän lapsissaan ei ole mitään vikaa.

  5. Tää riippuu niin paljon vanhemmista, koulusta ja opettajista että kuin paljon puututaan. Itse yläasteella ollessa koulussa oli tasan 3 opettajaa, jotka kiusaamiseen puuttui ihan oikeasti muut kohauttelivat olkiaan yms. Rehtorilla oli tapana pitää palaveri, jossa lyötiin kättä päälle että kiusaajat ei enää kiusaa. Ei auttanut mitään.

    Oma kiusaamiseni loppui siihen, kun kesken luokanopettajan tunnin mulla meni hermo ja läsäytin kovaan ääneen ”V*ttu turpa kiinni”. Minä kilttinä tyttönä tunnettu sain järkyttyneen kohaduksen opettajalta ja nuhteet kielenkäytöstä. Toimin samaan aikaan myös tukioppilaana ja se oli osasyy kiusaamiseen. Menin aika hanakasti väliin, kun muita kiusattiin.

    Ohjeena meillä oli ettei saa mennä väliin vaan hakea opettaja… Ihan turhaa ellei ollut tietyt opettajat valvojina. Meille tulikin tukioppilaina tavaksi niin että 2 meistä, jotka uskalsi meni väliin ja joku muista haki yhden 3:sta opettajasta paikalle oli he sitten valvomassa tai ei. Sama neuvottiin myös uusille tukioppilaille.

    Siskoni ja miehensä puuttuu hyvin äkkiä kiusaamiseen ja kielenkäyttöön. Saivat muuta kuin koulun kautta kuulla että poikansa oli kiusannut jotakuta niin sai useamman puhuttelun, kotiarestissa 2 kuukautta ja koko kesäksi tietokone- ja pelikielto. Kiusaamaltaan henkilöltä piti myös käydä pyytämässä anteeksi ihan henkilökohtaisesti. Varoituksena myös että jos vielä tapahtuu niin sama homma, mutta aikana puoli vuotta. Heidän ajatuksenaan on että kerrasta poikki, ja tuntuva rangaistus päälle.

  6. Olen joskus aiemmin jo kommentoinut samaa, mutta pakko nostaa asia vielä esille otsikon takia; ”Kiusaamisen tulee loppua.” Julkaisit jokin aika sitten instagramissa kuvan jonkun asiattomasta kommentista koskien ulkonäköäsi. Kommenttikentässä oli paljon nauruemojeita ja kommentteja liittyen ko. kuvaan. Mielestäni sekin oli osaltasi kiusaamista. Enkä ole ainut, joka on ajatellut samoin. Jos joku haukkuu/kiusaa niin etkö näe sitä kiusaamisena, että yhdessä ig-seuraajiesi kanssa naurat kommentoijalle? Oli kommentti sitten kuinka asiaton tahansa. Väkivaltakaan ei lopu takaisin lyömällä. Kannattaa tosiaan aloittaa itsestään jos haluaa oikeasti kaikenlaisen kiusaamisen loppuvan.

    • Joo niin olet ja oon edelleenkin sun kanssa edelleen eri mieltä. Minä olen minä omilla kasvoillani mutta suurinosa kommentoijista piiloutuu nimimerkin taakse. Julkaisen välillä ihan tarkoituksella ilkeitä kommentteja koska haluan tuoda niitä esille. Jos edes tämä kommentin laittanut kasvoton huutelija tuntisinedes pienen piston ja miettisi miltä se kommentti tuntuisi omalle kohdalle. En tule koskaan puolustamaan anonyymejä nettikirjoittelijoita, koska se on sitä oman pahanolon purkamista toiseen ihmiseen.. sitten kun saan kommentin oikealla nimellä ja vielä vaikka kasvoilla on asia aivan toinen.

    • En missään vaiheessa ole antanut olettaa/sanonut, että heitä pitäisi ymmärtää saatika puolustaa. En vain ymmärrä miten et näe omaa käytöstäsi kiusaamisena. Jos nyt väännetään tämä rautalangasta niin jos halusit, että kyseinen kommentoija tuntisi edes pienen piston niin eikö parempi tapa olisi ollut ennemmin tehdä esimerkiksi postaus ko. kommentista ja kertoa kuinka pahalta sellainen tuntuu. Ja tämä nyt oli vain esimerkki. Paremmin sellainen herättää ajattelemaan kuin se, että hyökkää vastaan. Ennemmin kai tuollainen suhtautuminen lisää vihaa siinä kommentin jättäneessä henkilössä. Toivottavasti joskus ymmärrät pointtini.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 37
Tykkää jutusta