Kuuluuko se sun tutkintoon?

*Sisältää mainoslinkkejä

Nyt on 4,5kk synnytyksestä takana. Somessa ei voi välttyä erilaisilta kesäksi kuntoon kamppiksilta ja erilaisilta treeniohjelmilta, joita tulee nyt joka tuutista. Mulle tulee paljon yhteydenottoja ja moni tuputtaa valmennuksiaan tai vastaavaa: että näin pääset kuntoon. Tiiättekö että mää oon ihan fine. Harmi jos jonkun mielestä oon niin kipeesti urheilun tarpeessa ja näytän siltä, mutta kun tällä hetkellä ei vois vähempää kiinnostaa.

Olen urheillut lapsesta asti ja tiedän aika paljonkin urheilusta ja siihen liittyvistä asioista. Yksi mihinkä haluan puuttua on edelleenkin tuttu aihe meinaan raskaudesta palautuminen. Kuinka moni pt oikeesti voi väittää tietävänsä mitenkä synnyttänyttä naista pitää lähteä kuntouttaan tai treenauttaan.. ? Veikkaan ettei hirveen moni. On ihan eri asia myös juuri niille synnyttäneille tarkoitetut valmennukset, mihin on keskitytty ja tehty raskaudesta palautumiseen liittyivä harjoitteita. Mää ymmärrän todella hyvin sen tilanteen, jos esim on vaikea raskaus takana ja ei ole pystynyt liikkumaan koko odotusaikana, että palo siihen liikkumiseen on kova. Toisilla kyse on pelkästään ulkoisesta hyvinvoinnista ja toisilla taas mukana on se henkinen puoli.

Photo Noora Näppilä
Photo Noora Näppilä

 

Vaikka sielä neuvolalla tehdään se jälkitarkastus niin sillä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Ei sua siinä tutkita onko erkaumaa tai muuta vaivaa mikä vaatisi tiettyjä asioita treenauksen aloittaessa. Siinä katsotaan onko kohtu supistunut ja thats it. Mietinkin ylipäänsä mitä kaikkea kuuluu personal trainerin tutkintoon? PT ala on yhtä villiä, kun jossain vaiheessa oli ripsipidennykset. Joku tilas netistä kamat ja alko tekeen niitä kotona ilman mitään vastuuta. PT tutkintojakin on varmaan aika kaunis kirjo.

Nykypäivänä on erilaisia sairauksia ja paljon. Otetaanko ne huomioon näissä tutkinnoissa? Voisin kuvitella, että jos tästä nyt vaan hankkisin itselleni valmentajan nimeltä mikälie olisin hätsunpikaa kyykkäämässä kovilla painoilla. Tietääkö miehet ylipäänsä synnytyksestä mitään ja siitä palautumisesta? Tarkoitan siis näitä pt tittelin omaavia. Raskaus saattaa olla vartalolle todella rankka ja sanotaankin, että siitä täysin palautuminen vie 2,5 vuotta aikaa.

Voin sanoa, että en noudattanut Vilin syntyämän jälkeen mitään ohjeita ja mietinkin voinko joskus vielä tulevaisuudessa kärsiä siitä, sillä se on ihan mahdollista. On ihanaa ylipäänsä päästä ulos ja vaikka ihan käppäillä. Meinasin kirjoittaa raikkaassa ilmassa, mutta nyt tuntuu että kädut on niin täynnä katupölyä ja siitepölykausi on alkanut, jotenka ainakin itsellä tuntuu, ettei sielä saa kunnolla henkeä..

Photo Noora Näppilä

Mutta siis… ajattelen jotenkin että tähän pt tutkintoon tulisi saada ihan selkeä ammattitutkinto tai sitten olisi olemassa vaan esim saliohjaajia tai vastaavia, kenelle ei voi antaa muuta vastuuta, kun ohjata asiakkaille mitenkä jokin laite toimii. Aika tiuhaan tuli joskus kulutettua Wolffin laitteita ja sieltä sitten siirryin Fressille. Vaikken itsekkään tehnyt liikkeitä varmasti aivan 100% virheettömästi niin kyllä sielä näki jos jonkinlaista suhuuttamista ja sellaisia tekniikoita että mietin mielessäni, että kohta napsahtaa selkä.

Olisi kiva kuulla kommenttia ihan kuntoilualan ammattilaiselta tähän asiaan ja onko heillä esim tietoa raskaudesta palautumiseen ja mitenkä sellaisia naisia kuuluu treenauttaa..

Kuvan asu Biancaneve* Housut TÄÄLTÄ* takki TÄÄLTÄ*

Lue edellinen postaus: Kun ystävät vaihtuvat

-Umppu

 

 

primebody

25 vastausta artikkeliin “Kuuluuko se sun tutkintoon?”

  1. Sinä olet ehdottomasti rehellisin ja parhain alasi ammattilainen❤️ Rakastan sun blogia so please dont stop ❤️

  2. Itse asiassa neuvolassa jälkitarkastuksessa PITÄISI lääkärin(tai koulutuksen saaneen thkätilön) katsoa myös vatsalihasten erkauman tilanne kohdun lisäksi sekä lähettää tarvittaessa eteenpäin esim näihin asioihin perehtyneelle fyssarille jos vatsalihasten palautumisessa on jotain erikoista. Valitettavasti ammattilaiset eivät tätä aina katso ja vaikka katsoisivatkin, he eivät osaa sitä tehdä oikein. T. Terkkari

  3. Toimin pt:nä ja sen mitä asiakkailta olen kuullut niin esimerkiksi erkaumaan liittyviä asioita ei juuri oteta huomioon jälkitarkastuksessa. Asiakkainani on esikoisensa synnyttäneitä äitejä, joiden kanssa lähdetään kaikkea muuta luomaan kuin ”pikaisesti rantakuntoon” vaikka lehden otsikot siihen kehoittaisivat.

    Kolme lasta itsekin synnyttäneenä on kieltämättä ehkä helpompi asettua asiakkaan asemaa tältä osin. PT koulutuksessa käytiin myös raskauteen ja sen jälkeiseen aikaan asioita läpi mutta koen että synnyttäneenä asiat olivat jo entuudestaan konkreettisemmin selvillä ja järki kädessä sen suhteen kuinka valmentaa odottavia äitejä tai pienten lasten äitejä heitä parhaiten palvelevalla tavalla. Hyviä ajatuksia sinulla, Umppu!

  4. Liikunta-ala on hurjan villi ala, ja itseään voi tituleerata PT:ksi kuka vain. Suomessa useimmissa urheiluopistoissa voi opiskella liikunnan ammattitutkinnon, johon sisältyy tietyt osiot hyväksytysti suoritettuaan myös PT-sertifikaatti. Myös liikuntaneuvojien koulutuksessa on mahdollista suuntautua PT-toimintaan ja tietyt osiot opiskeluissa suoritettuaan opiskelija voi valmistuessaan saada PT-sertifikaatin. Nämä ovat ainoat opetushallituksen hyväksymät tutkintoon johtavat koulutukset ”PT-alalla”.

  5. Jokainen varmasti itse tuntee oman vartalonsa ja vointinsa joten itse on oman itsensä paras PT. Varmasti paljon riippuu myös siitä monesko raskaus on ym. Itse palauduin entiselleni pian synnytyksestä ja kun kiloja ei tullut juurikaan niin ylimääräistä vaivaa ei tarvinnut nähdä. Mulla taustalla urheilullinen elämäntapa, joten en ottanut stressiä lainkaan, kaikki kävi kuin itsestään. Toki kyseessä ainoa lapsi joten ”häiriötekijöitä” ei ollut kuin sen yksi (ja sekin kultaakin kalliimpi).
    Kuitenkin esimerkiksi vatsalihasten erkauma ei estä ihmistä liikkumasta, eli siis esim kävelemästä ja sitähän voi tehdä monella teholla tahansa. Anyway painonhallinta on kuitenkin periaatteessa se 80/20 suhde, eli merkittävämpänä on ravinto kuin liikunta. Liikunta tukee painonhallintaa merkittävästi ja mikä parasta edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tukee ruokavalion kanssa painonhallintaa ja hyvinvointia mitä parhaiten. Kaiken tämän varmasti tiedät ja raskaudesta palautuminen on aina hyvin yksilöllistä. Jokainen varmasti tekee parhaansa niillä tehoilla mitä annettavaa on. Raskaudesta palautuminen ei kuitenkaan ole este liikunnallle, kuten varmasti hyvin tiedät mutta jotenkin annat toisinaan ymmärtää toisin…
    Hyvää kevättä ja jaksamista arkeen!

    • Eihän tässä ollut kyse painon pudottamisesta 🙂 treenaamiseen ja urheiluun kuuluu paljon muutakin.

  6. Samaa mieltä. Aliarvostetuin ja vähiten itseään jostain syystä markkinoiva liikunta-alan ammattilainen on mielestäni kuitenkin (jollainen itsekin olen) fysioterapeutti. Korkeakoulua 3,5 vuotta + siihen jatkuva lisäkouluttautuminen. Varmasti löytyy moneen junaan, mutta on sääli, että PT nousee usein vertailussa samalle tasolle.

    Fysioterapeuteissakin toki siis eri asioihin erikoistuneita, mutta yksi suunnista on ehdottomasti nimenomaan vatsalihaserkauman ja lantionpohjan lihasten kuntoutus synnytyksen jälkeen. Plus paljon muuta, johon en niin enemmän TULES-vaivoihin erikoistuneena itse ole perehtynyt.

    Meidän ammattikuntamme heikkous on usein vaatimattomuus ja markkinointitaidottomuus. Vaatimattomuus senkin vuoksi, että mitä enemmän liikunnan alasta tietää, sitä enemmän tuntuu että ei tiedä mitään. Vetää kohtuu nöyräksi 😀

    Kaikkea hyvää sinulle! Sun blogisi on ihana ja kannustaa mielestäni juuri oikeanlaiseen armollisuuteen itseä kohtaan. Hyvä Umppu 💕

    • Minä olen käynyt juuri fysioterapeutilla ”treenaamassa” ja juttelemassa raskaudesta ja synnytyksestä palautumisesta. Suoraan sanoen ei ois käynyt pienessä mielessäkään lampsia PTn luokse näissä asioissa vaikka tässäkin kaupungissa niitä on tykrkyllä.

      Hänkin painotti sitä riittävää malttia juoksuun ja tärähtäviä/repiviä liikkeitä sisältäviin lajeihin, ja korosti sitä syvien vatsalihasten ja lantiopohjan jumppaa. Ne kohdunlaskeumat ja virtsankarkailuongelmat, lantionpohjalihasten vaivat jne jne. ovat kuulemma TOSI yleisiä. Ja ei sen synnytyksen jälkeen vaan nimenomaan vuosien päästä vasta, varsinkin sitten kun naisten oma hormonitoiminta esimerkiksi vähenee.

  7. Satunnainen lukuja on siinä oikeassa että raskaudesta palautumisessa ei ole kyse liikunnattomuudesta. Olen itse synnytysten jälkeen lähtenyt kuukaudessa juoksemaan ja salille, enkä koe tästä mitenkään romuttuneeni päinvastoin, päässeni takaisin omaan minääni. Mutta se on totta myös, että mitään ei pidä tehdä mikä ei hyvältä tunnu, eli jos ei kiinnosta liikkua niin sitten se on oltava liikkumatta ja tehtävä asioita jotka itseään voimaannuttaa.

    • Joo en missään tapauksessa väitä etteikö liikunta olisi hyvästä vaan miten sen tekee. Toivon ettet ole aihettaunut itsellesi juoksemisella vaurioita kehollesi, sillä esimerkiksi virtsankarkailu voi alkaa ilmetä vasta 5:n vuoden päästä synnytyksestä. Juoksua ei kukaan suosittele kuukausi synnytyksen jälkeen ja vaikka sinä olisit niin tehnyt niin älä ainakaan suosittele vastaavaa kenellekkään muulle. Lenkkeilyn kävellen taas voi aloittaa vaikka seuraavana päivänä. Lähinnä tässä oli kyse siitä ainakin omalla kohdallani tarvitsen nyt ensisijaisesti normaalit yöunet ennekö lähden yhtään minnekkään. 🙂

    • Myös kohdunlaskeuma voi alkaa ilmetä vasta vuosia myöhemmin, ensin selkäkipuina ja myöhemmin isompina ongelmina. Juoksu 1kk synnytyksen jälkeen on silkkaa tyhmyyttä ja oman kehon epäkunnioittamista. Mutta kukin tyylillään.

  8. Työskentelen sairaanhoitajana traumaortopedian puolella sekä toimin myös Personal trainerina. Enemmän valmiuksia toimia raskaana olevien ja synnyttäneiden kanssa olen saanut sairaanhoitajan tutkinnostani, kuin Personal trainer opinnoista, vaikka olen APT Personal trainer. Vaikkakin pt- koulu oli hyvä, valitettavan vähän niistä saa valmiuksia juuri raskaana olevien/synnyttäneiden kanssa toimintaan.

    Koen ehdottomasti, että sairaanhoitajan ammatti on etuna myös pt-asiakkaiden kanssa, kykyä huomioida asiakas kokonaisvaltaisesti terveyttä edistävästä näkökulmasta katsoen, eikä vain ns.muotivillitysten mukaan pakaraa pumpaten..

    Yksilöllisyys on kuitenkin avainasemassa molemmissa ammateissani.

  9. Viisi raskautta takana ja hyvin olen niistä palautunut.tärkein merkitys tietysti sillä mitä suuhunsa pistää. Oikeastaan nopeiten palauduin viimeisestä raskaudesta, Ekaa kertaa mietin tosiaan sitä syömistä ja halusin päästä pian kuntoon.ei se ihmeitä vaadi,ei edes kummosta ”jaksamista”. Ei mitään älytöntä rehkimistä,enkä tehnyt tuhoja kropalle. Ylös,ulos ja lenkille,siitä saa virtaa!

  10. Just näin. Itse menin yhdeksän kuukauden jälkeen synnytyksestä tutulle fyssarille, kun jotenkin vain tuntu erilaiselta kuntoilu, vaikka periaatteessa kaikki sujui. Tuntu vaan,no erilaiselta. Käytiin liikkeitä läpi ja huomattiin, että niin tuntuma/hermotus ja ryhti/asento liikkeissä oli aivan hukassa. Pakarat ei osannut tehdä mitään, selkä teki kaikkea mahdollista ja vatsat ei juuri mitään. Oli vaan jäänyt raskausajan ryhti päälle. Jos olisin niin vaan jatkanut, olisi selkä varmasti napsahtanut pahasti jossain vaiheessa puhumattakaan muista ongelmista. Myös kyykkäystreenit ja muut pakaraa vähänkin rasittavat raskausaikana piti jättää nopeasti pois, kun jänteet tulehtui pakarassa. Lääkärillä kesti aika kauan löytää ongelmajänne. En edes uskalla ajatella,jos olisin kysynyt pt:ltä vain apua.

  11. Itse synnytin tammikuussa ja pari viikkoa sitten jälkitarkastuksessa lääkäri katsoi myös vatsalihasten erkauman. Olin positiivisesti yllättynyt tästä! Erkaumaa ei ollut ja muutenkin lääkäri puhui ’jumppaluvasta’. 😊

  12. Tämä on aihe josta puhutaan ihan liian vähän! Olen kauhulla katsonut kahta ystävääni, jotka ovat pt:tlä ottaneen treeniohjelmat, joissa ei paljoa keskivartalon ”rikkinöisyyttä” huomioida. Meillä kaikilla on suuripiirtein saman ikäiset lapset, n. 8 kk. Mielestäni heidän ohjelmansa eivät tosiaankaan sovi synnättäneille äideille, ja olen yrittänyt asiasta nätisti sanoakkin, ja kehottanut käymään fyssarilla. Kuin seinälle puhuisi.

  13. Tuntuu että puolet lukijoista missaa pointin ja lähes kaikki loput uskoo tietävänsä paremmin.
    Mutta jos ei järkipuhe ja kokemus uppoa niin pitää opetella sieltä kantapään kautta.
    Oikein tärkeää ja hyvää asiaa tässä postauksessa mutta näköjään vaikeasti vastaanotettavaa 🤔
    Tämän takia lopetin bloggaamisen jo kauan sitten. Tämmöistä someväittelyä tämä paska. Ja osa huutelee omia kokemuksiaan ja uskomuksiaan totena.

    Mutta ehdottomasti ihmiset ja naiset miettikää ja pysähtykää kuuntelemaan kehoanne lasten saannin jälkeen. Teillä on loppuelämä aika kasvattaa isot pakarat. Lapset ovat vain hetken pieniä.

  14. Toisen lapsen jälkeinen jälkitarkastus oli positiivinen yllätys.. tarkastivat kohdun lisäksi myös erkauman vatsasta ja lantionpohjan puristusvoiman. Tunnen kroppani hyvin ja olen paljon asioista lukenut joten tiesinkin tilanteeni mutta oli kiva huomata että muutosta on kahdessa vuodessa tapahtunut tarkastuksen sisällössä. Toivon ainakin että on käytäntö eikä vaan ”huviksi” katsonut. Se miten vähän naiset oikeasti tietävät synnytyksen jälkeisestä kondiksesta on pelottavaa……

  15. Särähti korvaan tuo ”Tietääkö miehet mitään synnytyksestä tai siitä palautumisesta”. Miksi ei tietäisi, jos ammatikseen asian kanssa työskentelee ja on kouluttaunut? Ammattiosaaminen ei ole sukupuoliasia. Samaa voisi miettiä myös siltä kannalta, että voivatko kaikki alalla työskentelevät naiset tietää asiasta mitään olivat he synnyttäneitä tai ei? Kaikki kehot ovat erilaisia, eikä se synnyttäminen tee henkilöstä alan ammattilaista saatii synnyttämättömyys epäammattimaista.
    Ja ei, en lähtisi PTn kanssa asiasta keskustelemaan saati ottamaan jotain nettiryhmävalemmennusta, jotka ovat muokattu keskiarvotapauksille. Valitsisin fysioterapeutin, jotka ovat kärjistetysti käyneet pidemmän kuin muutaman kuukauden koulutuksen.

  16. Tuo on todella ikävä asia muuten, ettei ole mitään valvontaa tai kunnon kriteereitä PT-yrittäjyydelle. Kuka tahansa voi ryhtyä. Mä otin jo vuosia sitten PT:n kun buumi ei ollut oikein vielä alkanut. Voin hyvin eikä mun kropan virhetiloista ollut mulle vielä tullut haittaa, olin melko nuori enkä tehnyt mitään niin raskasta kuin se tuleva lihasten kasvattaminen. Ymmärsin kuitenkin itse tuolloin, että PT pitää valita huolella, ettei mene ojasta allikkoon. No menin kuitenkin ja ikävä kyllä ymmärsin vikavalintani vasta jälkikäteen. Ja samalla opin huikeasti lisää ihmiskropasta. PT-firma teki väärin, mutta no kun valvontaa ei ole, toimivat edelleen. Hommahan toimii hyvin jos on hyvä kroppa eli riski vahinkojen sattumiseen on pieni. Kun katselen omaa keissiäni jälkikäteen, niin ei ihme että kävi kuten kävi. Mitä keskustellut muiden kanssa, niin harvapa näistä tietää eli koska koulussa ei näistä juuri keskustelle niin olisi kiva kun vanhemmat kotona opettaisivat lapsilleen syvällisemmin kehosta.

    Ei minustakaan kukaan päällepäin nähnyt vikojani, fyssari toki näki heti kun astuin ovesta sisään. Ottamallani PT-firmalla ei ollut alkutarkastusta, ei välitarkastusta, ei lopputarkastusta mikä toki itsellenikin jo särähtää pahasti korvaan. Ei silloin ollut fitness-buumi päällä, nykytiedolla tämä olisi itsellenikin itsestäänselvyys. Vedottiin siihen, että kun heillä ei ole tiloja missä voisi vähäpukeista asiakasta tarkastaa ja pitää ITSE pyytää nämä jos kokee niille tarvetta!!! Huhhuh, eli asiakkaan pitää tietää asiat mitkä kuuluisi PT:lle. Lähdettiin täysillä nollasta sataan joten arvaatte miten kävi. Rasitus kävi heikkoihin kehonosiin, jotka olisivat tulleet esiin, jos fysioterapeutti olisi ollut tekemässä alkutarkastuksen. Firman PT:illä ei tuolloin ollut silmää katsoa onko asiakkaan olkapäät vinossa, ryhti huono jne. Munkin ryhti on maallikolle suora, mutta mun syvät lihakset olivat olemattomat ja kun sellaisilla lähtee vetämään maksimikuormaa painoilla niin ei hyvä heilu.

    No onneksi ei ihan järisyttävän suurta vahinkoa sattunut eli vaikka salilla ei voi höyrytä kovin lujaa enää niin en esim. menettänyt työkykyä tai mitään loppuelämäksi osin vahingoittuneen ruumiinosan vuoksi (rasitusvamma, joka ei parane). Plussaksi voin lukea sen, että kiinnostuin hurjasti ihmiskehosta ja tiedän siitä nykyään paljon. Samalla huomaan, että moni tavallisista ihmisistä on ihan samassa tilassa kuin minä eli autuaan tietämätön, että tavoitteellisen treenaamisen aloittaminen vaatii vähän enemmän kuin että mennään vaan salille ja rääkätään. Joskus on aika pelottavaa, miten vähän sivistyineissä maissa kuitenkin tiedetään omasta kehosta niin vähän. Esim. nyt juuri pelottaa miten nuorison kykkiminen koneiden ääressä näkyy, saavat samoja oireita kuin itse, mutta vain paljon paljon aikaisemmin jos eivät jumppaa vastaavasti haittoja pois (en ole kuullut juuri kenenkään tekevän näin). Itse olen ikäni tehnyt konetyötä elääkseni, joten kroppani virhetilat liittyvät siihen. Samat työasennot päivästä toiseen altistavat kropan vääntymiseen virhetiloihin, mutta muutokset ovat niin pieniä monella ettei niitä välttämättä itse huomaa. Virhetiloja ei tule pelkästään istumatyöstä vaan myös fyysisen työn suorittajat altistuvat näille kun työn tekemisen tekniikka on virheellistä eikä vapaalla tehdä jumppaliikkeitä yms. asian tasapainottamiseksi. Esim. kätisyys ja jalkaisuus on painottunut monella vasempaan tai oikeaan ja siksi toinen puoli rasittuu enemmän kuin toinen, väärät nostotekniikat jne.

    Ollaan puhuttu monen kanssa, nämä pitäisi sisältyä jo koulussa opetukseen, että olisi ainakin tiedossa enemmän. Toki nuoruus on itsepäisyyden aikaa, että jos ei mene kaaliin niin se ei mene 😉 mutta ainakin on takaraivossa ja voi vähän aikaisemmin kuin viiskymppisenä alkaa asialle tehdä jotain. Ei monet aikuiset syvemmälle menevistä asioista tiedä mitään, kun niistä puhun, ovat aika monelle vastaantulijalle olleet täysin hepreaa eivätkä ole monesta asiasta koskaan kuulleetkaan. Mullekin on ihmetelty että ei sun kropassa nyt voi mitään vikaa olla – kun ei näy päälle päin. En ennen itsekään osannut bongailla eri jäsenten tai koko kropan virheasentoja, nyt erotan ne lievätkin tapaukset kun kadulla tiirailee ihmisiä. Toki jos ei harrasta raskasta liikuntaa, niin lievien virheiden oireet saattavat oireilla vasta melko vanhana.

    Itse suosittelen nykyään kaikille raskaamman salin aloittajille fyssarin tarkastusta itse käytynä, jos se ei kuulu pt:n valikoimiin ja välttämättä haluaa sen pt:n ottaa. Halvin terveysvakuutus mitä on sen sijaan, että hoitaa homman kun vahinko on jo sattunut. Jälkikorjaus on paljon kalliimpaa ja ikuisesti rikkimennyttä ei saa edes korjattua.

  17. Itse jos tartteis pt-valmennusta ni valitsisin Fysitrainerin (ammatinimike ft+pt, jonks saavaan tietyn koulutuksen käyny). Oma kaveri on käyny Fysitrainer koulutuksen ja omaa yli 10 vuoden saliharjoittelutaustan ja about 10v fysioterapeuttina ollu. Tietää iha tajuttoman paljon enemmän treenaamisesta ja kehon toiminnasta – mitem liikeet OIKEESTI pitää tehdä (fitness puolella on paljon niveliä pilaavia tekniikoita). Ei normi pt tiedä puoliakaan, toki poikkeuksia on. Mutta se tulokulma ohjelmanlaadintaan on ihan erilainen! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 37
Tykkää jutusta