Ristus mikä roppa

 

Hyvät naiset ja herrat tässä se on: ristus mikä roppa. Ensimäinen kuva on kuukausi synnytyksen jälkeen ja toinen kuva on kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. Valaistus on hieman eri kuvissa, mutta pää pointin näkee selkeästi. Paino on mukavasti tippunut sen 3-4kg ja enää ei ole juurikaan raskauskiloja  kun muutama jäljellä. Kerroinkin jo aiemmin siitä, kuinka en ole oikeastaan ollenkaan harrastanut liikuntaa viimeiseen kolmeen vuoteen, syystä että  en ole joko pystynyt vointini vuoksi tai aikaa eikä energiaa sille ole ollut. . Ulkoiset muutokset ei ole kovinkaan suuret, mutta huomaan itse paikoittain, että oon mennyt hieman kasaan. Synnytyksen jälkeen vatsan alue on sellainen, mikä usein palautuu kaikista hitaammin. Moni saattaa näyttää pitkään siltä, että on edelleen raskaana.

Alla olevassa kuvassa huomaa, kuinka se on jo vetäytynyt huomattavasti enemmän, kuin ensimäisessä kuvassa. Vaikka palautuminen ulkoisesti on jo hyvällä mallilla, niin oon aika huonossa kunnossa. Mää oon niin fiiliksissä kun tulee kevät ja pääsee pihalle. Pitkä sairastelu teki tosiaan sen stopin mun uudelle yritykselle alkaa liikkumaan kunnolla.

 

Edelleen kamppailen sitä ajatusta vastaan, että äidin tarvisi olla sikspäkki valmiina jo synnäriltä kotiin saapuessaan. Palautuminen on todellakin niin yksiöllistä jokaisella. Lapsen kantaminen ei ole mikään läpihuuto juttu kropalle. Kirjoitinkin aiemmin blogissani siitä kun joku fiksu oli kirjoittanut musta kuinka läski mää oon…. Koen olevani ihan tavallinen ja kohta jo ihan normaalissa painossa. Toki tissit on täysin eri paria ja kun heilautan jalkaa niin leuka heilahtaa minutin päästä. Sen verran höttöä tässä kropassa on, mutta mitä sitten. Jos ei muta niin hyvä työmaa itselle.

Vikke on vasta reilu pari kuukautta vanha. Kannoin häntä sen 9kk, jotenka jos mietitään kuinka se vartalo muuttui sen 9kk, niin mulla on vielä aikaa 6,5kk. Vaikka moni näyttäisikin ulkoisesti palautuneen, niin moni asia on varmasti kehossa muuttunut ja jos ei kehossa, niin mielessä.

Meille naisille varsinkin asetetaan ihan älyttömät ulkonäköpaineet siitä minkä näköisiä meidän pitäisi olla, vaikka juuri synnytyksen jälkeen. En pidä siitä ollenkaan ja siksi julkaisen näitä kuvia, koska haluan näyttää että on ihan normaalia näyttää tältä.. Miksi meidän tarvii yrittää olla yhtään mitään mitä emme ole?

Vaikka en vieläkään omista niitä goretex kenkiä tai tuulipukua, niin esimerkiksi ulkovaatteillani on kaksi koulukuntaa. Liikunko lasten kanssa, vai ilma niitä. En halua että en voi ottaa lastani syliin, vaikka sieltä kuralammikosta ettei takkini mene pilalle. Ne takit on sitten erikseen. Samoin mulla on sellaiset aivan sika rumat ”patonki kengät” millä paahdan ulkona lasten kanssa. Ne kestää sään kun sään.

 

Jos te olette vakaassa parisuhteessa ja lapset voi hyvin on se tärkeintä. Mää oon ite huomannut, että mun omat lapset jopa hieman vieroksuu mua, jos mulla on esim paljon meikkiä tai tukka laitettuna, koska ne ei oo tottunut näkemään mua sellaisena. En nyt tarkoita kuitenkaan, että niillä pieruverkkareilla tarvii koko elämäänsä olla, mutta no stress.

Muuttuuko suhtautuminen omaan kehoon sitä myötä, kun niitä lapsia tulee lisää? Todellakin muuttuu.. Sen kolmannen jälkeen ainakaan itseäni ei vois vähempää kiinnostaa tuliko mulle niitä raskausarpia vai ei, tai onko mulla selluliittia…Ensimäisestä tuhlasin varmaan 700e erilaisiin voiteisiin ja nyt en rasvannut ollenkaan… ei mitään eroa :).  Tiedän kuitenkin sen, että mulla on ikää jo sen verran, että jos tähän jään niin se on sitten siinä. Oon aina rakastanut liikkua ja se tekee mulle hyvän olon. Nyt mennään kuitenkin vaihe vaiheelta eteenpän ja oman jaksamisen mukaan.

Kun se hetki taas koittaa, että voin nukkua yön niin, että mun ei tarvitse herätä kertaakaan niin varmasti alan liikkumaan enemmän. Nyt se aika on välillä käytettävä rehellisesti sanottuna nukkumiseen. En ota minkäänlaisia paineita tästä ”projektista” itselleni. Pääasia on että voin hyvin ja sitä rakennetaan tässä pikkuhiljaa.

Mulla olikin tavoitteena saada Toukokuuhun mennessä tiputettua kaikki raskauskilot. Se on suunnilleen kilo per kuukausi. Luitte varmaan meidän #ilokiertoon hyväntekeväisyys tempauksesta. Joka kerta kun teen jotain omien unelmieni eteen tai asioita mitkä mut tekee onnelliseksi postaan kuvan instagramiin ja käytän hästägejä #ilokiertoon ja #ilokiertoontampere Jokaisesta kuvasta menee yksi euro meidän hyväntekeväisyys pottiin pottiin. Nyt vaan kaikki rohkeesti mukaan tähän juttuun. Tehdään yhdessä hyvää. <3 Et edes tarvitse välttämättä sen kummempaa tavoitetta vaan asian mikä tuo iloa sun elämään. Nyt se insta laulaan. Meidän kohteena on Ice Hearts oy. Potilla hankitaan lapsille urheiluvälineitä, mitkä on heille todella tärkeitä. <3

Voit seurata blogiani myös TÄÄLTÄ

Edellinen postaus: Se vuosikymmen mitä aina olen inhonnut

-Umppu

primebody

7 vastausta artikkeliin “Ristus mikä roppa”

  1. Heippa! Pakko kommentoida kun tämä teksti tuli niin hyvään saumaan. Olen synnyttänyt myös reilu 2kk sitten ja raskauskiloja tuli n. 13kg, joista 5 lähti käytännössä heti ja loput vaan sinnikkäästi roikkuu edelleen mukana. 🙂 Eilen sitten lenkillä juuri pohdin, et mikä siinä on kun itselleen on niin julma kilojen ja kunnon suhteen. Yritin siinä takoa päähäni, että synnytyksestä on vasta reilu 2kk mutta silti takaraivossa joku ääni yritti sanoa, että JO 2kk ja miksi ne kilot on vieläkin mukana…
    Kyllähän media luo valtavat paineet meille naisille ja vaikka olet vasta synnyttänyt niin enimmäkseen halutaan näyttää, kuinka kroppa on palautunut kuin taikaiskusta. Sitten me, joille ei niin käynytkään tulee vielä vähän enemmän paineita. 🙂

    • Mulla tuli vivianista 20kg ja niiden pudotus todellakin kesti ja kesti… sinä päivänä kun tein raskaustestin Vikestä oli painoni sama kun Viviania alkaessa odottaa. No stress <3

  2. Näytät tosi hyvältä!! 🙂

    ja siis vitsit et oon nauranu välillä ihan väärässä sun postauksia, varsinkin ”Koskiseen” liittyvät heitot on ihan parhaita 😀 Kolahtaa hyvin kun meilläkin täällä puolivuotias tyttö ja samantyyppinen iskä, joka välillä heittää näitä ”nukunkohan mä ens yönä niin hyvin”- kommentteja, jolla ei oo tietoakaan jos tyttö kaipaa tuttia tms 😀 Hälle luen näitä kohtia sun blogista niin etten välillä saa sanaa aikaseksi naurultani 😀 Kivaa viikonloppua!

  3. Hyvältä näytät.
    Usein on pitänyt mainita, että kuulun niihin onnellisiin jotka ovat olleet raskaana siihen aikaan kun nettielämä puuttui aivan täysin. Silloin ei oikeasti ollut tällaista maailmanlaajuista paino-ongelmaa. Sain myös lapsistani reilusti lisäkiloja 22-24kg. Ja niitä ei ole enää jäljellä yhtään. Tosin onhan tästä jo 23vuotta aikaa kun kuopukseni synnytin. Tuntuu, että facebookki ja kaikki nämä muutkin netin yhteisöt saavat vain elämämme surullisemmaksi. Kun olen käymättä netissä kesäloman ajan tuntuu, että olen paljon onnellisempi ja tasapainoisempi. Saan elää rauhassa omassa kuplassamme ilman ulkoisia vaatimuksia nuoruudesta ja kauneudesta.

  4. Sä näytät tosi hyvältä 🙂 Multa meni ryhti tosi huonoon kuntoon ja se on edelleen alue, johon kiinnitän huomioita 1 v 4 kk synnytyksen jälkeen. Lihasepätasapaino on toinen – sitä mulla on ollut vuosikaudet ja on pahentunut vaan (mulla toinen pylly on isompi kuin toinen, haha). Se muuten menee kauttaaltaan, jopa vasempi poski on komeampi kuin oikea ja hauis 😀 Että unohdetaan ne luvut ja mitat ja liikutaan sillee, et hyvälle tuntuu ja voidaan hyvin! Kivat treenivaatteet muuten tekee tosi paljon – innostuin tilaamaan Biancanevet ja en ole katunut 🙂 Monesti hengaan niissä kotonakin 🙂 Tänä kesänä lupaan itselleni, että heitän biksut päälle ja läksin rannalle – viime vuonna en uskaltanut. En muuten, mutta säärieni vuoksi 😮 Sääret meni epiloinnista niin huonoon kuntoon, että huhhuh. Että on meillä kaikilla heikot kohtamme korviemme välissä. Ihanaa kun sä tsemppaat meitä kaikkia sun postailujen kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 60
Tykkää jutusta