Energiat vievä lapsi….

*Sisältää mainoslinkkejä

 

Meidän pikku Vikke on lähestulkoon aina hyvällä tuulella. Kovasti jo seuraillaan, mitä muualla tapahtuu. Lattialla viihdytän hyvin ja Vikke jo pikkuhiljaa koittaa kääntyä. Uusin juttu on kädet mitä tungetaan kovasti suuhun ja kaikki tietää mitä siitä seuraa :). Hän on hyvin tyytyväinen ja jos hän  itkee niin se on lähestulkoon nälkä tai kakka. Olin lauantaina Vilin ja sen kaverin kanssa lähes koko päivän superparkissa. Vikke oli mun mukana ja me istuskeltiin sivussa kun pojat touhas meneen. Mää nautin aivan suunnattomasti siitä ajasta, kun sain vaan olla. Vaikka oltiin siellä monta tuntia, niin mulla ei hetkeäkään ollut tylsää.

 

Voin sanoa ääneen, että mun ihana tyttäreni on lapsi, mikä vie äidiltä kaikki mehut. Hän on joko hereillä tai nukkuu, mutta sellaista rauhallista vaihetta ei ole. Huomasin tän yhden päivän aikana, kuinka eri ihminen olin kun mun ei tarvinnut sykkiä kokoaikaa laikka punasena, vaan sain vaan olla. Moni aina odottaa viikonloppuja, mutta mulle ne on välillä ihan painajaisia. Juuso on paljon viikonloppuja koulussa ja oon yksin lasten kanssa. Juuri silloin on tietenkin kamala valvottu yö takana ja show alkaa 5.00 aamulla. Mun lempi päiväks onkin muodostunut maanantai :).

Vaikka Vivian on aivan ihana niin se todellakin syö mun kaiken energian ja voisin kuukahtaa sänkyyn samantien kun hänet saa tainnutettua sänkyyn. Uusin haaste on neiti näpsäkän lause.. EI HALUA ja voitte vaan kuvitella kuinka tämä lause esiintyy taukoamatta. Sielä hän istui tänäkin aamuna potalla 6.00 meikkipussi kourassa ja ”meikkaa” TÄTÄ …

Vaatteita vaihdetaan essuntassun moneen kertaan ja revitään kaikki kaapista alas vähintään kerran päivässä. Tutti ei ole koskaan oikea vaan niitä pitää olla vähintään kolme kerralla kourassa ja niitä pitää saada vaihdella.

 

Kun itse olin lapsi painoin 15kg ja olin 115cm pitkä kun aloitin ensimäisen luokan. Vivian painaa nyt jo lähes saman verran. Paras paikka on äidin syli ja tässä ei todellakaan mitään salia tarvi, kun sen vähintään 100 kertaa päivässä bodaa lasta ylös. Mää nautin niistä hetkistä kun voin olla kahden vauvan kanssa. Ne on loppupeleissä aika harvassa kolme lapsen perheessä. Jos Vivian ei saa jatkuvaa huomioo saa hän raivarit ja heittäytyy lattialle huutamaan. Saati jos syötän vauvaa niin juuri silloin keksitään kaikki mahdolliset tempaukset, että juoksen täällä tissi paljaana maitoa suihkien paikasta a paikkaan b.

Auta armias jos rappusten portti on jäänyt auki, niin Vivian sinkoo yläkertaan nano sekunnissa. Hän osaa jo itse ne hyvin kiivetä, mutta mukana pitää olla vähintään kaksi nukkea ja tietenkin vaikka isän kengät jalassa, niin se on jo sellainen turvallisuusriski että.

Mää alan ens kuusta tekeen joka viikko kampaamolla töitä ja ihan suosista otin joillekkin viikonlopuille kaks päivää putkeen. Ihan oman mielenterveyden kannalta. Vaikka kotona on ihanaa niin mun on vaan pakko päästä täältä välillä pois vetään happee.

