Sinä laiska ja lihava äiti

 

Mulla aina kiehahtaa, kun luen kirjoituksia siitä, kuinka raskauskilot ovat laiskan äidin merkki ja oot muutenkin ihan paska ihminen jos et ole viimeisillä raskausviikoilla hikoilemassa salilla. #tekosyy on sana mistä voi olla montaa mietä. Moni blogiani jo kauemmin seurannut on saattanutkin lukea tästä samasta aiheesta jo aiemmin. Kun fitness on ottanut vallan mediassa, niin se ei mielestäni tarkoita sitä, että kaikkien pitää olla sitä.  Sun ei tarvii olla #fitmom jos et halua. On ihanaa, että meillä on kaikenlaisia ihmisiä ja nimenomaan kaikenlaisia äitejä <3

Usein nämä kirjoitukset ”raskauskilot” tulevat syömällä on äideiltä, ketkä odottavat esikoistaan, eikä vileä ehkä tiedä muusta. Itse ajattelin joskus ihan samalla tavalla.  Mulla itselläni meni ensimmäinen raskaus, kun junan vessa. Ei ollut mitään ongelmia ja kaikki sujui loistavasti. Ja kyllä RASKAUSKILOJA tuli 30kg. Pystyin silloin normaalisti liikkumaan, mikä on aina kuulunut aktiiviseen elämäntyyliini. Kävin lenkillä ja valmensin 5 kertaa viikossa voimistelijoita, jossa sain myös ihan kiitettävästi liikuntaa.  tein töitä koko raskausajan ihan nomaalisti ja vietin muutenkin normaalia elämää. En syönyt yhtään sen enempää kuin ennen, mutta mitenkäs kävikään.?

Nyt toisen raskauden kohdalla alkoi järkyttävät liitoskivut jo ensimäisillä kuukausilla. Ruokaa ei edes juurikan tehnyt mieli ja painoa tuli taas melkein yhtä paljon. Kukaan ei ole arvostelemaan ketään mitenkä kaikki käy läpi oman raskautensa ja kukaan ei tiedä mikä on sen äidin vointi silloin kun hän on raskaana. Osallaa saattaa tulla raskaudenaikainen masennus tai masennus synnytyksen jälkeen. Itse katselen nimenomaan kauhulla niitä äitejä, ketkä ovat viimeiseen asti salilla ja sielä  takaisin heti synnytyksen jälkeen. Kauhistelen sitä siksi, että lääkäri antaa luvan salile yleensä n. 3kk synnytyksen jälkeen ja syy on  oman kehon palautuminen.  Jokainen toki tietää ja tuntee itse koska on palautunut ja mulla tämän toisen raskauden kohdalla esimerkiksi salille meno olisi mahdollista vasta nyt. En halua mitään kohdun laskeumaa tai virtsankarkailua.

IMG_3884
80kg Luuleeko joku tosissaan, että halusin näyttää tolta?

Kaikki tekee tyylillään ja sen pitäisi olla ihan fine. Vaikka osalle kiloja tulee enmmän niin se ei suinkaan tarkoita lasikuutta tai sitä, että kotona mätetään vain ja ainoastaan pitsaa. Mulla esimerkiksi seisomatyö ja kesän kuumuus kerrytti nestettän vartalooni niin paljon ja nimenomaan nilkkoihin, että jopa seisominen sattui. Olin aivan turvoksissa ja siihen ei auttanut kuin lepo. Jouduin välillä miettimään menenkä citymarkettiin vai siwaan, että pystynkö kävelemään isossa kaupassa pitkiä matkoja. Osalla äideistä saattaa myös olla sielä kotona muitakin lapsia, joidenka kanssa on omat juttunsa ja osa ei saa koko raskauden aikana vaikka nukuttua. Syitä voi olla monia ja ne ei ole aina itsestä kiinni. Osa saattaa olla vaikka koko raskauden ajan kotona, jolloin on hyvin aikaa liikkua ja osa tekee töitä 10h/päivässä, eikä voinniltansa kykene liikkumaan.

Äitiä on aina helppo syyllistää ja jokainenhan on mielestään juurikin se paras äiti. Pitää silti muistaa, että me ollaan kaikki erilaisia ja meillä on aivan erilaiset elämät. Tuskin kukaan päättää tullessaan raskaaksi, että mää haluan olla juurikin se laiska ja lihava äiti?

IMG_0029

 

Ainakin itse huomasin toisen lapsen kohdalla, että vähiten mua kiinnosti miltä itse näytän, kunhan kaikki vauvalla on hyvin ja jaksan hoitaa omaa rooliani äitinä esikoiselleni sekä tehdä rakastamaani työtä mahdollisimman pitkälle. Se mikä mua ehkä tässä aiheessa suututtaa on juuri se, että miksi kaikkien ihmisten pitää olla niin  pinnallisia? Märäytyykö hyvä äitiys ulkonäön mukaan?

Menen tänään vieraaksi A-studioon, jossa aiheena on Naiset pikimmiten työelämään synnytyksen jälkeen. Aihe on mielenkiintoinen ja suoraan omasta elämästäni. Kannattaa siis laittaa tv kanavalle 1 klo 21.05. Todella tärkeä aihe ja mielestäni todella tärkeää, että ihmiset ymmärtävät toisten erilaiset tilanteen ja lähtökohdat ENNEN kun alkaa arvostelemaan.

Kaikille ei ole samanlainen työ, kun toisilla. Osa voi olla kotona lapsia hoitamassa useita vuosia ja osa joutuu palaamaan töihin jo synnytysviikolla. Osa tippuu työelämästä ja toiset koittavat pitää siitä kiinni kynsin ja hampain. Antakaa äidit toisillenne armoa.. Meitä onneksi mahtuu monta hyvää äitiä tähän maailmaan <3

-Umppu

primebody

18 vastausta artikkeliin “Sinä laiska ja lihava äiti”

  1. Mä saatan aavistaa, että mistä tää kirjoitus on peräisin.. Tai törmäsin eilen artikkeliin jossa mainittiin tämä tekosyy. Voin ihan rehellisesti sanoa, että maksaisin melkein mitä tahansa, että voisin liikkua normaalisti… Tai edes liikkua. Mietin just yks päivä, että miltähän tuntuisi kyykätä oikein kunnolla?
    Kyllä mä varmastikkin tekisin vaikka mitä jos vaan pystyisin, mutta kun työmatka muuttuu suoritukseksi kun supistelujen vuoksi pitää pitää taukoja 100m välein välillä, on aika kaukana minun kyykkyhaaveeni. Ja jos nyt joku tulisi minulle sanomaan, että olen syömällä saanut kaikki 15 kiloani, niin varmaan löisin sitä 😀 Toki voisinhan tästä lähteä salille tai lenkille, mutta kyllä se aika vähäpätöiseltä tuntuisi olla #fitmom jos synnytys käynnistyisikin viikolla 28 ! Katsotaan sitten synnytyksen jälkeen, että miten kroppa palautuu ja mihin rahkeet riittää 🙂

    • Näitä kirjoituksia on todella paljon ja se on surullista. Tosiaan kukaan ei tiedä sitä tarinaa sielä takana. Onneks oot jo yli puolenvälin <3 pian odotus palkitaan

  2. Ihanan rehellistä tekstiä!

    Ainakin omalla paikkakunnalla jopa neuvolat asettavat uskomattomia paineita painon suhteen. Kuukausittainen neuvola punnituksineen on normaalipainoiselle ja liikkuvalle ihmiselle painajainen, varsinkin kun täti vahtii vieressä, että et huijaa.

    Itselläni BMI oli 21 ja lähtöpaino 55kg. Nyt RV 33 vaaka näyttää 63,9kg ja käytännössä syön täysin normaalisti enkä edes herkuttele ja paino on kuitenkin noussut. Täti kertoi jo ensimmäisillä kerroilla, että paino ei saa nousta kymmentä kiloa enempää. Musertavinta on lukea omakannasta neuvolan tekstejä, jossa kerrotaan painonnoususta ja siitä, miten ”asiakas ei ole jaksanut liikkua”.

    Kiitos hienosta ja elämänmakuisesta blogista!

    • Ja mieti, että mulle ei oo koskaan kukaan sanonut mun painon nousuta vaan tokaissut vaan, että oot sellaista tyyppiä kenelle painoa kertyy 🙂

    • Pakko kommentoida sinulle että voisit lähettää palautetta omaan neuvolaasi tuosta painonnousu-asiasta.
      Tuo painostaminen ei ole hyväksyttävää toimintaa odottavalle äidille ja myöskin, normaali kilomäärä odottavalle äidille on 8-18 kg.
      Jos mietit jo niin lapsivedet + istukka ja vauva painavat sen 10kg helposti.

      Jos neuvolaan ei laita palautetta, vanhat huonot asenteet terkkareilla ei koskaan muutukaan.

  3. Kaikki on nykyään niin arvostelu herkkää että oikeastaan ihan sama mitä teet ni jollakin on sitten rekallinen hiekkaa.

    Oot sitten fitmama tai et, imetät tai et, menet töihin tai oot lapsen kanssa kotona, annatko purkkiruokaa vai teetkö ite ja listahan on täysin loputon.
    Ihmisten on hirveen vaikeeta olla arvostelematta nykyään kaikkea. Sosiaalinen media on vaan tehnyt tästä niin paljon helpompaa, on niin paljon helpompaa kirjottaa jonkun nimimerkin takaa mielipiteitään mutta tosi tilanteessa ja face- to- face siihen ei oo rahkeita.
    Tottakai jokaisella saa olla mielipiteensä ja näkemyksensä, sitä en kiistä missään nimessä.

    Haluan uskoa että jokainen äiti tekee heidän perhellleen sopivammalla tavalla. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Voi jos elämä oiskin niin mustavalkoista niin kaikki olisi niin selkeää.:)

  4. Minä olin niitä ihmisiä, jotka ennen raskautta ajattelivat, että koko raskaus liikutaan niin kuin ennenkin eikä paino nouse kuin tarvittavan määrän. Ajattelin myös palata liikkumaan tyyliin suoraan synnäriltä. No, sitten tulin raskaaksi eikä mikään mennyt niin kuin olin ajatellut. Painoa tuli 25 kg ja liikkumisen sai lopettaa melko aikaisin. Myös palautuminen on ottanut aikansa ja on edelleen 5 kk synnytyksestä kesken.
    Olen kuitenkin toisaalta ”iloinen”, että kävi näin, sillä nyt ymmärrän PALJON paremmin raskaana olevien haasteet ja jokaisen raskauden yksilöllisyyden. Kilot eivät ole laiskuutta. Todellakaan. Ja niistä syyllistäminen on vain ilkeää.

    Haluan myös kiittää sinua, että tuot yrittäjänä toimivien äitien näkökulmaa esiin. Haluaisin itse jäädä kotiin mahdollisimman pitkäksi ajaksi, mutta yrittäjänä se ei ole samalla tavalla mahdollista. Pitkän tauon aikana saattaa menettää asiakkaansa ja joutuu aloittamaan kaiken työn alusta. Yrittäjän taloudellinen tilanne myös vaihtelee eri tavalla kuin työntekijän. Jokaisen perheen tulisi saada tehdä omat ratkaisunsa ilman painostusta ja syyllistämistä niin kuin ne juuri heille sopivat. Äidit ja perheet kun eivät ole samasta muotista.

    http://petrabettina.blogspot.fi

  5. Meinasin eilen kirjoitella erään linkin alle pitkän avautumisen aiheesta, en viitsinyt, kun joidenkin kanssa vaan on turha vääntää. Mutta ISO KIITOS tästä tekstistä! Hyvähän se on huudella ainoita totuuksia, jos oma kroppa toimii tietyllä tavalla, ainakin sen ensimmäisen raskauden kohdalla, ja muusta ei tiedä, eikä ehkä ymmärrys riitä. Mene ja tiedä.

    Tsemppiä lähetykseen!

  6. Mutta ei saisi myöskään syyllistää niitä äitejä, jotka voivat/kykenevät liikkumaan koko raskauden ajan. Ei ainakaan itselläni liity ulkonäköön mitenkään vaan tottumukseen ja hyvään oloon. Tiedän, olen onnekas tässä suhteessa, että voin edelleen liikkua (järkevästi) lenkkipolulla ja salilla rv 40. Minulla ei ole ollut liitoskipuja tms., mutten myöskään tuomitse niitä, jotka ei kykene samaan. Synnytyksen jälkeen en kyllä itsekään heti ryntäisi urheilemaan vaan antaisin kropalle palautumisaikaa -reippaasti. Onhan se juuri suoriutunut uskomattomasta duunista.
    Armollisuutta siis puolin ja toisin.
    Ps. Mun terkkari oli ihana kun sanoi kerran mitatessa painoa:”tiesithän mikä painonseurannan tarkoitus on? Me emme kyttää lihotko sinä vaan seuraamme kuinka kroppa kerää mm. nestettä niin voimme reagoida mm. raskausmyrkytyksiin ajoissa.” Näinhän se on.

    • Näin! On niin paljon erilaisia raskauksia että tuskimpa vaan kahta samanlaista siis löytyy. Minäkin kutakuinkin pystynyt liikkumaan normaalisti ilman esim. supistuksia, liitoskipujakin on ollut mutta niiden rajoissa oon onneksi löytänyt uusia keinoja liikkumiseen, rv 33 siis menossa. Olen siis onnellinen siitä että näinkin hyvin on mennyt ja henkinen hyvinvointi varmasti siksikin on niin hyvä kun se liikunta nyt on aina vaan kuulunut arkeeni. Ja haloo, tottakai ymmärrän että kaikki ei pysty enkä tee kuitenkaan itsestäni parempaa, tietenkään? Tottakai esimerkiksi kuuntelen toista raskaana olevaa joka kertoo tuskissaan että supistelee kun kävelen kauppaan ja koitan olla tukena ja tsempparina, ei siinä ainakaan mulle tule mieleen alkaa kehua omaa tilannetta.
      Ja pakko sanoa että kyllä minuakin riepoo juuri tämä että osa tulee marmattamaan että nyt teet kyllä itsellesi hallaa kun siellä salilla käyt, ja älä nyt enää kävele sinne ja sitä matkaa, ja niin kauan jne jne.

      Voi kun kaikki siis oppisivat kunnioittamaan jokaikisiä ja erilaisia äitejä, olipa niillä vaivoja tai ei ja olipa ne minkälaisia tahansa tai ei. Kaikki ollaan kuitenkin samalla tarkoituksella, eli tuomassa uutta ihmeellistä elämää maailmaan ja tietysti terveinä ja hyvinvoivina!

  7. Seuraan sinun ihanan aitoa blogiasi. Kirjoitat jokapäiväisistä, meitä kaikki koskevista aiheista rehellisesti ja kerrot mielipiteesi niin kuin ne ovat. Juuri siksi blogiasi on kiva seurata! Meillä kun jokaisella tuppaa erilaiset mielipiteemme, taustamme ja tilanteemme olemaan, niin kuin olet itsekin tuumannut. Tähän tekstiin viitaten haluaisin kuitenkin kertoa oman tilanteeni, ’viimeisillään ja heti synnytyksen jälkeen salilla keikkuvista äideistä’. Aina syyt salilla keikkumiseen raskaana ollessa eivät ole pinnalliset. Itse sain kesällä kolmannen lapseni. Olin jo ennen raskaaksi tuloa saanut väsytettyä itseni työllä niin että verenpaineet hipoivat pilvenpiirtäjiä. Alkuraskauden väsymys lamasi viimeisimmätkin voimat. Aloitettiin verenpainelääkitys. Väsymyksen hiljalleen taituttua vointi alkoi hiljalleen kohota ja jaksoin kuukausien jälkeen rakkaan harrastukseni pariin salille. Verenpaineet alkoi laskea ja vointi kohota. Tunsin taas eläväni ja raskaus alkoi tuntua kuten aiemmatkin, elämäni parhaalta ajalta. Lääkärin ohje minun tapauksessani oli, et tee sitä mikä saa paineesi laskemaan, naapureiden kommentoinnista huolimatta. Paineet laskivat ja lääkitys saatiin lopetettua. Mikä minusta oli parasta syntymättömän lapsen kannalta. Ja tottakai koko perheen, kun voin itse paremmin, koko perhe voi paremmin. Minulle sali oli siis niin henkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin lähde. Ja minä olin se joka keikkui salilla jo muutama viikko synnytyksen jälkeen. En niinkään hakemassa voimaa tai repiytymässä pakonomaisesti päästäkseni takasin entisiin mittoihin, vaan hoitamassa korvien väliäni. Nopeampi palautuminen tuli vaan mukavana sivutuotteena. Ja kun tietää mitä salilla voi turvallisesti tehdä synnytyksen jälkeen, en näe syytä miksei niitä voimavaroja voisi hakea salilta. Toisille voimia tuo lukeminen, tai jokin muu harrastus, minulle se oli sali. Jälkitarkastukseen mennessä olin jo salilla käynyt ja lääkäri totesi niin lantionpohjan lihasten kuin vatsojenkin palautuneen niin, että voin jatkaa salilla turvallisesti. Ja niin olen tehnyt.
    Lapsi nyt pian 8 kk, sisarukset ja isi voivat hyvin kun äitikin voi.
    Niinkuin kirjoitit, koitetaan olla tuomitsematta toisia, meitä kun on niin moneen junaan. 🙂
    Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi! 🙂

