Voi Sirpa kun päästit sammakon suusta

Kuvaus: Noora Näppilä

sisältää mainoslinkkejä*

No voihan Sirpa  Selänne mitä menit sanomaan ääneen..  Mää voin vaan kuvitella, kun mammojen tunteet on pinnassa ja Sirpan heitterit haukkuu häntä kilpaa eri foorumeilla. Mulle ei kuulu mitenkä kukakin kasvattaa omat lapsensa. Tässä jutussa oli ehkä tehty taas asiasta hieman suurempi, mitä se todellisuudessa onkaan. Toki hän ei ehkä hiffannut, että kaikilla ei ole sitä miestä sielä NHL:ssä pelaamassa kiekkoa ja tienaamassa miljoonia, jolloinka hänellä ei ole minkäänlaista tarvetta edes mennä töihin. Toki kaikkeen varmasti tottuu ja jos siihen tilanteeseen on ”elänyt” ja kaikki ystävät ja tutut elelee samanlaista elämää, niin ehkä sitä kuvittelee sen olevan arkipäivää.

Meillä Suomessa on asiat sellaisessa pisteessä, että äiti ei  voi jäädä kotiin. Tai no voihan se jäädä, mutta saattaa olla että perheen talous ei anna siihen mahdollisuutta. Meillä ainakin 5 henkinen perhe kuluttaa rahaa yllättävän paljon vaikka ihan vaan ruokaan, saati jos siihen lisätään muut kulut. Toki me voisimme asua pienemmässä asunnossa, mutta se toisi taas omat hankaluutensa arkeen mukaan. Me emme selviäisi yhden ihmisen palkalla, vaan molempien on käytävä töissä. Tai no ehkä just ja just, mutta se olisi yhtä laskemista.

 

Kuvaus: Noora Näppilä
Kuvaus: Noora Näppilä

Meillä ei ole myöskään isoa kartanoa, missä elämme, eikä omia taloudenhoitajia, siivoojia, kuljettajia yms. Niinkuin aiemmin kirjoitin, kuinka Suomi on (ehkä hieman) kateellisten maa, niin voit olla varma, että saat vihat päälle, kun sanot jotain tuon kaltaista. Sirpa oli sitä mieltä, että jos lapsia tehdään niin ne kasvatetaan  kotona ja äidille ei ole muuta paikka, kun olla  sielä kotona. ”se on se äidinvaisto”

Jos mutustelen Sirpan ajatuksella….. Aurinko paistaa ja huoneeseen tepsuttelee lapsi, joka huutaa äitiä… Avaan verhot ja kurkaan kuinka allaspoika putsaa meidän poolia. Mennään koko porukka ulos syömään aamiaista, mikä on valmiiksi tehtynä… EI HUONO…. Kalifornian aurinko VIELÄ PAREMPAA. Tavallaan joo ehkä sopis se Sirpan homma mullekkin… Sirpa on pelannut korttinsa hyvin ja Teemu kirjaimellisesti pelannut vielä paremmin.

Toki tilannetta vois verrata, vaikka tänne kauniiseen kotimaahamme Suomeen. Kun heräät aamulla ja kurkaat, kun takapihalla sua tuijottaa silmiin hirvi… Ulkona on se -17 astetta pakkasta. Teet aamupalaa niille lapsille. Vaihdat vaippoja. Puet ja pakkaat, jonka jälkeen meet jynssään siitä sun lessubussista ikkunoita skraballa ja puhallat välillä sormiin, kun ne on aivan jäässä.. Aurinkoa ei välttämättä näy moneen viikkoon ja ja ja…

 

Kuvaus: Noora Näppilä

 

Mää luulen, että tässäkin monella kilahti, vaan sen vuoksi, että heidän elämää ei voi edes verrata Suomen elämään ja harvalla meistä on niin kovat tulot, että kaikki yllämainittu olisi edes millään muotoa mahdollista. Oon aina sanonut, että raha ei tuo onnea ja se pitää paikkansa. Raha tuo silti elämään paljon erilaisia mahdollisuuksia. Kun rahaa on niin oikeastaan tehdä mitä haluaa. Raha tuo elämään aika paljonkin ja yhtenä tärkeimpänä asiana se tuo perusturvaa. Kun rahasta ei tarvi murehtia, niin moni asia tuntuu jopa liiankin helpolta toteuttaa. Elämässä ei ole läheskään nin paljon murheita, eikä tuskin ainuttakaan murhetta liittyen talouteen. Kaikki on ns. käden ulottuvilla.  Kun sitä rahaa ei ainakaan itselläni ole määräänsä enempää, niin kaikki asiat joutuu aina miettimään ennakkoon. Isoja hankintoja varten joutuu säästämään ja joskus on hetkiä, milloinka ei vaan voi yksinkertaisesti tehdä mitään, koska ei ole rahaa.

 

Kuvaus: Noora Näppilä

 

Ehkä sitä asiaa kannattaa ajatella aina monelta kantilta, mutta taas toisaalta jos ei ole mitään vertauskuvaa niin hankalaahan se on. En tiedä noista kiekkopiireistä jenkeissä kuinka niissä eletään, mutta voisin veikata että perheet pitävät sielä ainakin jonkin verran yhtä. Kaikilla on sama tilanne ja ainakin se mikä heitä yhdistää on pullea lompakko, jos ei muuta. Turha siis olla kateellinen esimerkiksi tilanteelle, mitä et itse kuitenkaan omalle kohdalle haluaisi. Voin sanoa ainakin  kohdallani, että haluan käydä töissä ja musta ei olisi elämään mieheni rahoilla. Toisille se on ihan luontaista ;).  Mulle työ on aina ollut tärkeä elämässä ja tulee aina olemaan, jotenka en vaihtaisi omaa elämääni Sirpan elämään mistään hinnasta.  Tai no onhan se Kalifornia aika houkutteleva ajatus.. Täällä Suomessa mulla on kuitenkin läheiset ihmiset ja sukulaiset, joista en niin hevillä luovu.

En koe olevani yhtään sen huonompi äiti, vaikka olen käynyt töissä. Sillä ei ole siihen asiaan mitään merkitystä. Ei mulla muuta: kun paha ilma ulos ja hyvä ilma sisään ja annetaan heidän elää omaa elämää.

Kuvien leggarit Here*  ja mekko  Here* shoppaile Junkyardilla Here*

Edellinen postaus: Läskien blogiportaali fatfashion

-Umppu

primebody

26 vastausta artikkeliin “Voi Sirpa kun päästit sammakon suusta”

  1. Tosi hyvä kirjoitus Umppu, ihan samaa mieltä! Lapsi täytti just vuoden ja ens viikolla alkaakin mulla työt, ei vaan tulla toimeen pelkästään miehen palkalla vaikkei se persaukinen ookaan 😀 mäkään en vaihtaisi paikkaa Sirpan kanssa mutta tosi hyvä että hän on viihtynyt kotiäitinä, ei sekään helppoa ole.

  2. on meitä täällä suomessakin ja ihan tavallisia ihmisiä, jotka ajattelevat samoin kuin Sirpa.(: (en tietenkään vaadi muita ajattelemaan samoin) Olen ihan tavallinen, suomalainen perheen äiti. Minä (ja mieheni) haluamme että lapsemme saavat kasvaa kotona kouluikään asti. Kolme onkin jo koulussa. kolme vielä alle kouluikäisiä. Nautin kun saan olla lasten kanssa kotona ja mieheni on kovasti tehnyt töitä sen eteen että saa elätettyä perheensä. Ja hyvin on pärjätty vaikkei mies lätkää pelaakaan muuta kuin harrastuksena(;

    Ei se Teemukaan ois lätkässä noin pitkälle päässy, jos vaimo ei ois antanu miehen rakentaa uraa rauhassa ilman vastuuta kodin ja lasten hoidosta. Työtä se on Sirpaltakin vaatinut kun lapset ollu pieniä.

    Kukin eläköön elämänsä tyylillään!(:

  3. Hieno kirjoitus ja mielestäni ihan asiallisesti oman mielipiteesi kerroit. Minä en jaksoa katsellessa osannut ees ajatella asiaa tuolta kantilta! Sirpahan ihan selkeästi tiesi elämäntilanteensa (ja puolisonsa) mukana tulevat edut, mitäpä sitä kieltämään ja eli sen mukaisesti. Ja nyt juuri puhui että haluaisi jo siirtyä kenties työelämään edes jollain tapaa, kun ei tosiaan siellä kotona sitä tekemistä samalla tavalla ole kuin silloin kun lapset oli pieniä, ymmärrän tämänkin!
    Ja mistäs sitä tietää, että jos Teemu olisikin perus n. 2000e per kk tienaava mies, niin olisikohan Selänteilä tuollaista lapsikatrasta? Tai ainakaan tuommoista lukaalia saati harrastuksia ja ajanvietteitä? Voisin kuvitella että silloin olis elämäntyylikin hieman erilaisempi eikä kotiäitiyteen olisi mennyt noin paljon vuosia ja aikaa vaan saattaisi rouvakin olla jo ajat sitten lähtenyt työelämään tienaamaan:)

    Jos meillä olisi mahdollisuus, tehtäisiin enemmän lapsia ja minä varmasti jäisin kotiin, koska uskoisin että se olis se mitä haluan ja missä viihtyisin. Mutta totuus on se että niin kauan kuin minä ja mieheni tienataan tämän verran kuin nyt, ei siihen ole mahista ja me taas eletään sen mukaan.
    Minä nostan ainakin hattua jo tietenkin Teemulle, koska ei hänen uransakaan ihan sormia napsauttamalla ja ilman hikeä ja kyyneliä ole tullut. Eikä siinä silloin Sirpakaan varmasti helpolla oo päässyt joten nauttikoon kun elämä on korttinsa noin heille jakanut:)

  4. Mun mielestä on ylipäätään positiivista, että joku seisoo mielipiteensä takana! Nykyään pitää olla samaa mieltä tietyistä asioista ja olla niin modernia että. Jotenkin mä ihailen kunka suoraan Sirpa kertoi oman kantansa, vaikka tiesi että tämä on ”epäsuosittu mielipide”. Sitä samaa mä ihailen sun blogissa, ja siksi tätä jaksaa lueskella!

    • Missä vaaditaan olemaan samaa mieltä? Jos pyytää perustelemaan väitteen tai on erimieltä, niin onko se vaatimus olla samaa mieltä? Jos joku esittää mielipiteen, joka ei perustu muuhun kuin esittäjän ”mutuun”(kuten Sirpan äidin pitää olla kotona lasten kanssa) ja tämän kyseenalaistaa, onko se vaatimus olla samaa mieltä?

      Minusta rouva Selänne saa olla tuota mieltä, mutta kun mallin ulottaa koskemaan kaikkia äitejä on Sirpa altistanut sanomisensa arvostelulle. Mitkään nykytutkimuksen eivät tue Sirpan ajatusta. Päiväkodissa kasvaa hyvinvoivia ja sosiaalisesti taitavia lapsia. Sirpa(ja jokainen joka haluaa) hoitakoon lapsiaan kotona vaikka armeijaan saakka, mutta ei tehdä siitä kaikkia koskevaa totuutta.

  5. Meitä äitejä on niin helppo syyllistää ja jostakin kummasta syystä tunnumme myös niin helposti syyllistävän toisia äitejä erilaista ratkaisuista kuin omamme. Edellinen ”äitigate” taisi liittyä toiseen vakioaiheeseen eli imetys vs. pulloruokinta.
    Nämä kolahtavat niin jumalattoman kovaa, koska useimmilla äideillä on jatkuva alitajuinen pelko siitä, ettei ole ihan riittävä (siitäkin huolimatta, että riittää tasan tarkkaan 150 prosenttisesti just sellaisena kuin on) ja kun joku sanoo ääneen jotakin tällaista niin se pelko saa puolustautumaan ärhäkämmin kuin mitä kenties olisi tarkoittanut.
    Minä akateemisesti koulutettu ihminen jäin kotiin useamman lapseni kanssa vaikka ura jo loisti edessä. Mieheni ja sijoitustoimintani tuo rahat perheelle ja joskus mennään nyörejä kiristellen ja joskus taas ei, mutta se on oma valintamme, jota emme ole katuneet. Valintamme ei kuulu kenellekään yhtään sen enempää kuin muiden valinnat meille. Tosin kovin usein joudun selittämään miksi ylipäätänsä kouluttauduin ja kenen rahoilla elän. Noh, oppi ei koskaan ojaan kaada enkä vielä silloin tiennyt mitä elämä tuo tulessaan kuten ei muutkaan parikymppiset ja emme saa mitään tukia mistään eli omavaraisia olemme ja ihan veroja maksetaan sijoitustoiminnastakin, joten tapamme elää ei ole keneltäkään pois ja hoidamme oman osuutemme.
    Sirpalla on tietysti oikeus puolustaa omaa tapaansa elää, mutta kenties hän olisi voinut olla vähemmän hyökkäävä ja tuomitseva.

  6. Voi apua mä en meinannut päästä tota hirvi-kohtaa pidemmälle kun nauratti niin kauheesti 😀 varmaan just sopivaa huumoria äitiaivoille. ja hyviä pointteja. paitsi rahaa, monelle työ on myös osa identiteettiä ja sen tuomat aikuiskontaktit tervetullutta vaihtelua vaipparumballe ja vauvajutuille. kukin tyylillään, ei kai sekään oo lapselle hyväks jos äiti on kotona mutta ei voi hyvin koska on vaan. no. kotona. koska ei sekään kaikille sovi.

  7. Vähän niinkuin sinä ja sun kärkkäät mielipiteet 😅 Muttajoo, onhan noita jaksoja varmaan leikeltykin niin että ne perustelut on jääneet vähemmälle ja ehkä on myös saattanut mainita että näin meillä muttei välttämättä teillä.

    • Nimeomaan! Mun ei tarvi enkä haluu olla Sirpa, jotenka mulle on se ja sama miten se hoitaa homman. Tää onkin just se mitä porukka ei hiffaa..

  8. Nina Mikkonenhan vetäisi samantyyppisillä kommenteilla lavakaupalla säilykeherneitä äiti-ihmisten neniin joitakin vuosia sitten. Ei tainnut sitten enää puolustaa kotiäitiyttä ja äidinvaistoa, kun pitikin lasten sijaan hoitaa miestä…

    Mäkin jäisin kotimammaksi jos ois varaa Kalifornian kartanoon tekemättä töitä. Ei oo ollut, joten ollaan todella taiteiltu sen eteen, että lasten ei tarvis mennä hoitoon, ja kyllä siinä isikin joutui osallistumaan niinnlasten hoitoon kuin kotitöihinkin. Itehän oon taas malliesimerkki siitä, miksei oo hyvä kun lapset ei käy koskaan kodin ulkopuolella. Meillä mutsi ryyppäsi, milloin kukakin mies hakkasi sitä ja meitä lapsia, yksi isäpuoli diilasi kamaa eteisessä ja pyykkikorissa oli joku ”salaisuuspussi”, johon ei saanut koskea eikä siitä saanut kertoa kellekään. Muutettiin usein, ja mä olin jo 11v, kun viranomaiset tajusi että näillä kersoilla ei muuten hirveen hyvin mee… Koska ei oltu päivähoidossa tai kerhoissa, ja kouluikäiseksi mennessä meidät oli ehditty aivopesemään siihen, että sossut vainoo ja kiusaa ilman syytä ja siks meiän pitää olla hiljaa kaikesta mitä kotona tapahtuu.

    Mun mutsilla ainakin oli ihan voittamaton äidinvaisto, voisin kertoo siitä Sirpallekin 😄

  9. Katsoin mielenkiinnosta ohjelman. Lämmin fiilis jäi keskusteluista. Olisi mielenkiintoista tietää mitä lapset vastaisivat jos heiltä olisi kysytty, onko se tuntunut tärkeältä että äiti on ollut kotona vai olisiko ulkopuolinen nanny riittänyt. Uskon että tässäkin asiassa lapset ovat yksilöitä, herkempi lapsi erityispiirteineen ehkäpä tarvitsee enemmän äitiä. Onhan äitejä moneen junaan, parhaimmillaan lapsi saa halauksia, hyväksyviä katseita, ylipäätään turvallisuuden tunnetta. Varmasti ensimmäisenä vuotena olisi tärkeää äidin olla lähellä jo imetyksen vuosi ja eihän siitä mihinkään pääse että äiti on äiti myös epätäydellisenä. Turvamajakka voi tosin olla myös muu läheinen. Ne on kurjia tilanteita jos perheen taloudellinen tilanne ratkaisee sen voiko lapsen/lapsien kanssa jäädä kotiin lasten ollessa hyvin pieniä. Sitä vauva/taapero aikaa ei koskaan saa takaisin, kiire arjen keskellä vie niin paljon läsnäololta pois. Ymmärrän kyllä senkin kuinka myös omasta menestyksestä nauttii ja se on viisautta tulevaisuutta ajatellen, ykskaks tulee hetki kun lapset luovutetaan maailmalle.

  10. Ei meidän tulot oo keskimääräistä enempää. Noin 60 000 bruttona vuosi. Asutaan isossa omakotitalossa, käydään joskus ulkomailla ja eletään hyvää.elämää,rahasta ei oo koskaan normaali säästäväisyyttä lukuunottamatta pihistellä. Olen ollut kotona 4 vuotta. Jos tulot ois vähemmän, olisin silti ollut kotona. Sitten asuttais vielä vaan pienemmässä asunnossa. Toisaalta pohjoisessa asuminen on huomattavasti edullisempaa,mutta pohjoisessa meidän tuloilla on kotiäitinä oikein hyvin yhdenkin tuloilla. Osittain siis valinnoista kiinni,minä halusin olla kotona ja kun en ole yrittäjä yms niin siihen onneksi oli mahdollisuus! 🙂

    • Joo paljonhan kyse on just myös asuinpaikasta. Naureskeltiin just, että Porissa saa samalla hinalla ison omakotitalon, kun täällä kesksustassa yksiön 🙂

  11. Täällä Pohjanmaan lessualueella näkee paljon perheitä, jossa äidit ovat kotona lasten kanssa (koska päivähoito pahapaha) ja miehet ovat töissä 24/7. Huolimatta usein ihan hyvistäkin tuloista elämä näyttää olevan melkoista kädestä suuhun eloa ja sitä katsoessa jää pohtimaan, että onko lapsia todella oltava sen +12.. mutta eniveis takaisin aiheeseen. Mitä vaikutuksia sillä on sitten lapsiin, että isää nähdään joskus ja jouluna? Tarkoitan siis tilannetta, jossa isä työskentelee kellon ympäri mahdollistaakseen lasten hoidon kotona. Pääseekö isäsuhde muodostumaan? Vaikuttaako etäinen isäsuhde esimerkiksi parisuhteisiin tytöillä? Mites isän oikeus viettää aikaa lastensa kanssa ja olla läsnä? Kunhan pohdin..

    • Niin, tällaistahan on joskus ollut. Mietin tätä jo silloin kun Nina Mikkonen älähti entisaikojen ihanuudesta. No miten kenelläkin. Maataloissa (esim. mun isovanhemmat) molemmat vanhemmat teki pitkää päivää ja lisäksi perheen isät toista työtä iltaisin. Ei isää paljon näkynyt, eikä silloin todellakaan vanhemmat viettäneet vapaa-aikaa runsain mitoin lastensa kanssa. Ei ollut aikaa, arki vei, pyykinpesukin oli vähän eri homma yms. Lisäksi sen ajan lapset kertoivat, miten heidänkin arjestaan osa meni kotitöihin sekä auttamiseen navetassa yms. Lisäksi sisaruksia vahdittiin koska se äiti oli kiinni kotitöissä. Lapsia oli paljon joten äidin kaksi kättä ei riittänyt kaikkeen. Se nykyajassa kiukuttaa, että vanhempia syyllistetään vaikka mistä kun kuitenkin moni asia on paremmin kuin ennen. Lisäsi kummallakaan isovanhempiparilla ei tainnut olla se onnellisin avioliitto, joka toi ihan omat paineensa takuulla etenkin mitä kuulee juttuja jälkikäteen. Ilmapiiri on ollut painostava, mykkäkoulua ja haukkumisia. Masentuneisuuttakin, tilannehan piti tuolloin vain kestää, kukapa sitä siihen aikaan erosi. Koulutusta ei näillä naisilla ollut, toisella kotitalouskoulu. Siksi inhoan kun ylikorostetaan, että ennen oli jotenkin paremmin. Keskustelkaa vanhempien ihmisen kanssa, ei todellakaan välttämättä näin ollut. Aika kultaa muistot ja varsinkin siten kun ei ole itse sitä aikaa elänyt ja lukee vaan jotain juttuja lehdistä. Enkä silti tarkoita, että kaikki ovat olleet onnettomia, ei suinkaan. Vastustan vain sitä, että mennyt glorifoidaan täysin.

      Oma nuoruus oli 80-luvulla ja toki pienenä vanhemmat on sidottu lapsiin eli aikaa on vietetty yhdessä, mutta heti kun ulkona pystyi olemaan yksin (eli aika nuorena, pihat oli täynnä lapsia ja mummoja penkeillä) niin oltiin kaverien kanssa iltaan saakka ulkona, ei vanhempien helmoissa. Monen isät eivät juuri osallistuneet kauheasti, mutta varmasti enemmän kuin kymmeniä vuosia sitten.

      Kotona mulla on 60-luvun lopun Seura-lehtiä (muitakin lehtiä muilta aikakausilta) ja sanon vaan, että suosittelen lukemaan. Saa käsitystä vähän enemmän mitä elämä tavallisen ihmisen kantilta on milloinkin ollut. Mielipide-palstan kautta etenkin mutta myös artikkeleista. Sanon vaan, että naisena EN halaja sinne yhtään!!!! Yli nelikymppisen naisen erotarinaa, kun ulos ei voi mennä kun on yhteiskunnan hylkiö. Mitä tapahtuu vanhuksille kun heidät hylätään hoitolaitoksiin (sama virsi jatkuu 50v. myöhemmin). Yksi kuvaava kirjoitus kertoo miten perheen äiti kirjoittaa lauantain uudesta vapaapäivästä (ennenhän sekin oli työpäivä), että sellainen pitäisi poistaa koska aviomies on toimettomana tiellä kotona, hänestä on vain haittaa. Naurattaa nämä kun lukee nykyajasta käsin, mutta kun miettii jos pitäisi elää siinä ajassa niin nykynaisena ei yhtäkkiä enää nauratakaan kaikki asiat :/ Esimerkkejä tähän olisi liikaa, lehtiä ja juttuja on aika paljon kun Seura taisi ilmestyä kerran viikossa.

      Lisäksi Suomea ei ole ajateltu toimimaan niin, että ajateltaisiin kaikkien äitien olevan pitkään kotona. Aina on niitä, jotka miettivät mitä toimia pitää järjestää että naiset ei vain jäisi kotiin liian pitkäksi aikaa. Ja kotona olemisesta maksetaan jonkun aikaa tukia, sehän ei ole kestävä ajatus. Tukien kantilta asiaa onkin helpompi miettiä – entä jos oikeasti naisia kannustettaisiin kotiäideiksi niin uskon että tukijärjestelmää pitäisi lakkauttaa, tulisiko silti edelleen niin moni toimeen entiseen tapaan. Sitten on se suuri joukko, ketä aina älähtää, että lapsia ei pitäisi tehdä jos niitä ei voi tehdä omalla rahalla.

      Itse olen myös ollut lapsuudessani pienestä asti hoidossa, koska silloin ei ollut hoitovapaata. Äiti oli töissä myös, ei ollut isovanhempia lähellä tukiverkkona.

      Sirpa on täysin oikeutettu mielipiteeseensä, ja se hänen tilanteeseensa sopiikin. Suomessa on suurin osa tavallisia ihmisiä, jotka ei välttämättä tule toimeen yhden palkalla (pienituloisia on paljon) ja on mielestäni kestämätön ajatus, jos lähdetään tuilla rahoittamaan esim. äidin kotonaoloa ekaluokkaan saakka. Siinä missä mennään vikaan on se, että omia näkemyksiä tuputetaan kaikille muille oikeaksi ja sopivaksi. Missä menee raja ja kuka päättää mikä on oikein? Harvemmin on yhtä oikeaa vastausta ja miettikääpä omalla kohdallanne miten kivaa olisi jos ylhäältä annetaan jokin kymmenen kohdan lista millainen äidin ja naisen tulisi olla. Aika harva sopii yhteen muottiin. Se oli ehkä sadan vuoden takaista kun oli tarkat roolimallit jokaiselle eikä niistä sopinut poiketa. Luojan kiitos sellaista aikaa ei enää eletä. Sitä on itse saanut myös erilaisen näkökannan oman lapsen varttumisesta kun on asunut maassa jossa ei ole mitään tukia yhtään mihinkään. Kaikki pitänyt itse maksaa, raskauden lääkärit, synnytys, vauvan lääkärit, päiväkoti, koulu, kouluruoka ja esim. koulutus ei todellakaan ole halpaa ja julkisia kouluja tietyissä maissa ns. parempi väki ei käytä suin surminkaan. Äitiyslomarahaa eikä työttömyyskorvauksia tunneta. Mies maksaa ja rahaa pitää säästää kaikkea näitä varten. Mitään kela-korvauksia ei ole ja jos tarvitset syöpähoitoa tai sydänleikkauksen, maksat ne itse. Jos ei rahaa, oivoi kuolema tulee ja korjaa.

      Sanan ’mies’ mainitsemisesta tuli myös mieleen se, että kyllähän suomalaiseen mielenlaatuun on jo aika äkkiä iskostunut sekin, että moni mieskin odottaa naisen osallistuvan kuluihin. On hienoja miehiä, jotka arvostavat kodinhoitoa ja lastenhoitoa, mutta liian monia jotka pitävät sitä lomailuna. Liian usein kuulee että ns. siivellä eläjiä ei haluta. Jos naiset olisivat kotona enemmän niin koko Suomi kaipaa kyllä aikamoista asennemuutosta. Itse en ainakaan haluaisi jäädä kotiin jos joka puolelta etenkin omalta puolisolta kuulisi että vain laiskottelee kotona ja elelee miehen rahoilla!!!

  12. Itse aikuisena koen, että olin äärimmäisen onnekas kun sain viettää koko lapsuuden kotona. Ja pienestä asti tiesin, että aion tarjota samaa omille lapsilleni. Mikään ei ollut ihanampaa kun leikkiä ja olla kotona sisarusten ja vanhempien kanssa. Muistelemme todella usein yhteisiä juttuja, elämistä ja kaikkia hauskoja hetkiä. En koskaan unohda omaa lapsuuttani, kiitos vanhempieni. Vaikka meillä ei koskaan ollut mihinkään rahaa, se ei koskaan haitannut. Ei silloin eikä nyt. Ja nykyäänkin, meillä sisaruksilla on erittäin hyvät välit keskenämme. (Olen toisiksi vanhin. Vanhin siskoni on 28 ja nuorin veljeni täyttää tänä vuonna 2. Äitini ja minä olimme yhtäaikaa raskaana 😉

    Itse koen, että kotona pärjää taloudellisesti jos hoitaa kotona lapset. Itse olen kahden alle kaksi vuotiaiden äiti. Ja aion olla vähintään sen kolme vuotta kotona. Olen ammatiltani myös lastenohjaaja ja koen, että lasten paras paikka on kotona. (Paitsi, jos vanhemmilla on esim. Sairauksia tms) Olen kasvanut isossa perheessä (10sisarusta, ja ei, emme ole lessuja. Ja kyllä, kaikilla samat vanhemmat), äiti on edelleen kotona pienten lasten kanssa, isä käy päivisin töissä. Äidilläni on kotona 5pientä (sisältäen kaksoset) ja kaksi melkein aikuista opiskelijaa kotona. Loput elää maailmalla.

    Eihän näillä tuloilla voi kehua, mutta tämä kaikki on sen arvoista. Jos itse haluan jotain, säästän ja ostan. Kun on pyörittänyt tätä arkea jo jonkun aikaa, tietää mihin on varaa ja mihin ei. Pakko vielä sanoa, että en koskaan kulje kylillä missään verkkareissa yms (tukka pystyssä, hajonneet housut jaloissa ymsyms). Pointtina se, että vaikka olenkin kahden pienen lapsen äiti, kotiäiti, saan näyttää hyvältä ja panostaa itseeni. Mutta kunhan muistaa, mihin on oikeasti varaa. Eikä vinguteta korttia ja olla ongelmissa…

    Kuitenkin jokainen tekee ja toimii, miten parhaimmaksi näkee. Enkä koe, että ketään pitäisi syyllistää tai haukkua. (Olen aika huono kirjoittamaan, ja jos jokin kohta on ollut tuomitseva tms niin en ole sitä tarkoittanut. Kirjoittaessani en osaa tuoda tunteitani aina esille!)

    Toki itse syyllistyn (joskus aika monesti…) Hämmästelyyn. ”Miksi joku haluaa tehdä näin..” Kuitenkin ilman tuomitsemista.

    Voin rehellisesti myöntää, että lukiessani blogiasi (aika vasta löysin tämän..!) Ihmettelin (huom, en arvostellut) jopa ääneen, miksi esimerkiksi valitat niin kovasti. (Missään kohdassa en kuitenkaan raivonnut/lytännyt mielessäni sinua lyttyyn)
    Ajattelin, että onhan minullakin joskus vaikeita päiviä.

    En rehellisesti ole ymmärtänyt, että kaikkien lapset eivät edes nuku öitä hyvin. Itse olen päässyt helpolla ja lapset nukkuvat 12h/yö. Lapseni nukkuivat 2viikon iästä alkaen yöt heräämättä. (En halua tällä aiheuttaa pahaa oloa/raivoa. Kirjoitin siksi, että ymmärtäisit myös toisen puolen. Kaikki eivät osaa ajatella, jos ei ole kokenut.) Pari kertaa on lapsemme olleet sairaana (en ole halunnut olla liian hygieeninen, jotta lapset eivät sairastelisi usein. Puistossa syöty muta on siis näköjään kannattanut :’D ) ja silloin olen päässyt siihen väsymyksen tunteeseen. Ja silloin olen miettinyr, miltä tuntuisi aina heräillä jatkuvasti. En siis osaa kuvitellakaan sinun tunteitasi. Koska en todellakaan tiedä, miltä tuntuu valvoa koko ajan.

    Pysähdyin ja ajattelin sinua ja blogiasi. Ja vasta sitten ymmärsin, että sinulle kirjoittaminen on varmasti hyvinkin terapeuttista. Äitini on samanlainen. Voit varmaan kuvitella, että äitini hermoja välillä koetellaan? 5pientä lasta. Tarviiko muuta sanoa? Äitini kirjoittaa paljon. ( Mm. Luki ylioppilaaksi kotona, erittäin hyvillä arvosanoilla kahdessa vuodessa. Samalla hoitaen 5lasta kotona) Äitini keino selvitä hankalista päivistä on kirjoittaminen.

    Eksyin varmaan muutaman kerran aiheesta, mutta haluan rohkaista sinua kirjoittamaan niin paljon kun haluat.

    Ja lisäksi haluan kommentoida tuota fitness fatness juttua.. Olen vihannut omaa vartaloani aina. Laihdutin -30kg ja sain kaksi lasta. (Lapsilla on alle vuosi ikäeroa) Mieheni on aina kehunut vartaloani, mutta itse en ole nähnyt kuin virheitä. Tiedän, etten ole kovinkaan paljon ylipainoinen, mutta virheitä ja läskiä riittää.. katsoessani sinun kisa kuvaa, tunsin fyysisesti pahaa oloa. Ja rehellisesti sanottuna, näytit, että voit erittäin huonosti. Vaikka hymyilit, mielestäni et näyttänyt todellakaan onnelliselta. Ja jos saisin valita nykyisen vartaloni tai kisa kropan, ennemmin olen tällainen löllyvä kasa. Joten, kiitos. Kiitos, että sain toisen näkökulman. Ehkä minun pitäisi olla täysin tyytyväinen kehooni. Onhan se palvellut minua hyvin!

    Nykyään näytät onnelliselta, terveeltä ja erittäin hyvältä. Sanokoot muut mitä lystää. Jos saan antaa neuvon, älä palaa enää kisoihin. Sitäpaitsi, en tunne ketään miestä, joka himoitsee kisa vartaloa. (Paitsi itse kunnon bodaajat.. huoh.) Mieheni sanoi, että ei voi edes katsoa naisista kisa vartaloita. Tekee kuulemma pahaa. Ja niin myös minustakin. Olet siis erittäin kaunis ja terveen näköinen. Ja jos joku väittää vastaan, omapa on onglmansa. Menkööt itse kisaamaan ja hankkikoot itsellensä sydän ongelmia. Jos se on niin tärkeää.

    Tulipas pitkä viesti. Ja aihe taisi harhailla siellä sun täällä. Yritin ja tavoitteeni oli kirjoittaa hyvässä mielessä, ilman, että pahoitan mieltäsi. Itse en todellakaan kuulu niihin mielensä pahoittajiin 😀

    Kaikkea hyvää erityisesti sinulle ja koko perheellesi!

    • Kiitos ihanasta kommentista <3 Tällä hetkellä nimenomaan kirjoittaminen on se juttu, mikä mut pitää hengissä. Valvominen on kamalaa ja ahdistavaa ja todellakin sitä ei kukaan ymmärrä, kuka ei ole joutunut valvomaan..

  13. Sini, mielettömän hyvä kommentti. Hienosti perusteltu ja hyviä pointteja ja avarakatseisesti pohdit myös muiden näkökulmia. Ja täältä kanssa pointsit kotona ololle! Itse olen saanut olla kotona siihen asti, että menin kouluun, ja samoin koen sen olleen parasta aikaa elämässäni. Kiireetön lapsuus kotona leikkien. Nyt olen akateemisesti kouluttautunut reilu kolmekymppinen, ja aion olla kotona niin kauan, kuin se minusta hyvältä tuntuu. Mieheni kanssa olemme siis yhdessä nämä asiat päättäneet, enkä todellakaan koe eläväni mieheni rahoilla. Me olemme naimisissa, meillä on kaikki yhteistä. Ja molempien ajatusmaailma tukee lasten kasvamista rauhassa kotona, niin kauan kuin äidin hermot sitä kestävät. 😀 Mutta toisaalta ymmärrän kyllä myös sitä, miksi joillain on hinku sinne töihin.. Aikuisten kanssa saa aikaan hieman erilaista ajatuksenvaihtoa kuin näiden 2 vee ja alle.. 😊 Mä olen itse ajatellut asian niin, että me eletään vain kerran, ja jos mä kuolen huomenna, niin ainakin ehdin viettää aikaani lasteni kanssa. Koska ne on oikeasti ainoa asia, millä on mulle mitään merkitystä. Mä olen ollut työelämässä jo vuosia, ja jos elän vanhaksi, ehdin siellä olla vielä vuosia lisää, mutta ei se kyllä millään lailla ole mulle niin tärkeää kuin tämä aika, jonka saan olla lasteni kanssa. Eikähän tuo uusin tutkimus lastentarhanopettajien näkemyksistä päiväkotien nykymenosta yhtään ainakaan lisännyt hinkua viedä noita omia sinne.. 😕

  14. Musta Sirpan paras kommentti oli se ettei ole montaa kertaa sanonut ei ja aina oli itselläkin kivaa. Mikäs siinä, kiva kun on kivaa. Tässäkin vain huomattava ero tavallisiin pulliaisiin, Sirpan ei ole tarvinnut hoitaa kotia ja lapsia kuin sen minkä on jaksanut (kyllä on satavarmasti ollut siivoojia, kodinhoitajia, lastenhoitajia jne) eikä herätä katkonaisten muutaman tunnin yöunien jälkeen täydeksi päiväksi töihin, hoitaa lapsia illan ja kaatua rättiväsyneenä sänkyyn tehdäkseen tämän kaiken uudelleen seuraavana päivänä. Meilläkin on ihan kivaa, mutta kyllä se arki vaan välillä tulee vastaan. Kyllä isossa kartanossa kaikkien mukavuuksien keskellä olisi aika paljon helpompi jaksaa, kuin täällä pimeässä synkässä maassa 60neliöisessä kerrostalokolmiossa.
    En siis tarkoita tätä valittamisena tai kateellisen panetteluna, lähinnä huvittuneena siitä miten kehtaa mennä sanomaan tuollaista ääneen kun pakko tajuta mikä haloo siitä nousee. Vähän toista kun tulisi ihan perusduunarin suusta, että valitsi jäädä kotiin. Itse en usko että jäisin kotiäidiksi vaikka olisi miten monta miljoonaa, minulle ei riittäisi etten saa olla oma yksilöni vaan minun tehtäväni olisi olla vain äiti. Olen parempi äiti kun saan olla muutakin. Mutta toki jos olisi kunnolla rahaa, voisin valita mitä työkseni teen ja millaisella aikataululla, ja se olisi mahtavaa.
    Onhan jenkeissä tietysti se ero että jos on työelämässä lapsen voi joutua laittamaan hoitoon jo kuukauden ikäisenä, mihin en ikinä pystyisi. Joten kiitos suomen sosiaaliverkosto. Tämä on todella hyvä maa olla äiti, silloinkin kun käy töissä.

    • Tuo on muuten myös totta, ja mitä mietin itsekin Sirpan kommenttia lukiessa. On VISSI ero siinä, että kun on rahaa niin tietää että RAHALLA _VOI_ SAADA apua jos ei jaksa esim. kotihommia. Silloin kotityöt eivät ole välttämättä ikävä velvollisuus kun tietää ettei välttämättä tarvitse niitä itse tehdä. Emme me kaikki aina niin tykkää siivoamisesta yms. välttämättä.

      Sikäli tästä on omaa kokemusta, että asunut maassa jossa palvelusväkeä käytetään ja mitään ei tarvitse tehdä itse, ei edes silittää vaatteitaan, käydä ruokakaupassa tai alkoholiliikkeessä. Nyt sen on unohtanut, mutta nyt kun ajatus taas livahti mieleen niin ai kauhea miten on ikävä sitä puolta elämässä :/

  15. Kurjaa kun ihmiset on vetäissyt herneen nenään, vaikkapa eivät edes tunnu ymmärtävän mitä Sirpa tarkoitti.
    Sirpan pointtihan on se, että jos haluat tienata 20mil kuussa ja olla ison firman esimies, et voi olla samaan aikaan hyvä äiti.

    Itse ainakin komppaan Sirpaa.

  16. Saattaahan Sirpa myös olla, ainakin aikoinaan ollut, katkera kun ei itse päässyt toteuttamaan itseään vaan oli pakko seurata Teemun uran mukana, houdunlahkeessa.. Muistaakseni kouluttautui kuitenkin fysioterapeutiksi (?) Kumpuaa tuo kärkkäys ja suuttumus niin syvältä ja terävänä että herää epäilys että on ehkä ollut tyytymätön kun ’joutuu’ vaan toisen unelmien takia uhrautumaan. Sitten on päättänyt alkaa tehtailemaan ’vaan’ lapsia… ”Näkökulma tämäkin” 😀

Vastaa käyttäjälle Amjk Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 31
Tykkää jutusta