Mitä muutoksia tapahtuu 9:ssä kuukaudessa synnytyksen jälkeen

 

Kirjottelin synnytyksen jälkeen vähän tiuhemmin  kehon palautumisesta synnytyksen jälkeen. Nyt Vivian on 9kk, eli yhtä kauan  on mennyt aikaa, kun ollaan raskaana. Miksi laitan näitä kuvia on se, että haluan näyttää sellaisen realistisen kuvan mitenkä reilu 30.v nainen palautuu raskaudesta ja kuinka hitaasti se tapahtuu ilman mitään dieettejä tai kovaa kuntokuuria. Olen tiputtant painoa reilu 20kg.  En siis ole noudattanut mitään dieettiä, mitään ruokavaliota, enkä ole ehtinyt harrastamaan edes liikuntaa. Haluan myös painottaa kuinka suuri merkitys yöunilla on, jotka minulla on monta kuukautta jäänyt täysin vajaiksi. Jos et nuku kunnolla vaikuttaa se esimerkiksi keskivartaloon. Ensimäinen kuva on viikko synnytyksen jälkeen. Toinen on muistaakseni muutama kuukausi synnytyksen jälkeen  ja viimeinen on otettu viime viikolla.

389373A4-F3F8-460D-9C49-40DDA6F27798

 

Jos katsot vaikka takapuolta, mikä on ensimäisessä kuvassa täynnä raskausarpia on se kuitenkin pienentynyt lähes puolella. Samoin rinnat ja vatsanalue. Palautuminen ei tapahdu hetkessä ja monilla saattaa kulua jopa vuosia. Kaikki eivät koskaan palaudu ennalleen.  Usein raskaus jättää myös sellaisia jälkiä, että keho ei koskaan palaudu ennalleen. Mitä nuorempana teet lapsen niin sitä paremmin palaudut ainakin ulkoisesti. Mua ei henkilökohtaisesti muutamat raskausarvet haittaa, koska nyt painon tipputtua ne ei juurikaan näy. Ne on kuitenkin hyvin pieni osa minua. Raskauden myötä tajusin, että en koskaan haluaisi suuria rintoja, koska ne olivat vain tiellä ja jos voi sanoa, että tisseistä hikoilee niin se ei todellakaan ole miellyttävää. Et löydä mistään liivejä, mitkä ei hierrä tai purista.

IMG_2341

Tässä on kuvia takapuolesta 🙂 Kukaan ei ehkä koskaan usko, jos sanon kilpailleeni bikinifitneksessä 🙂 Voin sanoo, että tällä hetkellä en ole kehooni tyytyväinen, mutta sillä ei kuitenkaan loppupeleissä ole mulle juuri mitään merkitystä. Inhoan tätä nykypäivän pinnallista maailmaa ja sitä, että kukaan ei uskalla tulla esiin omana itsenään, vaan kaikki pitää olla niin siloteltua, meikattua ja täytettyä.

Musta on ollut ihanaa kulkea yöpuvussa joskus vaikka pari päivää putkeen. Mua on jopa ahdistanut lähteä kaupunkiin, kun on pitänyt laittaa farkut jalkaan. Vaikka en ole ihan timmmissä niin mun on hyvä olla mun kehossa. Mun ei tarvitse tehdä nyt mitään, mikä tuntuu pakottavalta. Liikunta antaa energiaa, mutta mun ei tarvi tehdä sitä sen vuoksi, että olisin timmimpi tai saisin pyöreemmät pakarat. Koitan keskittyä mun tärkeimpään tehtävään, joka on olla äiti.

Mua ei haittaa vaikkei joku pidä mun vartalosta tai haukkuu mua sen vuoksi, koska tiedän että mussa on paljon hyvää, mikä ei ehkä näy ulospäin. Vaikka tässä on ollut ”hieman ”vaikea elämänvaihe niin parasta on tehdä muita ihmisiä onnelliseksi.

Haluaisinkin kiittää teitä blogin lukijat ja toteuttaa teidän toiveita <3 Voitte kommentoida blogiini jonkun mahdollisesti toteutettavan unelmanne ja koitan pystyä auttamaan aina jotain mahdollisuuksien mukaan. Oon ite saanut niin paljon apua niin nyt on teidän vuoro

5D9226F6-2C90-4994-9C02-F264DDC2E1F6

Tää pikku pallero täytti eilen 9kk. Aika rientää ja äitiysloma on nyt virallisesti loppu. Huhtikuu menee vielä säätäen, mutta sen jälkeen siirryn normaalisti työelämään ja Juuso jää kotiin 2:ksi kuukaudeksi.

Tää paita sopi täydellisesti tähän päivää, koska välillä tuntuu, että elämä on pelkkää suorittamista. Onneks tämäkin on taas vain yksi vaihe.

Sisältää kaupallisia linkkejä*

Paita TÄÄLTÄ

Vielä ehdit hyödyntämään House of Brandonini huikeat alennukset TÄÄLTÄ

Paljon tuotteita jopa -70%

IMG_2344-Umppu

primebody

26 vastausta artikkeliin “Mitä muutoksia tapahtuu 9:ssä kuukaudessa synnytyksen jälkeen”

  1. Hienoa Umppu! Olet rohkea nainen! Jokaisen pitäisi hyväksyä itsensä ihmisenä joka on, eikä välittää vain pinnallisesta maailmasta ja sen lieveilmiöistä. Se tärkein löytyy jokaiselta sisältään eikä pinnallisuuksista. Itselläkin on ollut ongelmia pitää itsestään mutta olen oppinut hitaasti ja varmasti että minussa on paljon hyvää vaikka en niin tiukka olekaan. Minun elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin vyötärönmitta. Armollisuus itseään kohtaan on hieno tunne :). Kiitos hienosta blogista!

    • Niitä tuli reilu 20kg. Ensimmäisessä raskaudessa tuli 30kg. Näytin aika samalta kun tossa viimeisessä kuvassa mutta kehonkoostumus oli hieman eri

  2. Wau! Pakko sanoa, että kiitos Umppu. Tälläisiä kirjoituksia olisi mukava lukea enemmänkin tuoreilta äideiltä. ☺ itselläni ei siis vielä ole lapsia, mutta nykypäivänä on niin hirveä kiire palata takaisin ”kuntoon ennen raskautta”, että jo vähempikin ahdistaa 😀
    sun muutos kuvat oli kyl huikeet varsinkin kun et oo ollu ns. Dietillä tai himourheillut, ja oot kohdannu aika paljon vastoinkäymisiäkin.
    olet kaunis just noin.
    On siis tosi hienoa nähdä, että ihan oikeesti on tärkeempiäkin asioita kun se äkkipalautuminen. Perhe, rakkaus ja eläminen.

    kiitos, jatka samaan malliin! ja hyvää kevään jatkoa ☺

  3. Heippa ja kiitos hienosta blogistasi! Ihan mieletön palautuminen sulla, mahtavaa!
    Itse olen kolmen alle kolmevuotiaan äiti, ja kun on ollut raskaana lähes kolme peräkkäistä vuotta, niin näkyyhän se myös omassa kropassani. Ylimääräisiä kiloja tuli 26kg. (Kääk!) Ja koska olen muuten hoikka ja pitkä, niin kaikki ylimääräinen onkin juuri kivasti vatsanseudulla ja pepussa. Olen alkanut nyt vähitellen kuntoilemaan säännöllisesti (ihanaa omaa aikaa!) ja pitämään huolta että söisin jatkossa terveellisemmin. Olen kuitenkin sitä mieltä että kuuluuhan äidin olla aina pikkaisen pehmeä. 🙂 ..joten pieni pehmeys kropassa on ainakin minun ajatusmaailmassani täysin sallittua, ja itseasiassa jopa kaunistakin.
    Nyt kun omat raskaudet ovat takanapäin, niin mun henk.koht toiveeni on olla taas pitkästä aikaa täysin vaalea(lue:valko-)hiuksinen, ja sekin toive on jo puolivälissä toteutusta, kiitos Primen Opalex-hoidon, sekä ammattitaitoisten kampaajien. 🙂 Hyvää Kevään jatkoa!

  4. Wau. Saan susta voimaa!
    Ekasta lihoin myös 30kg, ja nyt rv30 +17kg.
    Ihmiset ne jaksaa ihmetellä kuinka saan noin huikueesti kiloja kun odotan, mutta itse ne näe asiassa mitään ongelmaa.
    Ilman sen kummempaa dieettiä sain ekasta raskauskilot pois alle vuodessa, eiköhän tästäkin palauduta. Mitään stressiä asiasta en ajatellut ottaa.
    Onneksi omaan terveen itsetunnon ja avioliiton.
    Nykymaailmassa se ei ole aina helppoa.
    Mukavaa kesää ja kaikkea hyvää! 🙂

  5. Sun vartalossa ja ulkonäössä muutenkaan ei oo mitään vikaa, mut pikkusen jäin ihmettelemään sitä, kuinka sua inhottaa se et kaiken pitää olla siloteltua, meikattua ja täytettyä.? Seriously? Sanoo Umppu jolla itellä on silarit ja botoxia naamassa😃😃

    • Tarkoitin lähinnä sitä että kaikki kuvat mitä ihmiset julkaisee on muokattuja, filtteröityjä, siloiteltuja. Ei uskalleta liikkua ilman meikkiä kun mietitään mitä muut ajattelee. En oo koskaan ollut kauneusoperaatioita vastaan jonka olen hyvin selvästi ilmaissut. Sitä en hyväksy että ne tehdään muita varten eikä itseä

  6. Hei Umppu,

    Olen nyt seuraillut blogiasi suurinpiirtein 9 kuukautta ja täytyy sanoa, että olet kyllä uskomaton nainen. Olet selviytynyt monesta sellaisesta asiasta, joita moni ei kohtaa koko elämän aikana ja sinä taas ihan muutaman kuukauden sisään. Voin samaistua näihin vauva-juttuihin, koska minulla on 8 kuukauden ikäinen tyttö. Lisäksi löytyy 11-vuotias tyttö, joka onneks osaa jo autella vauvan kanssa.

    Minusta on ihanaa miten realistinen asenne sinulla on asioihin ja kokemus paistaa kirjoituksista. 🙂 Olen itsekin huomannut tässä ettei tämä palautuminen synnytyksestä ole todellakaan yhtä nopeaa näin 35-vuotiaana kuin päälle parikymppisenä. Tosin nyt tuo ei tunnu niin tärkeältäkään. On ihanaa seurailla miten tuo pieni ihminen kehittyy. 🙂

    Mikäli asuisin lähempänä tulisin varmasti käymään sinun käsiteltävänä ja saisin varmasti upeat hiukset. 🙂 Tällä hetkellä koitan pähkäillä mitä teen hiusteni suhteen, koska olen menossa kesällä naimisiin.

    Oikein mukavaa viikonloppua sinne!! 🙂

    Sirja

  7. Pt Vatasen jutun jälkeen tää sun postaus oli ihan huippu!! Vatanen ainakin mun itsetunnon sai poljettua vielä alemmas..Kiitos umppu että annat realistisen kuvan palautumisesta!

  8. Ihana kirjoitus 💗 itse olen jo pidemmän aikaa unelmoinut klipsipidennyksistä, niin saisi helposti lisää volyymia ja pituutta tukkaan ilman, että tarvitsisi koko ajan olla pidennykset päässä 😂

  9. Mulle ei niinkään raskauskiloja ole tullut kummassakaan kun ylipainoa oli jo ennestään. Mutta aivan hirveä järkytys on tässä raskaudessa ollut väsymyksen ja kipujen määrä. Ikäeroa lapsilla tulee olemaan vähän alle 2 v ja esikoisen aikaan jaksoi rempata, käydä koulua, mennä naimisiin ja ulkoilla loppumetreille asti. Nyt on liikunta jo jäänyt ja pelkkä kaupassakäynti väsyttää. Muuttaako se ensimmäinen raskaus sitä kroppaa niin paljon, että seuraavat on paljon pahempia? Kyllä kaikenlainen pienikin hemmottelu olisi niin paikallaan 🙂

  10. Oot upean näköinen kahden lapsen äiti! Näyttäisinpä itsekkin tuolta. Itselläni synnytyksestä reilu 7kk, kiloja raskauden aikana tuli vajaa 20. Ja edelleen niitä on jäljellä. Välillä oon itteeni tyytyväinen, enkä jaksa niin stressata niistä kiloista. Välillä taas voisin oksentaa kun nään peilistä mun vartalon ja varsinkin vatsan seudun. En oo kyllä sen kummemmin vielä kiinteytymisen eteen mitään tehnytkään, innostus tulee ja menee. Jospa sitä vielä joskus..

  11. Arvaas kun lähes nelikymppinen (valmiiks lihava) nainen toipuu kolmannesta raskaudesta…ei näköjään mitenkään:) Mutta mun 1v pallero rakastaa tissutella istuen mun polven päällä nojaten pehmeään mahaan eli on siitä laardista jotain iloakin! Sä oot kyllä palautunut kunnioitettavasti! Mulla oli jopa 5kk pt-sopimus ja olen vaan lihonut. Imettäessä mä en vaan laihdu jostain syystä. Jos joku keksis miten mä onnistuisin laihtumaan niin olis huippua! Raskausaikanahan en lihonut juuri ollenkaan eli oikeastaan laihduttelen ekan raskauden kiloja edelleen.

  12. Mä tuskastuin kun kilot ei ollu 6kk synnytyksest lähteneet.nyt kulunut 1,5v ja painan 1kg vähemmän kuin ennen raskautta.työmatkat,työ ja pieni lapsi ei arkena anna aikaa liikunnalle eli siitä päätellen keho on palautunut hiljalleen itsekseen entiseen.kaikki ei ehdi hikoilla salilla ja itsekuri suklaaseen voi puuttua mutta se on musta tärkeintä et lapsi saa ihanan lapsuuden.

  13. Sulla on kyllä elämän asenne kohdallaan, arvostan!
    Miten silikonit reagoi raskauteen ja imetykseen? Itselläni on ja kolmas lapsi haaveissa…

  14. Oi, ihana! Vitsit mäkin rakastan sun tyyliäsi puhua rohkeasti ja rehellisesti asioista. Tuntuu, että niin paljon nykyään yritetään pitää jotain kulisseja yllä ja jotenkin kilpaillaan äitiydessäkin. Mä en ymmärrä: eikö kaikkien pitäisi keskittyä olemaan se paras äiti lapselleen eikä yrittää olla parempi kuin muut äidit? Toisten äitien pitäisi olla kultaista vertaistukea, eikä meidän kai pitäisi keskenään kilpailla siitä kuka jaksaa eniten milloin mitäkin.

    Nykyään musta tuntuu, että kaikki palautuvat raskaudesta heti ja jos ei, niin siitä on huono omatunto ja tosi epäonnistunut olo. Lapsen kanssa pitäisi harrastaa kaikkea, tehdä lapselle itse kaikki ruuat, pukea merkkivaatteisiin jne.

    Mä en ole palautunut raskaudesta ja lihaskuntoni on todella huonossa hapessa, koska olen sairastellut vakavasti viime vuodet ja edelleen sairastan. Mun sairaus vie voimia, enkä jaksa touhuta kuten monet terveet: mun on välillä annettava lapselleni valmista purkkiruokaa ja nukuttava päiväunet. En siis jaksa/pysty lähteä salille. Ei mulla ole voimia lähteä harrastamaan lapseni kanssa eikä mulla ole varaa ostaa niitä merkkivaatteita lapselleni. Silti mä olen huomannut, että mun lapsi voi hyvin ja rakastaa minua, vaikka hillun kotona hirveässä yöpuvussa meikittä ja kömmin päiväunille hänen viereensä. Ja ei lapseni ole kaivannut harrastuksia, kun touhuan päivät hänen kanssaan leikkien. Mulla on kai sitten oma tapa olla äiti enkä jaksaisi kilpailla siitä, kuka palautuu parhaiten synnytyksestä tms. Ja minun lapseni on 1,5 vuotta eikä ole edelleenkään nukkunut kokonaista yötä ja päivätkin on superenerginen. Voin siis sanoa, että jos takana on edes vähän parempi yö, energiaa riittää minullakin. Mutta kyllä nuo huonot yöt syö energiaa!

    Mun suurimmat unelmat liittyy terveysjuttuihin, mutta ne kortit on jo jaettu joskus eikä niihin kukaan pysty vaikuttamaan. Mutta ainahan sitä toivoo jonkinlaista hemmottelua kauneuden ja uusien vaatteiden suhteen: niihin kun ei tällä hetkellä itse jaksa panostaa ja terveyden kanssa painiskellessa sellainen kauneushömppä on juuri sopivan kevyttä hömppää mikä aina piristää. Vaikka on sairas ei sitä aina sille halua näyttää :)!

    Ja hei Umppu, sä näytät hyvältä! Voit olla hyvin tyytyväinen itseesi <3.

  15. Upea, rehellinen kirjoitus, kiitos siitä. Itse olen ensimmäistä lasta vkolla 30 odottava, myöskin jo yli 30v nainen. Kiloja on tullut melkein 5 mikä mielestäni on aika vähän. Urheilen edelleen säännöllisesti ja syön terveellisesti, kuitenki todella paljon ”normaalia” ruokaa. Mitä olen itse hieman ihmetellyt on juuri nuo monelle kertyvät kilot, tuleeko ne herkuttelusta ja liikkumattomuudesta? Olen jotenkin aistinut että tämä asia on todella tabu eikä siitä puhuta. Olen monilta juuri paljon kiloja keränneeltä äidiltä yrittänyt kysyä todellisia syitä mutta jotenkin tämä asia tuntuu olevan monelle häpeä. Itse pelkäsin juuri raskautta sen vuoksi että lihoisin 30+kg mutta kun näin ei ole tapahtunut ihmettelen sitä miten niin monille kiloja kertyyy…

    • En oikein osaa vastata. Itse en loppuvaiheessa edes pystynyt syömään ja kiloja kertyi. Toki tein yli 10h päiviä ja seisoin kokopäivän joten jalat keräsi nestettä hirveät määrät. Ei ne kilot ainakaan mulle syömällä tullut.

  16. Upea muutos! Kiitos myös rehellisestä ja elämänmakusesta blogista. Arvostan sitä miten rehellisesti ja avoimesti kirjoitat vaikeistakin asioista ja aiheista.
    Itse kolmen lapsen äitinä kamppailen edelleen (raskaus)kilojeni kanssa. Kunpa joskus saisi sisäisen rauhan ja tyytyväisyyden omassa kropassaan.. Onneksi lasten ja elämänkokemuksen myötä suhtautuminen itseen muuttuu lempeämmäksi ja rakastavammaksi.
    Oma unelmani on juuri tuo edellämainittu, sekä ”pinnallisempi” mietintä, mitä tehdä omille hiuksille kun omat häät koittaa loppuvuodesta.. <3 Ihanan aurinkoista kevättä ja tsemppiä työhön paluuseesi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta