Onko sun suurin ongelma, että junnaat paikallasi eikä mitään tapahdu?

 

Vastaan päivittäin kysymykseen ihmisille: mitenkä sää jaksat kaikkee ja mistä sulla on energiaa tohon kaikkeen? Tämä on asia/kysymys mikä on oikeastaan aina ajankohtainen, mutta toisaalta saa aina hymyn mun kasvoille.

Musta tuntuu, että liian moni ihminen junnaa aina paikoillaan ja sitten voivotellaan, kun mitään ei tapahdu. Edellisessä lauseessa löytyikin vastaus oikestaan siihen miksi ihmisten elämät on niin erilaisia ja osan jpa tylsiä.  Mulle matkustelu on se juttu, jolloin kotiaskareet ja työasiat jää taakse ja nautin siitä hetkestä ja siksi teenkin sitä niin usein. Jokainen rakentaa oman arkensa sellaiseksi, kun haluaa ja olen itse aina viettänyt aktiivista arkea ja vaikka se välillä tuntuukin vähän kaoottiselta, niin sairaalla tavalla nautin siitä, kun kokoajan on jotain meneillään.

Yrittäjyys on usein sitä, että oot töissä 24/7 ja jos joku ihmettelee mitä sillä tarkoitan niin tarkoitan sillä esimerkiksi asiakaspalvelua. Ei ole ainuttakaan päivää ettei mulle tule klo 24.00 kyselyitä, koska olisi vapaata aikaa. Ne tulevat yleensä epävirallista kautta esim facessa. Vaikka se rehellisesti sanottuna välillä ärsyttää, niin sille ei mahda mitään. Kun teen nyt lyhempää viikkoa (mutta normaaleilla tunneilla) töissä se ei tarkoita, että ne muut päivät olisi löhöämistä sohvalla. Teen töitä joka riivatun päivä.

Joku saattaa sanoa, että no se on sun oma valinta, mutta jaksan väittää, että ei edes ole. En ole antanut lupaa lähestyä itseäni öisin, mutta valitettavasti se on toimeentuloni ja minun on se pakko hoitaa. Paperi/hallinnollisille hommille ei ole työpäivän aikana aikaa. Meillä on niin kiire töissä, että aina ei edes ehdi syömään, eikä käymään vessassa vaikka haluaisi. Silti se on ihanaa, vaikka välillä raskasta.

Mää nautin kuitenkin siitä mitä teen ja tiedän, että jokainen päivä se vie mua askeleen eteenpäin jotain. Mun ei oo ollut koskaan vaikea lupua jostain saadakseni jotain tilalle, mutta uskoisin, että se onkin meidän monen ongelma tällä hetkellä. Mun painajaiseni olisi, että kun tulen töistä istuisin sohvalle ja söisin Juuson kanssa kanaviilokkia ja katselisin tv:tä, jonka jälkeen menisin nukkuun. Sama toistuisi viikko, kuukausi, vuosi tolkulla. Sitten valittaisin kuinka tylsää mun elämän on eikä mitään tapahdu.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

Silloin on turha oikeastaan odottaakkaan mitään ihmeitä. Mitä enemmän teet ja touhuat sitä enemmän eteen tulee erilaisia mahdollisuuksia ja mielenkiintoisia juttuja. En ole myöskään tyyppiä, että osallistuisin jokaiseen tapahtumaan mikä vastaan tulee. Viikonloput vietän lähes aina perheen kanssa. Mun sähköposti on täynnä kutsuja erilaisiin tapahtumiin, mutta olen todennut, että en vaan yksinkertaisesti jaksa. Joskus pitää levätä ja mulle ne on ne viikonloput, kun saan vaan olla ja vetää happea. Se on niin eri asia, kun on kaksi aikuista kotona, kun että olisi vain yksi.

Mää mietin kokoajan tulevaa ja teen suunnitelmia sen suhteen. Vaikka elänkin päivä kerralla mikä on muuten aivan ihana elämäntapa ja tietyllä tapaa hyvin stressitön, niin silti suunnittelen jatkuvasti. Mietin kokoajan ratkaisuja siihen mitenkä voin yhdistää työelämän, niin, että se vaatii multa vähemmän läsnäolopakkoa, jossain tietyssä tilassa, mikä taas antaa mulle vapauksia toteuttaa muita juttuja enemmän. Oon jo tietyllä tapaa paikkani ansainnut hius-alalla ja vaikka se tulee varmasti olemaan aina se mun työ numero 1, niin mietin kokoajan kaikkea uutta siihen rinnalle.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

Kaikki on elämässä mahdollista, jos vaan antaa uusille jutuille mahdollisuuden. Jokainen tekee elämästään sellaisen kun siitä haluaa. En ainakaan itse aio olla se ihminen, kuka makaa kuolinvuoteella ja valittaa mitä ei olllut tullut tehtyä.

Ja useampi oli huolissaan mun voinnista ja lähestyvästä reissusta. Huolihan sinänsä oli aiheellinen ja juuri siksi menin lääkäriin :). Huoli oli myös minulla.  Mitään poikkeavaa ei kuitenkaan ollut. Ei ollut röörit auki, eikä muutenkaan sen ihmeellisempää vaaraa. Sain lääkäriltä luvan lentää ja kaikki on ihan fine. Raskaus on siitä kumma juttu, että se on jokaisella meistä täysin erilainen. Kun se on itsellä kolmas, niin sitä ei hätkähdä jokaisesta jutusta ja osaa suhtautua niihin hieman eritavalla. Vastasinkin yhdelle kommenttin, että voihan sitä toki homehtua kotisohvalla kuukausi tolkulla tai sitten toinen vaihtoehto on lähteä lomailemaan ja nauttimaan yhteisestä ajasta perheen kanssa <3 Silloin kun oon lomalla, mulla ei ole niitä arjen askareita, eikä työ asioita hoidettavana  vaan keskityn siihen olennaiseen, eli lapsiini <3

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Kehoitankin kaikkia ottamaan pienen ryhtiliikkeen elämässä, jos se tuntuu kovin tylsältä <3 Pian huomaatte, että alkaa tapahtuun.

-Umppu

 

primebody

11 vastausta artikkeliin “Onko sun suurin ongelma, että junnaat paikallasi eikä mitään tapahdu?”

  1. Hei Umppu ja kiitos mukavasta blogista! 😊
    Olen jo pitkään seuraillut blogiasi ja peukut sulle suorapuheisuudesta! On hienoa huomata, että on ihmisiä jotka toimii ja tekee asioita eikä vain valita ja mussuta kun omat asiat on huonosti ja mitään ei tapahdu. Meillä on täällä Suomessa kuitenkin asiat vielä melkoisen hyvin verrattuna moniin muihin maihin, ja sen huomaa parhaiten matkustamalla, näkemällä muita maita ja kulttuureita. Jokainen meistä on oman onnensa seppä ja pystyy vaikuttamaan elämänlaatuunsa aivan varmasti. Joskys se vaatii kituuttamista ja tahkoamista, mutta mikään ei tässä maailmassa tule valmiina pöytään. Ehkäpä me täällä hyvinvointivaltiossamme olemme tottuneet siihen, että yhteiskunta ”kaataa” niskaamme kaiken valmiina ja itse ei tarvitse nähdä vaivaa. Mutta väitän, että vaikka hetkellisesti voi olla taloudellusesti hankalaa ja epä-kannattavaa esim. kouluttautua, lähteä opiskelemaan, pyrkiä eteenpäin, niin jossain kohtaa se palkitaan. Tämä nyt hiukan menee sinun tämänpäiväisen kirjoituksesi ohi, mutta liippaa kyllä aiempia juttujasi. 😊
    Tuohon kuolinvuoteella katumiseen voisin vielä sos. ja terv.alalla työskentelevänä kommentoida, että harvempi kuoleva katuu tekemättömiä asioita. Ne ovat ne ihmissuhteet ja heihin liian vähän satsaaminen niitä asioita, joita ihmiset kuoleman lähestyessä pohtivat. On hienoa huomata miten tärkeä perheesi on tuon kaiken arjen rumban keskellä. 👍

  2. Itse sairastan fibromylagiaa ja en vou elää elämääni kuten haluisin 😡muuten oon samaa mieltä kanssani että tekeminen piyäö mielen virkeänä. Suunnittelen kaikkea usein vaan puolet jää tekemättä kun kivut vie. Ihana blogi ja ihana perhe.

  3. Moi ja kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Elämäni ei ole tylsää mutta tarviin kunnon potkun takapuoleeni. Luin sun kirjoituksen ajatuksen kanssa. Kiitos 🙂 Tästä se taas lähtee !!

  4. Enpä usko, etteikö ihmiset saisi asioita aikaiseksi. Läheskään kaikki ei vaan esittele elämäänsä somessa. Aika monilla se tekeminen on normaalia puurtamista kodin ja perheen eteen, mutta sitä ei vain tule ajatelleeksi, kun se ei ole niin mediaseksikästä. Tekemistä on myös niin monelaista: toiset esim. lukevat tai kehittävät itseään muuten, toiset ottavat kymmeniä selfieitä päivässä retusoiden kuviansa. Mikä sitten on tylsää onkin aivan toinen juttu.

    • Oliko toi olevinaan vittuilu ;). Toisille se ”some on myös työtä mistä saa palkkaa ja uskon että kaikilla on ne arjen jutut hoidettavana 🙂

  5. Sä oot kyllä erittäin aikaansaava nainen, jotenkin pitäis ottaa mallia. ite pienen lapsen äitinä myös, mietin että miten sitä voisi olla valittamatta jokaisesta huonosti nukustusta yöstä ja nauttia tästä omalla tavalla tapahtumarikkaasta vaiheesta, kun lapsi on vaan hetken pieni ja oppii kokoajan uutta. Myöskin suht nuorena(24) äitinä koen olevani aika yksin asian kanssa. Jos vertaat vauva-aikoja (vili/vivian) miten koet sen vertaistuen merkityksen? Olitko ”yksin” silloin ja meneekö nyt myöhemmin jo ”oman perheen” voimin?

  6. Elämä ei ole aina niin vakavaa ja kun uskaltaa lähteä tutkimaan ympäristöä ja maailmaa, voi löytää jotain uutta virikettä, ideoita, ihmisiä. Oon myös huomannut, että mitä enemmän suunnittelee, sen enemmän saa tehtyä. Ei haittaa vaikkei kaikkea listassa ollutta saa tehtyä kunhan tekee. Oon myös miettinyt etten tarvitsisi välttämättä telkkaria ollenkaan. Joskus nimittäin kävi niin, että kun mun liitto oli hajoamassa ja veteli viimeisiään ja tv hajosi, ei tullut hommattua uutta, kun kumpikin meni omia menojaan ja oli enää vähän yhteisessä kodissa eikä kumpaakaan enää innostanut yhteisen tavaran ostelu. Vuosi pari tuli oltua ilman tv:ä ja sinä aikana oikeestaan aktivoiduin elämässä eri lailla. Sain enemmän aikaa tehdä muuta. Elää. Ja joskus kannattaa sitäkin miettiä elääkö toisilta opittua elämää, esim. vanhemmiltaan ja kavereiltaan tuttua eloa vai tekeekö ihan sitä mitä itse haluaa. Uskon yhä, että voin tehdä tässä elämässä monenlaisia juttuja ja kokeilla uudelleen siipiäni. Elämä ei todellakaan ole mikään vakava juttu vaan sitä eletään kunnes se loppuu. Kaikilla. Kun elämä ei oo ikuinen niin kannattaa miettiä mihin aikansa käyttää. Joskus tosin voi olla elämässä vaihe, kun haluaa pistää kaiken holdille kokonaan, pysähtyä miettimään mitä tästä eteenpäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta