Enkö ookkaan super mutsi?

 

Tässä arkea pyörittäessä mietin erilaisia tilanteita eri perheissä. Mietin jonkun toisen perheen elämää ja samalla voin ääneen todeta, että musta ei olis siihen. Tiedättekö sen (”ärsyttävän”) perheen, missä lapset on hoidettu kaikki kotona. Äiti huokuu onnellista kotiäitiyttä. Väsymytksestä ei tietookaan..  Lapset on aina puettu viimeisen päälle sävy svyyn. Koti on aina siisti, kuin suoraan sisustuslehdestä. Valkoinen kangassohva hohtaa pimeässä puhtauttaan. Takapihalla olevasta kasvimaasta käydään hakemassa kauden vihannekset ja kotona tehdään kaikki ruoat aina itse. Lpaset iloisesti pilkkoo vihanneksia ja  kaikki on luomua. On eko pesuaineet ja kaikki on mietitty tarkasti. Askarrellaan ja touhutaan kaikkea kivaa joka päivä. Käydään yhdessä retkellä ja istutaan upeissa maisemissa  piknikillä ihanalla ruutuviltillä ja juodaan ihanaa seljankukkamehua lasipurkeista, missä on vilttiin mätsäävä pahvipilli.  Äitillä on tukka huoliteltu viimeisen päälle ja  se heiluu kauniisti tuulen tuivertaessa. Pyörääkin poljetaan korkokengissä ja kotelomekossa. Kaikki aamut alkaa ihanalla croisantin ja vasta paahdetun kahvin tuoksulla ja  koko perhe kokoontuu yhdessä pöydän ääreen… Siinä samassa silitetään miehen paita, jonka hän pukee töihin moiskauttaen romanttisen poskisuudelman vaimon poskelle… MITÄ?

 

15967435_10154456887304118_19646443_o

 

Tiedättekö sen Koskisen perheen, jossa herätään aamulla ja huudetaan kun palosireeni. Yhdellä on tullut pissat vaipasta läpi. Äiti on tissi ojossa syöttöpuuhissa ja lähtee pelastamaan tätä huutavaa prinsessaa hädästä, tissi edelleen paljaana maitoa suihkutellen pitkin kämppää. Vauva alkaa huutaan, kun ruokailu keskeytyy. Mies pieraisee ja kääntää kylkeä. Kolmas lapsi herää ja huutaa, että eihän täällä saa edes nukuttua, kun on niin hirvee meteli. Kahdella on siinä vaiheessa jo paskat housussa ja koitat herättää unista miestäsi ja sanot, että en pääse näiden lasten kanssa alakertaan… Uninen vastaus on: opettele 🙂 (huumori)

Kun koko komppanja on alakerrassa alkaa niiden sontien siivous. Kaikille vaihdetaan vaipat ja vaatteet ja sille ja tolle aamupalaa. Yhden luistimet on hukassa ja koulukin alkaa just… Kaikki on kun resupekkoja ja vaatteet ei todellakaan mätsää kenelläkään vaan päällä on esimäiset puhtaat narulta. Tässä vaiheessa joku on lyönyt päänsä. Toisella huuli halki ja ja ja…

Mää aina mietin onko muillakin samanlaista vai ollaanko me vaan tälläsiä. Se että edes saan kaksi lasta vaunuihin, talvivaatteet päällä on kun olis juossut kympin lenkin. Tähän sopii hyvin Emman 100 yötä kesään postaus: Tiedät olevasi vanhempi KUN

Mää niin odotan sitä kesää ja hetkiä kun ei tarvi pukea ja voi lähteä ekstempore jonnekkin ja ehkä ne vaatteetkin saattais mätsätä :). Vaikka sitä välillä oon hermoromahduksen partaalla ja mietin kuinka kivaa olisi olla sinkku omassa siistissä kodissa ja juoda sitä vasta paahdettua kahvia, niin samalla mietin, että silti mää niin rakastan mun elämää. Kun joskus on se hetki, että lapset nukkuu vaunuissa, Juuso on töissä ja Vili koulussa niin koti on liian tyhjä. Sielä ei ole elämää, enkä oikein tiedä mitä tekisin. Mun lapset on maailman ihanimmat ja on mahtava katsoa niiden kasvamista ja kehitystä.

Mää vietän mun kolmatta äitiyslomaa, mitä en aijo viettää töissä vaan kotona lasten kanssa. Mietin näitä asioita silloin pitkään ja palkkasin itselleni sijaisen. Se on ollut todella hyvä päätös, enkä ole katunut sitä hetkeäkään. Vaikka mulla on kamala ikävä mun asiakkaita ja tekis meili joka päivä soitella niille, että mitä kuuluu niin silti haluan olla kotona. Tiedän, että näitä aikoja tulee kuitenkin jossain vaiheessa elämää ikävä ja huomaat että oot yksin sielä kotona täydessä hiljaisuudessa, kun lapset on lähtenyt maailmalle.

Pyykkikoppa on tyhjä, etkä voi syyttää sotkusta kun itseäsi. Ehkä vain pitäisi olla vähän armollisempi niin kodin kun itsensä suhteen.. <3

-Umppu

 

primebody

13 vastausta artikkeliin “Enkö ookkaan super mutsi?”

  1. Olen äiti kahdelle lapselle, pojalle 2v3kk ja tytölle 1v (kahden viikon päästä). Joskus kun saan heidät yhtäaikaa nukkumaan enkä olekaan kuoleman väsynyt niin ihmettelen hiljaista asuntoa ja vaellan toimeettomana ympäriinsä. En osaa enää kaivata rauhaa ja yksinoloa, lapset ja mielisairaan arki on mun juttu 👌😜 näköjään.

  2. Kyllä kuulostaa niin tutulta teidän Koskisten arki. Miestä myöten😂Mä hoisin lapset kotona, kunnes esikoinen aloitti eskarin. Keskimmäinen 5v ja nuorin 1v8kk meni päiväkotiin ja mä lähdin opiskelee. Mulla on jo nyt sitä aikaa ikävä, kun kaksi ensimmäistä oli pieniä. Sillon jaksoin vielä miettiä päivittäistä imurointia ja sävy sävyyn vaatteita, kun kolmas tuli niin on oppinu rentoutuu. Oonkin miettiny jälkeen päin ja ehkä potenu huonoo omatuntoo, kun elämä pyöri ennen liiaksikin ulkonäössä ja siivouksessa, eikä antanut 2 ekalle lapselle itsestään ns. Kaikkea. Tää kolmas, pieni prinsessa on kyllä saanut koko aikasen huomion ja se on opettanu rentoutuu ja unohtaa kaiken turhan. On antanu ittestään sen kaiken mahdollisen ajan ettei mieti mitä olis voinu tehdä paremmin ja olisko pitäny enemmän laulaa/leikkiä niitä vauva Juttuja vaan on todellakin jokaisen sekuntinkin käyttäny siihen. Enkä todellakaan kadu, että niin heittäytyi varmaankin ehkä tähän kolmanteen ja viimiseen vauva aikaan. Niin äkkiä ne kasvaa, että oikeen sydämmeen sattuu.

  3. Oon miettiny ihan samaa että onko joidenkin elämä oikeesti sellasta! Ei kai nyt sentään, ei meillä ainakaan! Saahan sitä haaveilla seesteisestä, täydellisestä, kauniista kiiltokuva perhe-elämästä, mut kaukana se todellisuus siitä kyllä on. Mietin aina että onko se musta kiinni, enkö vaan osaa tätä äitiyttä, mut ehkä se ei kuitenkaan ihan niin mene..

  4. Ihana!! Just tänää puhuin ystäväni kans et neuvoloihin tarttis päästä luennoimaaan oikeesta elämästä ja erilaisista perheistä kaaoksineen, lapsen joka vuodelle oma luentonsa, arjen hallintaa, soppakurssi ja lasten keskinäiset kähinät kurssi jne..
    Kuulostaa nii tutulta kaik ja hymyilytti lukee jälleen upea teksti. Kiitos kun oot niin rehellinen! <3 Halaus!

  5. Hep! Täällä ihan yhtä mielipuolista meno. Ja tosiaan mietin usein, onko kellään muulla tällasta! Kiva kuulla, että edes jollain on! 😄

  6. Mä oon hoitanu meiän kaikki lapset kotona kunnes täyttivät 3v mut siihen se sit jääkin 😂 nyt teinit 17, 16 ja 14 ja sama meno jatkuu kuin reilu 10 vuotta sitten, huoh. Mut kohta ne muuttaa kotoa ja mä ihmettelen sitten että minne hittoon se aika riensi 🙄

  7. Mulla on vaan kaksi lasta, vauva ja kolmivuotias, ja mietin joka päivä miten näiden kanssa ikinä pääsee ovesta ulos… tulidspa jo kesä! ja se fiilis kun aamulla mietit että mitä syödään lounaaksi ja tajuat että taas mennään kauppaan eikä leikkipuistoon…

  8. Lämpöpussi on meidän pelastus ollu uloslähtöihin. Vauva sisävaatteissa untuvapussiin ja se on siinä. Esikoiselle vaan täytyy haalari pukea ja kyllä se on selviytymistä aina lähteä ulos. Mutta kun kotioven sulkee niin onkin voittajafiili!

  9. Mulla 7 lasta ja kun ovat kaikki mulla (olemme eronneet) niin aika huisia on menoa. Huhheijaa,anteeksi,tekstisi kuulosti niin tutulta että alkoi ihan naurattamaan…;)

  10. Koskisen perheestä en tiedä, mutta yhen sellasen perheen tiedän, missä uninen mies hilaa perseensä sängystä joko heti tai sitten saatuaan paistinpannusta päähän, koska se meni naimisiin hirviöämmän kanssa ja nyt sitten korjaa sitä kylvämäänsä satoa 😜

    No ei, ihan tuttua menoa. Mulla on kolme omaa ja kolme hoitolasta, se ulos pääsy vaatii neljän pukemisen ennen kuin itselleen viitsii edes aloittaa – eikä elellä sisustuslehdissä vaan metsästetään 2-vuotiaan käsiin eksynyttä sinitarraa/tusseja/vessapaperia/whatever 😁

  11. Mistä sinä ylipäänsä revit nuo kotelomekot ja croissantit?
    Enpä ole kuullutkaan saati itse kuvitellut.

    Ihan samaa survival-peliä sitä varmaan pelataan joka huushollissa.

  12. Niin voin jotenkin samaistua, tai kyetä siihen vastaavaan ajatukseen että ei varmaan kaaokselta tulla meilläkään välttymään, kun huhtikuussa on LA ja keskimmäinen on sillon 1v 4kk. Tietysti nyt kuvittelen ja toivon, että kaikki on seesteistä ja sujuvaa, todellisuus varmaan kaukana siitä ja pahaa pelkään, että noi ei koskaan ainakaan nukukaan yhtä aikaa ja mä nukun seuraavan kerran joskus… vuoden päästä? No, mutta ei auta liikaa ajatella etukäteen ja täytyy ammentaa jostain sitten tätä arjen huumoria jos tuntuu että kaaos kaatuu niskaan 😄

  13. Kiitos! Laittoi naurattaa tää teksti. Itsekin näen välillä tuon kiiltokuvaperheen ja sen kuinka kaukana se on.. Väliin sitä miettii että voiko se olla mahdollistakaan kun kaikki tapahtuu yhtaikaa, just kun oma aamupuuro jäähtyy pöydällä niin vauva haluaa sitä tissiä ja esikoinen huutaa pyyhkimään ja koira oksentaa matolle samaan aikaan ja sillä välin kun sait syötöt ja pyyhkimiset ja siivoukset jotenkin hoidettua on maito kaatuunut pöydälle, oot puhaltanu pari pipiä ja vastannu kymmeneenkunta kysymystä. Ai, niin aah, se päivän tärkein ateria..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 72
Tykkää jutusta