Terveisiä perseestä!

Sisältää synnytys juttuja

Otsikko kertoo mistä on kirjaimellisesti kyse

Sitä oli taas eilen sairaala reissu… Olin jotenkin todella toiveikkaana lähtemässä sairaalaan, kun kuvittelin mielessäni Sunnuntain hoitajan sanat: tule parin päivän päästä takaisin jos ei helpota niin käynnistetään synnytys… Sunnuntaina  erikoislääkäri sanoi, että nyt koitetaan hoitaa vaivaa lääkkeillä ja sitä ei voi leikata ennen synnytystä… Eilen oli taas eri lääkäri (gynekologi) joka sanoi että vaiva pitää hoitaa pois alta ennen synnytystä. Oltiin siis eilen sairaalassa varmaan 5 tuntia….

Aluksi otetaan aina niille käyrille. Niissä ei ollut mitään. Vauvalla kaikki on hyvin ja sunnuntain ultrassakaan ei ollut mitään. Pää on jo alaspäin ja sielä se odottaa ulospääsyä. Käyrien jälkeen mentiin odotteleen. Se on aika tuskaista kun ei voi istua. Sunnuntaina saadut lääkkeet ei siis ole auttanut mitään. Ne puuduttaa hieman, mutta ei ne poista kipua joka hiipii takaisin puudutuksen loppuessa. Kävely on todella kivuliasta enkä voinut muutenkaan tehdä juuri mitään.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

Kun vihdoin päästiin lääkärille oli ”tuomio” heti hänellä selvä. Ensiksi hoidetaan (ne helvetin pukamat) ja sitten vasta synnytys.. En voinut käsittää koko tilannetta. Kun kipu on niin kovaa että vaan itket ja kun olet päässäsi kuvitellut pääseväsi osastolle ja alat synnyttään niin se mikä sua vähiten siinä tilanteessa kiinnosta on sun persreikä.

Toki tässä tilanteessa luotan ammattilaiseen, mutta mietin miksei tätä tehty esim silloin sunnuntaina. Oliko niin, että silloin ei vain ollut ketään paikalla, kun sairaalan käytävät oli kun aavetalo?  Toinen sanoo, että ei voi leikata ja toinen on heti leikkaamassa. Lääkäri soitti kirurgille ja taas odoteltiin…. Leikkaus tehtiin Acutan puolella luulisin, että ihan yleislääkärin vastaanotolla.. Musta tuntuu, että koko sairaala on nähnyt jo mun napin, kun sitä on pitänyt esitellä joka paikassa. Siihen sitten vaan lavetille makamaan, puudutusaine hanuriin ja sitten sieltä puristettiin kaikki verihyytymät pois. (vittu, saatana, perkele, helvetti)

Kamalaa…….. todellakin pahempaa kun synnytys. Se sattu aivan helvetisti ja tuntui  leikkauksen jälkeen, että joku olisi kaatanut siipikastiketta suoraan sinne. Siinä taas sitten poraat ittes hengiltä. Se kipu oli jotain niin karmivaa. Lääkäri sanoi, että tunnin päästä muistat mua lämmöllä…. Voin kertoa kun tässä on tällä uudella ”peräreijällä” nukuttu yks yö niin en muistele häntä edelleenkään lämmöllä. Tuskin koskaan :).  Kipu on pahempi kun sairaalaan mennessä. Mulla pitäis olla Torstaina käynnistysaika. Mua sattuu. Oon turhautunut ja mua ensimäisen kerran pelottaa koko synnytys.

Lääkäreiltä niin eri versiot koko asiasta. Kaikki puhuu eri kieltä ja sanoo ihan eri juttuja. Ketä uskon? mitä tapahtuu? Koko eilinen päivä meni itkiessä ja ajattelin, että no aamulla varmaan olo helpottaa.. Koko yö oli ihan kamala, paitsi ne pätkät mitkä sain nukuttua. Kipu on niin kova ja kamala että jos synnytys käynnistyisi nyt luonnollisesti niin varmaan kuolisin. Tunteet heittelee laidasta laitaan ja en tiedä mitenkä päin olisin. Mietin oloa millainen se on synnytyksen jälkeen. Joudunko taas pyörätuoliin, niinkuin Vilistä?

Vivian haluaisi olla sylissä, enkä pysty nostamaan mitään. Juuso on kovilla kun oon niin kireenä ja raivoon sille kokoajan, vaikka se ei kun koita vaan mua auttaa. Pyydän joka toisessa lauseessa siltä anteeks ja joka toisessa raivoon. Oon tosi  väsynyt tähän kaikkeen ja mietinkin kuinka mulla riittää voimat koko synnytykseen. Mietin, että miks mulle piti käydä näin kun koko raskaus on muuten mennyt niin hyvin. Huomenna on Vivianin joulujuhla aamusta, jonne olisi tarkoitus mennä ja siitä lähteä sitten sairaalaan.

Kuinka jaksan vauvan kanssa? Saanko tämän molli viritteisen fiiliksen tästä nousemaan? Jaksanko olla äiti? Kyllä sitä miettii ja kelaa monia asioita ja vielä kun on se muu perhe tässä mukana niin se tuleva vauva arki on hieman erilaista, kun esim esikoisen kanssa. Et sano muille, että äiti tässä menee vähän lepäämään, vaan silloin kun joku lapsista nukkuu on pyykit sun muut ruoan laitot. Onneksi meillä ollaan toistaiseksi terveitä <3

SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

Mää on vaan niin loppu tähän koko hommaan.. Mun on  pakko repiä jotain huumoria tästä koko hommasta, mutta sekin on aika haastavaa. Sohvaan on varman syöpynyt kohta mun kehon kuva, kun et voi kun maata.. Vaikka tuskin kaikkia ihmisiä kiinnostaa toisten alapää, niin haluan tällä kirjoituksella kertoa että synnytys ei ole todellakaan mikään läpihuuto juttu. Vaivoja voi tulla laidasta laitaan ja kaikki ei todellakaan suju aina suunnitelmien mukaan. Kehoitan ihmisiä hankkimaan lapset nuorena, kun on enemmän voimia ja varmasti silloin välttyy moneltakin vaivalta. Mitä vanhemmaksi tulee niin riskit kasvaa ja vaivat lisääntyy.  On myös hienoa, että toisille ei raskaudessa tapahdu yhtään mitään ja kaikke menee hyvin. (mielessäni silti ajattelen, että noi ei tiedä synnytyksestä mittän 😉 )

Torstai on toivoa täynnä ja silloin alkaa jojoulukuu <3 Koitan pysyä huomiseen edes jotenkin järjissäni-

Umppu

 

primebody

32 vastausta artikkeliin “Terveisiä perseestä!”

  1. Uhh, pahalta tuntuu itsestäkin kun muistelen noita vaivoja! Mulla ne ei olleet tuota luokkaa, mutta ikävät kuitenkin. Toivottavasti sun olo alkaisi pian helpottaa ja saisit rauhassa keskittyä siihen tärkeimpään eli vauvan ulos puskemiseen!

  2. Tiedätkö mitä? Kaikesta huolimatta: Hehkut sitä ainutlaatuista odottavan äidin kauneutta näissä kuvissa.<3 paljon jaksamista!!

  3. Voi kauheeta. Ku luen sun näitä loppupostauksia niin tulee vaa mieleen oma loppuraskaus kolmannen kanssa ( kohta 1,5v sitten) . Muuten oli ihana raskaus (mullaki toinen oli huomattavasti vaikeempi) ja sit lopussa nousi verenpaine niin korkeelle et päänsärky oli viiltävä. Joutu ravaa koko ajan sairaalassa ku pelkäsivät et raskausmyrkytys mut ei.. kaksi viikkoa makasin vaa ja vessassa käynti oli päivän saavutus. Miehen oli pakko ottaa isyysloma (hahha loma kun siis on yrittäjä) siis etukäteen ja oliki sit 2 viikkoo ennen synnytystä kotona koska isommat oli vaan 3 ja vajaa 2.

    Lopuksi itkin tarkastuksessa niin paljon et olivat et nyt käynnistetään. En ollu siis öisin nukkunu ku joka yö n 2h säännöllisiä kovia supistuksia mut ei, ei vaa käynnistyny. Synnytys oli sit super nopea mut koska olin ihan puhki niin kesti sit toooosi kauan saada sellainen suhde vauvaan. Aikasemmat synnytykset oli oikeesti ihania kokemuksia niin oli järkytys ku olo oli kuin tyhjäksi puristetulla ilmapallolla. 2 kk iässä vihdoin tuli se vauvakupla sittrn
    Siihe asti mies oli aivan mahtava ja hoito ja helli vauvaa.

  4. Tsemppiä viime metreille. Mun pukamatuskat ei ollut ihan noin pahoja, mutta syvältä ne oli silti. Varsinkin vielä synnytyksen jälkeenkin tuntuivat. Paljon voimia! Ja kiitos ihanan rehellisestä blogista.

  5. Tsemppiä!! Mä en ees tienny et pukamat voi tulla ennen synnytystä… mulla ne rusinat ilmesty peräreikään synnytyksistä! Muistan ku menin suihkuun synnytyksen jälkeen niin aloin huutaa ku eläin et mitä palloja mun persiissä ön ku ei pysty ees pesee itseään…. kukaan ei ollu kertonu niistä aiemmin mulle 🙁 muistoksi jäi yksi litistynyt rusina peräaukolle.

  6. No kylläpä nyt sun kohdalle sattunut kaikkeen shaibaa! Onneksi myös hyviä kokemuksia raskaudesta ja syntymästä 💖
    Ei muuta kuin voimia ja positiivisia ajatuksia loppukoitokseen!!!

  7. Jos synnytys käynnistyy niin kivunlievityksillä saadaan kyllä ”molemmat röörit” kivuttomiksi.

    Mielettömästi tsemppiä, lämpimiä ajatuksia ja voimia.

  8. Tsemppiä Umppu!! Onpa ihan perseestä tollanen. Suoraan sanottuna. 😉
    Mua kyllä nauratti silti toi, että ”Juuso on kovilla, kun raivoon sille koko ajan”.. 😀 Tuttu tunne, joka toinen lause on anteeks ja joka toinen joku raivo. Täällä vaan eri syystä, väsymyksestä..
    Mutta tsemppiä viime metreille! <3

  9. Moi! Ai kauheeta sun tilanne. Anteeksi, että utelen, mutta laitettiinko sulle kumilenkki vai oikein leikattiin. Jos kumilenkki, niin kipua ei pitäisi kovasti olla, jos se on oikeassa paikassa. Jos taas leikattiin, niin ihan taatusti olet kipeä!! Saitko puudutusgeeliä mukaasi ja kunnon kipulääkkeet. Kokeile laittaa kylmää, vaikka hernemaissipussi, kankaan läpi. Se voisi helpata! Ja jos olo ei helpota niin valita vaan pirusti, luulisi apuakin tulevan.

  10. Tsemppiä kovasti ja kiitos tästä kirjoituksesta. Toivotaan et olo helpottuu ja kivunlievitys pitää nuoki kivut aisoissa synnytyksessä.

  11. Puudutteet on onneks olemassa mutta mietityttää tuo ettei vaan heti synnytyksen ponnistuksissa tule uudestaan. Toivottavasti vauva nyt osais syntyä jo pian.

  12. Voi ei tsemppiä! Mulla oli laskettu aika 26.11 ja vauva ei osoita lähdön merkkejä ollenkaan…itsekin tahtoisi jo eroon tästä psllosta.

  13. Turhaan murehdit sitä, että jaksatko hoitaa vauvaa tai muuta vastaavaa. Aivan varmasti jaksat! Äitiys on ihmeellistä ja se, miten se saa ihmisen jaksamaan. Palkinto on jo melkein sun sylissä ja sitten ei tarvitse käydä tätä läpi koskaan enää! Olotila on varmasti aivan perseestä mutta ei se vaikuta synnytykseen, se vauva saadaan aina ulos tavalla tai toisella ja sä alat paranemaan. Ja ilmeisesti teillä on myös hyvä tukiverkosto, pyydät vaan rohkeasti apua kun silta tuntuu. Ihana blogi ja ihana perhe sulla, tsemppiä! 😊

  14. Näitä sun tekstejä kun lukee, niin alkaa kyllä miettiä, että miks ihmeessä kukaan nainen haluaa lapsia. Sitten sitä vilkasee alaspäin omaa mahaa ja muistaa, että laskettu aika onkin aika pian 😁 Ihme homma tuo vauvakuume ja biologinen kello. Kiitos Umppu kauheista, mutta aidoista kirjoituksista. Näistä asioista puhutaan aivan liian vähän.

  15. Siis toi on jotain ihan kauheeta:( Mulla on kerran operoitu yksi pukama ja jestas olin sitä ennen kipeä. Ja vielä kipeämpi olin seuraavat 24h toimenpiteen jälkeen. Se todellakin ON kamalampaa kuin synnytyskipu. Ja vielä kun olet raskaana (mä en ollut silloin) niin voin vaan kuvitella kuinka kamalaa se on. En voi muuta kuin toivottaa sinne äärettömän paljon jotain ihme superjaksamis säteitä roppakaupalla!!!

  16. Pukamista kommenttia… Mulla oli tuossa syksyllä kureutunut pukama ja se kipu oli kyllä jotain ihan jäätävää. Vaikka vaiva on persuksissa, niin se kipu tuntu koko kropassa. Mulla eka avattiin se ihan normi lääkärin vastaanotolla ja hellitti ihan muutamaksi tunniksi. No sitten alko kipu uudelleen ja seuraavana päivänä taas lääkäriin ja se tyhjennettiin taas. Se tehtiin jostain syystä ilman puudutusta ja se kipu oli niin kauheeta, että en voi edes kuvailla. Sillä kerralla se pukama saatiin kokonaan tyhjäksi ja vaivat parani, vaikka olin kyllä kipee vielä pari päivää, mutta paljon lievemmin.

    Eli tiedän mitä koet ja myötätuntoisia ajatuksia täältä sinne :). Ja tsemppiä loppuraskauteen ja hyvää joulunodotusta.

  17. Voi Umppu voimia!!!! Näistä puhutaan ihan liian vähän ja itsekin voin kertoa että synnytys ei ole mitään persvaivoihin nähden. Useita vuosia olen taistellut näiden kanssakulkijoiden kanssa. Ihan jäätävän isot tsemppirakkaushalit ja muista että näitä vaivoja on about joka toisella vaikka kaikki eivät ole yhtä rohkeita kuin sinä että kertovat niistä!! Olet supernainen en voi kuin ihmetellä!💕💕

  18. Jaksamista sinulle ja hieno homma että kirjoitat suoraan. Toinen on masussa ja olen miettinyt olenko ainoa jonka persuus ei ole entisellään. Kaikki kun tuntuvat hehkuttavan odotuksen ja äitiyden ihanuutta. Joku saattaa mainita pahoinvoinnin mutta alapään jutuista ei kyllä puhu kukaan…paitsi sinä. Kiitos siitä!

  19. Voi ei.. tsemppiä nyt ihan hirmuisesti sinne!! Kokemusta mullakin tuollaisesta trombosoituneesta pukamasta, se oli aivan helvettiä.. mulla jouduttiin avaamaan se kaksi kertaa ennen kuin tuli tuo fiilis että ”kiitin” lääkäriä helpotuksesta. En voi edes kuvitella mitä tuskaa kun siihen päälle raskauden viime hetket. Toivottavasti se alkaa nyt rauhottua ja ehtii parantua ennen synnytystä edes jotenkin, mulla paraneminen tapahtui ihan parissa päivässä kun tyhjennys vihdoin onnistui. VOIMIA! <3

  20. Voimia paljon sinne! Rupee omaakin papanaluukkua särkemään tekstiä lukiessa! Sun tekstit on niin parhaita, kun ovat aitoja iloja ja tuskia! Nykyään kun blogit pursuaa pumpulia ja glitteriä niin kodissa, parisuhteessa, lapsissa kuin joka suhteessa eikä kenenkään elämä vaan voi aina olla ihanaa glamouria! Tsemppiä loppumetreille! Perässä tullaan Rv 35+6.

  21. Hei multa on leikattu pukama (ja vielä raskaana ollessa) ja se oli aivan karsea kokemus!! Todellakin sympatiat sinne siis!! ❤️

  22. Ei tarvi vastata jos et halua, mutta oliko siis ulkoinen vai sisäinen pukama? Mulle tuli ulkoinen trombisoitunut ulkoinen joka tänään avattiin ja verta puristettiin pois. Nyt kun muutaman tunnin kuluttua katsoin peiliin niin siellä se pukama oli!!! Kuvittelin että lähtee pois, mutta jääkö se patti sinne vai onkohan uudestaan täyttynyt.. ?

    Kiitos näistä kokemuksista joita olet jakanut!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *