Saako äiti olla seksikäs?

 

Miltä näyttää 3 lasta synnyttäneen äidin vartalo? Se näyttää tältä. Mun vimeisimmästä  synnytyksestä on aikaa reilu kolme kuukautta. Paino on tippunut tasaiseen tahtiin ja hyvä niin. Mun on parempi olla mun kehossa, kun olo on kevyempi eikä ylimääräiset liikakilot paina, tai onhan niitä vielä muutama mutta ne saa tippua omaan tahtiin. Jos ajattelen muutaman vuoden taaksepäin…. en olisi koskaan julkaisuut vastaavaa kuvaa. Mun kapinani jatkuu tätä muokattua fiktiomaailmaa kohtaan ja niitä fotarilla käsiteltyjä kuvia, mitkä luo naisille valtavat paineet ulkonäöstä, sekä nuorille aivan vääristyneen kuvan naiseudesta.

Mun vatsa pömpöttää vieläkin, mutta se ei mua sinänsä haittaa. Mun jaloissa ja takapuolessa on sellulliittia, mutta sekään ei mua haittaa. Oon aina ollut ennemmin muodokas, kuin muodoton ja uskon, että vielä tässä jonain päivänä saavutan taas sen unelma vartalon. Mää en ole huippu urheilija eikä mun tarvi näyttääkkään sellaiselta. Mää en tee vartalollani työtä, jotenka  tämä nykyinen kelpaa mulle tällä hetkellä vallan mainiosti.

Miksi ylipäänsä julkaisen näitä kuvia on se että haluaisin, että nimenomaan me naiset emme häpeilisi meidän vartaloita. Meistä tuskin kukaan on täydellinen.

 

Mitä tästä kuvasta ei nää on mun rehottavat jalkakarvat tai mun raskausarvet. . Mää oon jo nainen siinä iässä, että en koe tarvitsevani muilta hyväksyntää tunteakseni oloni kauniilta. Toki niitäkin päiviä on kun voisi mennä vaan takaisin peiton alle.  Meillä kesälomareissu lähenee ja silloin tulee aina se ikuinen ongelma… ne bikinit. Viimekesä oli varmaan ensimäinen mun elämässäni, jolloinka mulle oli ihan sama miltä niissä näytän. Kun ylipäänsä rannalla katson ihmisiä niin tuun paljon onnellisemmaksi niistä söpöistä jopa hieman pullukoista ihmisistä ketkä nimenomaan näyttävät onnellisilta.

Mulla on tarpeeksi touhua lasten kanssa, jotenka aikaa ei esimerkiksi reissuilla jää  murehtimiseen omasta vartalosta. Vaikka olisin kuinka hyvässäkunnossa tahansa niin silläkään ei olisi mitään merkitystä siihen millainen ihminen tämän vartalon kantaja on.

Näistä kuvista ei myöskään nää sitä kuinka onnellinen oon. Oon onnellinen mun perheestä, mun lähimmäisestä, työpaikasta, kodista ja vaikka sun mistä.  Koitan itsekkin katsoa ihmisiä enemmän sisältä kuin ulkoapäin. Ulkonäkö ei kerro meistä juurikaan mitään, mutta sen perusteella meidän arvostellaan eikö?

 

Tämä kuva kertoo paljon minusta. Jos rajaisin siitä vatsamakkari pois kuvan luonne muuttuisi täysin. En tee sitä koska en halua ja mikä parasta MUN EI TARVI. Vaikka lihavuus on sairaus, niin yksi munkki päivässä pitää pyllyn pyöreenä vai mitenkä se meni :). Mulle jo se fiilis kun tukka on laitettu ja kasvoilla on meikkiä tekee mulle hyvän olon. Pidän vaatteita, missä mulla on mukava olla, enkä niinkään ajattele sitä miltä niissä näytän.

Mulla oli nuorempana aina kamala pakkomielle mahtua mahdollisimman pieneen vaatekokoon. Nykyään valitsen koon mikä on minulle sopiva. En myöskään pukeudu itselleni epämiellyttävästi. Viime vuosina on ollut trendikästä, että vaateista näkyy vatsankohdalta hieman paljasta ihoa. Toiset  taas kulkee persposket paljaana lyhyissä mini shortseissa. Se ei ole mun juttu, eikä se tekisi musta yhtään sen seksikkäämpää, eikä valitettavasti monesta muustakaan.

Mun mielestä ihmisen seksikkäin juttu on itsevarmuus. Ei ne lihakset eikä rasvaton kroppa vaan nimenomaan se itsevarmuus.

 

Olkaa rohkeita ja uskaltakaa näyttää teidän vartalo. Jos haluatte mennä uimaan niin menkää, koska sillä ei ole mitään merkitystä mitä ne muut ajattelee. Meidän kehot muuttuu vuosi vuodelta ja todellakin on eroa onko mittarissa 20-v vai 34, mikä mulla kolkuttelee ovella. Iän myötä se nuoruuden epävarmuus katoaa ja ihmiset on enemmän sinut itsensä kanssa.

Tiedän paljon miehiä, ketkä valitsee puolisonsa pelkän ulkonäön perusteella, mutta en tunne niistä yhtäkään kenenkä liitto olisi kestänyt. Se ei ole sitä aitoa rakkautta vaan pinnallista sellaista.

Mua nykyään jopa hieman ällöttää ne öljyty bikinityötö, jotka ehkä ajattelevat että kaikki haluavat näyttää heiltä. Mää oon joskus kuulununt siihen samaan kastiin ja ajattelinkin niin. Pakko sanoa, että on aivan super ihana vanheta ja olla sinut itsensä kanssa välittämättä muista <3

Toivottavasti mun selluliittinen arse ei piirtynyt kenenkään verkkokalvolle ja kukaan ei menenttänyt yöuniaan mun takia 🙂 P.S naiset olkaa vahvoja <3

Seuraa blogiani myös blogilistalla sinne pääset TÄÄLTÄ

Lue edellinen postaus: Paluu menneisyyteen kun…. mies lyö

-Umppu

primebody

54 vastausta artikkeliin “Saako äiti olla seksikäs?”

  1. Sulla on kyllä niin hyvä blogi. Tää on yks niistä muutamasta blogista, jonka postaukset luen joka tapauksessa, oli siellä mikä tahansa otsikkona. On NIIN raikasta et joku laittaa kuvia oikeasta elämästä ja kertoo rehellisesti siitä, mitä se elämä sisältää. Onhan se hauskaa tsekkailla miten jotkut jaksaa vääntää (ainakin somen perusteella) joka aamu sen chia-hampunsiemen-soija-raakapuuron, pukeutua uusimpien trendien mukaan ja joka viikko jalasta löytyy uudet, ihanat peppua korostavat treenitrikoot. Semmosiin on niin vaikea samaistua ja itselle ainakin tulee vähän paineita, et apua, tollasta pitäis itekin tehdä. Ihana lukea blogia missä kerrotaan arjesta, oli se sitten ihanaa tai kamalaa välillä. Vaikka itse oon ihan eri elämäntilanteessa kun sä, niin musta on tosi mielenkiintoista lueskella myös lapsiin liittyviä hommia, koska kirjotat niistäkin niin rehellisesti. Ei mulla siis muuta kun keep up the good work ja toivottavasti teilläkin ne yöt rauhottuu, et saat taas nukuttua ja jaksaa kaikkea paremmin! Tsemppiä <3

    • Samaa mieltä!! Aivan mahtavaa kun joku on aito ja kuvat on juurikin sieltä omasta rehellisestä elämästä eikä kaikkee oo ”muokattu” täydelliseksi blogia varten.

      Tätä on ilo seurata 🙂 Keep it going!

  2. Moi Umppu!
    Olen lukenut sun blogia tosi kauan ja nykyään nämä sun tekstit vaan osuu niin täydellisesti omaan elämään. Ikää tulee lisää ja juuri nämä ajatukset pyörivät omassakin päässä. Kiitos sinulle, että jaksat avata ihmisten silmät juuri niin kuin asiat oikeasti ovat<3 näytät hyvältä ja sun hyvä olo näkyy myös meille lukioille!

  3. Kiitos näistä rohkaisevista sanoista ja kuvista! Itselläni on takana ensimmäinen raskaus ja sopeutuminen uuden näköiseen vartalooni on vielä vaiheessa, mutta oikeaan suuntaan mennään pikku hiljaa 🙂

  4. Kiitos. Et ehkä ihan kuitenkaan ymmärrä miten tärkeää ja poikkeuksellista työtä teet naisten hyvinvoinnin eteen. Kiitos siitä! PS. Olet kaunis.

  5. Saa olla seksikäs, jos haluaa! Itse en vaan halua, koska sana ”seksikkyys” tuntuu vähän ulkokohtaiselta ja huomionhakuiselta. Mieluummin olen aistillinen, eroottinen, sensuelli, jotka minulle tarkoittavat sisältä kumpuavia kauniita asioita toisin kuin seksikkyys, joka tuntuu ulkokohtaiselta.

  6. Ihanan rehellistä tekstiä – samaistun. Itse olen huomannut, että kun olen iän (ja niiden lasten myötä) oppinut pikku hiljaa rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen kaikkien muhkuroiden, liikakilojen ja raskausarpien kanssa niin on helpompi myös tehdä niille kiloille jotain mutta pikku hiljaa. Ja se itsevarmuus ja tyytyväisyys myös näkyy ulospäin eikä peilistä enää tuijota takaisin nainen kaikkine vikoineen vaan ihan ok näköinen muikkeli, joka on tyytyväinen elämäänsä. Yksi asia, joka painaa vaakakupissa paljon on se millaisen esimerkin annan omille tyttärilleni. Sen tähden yritän pitää mutinat omista epäkohdista pään sisällä enkä päivittele niitä peilin edessä päivittäin (niin kuin ehkä joskus on tullut tehtyä). Blogiasi on ilo lukea!

  7. Voi ihana sinä! Kiitos tästä 🙂 minun pitäisi opetella olemaan itselle armollisempi, eikä aina ajatella itsestä niin rumasti sen takia että jaloissa on muhkuraista ja vatsassa löysää liikaa. Takana ensimmäinen raskaus ja totuttelu uuteen vartaloon. Tytär nyt 9kk. Ehkä pitäisi vaan hyväksyä että tosiaan ne farkut joita ennen pidin, niin ei nyt vaan enään tähän kroppaan istu ja suosiolla ostaa uudet ja sopivat tälle kropalle. Ihanaa kevättä! 🙂

  8. Hienoa että jaoit realistisen tekstin ja kuvat. Pakko kuitenkin tähän sanoa, että ei sekään ole hyvä ajattelutapa että on hyväksytympi tapa olla äiti ja nainen jos on lihava, löysävatsainen ja selluliittinen. Ja on aika karkeaa ulkonäön perusteella arviointia jos uimarannalla ajattelee että ne pulleat on onnellisempia..huh.
    Ei nimittäin saa olla koskaan liian mustavalkoinen. On hyvä että nuorille tulee ilmi että meitä on joka kokoisia, eikä urheilu saa olla neuroottista ja pakonomaista, mutta tuo ”joka kokoista” pitää sisällään myös sen, että jotkut ovat luonnostaan siroja ja hoikkia, tai urheilullisia. SIlloin harrastus ei ole pakko, vaan elämäntapa. Ja pahinta on, että sinua arvostellaan ulkonäkösi perusteella. Itse tiedän viiden lapsen äidin jolla on sikspäkki, ja hän ei ole urheillut koskaan. Hän vain sattuu olemaan pieni ja siro ja palautuu hyvin raskauksista. Onko hän huono äiti? Ei todellakaan. Ja se nainen joka juo aamupalaksi viherpirtelön ja kokee sen itselleen hyväksi, ei ole yhtään sen huonompi tai parempi kuin se, joka aloittaa aamunsa kahvilla ja croissantilla. Tärkeintä on itse viihtyä omissa nahoissaan ja olla onnellinen. Itse olen urheilullinen, ja olen ikäni saanut kuulla olevani liian laiha, liian lihaksikas, pinnallinen tms., ja nuo kommentit ovat satuttaneet varmasti yhtä paljon kuin läskiksi haukkumiset. Varsinkin kun liikunta on minulle ollut aina rakas harrastus eikä todellakaan pinnallista pakkopullaa. Se, että minä treenaan ennen iltavuoroa ei ole keltään pois, enkä edes halua että joku kokee siitä alemmuutta suhteessa itseensä. Ja muuten olen lämmin ja empaattinen ihminen, ja onnellinen omissa nahoissani.
    Haluan siis sanoa tällä sen, että nimenomaan kaikenkokoiset naiset tulisi hyväksyä. On heitä joilla on kokonsa kanssa ongelma, liiallisen syömisen tai syömättömyyden, mutta meissä ”normaaleissa ja terveissä” naisissakin on joka kokoa, ja on ihan normaalia myös urheilla ja olla hoikka. Yhtä normaalia kuin toiselle olla muodokkaampi.
    On tosi supea näkökanta ajatella että vain olemalla hieman ylipainoinen olet hyväksynyt itsesi ja olet onnellinen. Onnellisuus on korvien välissä, ei peilissä.

    • Kerrotko nyt minulle että olen lihava, löysävatsainen ja selluliittinen? 🙂 Uimaranta vertauskuva liittyy aiempaan postaukseeni, missä puhuin tästä nykymaailmaa hallisevasta illuusiosta ja uskon, että moni vakkari lukija hiffasi sen. Näköjään et ymmärtänyt tekstiäni niin kuin olin sen tarkoittanut vaan loukkaanuit siitä? Jokaista tekstiä en voi aloittaa niin, että pyydän anteeksi jokaiselta ihmiseltä ketä se saattaa loukata. On iahn täysin fine jos joku haluaa treenata ja on ihan fine jos joku ei se oli se pointti ja se että me nimenomaan saamme olla sellaisia kun haluamme…

  9. Rohkea postaus ja kaunis nainen! Mahtava roolimalli olet lapsillesi, siitä miten itseään tulee arvostaa. Mukavaa kevään odotusta koko poppoollenne ja kiitos mahtavasta blogista.

  10. Tosiaan nämä viimeaikojen postaukset on olleet ihanan realistisia ja siksi minusta ainakin on tullut vakkarilukija! Jatka vaan samaa asennemuutostyötä!

  11. Päivä päivältä vaan tykästyn enemmän blogiisi, rohkeaa tekstiä ja rohkaisevaa luettavaa! Jatka samaan malliin! Itsekin juuri tulleiden raskauskilojeni kanssa kamppailen, mutta loppupeleissä se ei ole tärkeintä, vaan kaikki tämä muu! Omalla painollaan ne lähtekööt!

  12. Kiitos! Tätä tarvittaisiin enemmän! Itsella eka raskaus menossa ja oma kroppa ja muutokset mietityttää.
    Oot hieno nainen ja loistava esimerkki!

  13. Umppu! Rakastuin! Olet niin mieletön nainen, ihan kaikkinesi! Olet loistava esikuva kaikille naisille. Kirjoitit niin asiaa, kuin asiaa vaan voi kirjoittaa. Respect!

  14. Hei hienoa että teit tämän postauksen! Enemmän saisi mediassa näkyä näitä tavallisia vartaloita eikä vain timmejä mimmejä. Jos enemmän näkyisi näitä todellisia vartaloita niin nuorten itsetunto ei välttämättä olisi niin huono. Vaikka itse tiedostan ettei tarvitse olla rasvaton ja täydellinen mutta valitettavasti kun niitä ”täydellisiä vartaloita” näkee koko ajan ympärillään, instassa ym niin alitajuisesti alkaa miettimään itseään rumana ja huonona vatsamakkaran kanssa.

  15. Samoja ajatuksia heräsi kun Tiinallakin. Jos olet onnellinen ja itseesi tyytyväinen niin mikä tarve sitä on alleviivata ja vakuutella sellaisin vastakkainasetteluin kuin esim. ”nuori ja epävarma” ”aikuinen ja itsevarma”. Aika mustavalkoista. Tää teksti avasi sun ajatuksia kyllä hyvin, mutta faktuaalinen tai erilaisuutta arvostava se ei kyllä ollut millään muotoa. Tuli mieleen, että tää on nyt ehkä toinen ääripää hakea sitä hyväksyntää ja ihailua kun se öljyttynä ja timminä bikineissä keikkuminen…

    • Umppuhan just tarkotti tällä jutulla että ei oo väliä minkä kokosia kukakin on ja halusi näyttää ettei kaikki oo heti raskauden jälkeen huippu kunnossa. Vaan tällaisia on suurin osa ihmisistä raskauden jälkeen, mutta niitä ei vaan näy missään mediassa, vaan näkyy vaan niitä ketkä on viikon jälkeen ihan tikissä ku vauva on syntyny. Ei ollut varmaan tarkoitus tällä tekstillä ketään syyllistää tai halventaa jos onkin heti kunnossa 😊

  16. Mä oon aina ollut sitä mieltä että bikinikroppa on siinä vaiheessa kun laittaa bikinit päälle ja painuu rannalle. Nyt tupakoinnin lopettaneena ja ruokahalun kasvettua muutama lisäkilo on kertyny ja saman aatteen kääntäminen käytäntöön on tuntunu vaikeelta. Mä olen töissä kahvilassa, jonka slogan on ”munkki päivässä pitää pyllyn pyöreenä” jotenkin taistelen päivittäin sitä ajatusta vastaan että en oo langanlaiha ja fitissä. Tää teksti autto mua ymmärtämään että ne vähän paksummat reidet ja pyykkilaudaton vatsa ei oo häpeä eikä tarvi näyttää Cosmon kansitytöltä. Säkin näytät 3 muksun jälkeen noin hyvältä,ni miksen mäki näyttäis muutaman munkin jäljiltä!

  17. Olet rohkea ja upea! En voi, kun kadehtia! Itse olen paininut viimeiset seitsemän vuotta painoni kanssa enemmän ja vähemmän. En tunne oloani kropassa hyväksi vaikka olen jo melko hoikka tai no laiha. Haluaisin niin voida syödä ilman huono omaatuntoa ja olla välittämättä jos istuessa tulee muutama makkara.
    Pysy aina yhtä rohkeana! <3

  18. Aivan huippu!!! Sä oot ihan super kun uskallat julkaista tällaisia tekstejä ja kuvia. Ei voi muuta kun ihailla sun rohkeutta ja ottaa ite mallia! <3

    PS. Saapa nähdä päätyykö kuvat Iltalehteen 😉

  19. Sä oot huippu aito ja rehellinen. Upeaa!!! Uskallat olla oma itsesi ja näytät sen. Onnellisuus lähtee sisältä😊Oot kaunis äiti!
    Mä oon sairastanut anorexian…..pahemman kautta…..15vuotta meni. Sit tulin, IHME, raskaaksi ja sain aarteen, terveen poikalapsen. Ulkonäköpaineet jäi……olin äiti ja opin rakastamaan itseänikin. Äidiksi tulo muutti elämäni…….hyvä niin. Olen onnellinen.

  20. Mahtavaa!! Ja joku ei nyt selkeästi huomannut sun pointtia joka ei siis ole se että jos on laiha luikku niin sit oot jotenki vähemmän nainen/äiti tai onnellinen… heh.
    Mun on pakko sanoa että tää sun blogi on niin mun lemppari! Tää on just sitä aitoa ja oikeaa tavaraa! ja mun mielestä oot tosi hyvännäköinen mutsi! pisteet sulle rohkeasta postauksesta joka varmasti auttaa monia ja silmät auki 😊

  21. Wau!
    Todella hyvä kirjoitus ja 110% asiaa 💖

    -tästä pitäisi saada vuoden blogi tunnustus tai muu palkinto! Koska puhut niin rohkeasti ja suoraan, naiseudesta ja miten nykymaailma meitä kohtelee tai yrittää kohdella, mutta onneksi me naiset emme anna periksi!

  22. Loistava postaus, kiitos! Näytät tosi hyvältä. Jotenkin olen itsekin ollut enemmän uimarannalla/hallissa sinut kroppani kanssa raskaanaollessani kuin muulloin.

    • Ihan loistavaa jos tällainen asia saa huomiota, ne ”täydelliset fitnespyllyt trikoissa vihersmoothie kädessä” eivät mielestäni huomiotaan ansaitse. Itse koin tämän jutun puolustuksena normaaleille naisille ja muistutuksena siitä että olemme kaikki kauniita. Tämä todellakin ansaitsee huomiota.

    • Miten kukaan voi määritellä kuka on ansainnut huomionsa ja kuka ei? Mielestäni hieman ristiriitaista sanoa, että me olemme kaikki kauniita ja samassa yhteydessä sanoa, etteivät täydelliste fitnesspyllyt ansaitse huomita, mutta muhkeat ansaitsevat Kuten he olisivat jotenkin huonompia? Toisille se viherjuoma ja timmi peppu ovat synnytyksen jälkeinen normi ja toisille taas muhkeammat muodot. Kai kaikilla on samanlainen oikeus esitellä itseään ja ansaita huomiota? Mitä väärää siinä on, jos luonnostaan palautuu nopeasti ja pitää viherjuomista? Sain itsekin kuulla olevani huono äiti, kun palauduin kahdessa viikossa synnytyksestä ilman mitään poppakonsteja. En edes liikkunut, olin vain lapsen kanssa kotona ja söin kun oli nälkä. Anteeksiko sitä olisi pitänyt pyytää, kun en ollut muhkea ja uhkea? Me ihmiset ollaan niin erilaisia.

  23. Ootpa rohkea, kun oot näin rehellinen!
    Itse vielä en ole löytänyt itseluottamustani, mutta tämän postauksen jälkeen olen ainakin nyt vähän lähempänä sen löytämistä, kiitos! Olet muuten todella kaunis 🙂

  24. Siis äidithän on seksikkäitä! Kun ne on yleensä aika itsevarmoja, osaavia ja jaksavia, niin väistämättä tommonen tyyppi on hottis. Ja vaikkei jaksaiskaan, niin sit sitä on semmonen uneliaan seksikäs… Tukka hyvin, alusvaatteet istuvia (ja ihanan kalliita), vähän meikkiä ja se on siinä. (Rakastan siis itseäni hemmottelemalla vartaloani ja tukkaani. Joskus hemmottelen itseäni viherpirtelöllä ja joskus muffinilla.) Mulla on noiden selluliittien lisäksi vielä turvonneet ja kipeät nivelet, joissa on välillä tukilastaa ja sidettä, mut ei se silti vähennä mun sisäistä seksikkyyttä. Korkkareilla heitän yleensä vesilintua nivelkipujen takia, mut paljaat varpaat tai ihanat villasukat pelittää myös.

  25. Hei kiitos kun puolustat aitoutta! Tuo tiettyyn muottiin pyrkiminen on saanut viime aikoina vähän liiankin henkilökohtaisen muodon kun Instagram-filtteröinti on mennyt överiksi kavereilla. Tai enää ei ole kyse vaan filttereistä, vaan esimerkiksi kasvot kavennetaan niin ettei henkilöä kuvasta meinaa enää tunnistaakaan. Ei kiva ilmiö lähipiirissä, eikä ylipäätään. :/

    http://blogit.kauneusjaterveys.fi/pilketta

  26. Mahtavaa Umppu!
    Meidän äitien on tärkeää nähdä TAVALLISIA vartaloita.Nykyään kaikkialla näkyy muokattuja,ylivalotettuja ja filtterin läpi käyneitä kuvia.Jokainen ymmärtää tämän mutta silti jostain syystä Instagramia selatessa tulee huono mieli,ja peilin edessä katse kiinnittyy vatsamakkaroihin tai selluliittiin.

    Minä en uskaltanut vuosiin ostaa biksuja.Sovituskopissa tuli itku ja ällötys.Ajattelin että ihmiset voivat pahoin jos menen vähissä vaatteissa päivänvalossa rannalle hyllymään.
    Rantalomilla kyhjötin kaavussani ja koin huonon omaatuntoa.
    Nykyään olen armollisempi
    Nyt heilun altaassa bikinit päällä ja nautin! Kaikki ne ihanat hetket lasten kanssa on niin paljon tärkeämpiä kuin pelko jonkun tuijottamisesta.
    Keräämme simpukoita,snorklaamme ja polskuttelemme altaassa.Muiden katseista välittämättä.
    Jos joku käyttää oman lomansa siihen että kyttää mun vatsamakkaroita ja selluliittia,niin aika surullista.

