Unohdinko parisuhteen?

Missä ne on ne rauhalliset aamut puolison kanssa tai milloinka olisin lojunut aamulla sängyssä tekemättä yhtään mitään? En muista :). Kun kello tärähtää 5.00 herää meillä aina joku lapsista ja siitä alkaa meidän päivä. Kun joku vasta heräilee saatetaan meillä mennä jo ensimäisille päiväunille. Olen tehnyt nyt muutamia päiviä töitä ja vaikka sielä on ollut aikamoista haipakkaa, niin se, että saan pienen irtioton kotiäitiyteen tekee mulle ihmeitä. Vaika en koe että kotonaolo on mulle mitenkään taakka, mutta vaikka kuinka väitän itselleni jotain muuta on se raskasta. Mun on pakko välillä päästä vähän hermoja lepuuttaan muualle, koska se tekee musta ehdottomasti paremman ihmisen joka suhteessa.

Eilinen päivä kertoi taas sen, että aina ei vaan pysty. Lapset ei meinannut millään nukahtaa ja kun kuvittelin nukutusrumban olevan ohi, niin ravasin yläkerrassa vartin välein. Kaikki lapset olivat unessa vasta klo 23.00… Mun on pakko saada iltaisin se hetki aikaa olla vaan. Saatan katsoa telkkaria tai vaan olla, niin että mun ei tarvi tehdä yhtään mitään. Kukaan ei roiku eikä revi. Missä vaiheessa annan aikaa sille parisuhteelle? Kun kyljessä on kokopäivän joku kiinni niin en sitten millään halua että kukaan tulee mua lähelle. Kyse ei ole kohdistettuna kenenkään ihmiseen, mutta tarviin vain sitä omaa tilaa. Todellakin parisuhde on kokoajan koetuksella, koska kumpikaan ei saa siitä kamalasti irti. Se mitä tässä asiassa pidän erityisen tärkeänä on keskustelu. On puhuttava sille puolisolle ja kertoa niitä omia tuntemuksia ja fiiliksiä. Molempien osapuolien on ymmärrettävä tilanne ja sen vaativuus.

Kun oon koko päivän antanut itsestäsi kaiken niin voi sanoa, että ei vois vähempää kiinnostaa, kun toinen tulee hinkuttaan siihen kylkeen. Haluan vain olla rauhassa. No mitä asialle voi tehdä ettei olla kohta umpikujassa… Koitetaan huomioida niitä toisen tarpeita enemmän. Muistattehan kaikki miehet että siivoava mies on seksikäs? 😉 Me naiset voisimme aloittaa jonkun kamppanjan hahah.

Tee asioita mistä tiedät, että kumppanisi tulee onnelliseksi. Älä ole kokoajan pyytämässä jotain vaan tee asioita ihan vaan sen vuoksi että rakastat toista ihmistä. Halauksella on oikeasti aika uskomaton voima. Kun puoliso tulee töistä niin sen sijaan, että alat samantien räpättämään niin halaa. Päivää on paljon mukavampi jatkaa sen jälkeen. Tässä on ihan itsellekkin opeteltavaa. musta tuntuu että kun Koskinen pääsee töistä niin oon jo nenä kiinni kaihtimissa odottamassa, koska ”mun työvuoro loppuu”. Se aika kun töiden jälkeen lapset on hereillä niin keskittykää olennaiseen… olkaa läsnä. Ei puhelinta tai mutakaan laitetta vaan touhuatte yhdessä. Puhelin on todella stressaava kapistus, jos ette ole vielä sitä huomannut. Kirjoitan täsätäkin aiheesta usein, koska mua ainakin suoranaisesti vituttaa välillä kyseinen kapistus..

Vaikka kaksi eri tilannetta tuut töistä kotiin ja: Jumalauta mikä sotku täällä koko käpässä on ja etkö oo edes tehdyt ruokaa?

tai: Halaus… moikka mitenkä sun työpäivä meni.? Ihana kun oot kotona

Varmaan ei tarvi selittää sen enempää asiaa. Jos se vaimo pesee sun pyykit, hoitaa lapset, laittaa ruoan ja siivoo kodin niin eihän se aina niin mee että te vaan saatte 😉 toivottavasti itse Koskinen lukee tän postauksen vaikkei se muuten koskaan mun blogia luekkaan.. Olis meinaan muutama vinkki sillekkin. Joskus olis ihan mukava oikasta sohvalle edes kerran päivässä tai vaikka syödä ihan lämmin lounas ;).

Lue edellinen postaus: Sisältä pelkkä tuhnu

-Umppu