Eikö äidillä ole siihen oikeutta?

*Sisältää mainoslinkkejä

 

Koen päivittäin olevani riittämätön monessakin asiassa. Se tunne kalvaa mun mieltä jatkuvasti ja haluaisin puhua asiasta. Vaikka mun ongelmat suurimmaksi osaksi varmastikkin johtuu väsymyksestä, niin pahinta on se jos toinen ei sitä ymmärrä saati kuuntele. Perheenä olo on puhaltamista yhteen hiileen. Siinä tuetaan ja autetaan toista niillä omilla voimavaroilla mitä on ja niillä resursseilla mitä on. En tiedä kokeeko muut äidit näitä samoja jopa hieman negatiivisia fiiliksiä päivittäin. Musta tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä missään. Kun yksi asia menee pieleen, niin tuntuu että koko paletti lahoaa käsiin. Pitäisi varmaan välillä opetella tekemään sinnepäin asioita, eikä pyrkiäkkään aina siihen täydellisyyteen..

Aamulla olen aina väsynyt. En muista sellaista tunnetta, että olisin levännyt tai virkeä vaan haluan kömpiä takaisin sinne lämpimän peiton alle ja jatkaa unia. En vaan voi.. eikä ajatus lohduta yhtään koska en tiedä koska siihen on mahdollisuus. Mun uneni on heikkoa ja herään jokaiseen pieneenkin ääneen. Nukun koiranunta ja näen unta asioista mitkä on mahdollisesti seuraavana päivänä edessä, tulossa, tapahtunut, unohtunut. Mun on aamulla vaan pakko nousta.Tuntuu että joku tunkee väkisin tulitikut mun silmiin ja heittää sitruunamehua päälle ja huutaa HERÄÄ AKKA. Koitan saada itseni hereille kahvilla, josta tiedän liikaa juoneena tulee vielä huonompi olo. Mua heikottaa jokainen aamu ja mun jalat on välillä niin väsyneet, että pelkään että ne pettää alta.

Lapsilla on tietysti energiaa. Ne pitää hoitaa kaikki omiin paikkoihinsa. Yks kouluun, toinen tarhaan (jos on tarhapäivä). Parit vaipat, kaikille vaatteet, aamupalaa. Onko kaikki mukana? Ai niin tänään on liikkaa….. tarhassa punaisten vaatteiden päivä ja ja ja… Mun pitäis olla aamulla pirteä ja jaksaa hymyillä, koska silloin kaikilla on varmasti parempi päivä… Jos olen aamulla kiukkuinen niin se tarttuu yhtälailla kun hymykin tarttuu.

Koitan pitää kaikkia lapsia aamulla sylissä ja antaa heille rakkautta ja hellyyttä.

poskinpunapaletti TÄÄLTÄ* Huulipuna koralli TÄÄLTÄ* vaaleapinkki TÄÄLTÄ*

NYX Cosmetics meikit TÄÄLTÄ*

Koitan käydä säännöllisesti hierojalla (jonka helvetti soikoon unohdin viime kerralla) missä mulla on lähes aina lapsi mukana. Koitan käydä ripsihuollossa kerran kuussa, mikä tekee aamuisin peilukuvasta edes jotenkin ihmisen näköisen. Ja hei hip hurraa sain käytyä kerran jalkahoidossa kun edellinen hoitajani jäi eläkkeelle 2 vuotta sitten.. Lyhenin varmaan kaks senttiä kun ne kuolleet ihot hiottiin pois…

Vaikka mun lapset on ihania niin välillä koen olevani kodin vankina. Joo mää voisin lähteä pitkälle vaunulenkille, muttakun on paljon kaikkea muutakin hommaa ja ne jää tekemättä jos en niitä tee. Vaikka niitä hyviä hetkiä on paljon ja päivittäin niin lepo on se mitä kaipaan.

Mun tekis mieli mennä tohon etupihalle huutaan täysillä että ANTAKAA MUN JUMALAUTA NUKKUA… Täällä väsymyksen kourissa siirsin Viken sängyn Vivianin kanssa samaan huoneeseen. Vivianin nukuttaminen on yksi show johon voisin kohta myydä lippuja :). Ja voin kertoa että joka ikinen vippas konsti on yritetty. Lapset todellakin voi olla erilaisia, sillä Vilille vaan laitettiin peitto päälle ja sanottiin hyvää yötä ja se oli siinä.

 

Mua alkaa ahdistaan ihan pienetkin asiat ja mää toivoisin ettei kukaan kysyin multa yhtään mitään. Mää en oo missään suhteessa ilkeä ihminen, mutta en vaan jaksa antaa joka päivä ilmaisia konsultaatioita hiuksiin liittyen ja saatan vastata näihin aika tylystikkin (anteeks), mutta mulla on miljoona muutakin työtä tehtävänä. Musta vaan tuntuu että kokoajan joku on vailla jotain ja kun itse tarvisin jotain niin kukaan ei kuuntele. Se tuntuu pahalta.

Karsin meiltä kokoajan tavaraa, että siisteys pysyisi paremmin kotona ja hommaa ei olisi niin paljon. Karsin vaatteita ja myyn tai lahjoitan vanhoja pois minkä kerkiä lajitella niitä. Olisi enemmän kuin suotavaa jos koko perhe osallistuisi tähän samaan hommaan..

Sitten on vielä työt jota tässä ohessa koitan tehdä. Työt kampaamolla on mulle terapiaa ja sielä käynti tekee musta joka suhteessa paremman ihmisen, mutta ne kirjalliset ja hallinolliset hommat… Teet kirjanpitoa, maksat laskuja joita on jokapaikassa. Kokoajan joku hajoo. Tee sitä tee tätä. Mun on pakko purkaa tänne mun ajatuksia tai mun pää räjähtää.

Se tunne kun saisi edes syödä tasaisin väliajoin ja lämmintä ruokaa… tai olla yksin vessassa, suihkussa tai edes jossain hetken. Tiedän mitkä asiat antaa mulle energiaa, mutta tähän tällä hetkellä paras lääke on nukkuminen mitä mulle ei suoda..

Oon laittanut vaatteita myyntiin face kirppiksille (mikä on sekin stressaavaa). Jo se että saat tuotteet kuvattua.. huhuh. Av, yv sisämitta ja hyvä ettei kysytä persereijän halkaisijaa… No joku saa hyvän mielen mun vanhasta ja itse saan pienen summan mun tulevaa hammasprojektia varten..

Mää mietin usein että mulla on kuitenkin asiat ihan hyvin. Kaikki on terveitä eikä mitään sen kummempaa pahaa ole hetken sattunut, mutta tää unettomuus on kamalin sairaus mitä oon koskaan sairastanut. On sekin karua ajtella: lause jonka kuulee liian monen äidin suusta.. En muista niistä vuosista mitään kun lapset oli pieniä. Ihan vaan kysyn että miksei äidillä ole siihen oikeutta? Miksei tälle asialle tehdä mitään. Sekin on helvetin stressaavaa jos tiedät, että nyt mulla olisi aikaa nukkua vaikka tunti. Et nukahda ja sitten jo mietit että ei mun kannata enää edes yrittää kun siitä on kulunut jo puolet..

 

 

Kiitos rakas blogini että sain taas purkaa ajatuksiani tänne. Se helpotti suunnattomasti oloani. Kiitos teille lukijoille että jaksoitte kuunnella <3 Kyllä me äidit kuitenkin selvitään ihan mistä vaan eikö?

Lue edellinen postaus: En olisi koskaan uskonut käyttäväni

-Umppu

 

primebody

31 vastausta artikkeliin “Eikö äidillä ole siihen oikeutta?”

  1. Väsymys on kamalaa! Ja silloin kaikki tuntuu vaikeammalta. Pystyisitkö edes yhdeksi yöksi mennä yksin vaikka hotelliin? Tiedän äitejä, jotka ovat pitäneet jaksamisestaan noin huolta. Yksikin yö vois hetkeksi auttaa..

  2. Hyvä kirjoitus. En osaa samaistua kiirelliseen lapsiperhe arkeen, kun lapsia ei ole. Unettomuuteen kylläkin, ja se on ihan vihoviimeistä kun ei saa nukuttua. Muistan hyvin ne kerrat kun oon kirjaimellisesti itkenyt sitä kun ei saa unta.

    Mun mielestä ei kuitenkaan kannata alkaa miettimään/vertailemaan että itsellä on kuitenkin loppujen lopuksi kaikki hyvin. Ei sillä että siinä olisi jotain väärää, vaan siksi koska aina löytyy joku jolla on asiat huonommin. Stressaa vaan enemmän. Jokaisella on kuitenkin omat ongelmansa ja niitä ei kenelläkään ole oikeutta vähätellä.

  3. Oletko muuten harkinnut perhetyöntekijän käyttöä? Mun ystävä sai apua sellaisesta, kun oli ihan loppu vauvan kanssa. Heillä kävi siis 1-3 krt viikossa 1-2h kerrallaan perhetyöntekijä jotta äiti sai levätä.

  4. Meidän ensimmäinen ja ainokainen lapsi on superenerginen! Lähti liikkeelle tosi ajoissa: alle 6kk iässä möngittiin rattaista pois jos ne sattuivat pysähtymään hetkeksikin ja syöttötuolista kömmittiin pöydälle myös alle 6kk iässä. Ikinä ei ole köllötelty rauhassa leikkimatolla tai nukahdettu nukuttamatta. Kun oppi seisomaan, niin iltaisin nukahdettiin suorilta jaloilta pitkän nukutuksen jälkeen ja kun silmät avattiin, oltiin samalla jo seisomassa. Tuntuu ihan hassulta ajatus, että joku lapsi nukkuu paikallaan koko yön, koska meillä lapsukaista ei pidä mikään laitakaan edes sängyssä, vauhtia kun riittää uniin asti. Yöt höpötellään unissaan ja pyöritään vähintään 15 minuutin välein jne. Paikallaan ei siis olle edes nukkuessa. Voin sanoa, etten ihan vielä omien heikohkojen unenlahjojen vuoksi edes uskalla haaveilla toisesta lapsesta, sillä jos toinen olisi yhtä vilkas ja energinen tapaus, ei minulla riittäisi energia vaikka lapset niin ihania ovatkin.

    En kanssa enää edes muista, millaisia olivat 8h yöunet. Tai pidemmät, mitä ne on? Tai se, että aamulla saisi nukkua yli kuuteen? Vauvavuosi meni kokonaan nukkuessa öisin aina max. 5,5h. Vaikka olisin joskus saanut nukku aamulla pidempään, en enää osannut vaikka olisin ollut kuinka väsynyt. Univelan kanssa oppii elämään, mutta onhan se ihan kamalaa, kun muisti takkuaa eikä keskittymiskyky riitä mihinkään. Mutta tasan ei mene unenlahjat jne. Tunnen monia monen lapsen äitejä, jotka ovat vauvavuosinaankin nukkuneet aina 9-10h yöunia lasten vedellessä 12h unia jo 3kk iästä eteenpäin.

    Sulla on muuten ihan superkauniit kuvat tässä kirjoituksen yhteydessä, vautsi kun olet nätti!

  5. Itsellä ei ole kokemusta vauvavuosista, mutta unettomuuden on kokeneet varmaan kaikki ja tätä kautta osaan peilata miltä tuntuu. Koita jaksaa, ei voi muuta sanoa!
    Oot muuten super kauniina näissä. Mikä on sävy, joka on huulillasi ? Oon etsinyt vastaavaa jo monta kesää kesäpunaksi!

  6. Kuulostaa siltä että pieni tauko tekisi hyvää :/ Itse apua aina saaneena tekisi jo mieli tarjoutua auttamaan. Unettomuus on ihan hirveää. Olen itse siitä enemmän ja vähemmän kärsinyt ja voin vain kuvitella millainen olo sulla on. Tsemppiä!

    Ja jos siis haluat tuntemattomalta lukijalta apua, niin sähköpostia vaan laittamaan 🙂 Taustaltani olen hoitsu, joten ehkä selviäisin muutaman tunnin lasten kanssa 😀

  7. Kysy ihmeessä neuvolasta tuota perhetyöntekijää avuksi, että saisit vaikka nukkua ne päikkärit! En muista kuinka vanha vauvasi on, mutta voisiko hänelle pitää jo unikoulun? Neuvolasta saat siihenkin vinkkejä.

    Itse olen pitänyt kolmelle lapselleni unikoulun. Yksi lapseni oli 5 kk kun anoppini neuvoi, että kun vauva yöllä herää, niin laita vaan tutti suuhun äläkä anna maitoa. Lapsi oppikin heti nukkumaan yöt. Yleensähän menee n. kolme yötä, että oppii nukkumaan yöt. Kaikki ovat yksilöitä, mutta joillekin tuo onnistuu tosi helposti, mut joillekin ei, kokemusta siitäkin. Suosittelen kokeilemaan esim. pääsiäisen aikoihin tai silloin kun on miehelläkin vapaata. Ja monesti mieheltä onnistuu paremmin unikoulun pito 🙂 Itse voit vaikka lähteä yöksi toiseen paikkaan.

  8. On oikeus! <3 Täällä ja vertaistuki ja fani! 😀 kuin mun näppäimiltä joka sana. Eilä kyse varmasti ole mistää kiittämättömyydestä, niinku joku varmasti on jo sitä korttia heristelemässä… Lapsia on kaivattu ja kivuliaita vuosia koeputkihoidoilla ja kalliilla rahalla yritetty, ja luojan kiitos saatu. Silti valitan ja olen tyytymätön ja umpiväsynyt. Ja tunnen syyllisyyttä. Ja riittämättömyyttä. Ja huonommuutta.

    Mäkin tulisin avuksi mieluusti jos ois mahdollista 🙂 tunnen kyllä niin suurta sympatiaa ja samaistumista ja silti, sori vaan, sun tekstit saa nauramaan 😀 toi hurtti huumori on se jolla ehkä näistä selviää, pidetään se!

    Ja PS. Et kyllä ainakaan NÄYTÄ miltään väsyneeltä mammalta pätkääkään näissä kuvissa! :O <3

  9. Tosi haastavan kuuloinen paketti. Omilla lapsilla ikäeroa 1,5v ja kyllähän se vauva-taaperoaika oli äärimmäisen haastavaa aikaa ja riittämättömyyden tunteet ihan jokapäiväisiä. Ja teillä vielä koululainen ja kaikilla tietysti omat tarpeensa. Konkreettinen asia mikä omalla kohdalla auttoi kun lapset olivat pieniä oli ne lisäkäsiparit. Se että isovanhemmat pystyivät ottamaan välillä isomman uhmiksen huomaansa. Ja se että mies tinki tilapäisesti omista menoistaan ja oltiin illalla kaikki kotona tai lähdettiin kaikki yhdessä jonnekin tuulettumaan. Aikansa kutakin. Nyt on lapset 6 ja 7 ja taas on aikaa omille menoille. Pieni ikäero on aika kamala ekana vuonna mutta kyllä se vielä palkitsee 🙂 Omat lapset ovat toistensa parhaat kaverit ja keksivät tuntikausia tekemistä keskenään <3 Tsemppiä hurjasti, pystyn samaistumaan ihan kaikkeen mitä kirjoitit. Ja uskon että sinä jos kuka pystyt pitämään paletin kasassa!

  10. Meille on pian syntymässä kolmas lapsi. Olen jo valmiiksi ottanut selville perhetyöntekijät yms, ja niitä on meidän neuvolassa heti suositeltu, kun on maininnut olevansa vähän väsynyt..

    Ei se ole luonteen heikkoutta pyytää apua. Itse aion ottaa sitä varmasti vastaan, jos meinaa alkaa käymään liikaa voimille. Se on varmasti koko perheen etu. Tsemppiä!

  11. Pienen ikäeron lapset on ihan omanlaisensa haaste verrattuna selkeästi eri vaiheessa oleviin sisaruksiin. Näin väittäisin. Soitin joskus MLL päivystyspuhelimeen pitkät itkut kun isommankin lapsen kanssa oli nukkumisvaikeuksoa ja pienemmällä ei pysynyt maito sisällä. Lopulta perhetyöntekijä oli ratkaisu. Päätin että niinä tunteina en tee enkä tuskaile mitään ja unohdan sen vastuun taakan joka harteita painaa! Useinmiten makasin sängyllä ja kattelin hömppää. Muutaman kuukauden päästä oli elämässä ihana eri meininki. Suosittelen, kysy neuvolasta tätä mahdollisuutta! Kyse siis ennaltaehkäisevästä perhetyöstä.

  12. Pakko sanoa tosta unettomuudesta… se on kamalinta mitä voi olla. Ja oikeasti unettomuutta ja sen vaikutusta KAIKKEEN ei oikeasti ymmärrä, jos ei ole itse kokenut. Onko tää sun unettomuus siis ihan lapsista johtuvaa vai muutakin? Mulla takana 1,5, vuotta unettomuutta (ei siis lapsia), enkä tuona aikana yksinkertaisesti vain nukkunut. Ja jos nukuin, niin koiranunta ja max 2h kerrallaan.tammikuusta alkaen alkanut helpottamaan, mutta kyllä sen vaikutukset näkyy pitkään. Pahimmassa vaiheessa romahdin ihan täysin, ja sain kuukauden saikun ja lääkkeet. Niin helposti tosta tulee sit kierre, kun ressaa sitä nukkumista. Nyt alkuvuoden aikana huomannut, että tollon kun oli unettomuus pahillaan niin oon ollu kyl kans niin out tästä maailmasta ja vasta jälkikäteen huomannut, kuinka kuollut olin ton ajan.

    Pointtina siis, I FEEL YOU <3 toivon todella sun puolesta, että helpottaa pian!

  13. Kyllä suosittelen minäkin perhetyöntekijää! Tarviit ja ansaitset unta tai vähän omaa aikaa, tai edes sitä että joku vaan auttas kotihommissa.. Nyt vaan puhelin käteen ja soitto neuvolaan että nyt alkaa olla homma liian raskasta että tarviit apua vähäks aikaa edes! Itselläni on tosiaan kolme lasta ,vauva ja isommat 2 ja 3v ja mulle ihan tyrkytettiin neuvolasta tota perhetyöntekijää..olisin saanut mutta koska mulla on niin hyvä tukiverkosto, suosittelin että apua annetaan nyt ensisijaisesti ihmisille jotka ovat enemmän avun tarpeessa 🙂 mutta siis suosittelen avun hankkimista, ei kannatta polttaa itseään loppuun… tsemppiä!!

  14. Kannattaa kyllä nyt etsiä apua lastenhoitoon ja ottaa aikaa nukkumiseen, vaikka hotellissa. Sillä mikä tärkeintä, sinulle on ilmeisesti vielä kyky nukkua.
    Mutta sitten kun iskee se ”oikea” unettomuus eli et saa nukuttua vaikka pystyisit, et nuku edes lääkkeillä, niin siinä vaiheessa oikeasti keinot on vähissä ja alkaa oikeasti etsiä sitä köyttä..Tällaisen unettomuuden kokeneena voin kyllä sanoa että etsi apua ja aikaa nukkumiseen kun se vielä onnistuu!

  15. Meillä tehtiin niin, kun lapset olivat pieniä ja tarvitsin ihan lääkärin määräämänä unta, että nukuin toisella puolella taloa itsekseni ja mies hoiti lapset. Jo yksi, kaksi yötä tekee aivan ihan eri olon, ainakin hetkeksi.
    Ja usko pois saat vielä nukkua!!! Vaikka ei se kyllä nyt yhtään lohduta tälläinen tieto. Jaksamista!

  16. Itsellä on neljä lasta, kahdeksan-, viisi-, kaksi-ja yksi-vuotias. Meillä nukkumiset ja valvomiset on aina hoidettu miehen kanssa suunnilleen tasan. Tietenkin imettäminen rajoittaa tätä, mutta jos vauvan kans on ollu huono yö, niin mä saan nukkua hyvät päikkärit miehen töistä tultua. Näin ei ole päässyt kertymään ihan hirveää univajetta. Meillä on tuo kaksi-vee melko levoton öisin, ja ollaankin tehty välillä niin että mies nukkuu sen kans eri huoneessa ja mä vauvan. Tsemppiä hirveesti sinne!

  17. En oikein voi sanoa tiedän tunteen koska itsellä kaksi lasta 4v ikäerolla (nyt jo isoja) ja ovat olleet kovia nukkumaan, mutta voin vain kuvitella sun tän hetkisen olotilan ja fiiliksen. Äidilläkin on oikeus nukkua siinä missä isälläkin. Olisiko Juuson mahdollista katsoa vaikka joku la-su lapsia ja sä lähdet nukkumaan jonnekin missä on hiljaista. <3 Vai miten teillä muuten hoidetaan kotihommat/ lapset esim. silloin kuin mies ei ole töissä?

    Itse olen kärsinyt unettomuudesta muista syistä ja se oli kyllä jotain ihan hirveää..väsytti ihan helvetisti mutta ei tullut uni ei sitten millään.:/
    Toisaalta jos pääset kerran kuussa yhdeksi yöksi jonnekin "nukkumaan"ni eipä se taida paljoa hyödyttää. Mitenhän teidän Vivianin saisi nukkumaan..:/

    Koita jaksaa<3

  18. Voi kuulostaa niin kovin tutulta… Itse en oikeasti muista juuri mitään siitä kun lapset olivat aivan pieniä. Muistikuvat ovat sellaista sumuista höttöä vaan… Silloin luulin etten selviä hengissä siitä univelan määrästä, mutta tässäpä sitä vaan porskutetaan vielä menemään. Eli niin kliseiseltä kuin se vaan kuulostaakin, niin aika aikaa kutakin. Se tulee vielä helpottamaan. Vaikka tiedän, ettei se tässä vaiheessa yhtään helpota kuulla sitä, ennemmin v*tuttaa 😂
    Tsemppiä sinulle ja virtuaalihalauksia. Toivottavasti keksitte keinon saada sinulle enemmän lepoaikaa!

  19. Täällä 5 kk vanhan yöheräilijän kans eleillään ja kylläpä mieleen juolahtaa blogikirjoituksesi, kun illalla väsyneenä ”kaadun” nukkumaan pätkäunia. Välillä huone pyörii silmissä tai möröt välkkyy silmissä 😱, kun silmät laittaa kiinni. Väsymys tekee tehtävänsä. Joskus ystävätältäni neuvoa kysyessä miten hänen lasten ollessa vauvoja, toimittiin siinä ja siinä tilanteessa. Vastaukseksi saan ”se aika meni sumussa, en siis muista oikein miten se meillä silloin meni”. 😴. Täältä tsempit arkeen 😳.

  20. Hei Umppu. Perhetyöntekijää suosittelisin. Muuttui lakisääteiseksi kunnille/kaupungeille 2014 vuoden alussa. Hae apua, ennen kuin olet ihan liian äärirajoilla voimiesi kanssa. Hyvää kevättä perheellenne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 78
Tykkää jutusta