    Näillä sun rehellisillä,ihanilla ja AIDOILLA postauksilla ja kuvilla on niin iso merkitys!
    Kiitos <3

  27. Kas kun et pilluasi kuvannut ja sen julkaissut. Sopisi niin tähän samaan passaan. Hyi jumalauta, mikä lehmä. Mutta sillähän sitä fyrkkaa tulee, kun levittelee persettään joka suuntaan.

    • Mitä helvettiä? 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

      En tiiä mikä tää yläpuolinen kommentti on, jotenkin repesin vaan tolle. Mutta vitsit näytät oikeesti hyvältä ja hyvä pylly sulla!!

  28. Hei mistä on nuo hyvännäköiset ja hyvinistuvat rintsikat? Peukkua postaukselle ja rohkeille kuville, ollaan itsellemme (ja toisillemme) armollisia ja annetaan jokaisen tehdä ja olla sitä mitä halutaan! Itse odotan ensimmäistä lasta ja hassua on ollut esimerkiksi se, että ennen ahdistuin kehossa olevista raskausarvista joita tuli esimerkiksi teini-ikäisenä kun tissit päätti ilmoittaa olemassaolostaan. Mietinkin joskus, että sitten raskaana ollessani rasvaan kyllä kehoa ja ehkäisen raskausarpia kaikin keinoin, mutta nyt kun asia on ajankohtainen, ei vaan kiinnosta pätkääkään! Jos niitä tulee niin tulee, nehän kertovat vain ja ainoastaan siitä, että olen synnyttänyt lapsen.

  29. Olipa ihana postaus. Tällaiselle 30-vuotiaalle 1,5kk synnytyäneelle tuli just aika ihana olo. Ihan hirveesti ei sais nyt stressata omasta kropasta vaan koittaa pitää se toimivana ja hoitaa tuota ihanaa pienokaista.

  30. Olet super rohkea mimmi! Näin pulleana kahden lapsen äitinä voin samaistua sun kirjoitukseen täysin. Ehkä en 20 vuotta sitten teininä aina kehdannut niitä bikinejä päälle laittaa. Oli se paino sitten 65 tai 85 kiloa, vauvamahalla tai ilman niin nykyään bikinit näyttää meikäläisen päällä sata kertaa paremmalta kuin kokouikkari 😀

  31. Olipas tutun näköinen kroppa, ihan kuin olisin peiliin katsonut 😀
    Tosin minulla viimeisestä synnytyksestä on jo yli 8 vuotta.
    Myös menneisyydessä meillä on samoja asioita ja näköjään myös suhtautumisessa siihen. Kaikkea hyvää jatkoon.
    Pitääpä käydä tsekkaamassa myöhemminkin tätä blogia..😊

  32. Joo, aikuinen ja itsevarma ei tosiaan ole mikään automaatio – nimimerkillä itse oon niin epävarma kropastani, etten edes aviomieheni edessä esiinny ilman vaatteita. Peili ja järki kyllä sanoo, etten mä nyt todellakaan pahimmasta ja rumimmasta päästä ole, mutta… No, mun ikiajat mukana kulkenut epävarmuuteni sanoo, että jos edes mun aviomies ei koskaan sano mitään positiivista tai kaunista musta tai mun kropastani, eikä todellakaan halua seksiä, läheisyyttä tai minkäänlaista kontaktia mun kanssa, se vika on pakko olla mussa. Niissä raskausarvissa ja selluliiteissä, imetyksien myötä kadonneissa tisseissä ja iän mukana tulleissa rypyissä. Ja toisaalta, ei mua oo kukaan toinenkaan mies koskaan edes vilkaissut, vaikka sit kavereita tullaan aina iskemään kun ollaan jossain yöelämässä.

    Ja mä oon 32-vuotias, mun pitäisi kuulemma just nyt elää elämäni parasta seksielämää, kokea itseni sopivaksi ja viihtyä nahoissani. Jee, jos tää on sitä parasta ni saa vaik mennä vetää ranteet auki ettei tarvi nähä sitä paskinta aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 392
Tykkää jutusta