  8. Kiitos tästä! <3 Kuivasit mun kyyneleet, jotka +20kg, rd, liitoskivut, välilevyn pullistuma ja sanat "katsoisit vähän mitä syöt ja liikkuisit enemmän" on saaneet aikaan. Mä oon just hyvä äiti näin, koska me molemmat ollaan hengissä ja terveitä!

    T. Laiska ja lihava äiti rv30 kolmas lapsi

    • Täällä nuori, laiska ja lihava yhden lapsen äiti:D Satuin lukemaan närkästyneenä eilen juuri sellasta blogia, missä sellainen nainen jonka raskaus ei vieä ole edes ohi puhuu tästä kyseisestä aiheesta ”kuinka kaikki on vain tekosyitä ja vauvasta ne kilot ei tule”. Mulla jäi siitä tosi p*ska maku suuhun! :/
      Mulla nousu paino 30kg ja neuvolassa syynättiin mua kokoajan. Olen syönyt aina terveellistä kotiruokaa ja herkut jättänyt viikonlopulle ja se on sopinut vartalolleni hyvin. En ole ollut mikään läski ennen.
      Neuvolan täti antoi kovasti aina vinkkejä kuinka vaihtaa sokerittomat ja rasvattomat tuotteet arkeen ja kuinka kesän jäätelötki voisi vaihtaa maitojäätelöön ! Ja joka kerta sanottiin kuinka meidän pitäisi opetella tekemään ruokaa kotona ennen kuin vauva syntyy….vaikka sitähän me jo tehtiin.
      Mun tyttö on nyt puolivuotias ja musta tuntuu että nyt alan vasta toipumaan.
      Hyötyliikuntaa harrastan ja olen ihan tyytyväinen 🙂
      Eihän se aina ole itsestä kiinni että sitä aikaa ei riitä pudottaan painoa, toivottavasti kaikki ymmärtäisi sen!
      Oot tosi hyvä esikuva kaikille meille äideille ja oli ihana lukea tämä näkökulma asiasta, joka sai mut paremmalle tuulelle! 😀

  9. Nyt osu ja uppos! Nykypäivänä jopa raskaanaolessa joudutaan kokemaan jäätäviä ulkonäköpaineita saati sitten synnytyksen jälkeen. On fine jos äiti pystyy käydä salilla raskauden aikana tai jos palautuu nopeasti ja on salikelpoinen hyvinkin nopeasti. Mutta pitäisi olla myös fine se että toisia väsyttää niin paljon erinäisistä syistä niin raskauden aikana kuin sen jälkeenkin. Itselläni juuri väsymys ajoi petiin lähes samantien työpäivän jälkeen. Mielummin kävin töissä loppuun saakka kuin että olisin uuvuttanut itseni työllä ja salilla sairaslomalle. Ja nyt 1v neidin äitinä +5kg edelleen mutta kun kroppani sanoi seos ja tiedän mistä se johtuu; unen puutteesta. Tässäkin, mielummin jätän pakkopullasalin ja olen ja lepään tyttäreni kanssa. Ja menen sinne salille kun siltä tuntuu, ei koska täytyy. Jossain oli hienosti sanottu: ”Miksi emme voi enää urheilla silkasta ilosta, vaan aina pitää olla joku ohjelma ja tavoite”. Niinpä. Jokaisella on oma polkunsa, niin urheilussa kuin muussakin elämässä. Kuten sanoit ei kaikkien tarvi olla #fitmom ja se on fine.

  10. Itse olin koko raskausajan elämäni kunnossa ja jaksoin liikkua synnytykseen asti. Synnytyksestä palautuminen onkin sitten ottanut aikaa vaikka ei ollutkaan erityisen rankka. Palautuminen on vieläkin vaiheessa 5 kk synnytyksen jälkeen. Mukavaa lukea myös muilta tällaisia kokemuksia, liikaa kuulee vain sitä että äidin keho olisi mukavtoipunut synnytyksestä jälkitarkastukseen mennessä, eli noin 6 viikossa.. Huhhuh!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta