Töihinpaluun aika..

sisältää kaupallisia linkkejä*

Taas on uusi viikko alkanut. Päivät vain vilisee silmissä. Nyt on tullut ensimäisen kerran sellainen fiilis, että olen edes ajatellut paluuta töihin. En voisi kuvitellakaan, että tekisin niitä töitä jatkuvasti tai niin paljon, kun edellisellä äitiyslomalla (mikä oli pakko rako), mutta jos aloittaisi vaikka todella kevyesti.

 

Olen suunnitellut, että helmikuun olen ainakin kokonaan vielä kotona. Yksi työpäivä tulee jokatapauksessa, koska aion tehdä yhden kilpailutyön, mikä pitää tietenkin esivalmistella ja tehdä etukäteen. Mietin, että jos Maaliskuussa alkaisin tekemään maksimissaan 6h päivää, vaikka muutamana sunnuntaina. Silloin Vikke on jo 3kk ja varmasti itsellenikin olisi helpompaa olla muutama tunti pois. En halua töihin työnteon takia, vaan ihan oman jaksamisen kannalta. On ihanaa saada välillä aikuista seuraa ja puhua jostain ihan muista jutuista. Lisäksi mulla on jo kova ikävä mun asiakkaita.

 

16357911_10154509967444118_1816296825_o

 

Mulla on muutenkin ylipäänsä töihinpaluusta ollut itsellä sellaiset mietteet, että kun äitiysloma loppuu elokuussa, niin tekisin ehkä jopa vuoden verran 3-4 päivää viikossa töitä. Päivät olisi hieman normaaleja pidempiä, mutta sitten mulla olisi aikaa kotona olla lasten kanssa myös se 3-4p viikossa. Töitä ehtii elämässään aina tehdä ja nyt kun lapset on pieniä, niin haluan viettää aikaa heidän kanssaan. Voi olla, että kesällä tekisin muutaman päivän enemmän töitä ja tuurailisin muiden kesälomia ja Juusolla on vielä isyysvapaita käyttämättä, mikä mahdollistaisi sen mulle.

Nyt meillä on myös ensimäinen kesä yhdessä koskaan, että olemme samaan aikaan kotona edes hetken.. Miettikää… 10 vuotta ollan oltu yhdessä ja nyt vasta. Haluaisin viettää aikaa mökillä, koska sielä ollaan niin erilaisissa maisemissa ja tekemistä on ihan erilailla. Viimekesänä aloitettu kalastus saisi mahdollisesti tänä kesänä jatkoa. Jo se fiilis venellä keskellä järveä <3.

 

16388643_10154509967544118_1230761927_o 16388781_10154509967429118_1341237043_o

Eipä sitä tiedä, jos vaikka rakentaisi puuhun kunnolisen majan, tai keksisi jotain vastaavaa tekemistä. Jotenkin itseäni kypsyttää tämä digiaika niin paljon, että tekee kaikille hyvää olla hetki ns. tavoittamattomissa. Sitä pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän ja useammin. Kun itse oli lapsi niin sitä muistaa, kun kaverille poljettiin pyörällä, joskus jopa useita kilometrejä ja soitettiin ovikelloa ja kysyttiin voikko olla. Joskus saattoi olla, että se kaveri ei edes ollut kotona ja poljit takas kotiin. Nykyään pojat laittaa jopa naapuriin whats’uppia..

Vili alkaa jo olemaan siinä iässä, että kaipaa kavereita ja mökille voisikin kesällä jo pyytää jonkun mukaan. Vaikka joskus on hyvä, että lapsilla on vaikka vähän tylsää.

Vaateet: Junkyard*

Filan mekko from here*

Fila from here*

Mun päässä on miljoona ideaa mitä olen miettinyt liikettäni koskien ja tulossa onkin muutoksia. Aion vaihtaa yhtiömuotoa ja sen puolesta on paljon tekemistä. Nään kokoajan unia, että olen töissä :). Ehkä se on se merkki, että sinne voisi joku päivä mennä. Olen kyllä nauttinut tästä kotona olostakin todella paljon ja kuvittelin, että mulla menisi hermot,mutta ei. Parhaita hetkiä on vaan olla vauva rinnan päällä ja tuoksutella vauvaa. Se kasvaa niin kamalaa vauhtia <3.

Onko blogini lukijoissa perheitä, missä esimerkiksi isä on ollut kotona lasten kanssa? Olisi kiva kuulla kokemuksia. Juuso oli lasten kanssa (kahden) 2,5kk kotona ja tykkäs kovasti. Toki miehillä on vähän erilainen tyyli….tai ainakin meillä.. Hoidin yöt niinkuin ennenkin ja Juuso käytti hyvin tehokkaasti Vivianin päiväuniajan ottamalla aurinkoa jättitrampalla :). Ei paljon pyykkikorin pohjaa näkynyt hahah 🙂

-Umppu

 

 

primebody

3 vastausta artikkeliin “Töihinpaluun aika..”

  1. Meillä oli isä kaikkien kanssa kotona. Ekan ja kolmannen kanssa isyyslomat, keskimmäisen kohdalla ne jäi väliin, mutta sitten oli ihan hoitovapaalla ekan kanssa 10kk ikäisestä 2v10kk ikään, toisen kanssa oli hoitovapaalla 1v3kk iästä 2v8kk asti, ja kolmannen kohdalla oli vanhempainvapaalla kun lapsi oli 9kk-11kk. Viimeisimmän pätkän jälkeen mä heitin sen ulos eli passitin töihin, kun itselle tarjottiin sijaisuuden jatkoa eikä kiinnostanut yhtään, ja olin jo korviani myöten täynnä sitä miten avuton siitä äijästä oli tullut… Niiden kahden ekan kanssa kaikki meni ihan sujuvasti, mitä nyt pikkujuttuja oli tietenkin ongelmina, mutta tän kolmannen kohdalla. Se ei yksinkertaisesti osannut _mitään_. Vaippoja ei tullut mieleenkään vaihtaa, jos ei tulvineet yli ja läpi (kun ei hän muistanut että sillä on vaippa), isommille ei muistanut aina ruokaa antaa ja ylipäänsä entisen kokin suurin taidonnäyte oli yhtäkkiä keitetyt nakit, eikä puhettakaan että olisi ulos menty. Tai kauppaan. Tai mihinkään. Joskus kun yritin ehdottaa että voisi käydä kaupassa, hän ihmetteli että miten se onnistuu muka, ja kun totesin että kävellen vauvanvaunujen kanssa mäkin sinne menen, ni se ihmetteli mihin mä sen isomman (tässä vaiheessa 3,5-v, esikoinen oli jo koulussa) laitan sit. Näytti olevan vilpittömästi hämmästynyt, että ahaa, se 3v osaa kävellä, jaa, ai onko meillä siis tälläiset vaunutkin missä vauvaa voi työntää.

    Koko mies on sen jälkeen ollut ihan eri ihminen, ihan kuin ufot ois siepanneet ja imeneet sen aivot mukanaan ennen palautusta. En uskaltanut antaa sen olla yksin vastuussa lapsista koko päivää enää, enkä todellakaan edes harkinnut enempää lapsia tuon kanssa. Vaikka hän kuulemma haluais neljännen, sanoin että mä sain näköjään neljännen siinä samoja aikoja tän kolmannen kans.

  2. Meillä jäi isä kotiin 2.5 vuotiaan ja 8kk kanssa kun itse aloitin työt. Aluksi meni aika lailla samaan tyyliin kun tuossa mainitsitkin, että pyykkikorin pohjaa ei paljon näkynyt ;D pikkuhiljaa alko kyllä sitten ruokakin oleen valmista kun tulin töistä ja pyykitkin oli ainakin laitettu koneeseen.. kun olin viikon reissussa ja tulin kotiin mieheni sitten sanoi minulle että ”nyt mä ymmärrän millasta sulla on ollu nää vuodet” . Tajusin vasta itsekkin kuinka loppu olin ollu siihen kaikkeen. Sen jälkeen ei oo paljon tarvinnu pyytää että viittisitkö hoitaa pyykit tai tiskit 🙂
    Mun mielestä on ihan jos isä haluaa jäädä kotiin ja ennen kaikkea on se mahdollisuus. Meillä isä oli puolivuotta kotona. Tekee mun mielestä tosi hyvää vaihtaa vähän rooleja ja meillä ainakin kaikki oli tyytyväisiä! 😉

  3. Meillä mies jäi nyt kotiin 1v5kk kanssa. Oli jouluna 2vk lomalla lasten kanssa kun mä olin töissä (vanhemmat lapset ovat päivisiin eskarissa ja koulussa) ja tuli kuulemma ajatus jäädä kotiin. On ollut aiemmin kotona vaan sen max pari vkoa yhtäaikaa mun kanssa. Ei nyt ole ollut vasta kun 2vkoa kotona; päivisin ulkoilee lapsen kanssa ja pesee pyykkiä ja siivoileekin mutta sitten sohvautuu kun mä tulen töistä. Mä kuulemma teen paremmin kotityöt 😀 Saa nähdä mihin tää kehittyy. Mä jään itse kyllä 2kk päästä kans kotiin kun alkaa taas äitiysloma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 15
Tykkää jutusta