Auttakaa meitä äitejä… älkää arvostelko

Vitsit mikä viikonloppu. Meillä oli Helsigissä Hyvinvoiva äiti tapahtuma, missä sain kunnian olla yhtenä panelistina keskustelemassa äitiydestä. Se on sellainen aihe, mistä voisin puhua varmaan viikon putkeen. Tapahtumassa oli mielenkiintoista keskustelua erilaisista äitiyteen liittyvistä asioista. Mukana oli myös fysioterapeutti kertomassa raskaudesta palautumisesta, sekä lopuksi tehtiin hyviä harjoitteita lantionpohjanlihaksia treenaten.

Me kaikki panelistit oleme hyvin erilaisia ja meillä on kaikilla aivan erilaiset elämäntilanteet. Mää tykkäsin aivan mielettömästi kuunnella muitten tarinoita ja rakastan tietenkin sitä puhumista. On ihanaa saada hyvässä hengessä avointa keskustelua aikaiseksi ja jutella aikuismaisesti ja tietenkin huumorilla höystettynä.

 

Mää sain ainakin itse tästä tapahtumasta paljon irti ja mulle oli paljon uusia asioita. Olin ajatellut, että oon näiden synnytyksien jälkeen yksi ihmisromu, mutta kun vatsalihaksieni erkauma tarkistettiin, niin hyvältä näyttää ja tilanne ei ollutkaan niin huono. Me äidit ja meidän lapsemme on kaikki erilaisia ja kukaan ei voi aina täysin samaistua toisen tilanteeseen.

Me äidit saamme aina paljon arvostelua osaksemme ja turhan usein se on negatiivista. Nyt kun itsellä on se kolmas kierroksessa, niin en ole yhtään niin haavoittuvainen äitinä, kun mitä olin esimerkiksi yhden lapsen kanssa. Luotan itseeni ja tiedä mitä teen. Mulle on se ja sama eikö joku kunnioita mun tapaa olla äiti. Tiedän itse mitä teen ja mikä on sille omalle lapselleni parasta. Tehkööt hän sen omalla tavalaan. Tästä mulla tulikin idea..

Mitäs jos jokainen toista äitiä hakuuva tekisikin hakuumisen sijaan jotain hyvää. Jos joku äiti on niin helvetin väsynyt eikä pysy millään hereillä ja törkkää i padin lapsen käteen ja ottaa sen kainaloon, että saisi edes otettua pienet päikkärit torpataan se äiti täysin. Paska äiti, kun kasvatat lapsesi i padillä. Se ei opi puhumaan ja sitä ja tätä.. Mitä jos vaikka antaisimme apua?

 

 

Mitä jos me sanoisimmekin haukkujen sijaan, että hei… mulla ei ole itselläni lapsia ja mulla on vähän ylimääräistä aikaa. Voisin vaikka lähtee pitkälle vaunulenkille lastesi kanssa, että saat nukkua.. Tai toinen vaihtoehto.. on olla hiljaa ;). Vaikka oon itse aina ihan kuollut, niin silti hoidan paljon muidenkin lapsia joka viikko. Haluan auttaa minkä pystyn. Se tekee mulle myös pinemmän kynnyksen pyytää apua, missä oon edelleenkin todella huono.

Kun Vili oli pieni sai hän rintamaitoo ja korviketta sekaisin alusta asti. Kokeilin kerran tehdä soseita ja se tyssäs siihen. Hän on kasvanut purkkiruoalla. Vivianille annettiin kanssa korviketta ja rintamaitoa, mutta ruoat tehtiin itse (hedelmä smoothiet on käytössä). Mua jotenkin kuvotti ne valmisruoat. Nyt Vikke on pelkällä rintamaidolla ja aion tehdä kaikki ruat itse. Mikä siis olen arvostelemaan äitiä, joka vaikka antaa pelkää korviketta tai purkkiruokaa, koska olen itsekkin tehnyt niin? Teen omien lapsieni kanssa omat valinnat ja toiset tekee omansa. Vaikka mun juttu ei ole imettää useita vuosia niin se voi olla jollekkin juurikin se juttu. Se ajatus tuntuu mulle vieraalta, mutta iha yhtä lailla heille tuntuu vieraalta avata korvike purkki. Ehkä siis parmpi ettei kukaan puutu toisen tekemiseen ja kaikilla on hyvä olla. Kannustetaan niitä äitejä siinä omassa tekemisessä imettää tai ei. On se äiti sitten salilla tai virkkaa sukkaa kun vauva nukkuu niin se on aivan yhtä hyvä äiti eikö?

 

Mää olisin voinut viettää näitten naisten kanssa vaikka kuinka paljon aikaa ja musta olis ihana ollut kuulla kaikkien oma tarina, mutta aika loppui valitettavasti kesken. Voi olla että jatkossa järjestetään lisää samantyylisiä tapahtumia ja niistä voi kysyä lisää Monnalta: ([email protected]) Voit lukea tapahtumasta lisää Monnan Blogista, Emman Blogista tai Kirsin Blogista

Mää uskon, että monen syy arvostella toista saattaa olla vaikka omalla kohdalla jonkin asian epäonnistuminen. Me äiteinä haluamme eri asioita ja niitä pitää kunnioittaa. Ei ole väärin olla lasten kanssa kotona koluun asti, mutta ei ole myöskään väärin mennä töihin. Toiset tekee asioita omasta halustaan ja joillain voi kyse vaikka olla ihan taloudellisistakin syistä. Mulla alkaa tällä viikolla työt ja oon aivan fiiliksissä. Mä pääsen tekeen sitä mitä rakastan ja se on mulle sitä mun omaa aikaa. Kaikki saa ottaa sitä juuri niin paljon kun haluaa, toki siinä suhteessa että se on lapselle aina ”eduksi”. Jos joku äiti haluaa lähteä baariin tuulettumaan niin menkööt, kun taas toinen haluaa vain olla kotona sekin on ihan fine.

Jos vertaan aikaa kun sain Vilin ei ollut tälläistä some/blogi kulttuuria ollenkaan ja keon että silloin kaikki oli helpompaa. Sait rauhassa olla siinä omassa vauva kuplassa eikä arvostelua tullut joka tuutista. Musta oli jopa hieman huvittavaa kun sain blogiini kommentin siitä että mitenkä jauhan imetyksestä kun en ole edes juurikaan imettänyt lapsiani, (minullako ei siis ole oikeutta puhua siitä kun olen vain kolme lasta imettänyt) kun taas kommentoija oli imettänyt molempia lapsiaan niin ja niin kauan ja koki ilmeisesti olevansa parempi ihminen kun minä. Hyvä esimerkki siitä kuinka lähdetään arvostelemaan toisen toimintatapoja kuitenkaan tietämättä asioista yhtään mitään.

Olen myös myrkyttänyt lapseni kun olen vienyt hänet kampaamoon haistelemaan permanentinkäryä (en edes tee permanentteja ;)) ja myrkkyjä ja nyt lapseni tulevaisuus on pilalla. Jonkun mielestä sekin oli ihan perseestä kun meillä katsotaan lastenohjelmia kun taas heillä halutaan opettaa erilaiset arvot elämään ilman mitään laitteita.. Kaikki tyylillään.. En itsekkään puutu muiden touhuihin, niin toivon että saan itsekkin tehdä asiat omalla tyylillä rauhassa. Välillä saatan kysyä vinkkejä ja teiltä lukijoilta onkin tullut hyviä niksejä ja kiitos niistä. Koitan itsekkin antaa sellaisia neuvoja jos keksin jotain hyvää ja voin vain jollain tapaa auttaa jotain toista äitiä tuomitsematta. Muistetaan kannustaa toinen toista <3

edellinen postaus: Kannattaako niitä lapsia ylipäänsä tehdä, jos on aina väsynyt?

 

-Umppu

 

primebody

7 vastausta artikkeliin “Auttakaa meitä äitejä… älkää arvostelko”

  1. Juuri näin! Itse odotan ensimmäistä lastani viikolla 39. Olen ollut odotusaikana todella hämmästynyt muiden naisten, niin äitien kun lapsettomien naisten, kommenteista. Kukaan ei kyllä juuri kannusta tai tue tulevaa äitiä. Eniten kuulee vaan jo valmiiksi tuomitsevia kommentteja, sekä vähättelyä hyvin menneestä raskaudesta. Olen voinut hyvin ja olenkin saanut kuulla että: ”hyvähän sinun on”, ”älä vaan puhu hyvästä olosta niille joilla on ollut vaikea raskaus”. Aluksi odotin että pääsee jakamaan ajatuksia ja kokemuksia muiden naisten kanssa. Mutta sittemmin huomannut että puhuisin mieluiten raskaudesta ainoastaan kumppanini kanssa. Että naiset hoi, tosiaan kannustetaan ja autetaan, sekä ennen kaikkea iloitaan omasta ja toisten puolesta !<3

  2. Arvostelu on joillekin helpompaa kuin auttaminen. Auttamisessa pitää nostaa oma perse tietokoneen äärestä ja uhrata aikaa toiselle. Ei kaikista ole siihen. Eron huomaa kun asuu muualla, Suomen ulkopuolella, niin monet tarjoavat apuaan ja tukeaan jo raskausaikana ”koska äitiys ei ole helppoa, kaikki tarvitsevat apua”. Ja sitten autetaan. Se on upeeta, ei voi sanoin kuvata. Tääl on meininki, että mitäs läksit, ite pitää pärjätä vaikka henki lähtis. Eipä ihme, että on itsemurhia. Miehet niissä toki yliedustettuna, mutta miehilläpä vasta tuo iskeekin lujaa, että pitää itse pärjätä vaikka miten vaikeeta olis. Eikös tänään just ollut uutisissa, että nuoret (pojat) eivät koe että ihmisiin voi luottaa/uskoa. Jotenkin näin se meni. En kyllä yhtään ihmettele näissä ilmapiireissä.

  3. Mä luin tuosta teidän tapahtumasta ja jäin miettimään, että elänkö samassa maailmassa. Olen pyörittänyt vapaaehtoisena perhekahvilaa useitakin vuosia enkä koskaan olen nähnyt kenenkään haukkuvan toista. Päinvastoin tsempataan ja annetaan vertaistukea. Sen tiedän, että noi imetys ja pöperöjutut on vähän semmoisia, että todella varovainen saa olla sanoissaan ettei vastapuoli tulkitse asiaa jotenkin väärin ja syyllisty. Äidit, varsinkin esikoisen kanssa, on todella herkillä väsymyksen ja hormoneiden keskellä. Netin vauvapalstat kannattavan kiertää kaukaa, en kertakaikkiaan ymmärrä sitä touhua varsinkin kun siellä ei yhtään tiedä onko ne muut kommentoijat äitejä, saati edes naisia. Ehkä me tavikset ollaan sitten kuitenkin eri maailmassa kuin somettajat ja bloggarit?

  4. Olen vähän eri mieltä. Olen aika monta vuotta vetänyt vapaaehtoisena perhekahvilaa enkä ole koskaan kuullut kenenkään arvostelevan toista. Tsempataan ja annetaan vertaistukea. Tosin sanansa saa asetella tarkasti kun vastassa on väsynyt hormoneista sekaisin oleva äiti, ettei hän vahingossakaan tulkitse mitään väärin tai syyllistyvästi. Jossain nettipalstoilla varmasti näkee kaikenlaista, mutta sinne ei ole pakko mennä. Läheisistä sukulaisistakaan ei mielenvikaista äitiäni lukuunottamatta kukaan koskaan arvostellut. Hassua. Itse sitä asettaa ne suurimmat paineet mielestäni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 24
Tykkää jutusta