Opettele valehtelemaan kauniisti..

Postaus on tehty huumorilla. sisältää kaupallisia linkkejä*

Mää en tiedä onko muilla äideillä välillä sellasta fiilistä, että mies tekeytyy lasten kanssa martyyriksi? Mua sitten rehellisesti sanottuna kyrsii välillä se avuttomuus… Mulla on aina torstaisin voimistelu valmennusta ja meillä on harmikseen osunut päälleekäin Juuson koulu aina joka toinen viikko samalle päivälle. Ne menee aina välillä sen puoli tuntia päälleekkäin ja usein mulla on lapset mukana ja Juuso nappaa ne sitten kyytiin. Vivian on niin maireena kun saa tyttöjen huomion ja nauttii täysin rinnoin. Varmaan jokainen voimisteluvalmentaja on osittain kasvattanut lapsensa jumppasalilla… (toki mulla on nyt hyvin pienoinen rooli, enkä tee tätä työkseni). Ettei kukaan ymmärrä väärin niin lapset on kuussa ehkä sen tunnin kokonaisuudessaan mukana sielä, toki vauva on välillä ollut nukkumassa kopassaan koko treenin mikä kestää 1,5h.

 

Kun Juuso nappaa lapset on sillä heidän kanssa maks tunti sellaista aikaa kun mää en oo paikalla…. niin on se jumalauta kumma että just silloin piru on irti ja ”tossa se on huutanut kokoajan”. Miten musta tuntuu että ihan tahallaan heittäydytään täysin avuttomiks ja tietenkin mun syy se on että lapsi itkee eikö? Siinä vaiheessa tekis mieli heittää Koskista ensimmäisellä tavaralla mikä sattuu kouraan ja sanoo, että tiedätkö että mää teen tätä joka saakelin päivä kellon ympäri niin sää valitat jostain saatanan puolesta tunnista…

Opettelis edes vähän valehtelemaan ja sanois että ihan hyvin tässä on mennyt. Juuso ei o kertaakaan onneks tehnyt sitä että soittaa mulle niin että taustalla lapsi huutaa kun sikaa tapettais, mutta tiedän että niitäkin puheluita tulee äideille. Esimerkiksi se hetki kun äiti pääsee ekaa kertaa kampaajalle, niin ei sääntö eikä poikkeus kun se isä soittaa ja sanoo, että täällä se vaan huutaa… Miks ne miehet ei osaa valehdella? Enkä tarkoita kaikista asioista vaan vain siitä. Miks niiden pitää saada se äiti potemaan huonoa omaa tuntoa siitä kun on ollut vaikka sen puolituntia pois kotoa? Miten ne äijät ei jumaliste selviä sielä kotona… ? Mitenkä se äiti voi siinä tilanteessa auttaa? (kyllähän ne oikeesti selviää)

Kai se lapsi huutaa jos se on ensinnäkin huonossa asennossa ja samalla iskä koittaa pelata puhelimella jotain fuckin teini peliä, mitä oikeesti pelaa kaikki 7 vuotiaat… Mää en halua nostaa itseäni mitenkään jalustalle, mutta voisin veikata, että ne reissut mitä mää oon tehnyt lasten kanssa, niin Juuso ei kuuna päivänä olis niistä selvinnyt.

 

 

Kun me oltiin kesällä sielä Pärnussa niin muistan vieläkin kun teki mieli huutaa äänneen vittu perkele saatana helvetti, kun opeteltiin Vilin kanssa uimista.. Altaassa missä on 60cm vettä… Oon raskaana aika viimeisillä ja lanaan sielä vedessä aivan susipaskassa kunnossa, jossain ihme syväkyykyssä sivuttain liikkuen…. Vivian sylissä ja toisella kädellä pidän Vilin rinnan alta kiinni.. ”En mää osaa”…… sen lauseen kuultua puren iteltäni suunnillee huulen irti ja sanon hempeällä äänellä, että ei se mitään kokeillaan vielä uudestaan… Ne apu kädet olis tosiaa ollu tarpeen. Juusohan ei olis menny uimaan ollenkaan…

Jos joku isä sattuu lukeen tän niin opetelkaa valehteleen edes tässä asiassa. Antakaa niille mammoille sitä aikaa. Älkää valittako että mua väsyttää älkääkä menkö sohvalle ”mää vähän oikasen” meiningillä ottaan niitä pikku torkkuja…. Ei vaan on ne isät ihania ja ne tekee sellaisia juttuja lasten kanssa, mitä me äidit ei usein tehdä. Meidän perheessä on vaan niin nähty ne saakelin miesflunssat.. Äitihän handlaa arjen vaikka norossa..

 

Mun toppi TÄÄLTÄ* muista hyödyntää vielä House of Brandonin ystävämyynnit. Paljon tuotteita alessa. Shoppaile TÄÄLTÄ*

Mua on pistänyt taas silmään muutama kommentti, missä joku kysyi miten hoidan ihoani, koska hän ei halua tehdä samanlaisia virheitä kun minä, koska näytän kuulemma viiskybäseltä…  Mulla ei oo koskaan ollut tapana muokata mun blogin kuvia.. Syyt siihen on ihan puhtaasti, että en osaa, mua ei kiinnosta ja miksi tekisin niin. Toki joskus saatan käyttää esim instassa jotain filtteriä ja niitä kuvia oon laittanut blogiin, mutta se on taas asia erikseen. Mää oikeesti aina mietin onko ihmisiltä kadonnut todellisuudentaju kokonaan?  Ei ihmiset ole kaikki näpyttömiä, rypyttömiä, selluliitittomia, treenattuja tai ylipäänsä täydellisiä. Nykypäivänä mitä suositumpi olet niin lähestulkoon sitä muokatumpi olet. Mun suosikki tili IG:ssä on celestebarber, mikä kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Se on mun mielestä aivan sairaan hauskalla huumorilla toteutettu ja kertoo sen maailman todellisen puolen. Jonkun mielestä mulla on liian paksu meikkivoide jne..

Mää täytän 1.4 aprillipäivänä 34.v ja mietinkin että tarviiko mun näyttää parikymppiseltä? Ei tavii enkä haluakkaan. Miks meidän pitäisi kaikkien olla virheettömiä? Minkä takia meidän pitäisi muokata itsestämme jotain mitä emme ole? Jos jollekkin on ongelma mun ihoni, niin tsiisus get a life. Tai toisaalta oon jopa hänelle hieman kateellinen. Olisipa munkin murheet tota tasoa. Mää en itse koe tarpeelliseksi heittää  Anu Saagim kommenttia kenellekkään ja toivoisin, että esimerkiksi niinkin kaunis nainen kun hän on näkisi ihmisissä mahdollisesti muutakin, kun ulkonäön.. Miks me ei voida opetella valehtelemaan kauniisti, tai joskus olemaan vaikka ihan hiljaa?

Edellinen postaus: Hetkessä heleäksi

Laita mun blogi seurantaan TÄÄLTÄ

-Umppu

primebody

21 vastausta artikkeliin “Opettele valehtelemaan kauniisti..”

  1. Hei!

    Jätän yleensä kommentoimatta, mutta nyt on pakko, niin osu ja upposi tää kirjoitus:) meillä kotona ihan sama meno, joten voin todellakin samaistua.
    Tykkään lukea sun blogia, meen ajatukset tuntuu kohtaavan monessa asiassa. Ja pidän sun tavasta kirjoittaa todellisesta elämästä, mitään kaunistelematta:)
    Oot huippu, kiitos!

    Terv. Niina, (pian 34vee) kahden alle 4veen äiti

  2. Ah, ihana!! Tai se että sieltä kotoa ei soiteta mutta sit kun vapaaillan tai päivän päätteeksi tuut kotia, ja vastassa on kaamea sotku.
    Keittiö levällään astioita, tiskikonetta, ruuan muruja myöten. Muu huusholli vaatteista ja leluista ja tietty sen kaiken muun lattialle kuulumattoman tavaramäärän kaaoksen vallassa. Joo ja just sinä päivänä ei oo tarvinnut kodinhoitohuoneen pyykkikasaa vilkaistakaan tai ees yrittää puhtaita viikkailla. Lapset saattaa olla hoidettu mut tietty ne kylpypyyhkeet ja rasvat lojuu siellä lattialla ja mies rojottaa kaljansa kanssa sohvassa. Sitten selitetään juurikin sillä että no kun ne vaan huusi ja tappeli, voi taivas että ajatuskin sapettaa 😀

  3. SÄÄ oot niin hauska, ihana ja aito!
    Mulle tulee aina hyvä mieli kun luen sun tekstejä ja kirjoitat MÄÄ ja SÄÄ 😀 <3

  4. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että voin huoletta jättää pojan isänsä hoiviin, jos olen menossa leffaan, syömään, kampaajalle tms. Tiedän, että isä pärjää lapsen kanssa yhtä hyvin kuin minäkin, joten siitä ei tarvitse huolehtia, vaan voin nauttia omasta ajastani. Tuntuu myös, että monesti minä olen se, joka valittaa enemmän kipeänä ollessaan. 🙂 Mutta on se ihanaa, että nykyään isät ovat pääsääntöisesti varsin osallistuvia vanhempia, niin saa äiditkin tehdä myös niitä omia juttujaan, mikä on tuiki tärkeää.

    • Mä ymmärsin tän kirjoituksen niin että kyllä isä osallistuu, auttaa, hoitaa ja leikkii jne ei oo siitä kii Vaan et miehet nyt vaan tekee enemmän monesti numeroa siitä kuinka rankkaa ja vaikeeta on ollu jos on ollu sellai päivä. Ja me äidit hoidetaan samanlaisia päiviä ja vasemmalla kädellä vielä kaikki muukin ilman että tekee siitä numeroa jne.

    • Heidi: Ymmärsin kyllä täysin sen pointin, että myös isät osallistuvat, mutta toin vaan esille asian toisen puolen; toisinaan roolit ovat just toisinpäin, että äiti valittaa herkemmin. 🙂

  5. No nyt osu ja uppos!! Voi että kun tekisi mieli laittaa siipale linkki tähän! =D Kylläpä oli taas viime työmatkalle kiva saada viesti, jonka pääsisältö oli, että lapset on tapelleet ja nukkumaanmenokin oli vaikeaa. Argh. Deal with it.

    (kaikella rakkaudella ja pilke silmäkulmassa mutta mä NIIN tajuan tän)

  6. Meillä tämä on taas niin toisin päin. Mies ei koskaan valita mistään ja puolikuntoisena/väsyneenä/whatever aina roudaamassa harjoituksiin ja aamulla kouluun jne. Aina voin jättää hyvällä omalla tunnolla ja valillä tulee jopa itselle sellanen olo, että pärjäävät paremmin ilman mua 😀 mut hauska kirjoitus sulta ja uskon, että moni voi samaistua!

  7. Moi! Hauska juttu, oon samana vuonna syntynyt kuin sä, loppuvuodesta.. Ja ihan sattumalta löysin sun blogin ja tajusin et hei mehän asutaan täs suht lähellä A:lla alkavas kaupungin osassa. Ja joku kerta näinkin sut kärryttelemäs mut en kehannu sanoo mitään 🙂

  8. Mutta onhan sitten niitäkin äitejä jotka eivät luota että isä pärjää yksin. Kaikessa hoitoon liittyvässä pitää olla vahtimassa vieressä ja ohjeistamassa. En ihmettele jos isä tuntee silloin olevansa huonompi eikä pärjää.

  9. Meillä on vähän niin päin, että mä tuun linjoja pitkin miehen työpaikalle kun tilanne kotona äityy pahaksi. Isäntä ei valita koskaan. Joka on kyllä ihanaa. Mutta miks miehet ei laita rikkaa ristiin kotitöitten suhteen sillon kun emäntä on pois??? Sitä mä ihmettelen!

    Ps. Mä rupesin hirnumaan kun ”näytät viiskybäseltä”! Siis oikeasti…!!! Että ihmiset osaakin olla rakastettavia!

  10. Niin totta toi sun kirjoitus! Miehet voi heittäytyä avuttomiksi ku me naiset sitte kuitenkin hoidetaan ne hommat ku menee hermo niitten avuttomuuteen. Tuntuu välillä että ne ottaa vaan rusinat pullasta näissä lastenkasvatuks ja kodinhoito hommissa:D
    Ja musta sul on kyllä tosi hyvä iho! Eikä näy edes noi sun valvomiset!

  11. Joitain vuosia sitten yks ystävä meinas lähtee omista polttareistaan keskenkaiken kotiin koska sen, suoraansanottuna kusipäinen mies, soitteli sille koko ajan miten ei saa lasta hiljaseks jne jne. Lapsi oli siis sillon about 7-8kk. Ja tän miehen omat polttarit sit kestikin kolme päivää.. eikä huolen häivää…

  12. Nyt kyllä kolahti!! Se menee aina just noin!
    Perkele kun ollaan niin avuttomia että.
    Ikuisesti jäänyt mieleen kun kuopuksemme silloin 4 kk, nukkui päivisin ja valvoi yöt, mä olin aivan zombie. 4 kuukauteen en saanut yöllä nukuttua ja öisin imetin ja yritin kaikkeni, että vauva olisi nukkunut.
    Lisäksi oli vielä 3 v ja 5 v sisarukset kotona.
    Yhtenä talvipäivänä en yksinkertaisesti jaksanut mennä lasten kanssa ulos, ja tietysti lapset kiljuivat ja pyysivät ulos kun isä tuli töistä. Mies siinä sitten aivan kiukkuisena, että miksette ole olleet yhtään ulkona?!?!??!?!?! Purin huultai enkä sanonut mitään. Mies siinä sitten alkoi aivan vittuuntuneena pukemaan vanhempia lapsia ja sanoi vielä ääneen, että isä tulee nyt sitten ulos kun äiti ei MUKA jaksa. Olin vieläkin hiljaa.
    Ulko-ovi meni kiinni ja mä juoksin peiton alle ja ajattelin, että Jes, nyt saan nukkua ainakin pari tuntia. Juuri kun oon saanut unen päästä kiinni, niin ne perkeleet tulee kotiin ja olivat ulkoilleet siis 35 minuuttia.
    Mies aivan hiilenä kun juuri silloin lapset kuulemma huusivat ja tappelivat koko ajan. Koko 35 minuutin ajan.
    Silloin en enää ollut hiljaa vaan annoin tulla. Ja tuli muuten ulos kaikki patoutumat mitä oli. Sen seurauksena emme puhuneet miehen kanssa viikkoon mitään ja mä sain nukkua viikonloppuisin yöt.
    Tsemppiä Umppu jatkoon, sulla on ihan huippu blogi!!

    • Mää siis kaiken tän lisäks vihaan sitä puhe lakkoo.. meen aina irvisteleen juuson naaman eteen niin kauaks että se alkaa nauraan ja tajuaa asian

  13. Kiitos tästä! Nauroin huolella 🙂 Nimimerkillä: Valvonut pari yötä ja viihdyttänyt päivät raivoaa lasta. Mies tullut töistä kotiin, syönyt hyvin, mennyt peiton alle katselemaan elokuvia, käynyt suihkussa ja nukkunut yön hyvin. Minulla edelleen eiliset meikit naamassa, koska en jaksa……. Mut onhan hänellä hänen vitun raskas työ :’) ja kyllä hän osaa auttaa, kunhan ensin saan itkupotkuraivarit.

  14. Ei todellakaan tarvii näyttää kaksikymppiseltä! Olen itse himpun alle 30 ja sain pari kuukautta sitten vauvan, ja vanhenin about 10 vuotta muutamassa viikossa… Ei tällä valvomisella oo ihmekään jos silmänympärykset on rypyssä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 51
Tykkää jutusta