 

Tässä tilanteessa en vain selviäsi ilman päiväkotia en sitten millään. Joka ilta mää toivon rukoillen että olispa tää se yö kun saisin nukkua kunnon yöunet, mutta olen jo menettänyt toivoni sen suhteen.. Elämä yhden tai kahden lapsen kanssa ei ole millään verrattavissa elämään kolmen lapsen kanssa. Kaikilla on omat tarpeensa ja tietenkin kaikilla eri aikaan. Kotiäitinä olo on täysi työllistettyä homma aamusta iltaan joka ikinen päivä.

Oon välillä niin väsynyt, että meinaan nukahtaa pystyyn. Mietinkin sopivaa ajankohtaa milloin lähden vaikka ihan yksin viikonlopuksi Tallinnaan. Makaan vaan hoidoissa ja nukun ja syön. Ehkä se on mahdollista seuraavassa elämässä hahaha.

En tiedä miks mutta nauroin tolle mun todella paskalle vitsille.

Nostan todella hattua jokaiselle kotiäidille ja arvostan niiden tekemistä. Musta ei olis jäämään kotiin useaksi vuodeksi. Oon jo nyt ihan finaalissa. Unohdan asioita ja en tiedä koskaan missä mun pitää olla ja monelta. En muista tiettyjä asioita, mitkä on olleet jo monta vuotta samalla kellonlyömällä tiettyinä päivinä.  Pian pitää hakea Vikellekkin tarhapaikkaa.Vaikka rakastan lapsiani yli kaiken on mun ajateltava omaa hyvinvointia. Ei kukaan jaksa valvoa määräänsä enempää. Joku saa sydärit, kun koira herättää kerra yössä niin voin kertoa miltä tuntuu valvoa joka saakelin yö … kohta puolen vuoden ajan… KAMALALTA.

Mun oli vaan pakko päästellä vähän höyryjä tänne.. Oon sen ansiosta taas vähän parempi äiti :).

Lue edellinen postaus: Sain separit

 

Nyt kannattaa käydä tutustumassa Elloksen valikoimissa uuteen tennari muotiin <3 Ihania kenkiä hempeissä nude sävyissä. Kenkiin TÄÄLTÄ*

-Umppu

primebody

23 vastausta artikkeliin “Energiat vievä lapsi….”

  1. Minulla on yksi lapsi. Juuri kuin Vivian – syö kaikki mehut, vaikka maailman ihanin ja rakkain onkin. Rauhallista hetkeä ei ole ja kun lapsi nukahtaa, nukahdan minäkin. Vaikkei minulla ole kuin yksi lapsi, valvoin joka yö noin 1,5 vuoden ajan. Poika on jo yli kaksivuotias, mutta edelleenkään yöt ei suju.

    Muistan jo vauvavuotena, kun olin aivan väsynyt, kun lapsi vaatii jatkutaa huomiota jo pienestä asti ja yölläkin nukuin max. 4-5h pätkissä. Olin ihan zombi ja ihmettelin mikä minussa on vikana kun olen niin väsynyt vaikkei moni ystäväni ollut vaikka heilläkin oli vauvoja. Kaikki sanoivat, että kyllä heillä nukutaan 8-12h ja äitikin on väsy, jos ei saa nukkua 10h yössä! Ja kyllä teilläkin yöt sujuu viimeistään vuoden iässä… no ei sujunut.

    Mutta oikeasti kun olin tosi väsynyt, luulin minussa olevan vikaa. Heti helpotti huonon äidin -olo, kun huomasin kaikkien lapsien olevan erilaisia! Meillä on ihana energinen lapsi, jonka äiti ei ole ihan yhtä energinen. Mutta en olekaan huono äiti, vaikkei meillä jakseta muun arjen lisäksi tehdä koko ajan jotain extraa. Myöhemmin huomasin, että ystäväpiirini ”supermammat” olivatkin ihan tavallisia äitejä, vähän vain paremmin nukkuvia kuin itse olin ja rauhallisimpien lasten vanhempia :).

  2. Voi Umppu, samaistun näihin sinun kirjoituksiin niin täysin vaikka lapsia ei olekaan kuin kaksi. Ensimmäinen lapsi oli äärimmäisen ”helppo” ja nukkui läpi yönsä heti 1 kk iästä lähtien. Tämä toinen sitten… noh, koko ekan vuoden herätti 1,5h välein… en oikeastaan muista ekasta vuodesta mitään…vauvakirja jäi täyttämättä eikä hirveästi ole muistikuvaa vauvan tärkeistä etapeista ja opituista uusista jutuista. Monet joilla ei ole lapsia ovatkin kysyneet että miten ihmeessä tuosta selviää. Se onkin kyllä hyvä kysymys… ja jos ei olisi omasta lapsesta kyse niin eihän noista valvomisista selviäisikään, lepolassa olisi hyvin äkkiä. Jälkensä on tämä vauvavuosi jättänyt kyllä…iho ja hiukset ovat huonossa kunnossa, ylimääräisiä kiloja on edelleen mutta pakko on ollut olla armollinen joissakin asioissa itselleen. Pitkään jatkuneen unettomuuden kanssa ei vaan hillittömästä urheilusta kertakaikkiaan tule mitään… eikä myöskään dieeteistä. Nyt sitä vasta on oppinut ymmärtämään mikä vaikutus sillä riittävällä unella on ihan joka osa-alueeseen ihmisessä. Tsemppiä kovasti sinne! Täällä jo onneksi nukutaan, mutta vieläkään äippä ei ole täysin palautunut ja väsymystä edelleen on. Pikkuhiljaa hyvä tovottavasti tulee 🙂 Ja p.s siltikään en vaihtaisi näistä päivistä lasten kanssa ainoatakaan pois!

  3. Suosittelen sulle kalenteria!!! Laitat sinne kaiken ylös ja varsinkin omat hemmotteluajat 🙂 itse aloin tätä toteuttamaan ja oma hyvinvointi on parantunut kummasti. Pienet lapset vie mehut, mutta ajan käytön järjestelminen auttaa. Tutustu Kalenterimanian sivuihin 😉

    • Meillä on kalenteri, mutta se on niin täynnä että ei sinne paljon mahdu 🙂 ehkä pitää yrittää jonnekkin väliin 🙂

  4. Neljä lasta ja onneksi viimenen lapsi oli sellanen joka itki yöt ja päivät ja joka helkatin välin(melko äkkiä hommasin steriliilisaatioon ajan).sitten kun tää nuorin oppi liikkumaan ja kiipeilemään tiskipöydälle yms niin sai olla silmät joka paikassa.mies oli pitkiä päiviä töissä eikä ollu apuna ku viikonloppusin.mummi tuli siksi aikaa katsomaan lapsia että pääsin ilman lapsia kaupassa käymään.mies tekee yhäkin pitkää päivää ja itsellä kolmivuorotyö ja kaikki lasten asiat pyörii minun kautta mutta kaikki on jo koulussa ja suht.omatoimisia pentuja ja mikä parasta,kun on vapaa päivä tai ilta/yövuoro niin saan arkisin 4h omaa aikaa tehdä mitä ikinä huvittaa kun lapset on koulussa:) että kyllä se joskus helpottaa,viimestään sitte ku kouluun lähtee:) ukon kans monesti vedellään läpyt ovella ja vahtivuoro vaihtuu mutta on jo huomattavasti helpompaa lasten kans ku ei tarvi pukea,persettä pyyhkiä ja isoin osaa jo hieman ruokaa laittaa niin eivät nälkään kuole jos äiti ei olekkaan kotona:) niin ja on ne oppinu jo vähän siivoamaankin,ainakin jos uhkailee,lahjoo tai kiristää:)

  5. Kuulostaa ihan meiän esikoiselta tuo Vivian! 😀 Ja kakkonen on rauhallinen bebe.
    Meillä siis 2 vee ja 2 kk vanhat tytöt <3

  6. Ihanaa, että uskalsit kirjoittaa tästä aiheesta. Tuntuu, että äidit saa kauheesti kritiikkiä jos uskaltavat sanoa ääneen et väsyttää tai että oma lapsi on todella energiat vievä tapaus. Pakko vielä sanoa, että sä näytät ihan super hyvältä ( kunpa itse näyttäisi väsyneenä noin hyvältä ) 😃😃😃

  7. Hei Umppu! Ihanan elämänmakuinen postaus. Olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin miten teidän yöt menevät. Kuinka monta kertaa imetät yössä, montako kertaa Vivian herättää yön aikana, herättääkö mies kuorsauksellaan koko sakin, käveleekö joku unissaan ja herättää äidin jne.
    Meillä vajaan 2 kk:n ikäinen vauva, joka herää syömään keskimäärin 4-10 kertaa yössä. Polarin rannekkeesta aamulla katson miten on heräilty, syöty ja ”kuljeksittu” yöllä.

    Voimia ja jaksamista Sinulle!
    Täällä ollaan hengessä mukana.

  8. Meillä on täällä kans Vivian kakkonen! Vähintään viisi tuttia pitää olla kourassa ja kaapit tyhjentyy sen n.100 kertaa päivässä 😀 Ja kun ei itsekkään jaksaisi koko ajan hokea ei ei ei. Oonkin tehnyt neidille kaappeja joita hän saa ihan huolella tyhjentää vaikka koko päivän!

  9. Meilläkin on Vivianin versio – nyt jo viis vee, mut jeesus sen kanssa voikin olla piipussa 😕 esikoinen jo oli samaa lajia, muistan vieläkin kun kerran erehdyin jättämään sen tekemään palapeliä vessaan mennessä, ni tullessa tää istui kirjahyllyssä… Kouluiässä vasta alkoi näyttää siltä että sillä on itsesuojeluvaisto, nyt se on melkein 12-vuotias jo 😂 näiden kahden välissä oli sitten sellainen tyyni ja rauhallinen poika, jota luultiin usein nukeksi, koska se oli niin hiljaa aloillaan.

    Lohdutukseksi: nämä meiän rämäpäät on sitten myös äärettömän luovia ja älykkäitä yksilöitä, niiden kanssa saa ylpeillä joskus tulevaisuudessa ihan urakalla 😁

    Nukkua ne ei anna vieläkään. Ne kävelee unissaan, heräilee vilkkaisiin uniinsa, puhuu unissaan, saa unihumalakohtauksia ja kaikkea sellasta mukavaa. Voin sanoo, että jos saisin nukuttua edes kaks tuntia putkeen joskus ni oisin pirun tyytyväinen. Oon nukkunut koko tän viimeisen 12 vuoden aikana neljä yötä ilman herätyksiä ja keskimäärin nukkumistunnit jää 4-6 tuntiin. Onneksi mulla on kotona työskentelevänä yrittäjänä mahdollista nukkua myös päikkärit, ja kyllä muuten nukkuu myös se viisvee. Jos ei nuku, se herättää kaks kertaa useammin yöllä. Kuulemma joskus helpottaa, mut uskon sit kun näen 😁

  10. Moikka! Pakko kysyä ku oot nyt usein puhunu että oot tosi väsyny että millasen olon väsymys sulle aiheuttaa, väsyttääkö sua vaan silleen että voisit nukkua vai aiheuttaako väsymys ja univaje sulle ihan fyysisesti huonon olon? Mulla on neljä alle kouluikäistä lasta joista nuorin ihan vauva ja mä oon kyllä myös todella väsynyt. Ja mulle väsymys aiheuttaa huonon ja huteran olon, helposti huimaa ja pyörryttää ja on vaan voimaton olo eikä mihinkään ylimääräiseen mukavaankaan juttuun meinaa löytyä voimia. Järjellä ajateltuna kuusi vuotta lähes yhtäjaksoisesti kestänyt yöheräily ja pikkulapsi aika sekä tietty raskaudet ja imetykset on vaan vieny mun energiavarastot mutta välillä tulee mieleen että onko tää heikko ja hutera olo vaan väsymyksestä johtuvaa vai onko mussa jotain muuta vikaa. Tuntuu että väsymys olis helpompi sietää jos vaan väsyttäis silleen et meinaa nukahtaa entä että se aiheuttaa myös heikon olon :/

    • Oon ensinnäkin kokoajan kipee, kun en saa levättyä. Se on mennyt jo siihen pisteeseen että en kunnolla pysty nukkuun. Joudun usein iltaisin kuuntelemaan rentoutuksia että nukahdan. Sellainen olo että olis elämää pahempi darra päällä kokoajan. Vatsa on aivan turvoksissa kokoajan kun syö milloin sattuu.

    • Ei nukahtamisessa oo mitään ongelmaa oikeastaan, mutta kun vauva syö öisin niin tässä vaiheessa nekin heräämiset tuntuu tuskalta 🙂

  11. Vähän kyllä tulee suru lukiessa näitä ja siis tytön puolesta kun hän kasvaa ja mahdollisesti lukee näitä ja ymmärtää kuinka hän on ollut raskas,riesa” ja pikkuveli taas itse tyytyväisyys..toki hyvä että rohkenet kirjoittaa asioista mutta ajattele asiaa myös lapsen kannalta,näillä voi olla kauaskantoiset seuraukset..

    • Osaatko lukea? 😉 Olen useasti kirjoittanut kuinka ihana lapsi hän on mutta luonteltaan haastava. Mun mielestä on ylipäänsä tervettä puhua itse lapsen kanssa kun hän vanhenee millainen lapsi hän on ollut. Tiedän, että olen itsekkin ollut kovin haastava ja sillä nyt ei ole ollut mitään vaikutusta mihinkään, muutakun että olen miettinyt kuinka oma äitini on jaksanut… On ihan normaalia että lapsella on uhmaa… En jaksa uskoa, että kirjoitan blogia kymmeniä vuosia, jotenka hyvin mahdollista että koko blogia ei ole enää edes olemassa silloin btw..

  12. Ihana kun sanot asiat niinkuin ne on. Saa jaksamista tähän omaan arkeen kun tietää että ei ole ainut ja kyllä tästä selviää 🙂 tytöt 2v2kk ja 2kk. 🙂

  13. Kiitos taas hyvästä postauksesta. Minulla on rauhallinen tyttö 2v ja energinen poika kohta 5v. Vieläkin pelkään kauppareissuja ja odotan kauhulla viikonloppuja. Ne eivät ole lepoa vaan arkeakin kovempaa työtä. Tietenkin rakastan molempia lapsiani, mutta on erittäin uuvuttavaa arjessa vilkkaan lapsen kanssa. Kun vanhempi oli vauva hän myös nukkui huonosti. Pelkäsin loputtomia valvottavia öitä niin paljon, että joskus jopa oksensin iltaisin. Nykyään saan jo nukkua, mutta painajaisia nään valvomisesta ja väsymyksestä edelleen. Voimia sinne, kun vilkkaat lapset kasvaa niin vauhti ei välttämättä vähene, mutta ihan kokoajan ei tarvitse pelätä että missä ne teloo itsensä tms. Nostan sinulle hattua, kun jaksat matkustella pesueen kanssa. Itse en uskalla lapsien kanssa vielä laivoja tai muumimaailmaa pidemmälle…

  14. Oot paras! Sä uskallat kirjoittaa sitä mitä muut ei uskalla sanoa ääneen nykymaailmassa. Kaiken pitäisi muka olla täydellistä. Kiitos Umppu ✌

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 29
Tykkää jutusta