Kaiken uuden alku <3

 

Ihmismieli on ehkä vaikein asia tässä maailmassa. Se kaikki mitä mielessä liikkuu saattaa tehdä sut hetkessä onnettomaksi, mutta joki pieni juttu saattaa muuttaa sen hetkessä iloksi. Mun tunteet on heitellyt vuoristorataa viime viikkojen aikana. Välillä tuntuu, että kaikki järjestyy ja välillä tulee niitä hetkiä, kun mietin etten jaksa enään. Olen ollut aina valmis tekemään töitä unelmieni eteen ja tällä hetkellä mua koetellaa ja kovaa. Tässä on taas edessä pieni oppikoulu Umpputeen.

Mun unelmana on ollut päästä joskus Miamiin ja se reissu olisi päivän päästä. Mulla on ensimäisen kerran elämässä sellainen fiilis, että mua ei edes kiinnosta pakata. Musta tuntuu kokoajan, että mun ei kuulu lähteä sinne matkalle, vaan että mun pitäsi olla täällä hoitamassa asioita. Kun mietin asiaa järjellä niin mulla ei toisaalta ole täällä mitään virkaa sen reissun ajan, koska edelleen odotetaan betonin kuivumista. On vaikea hallita näitä kaiikia tunteita, kun järki sanoo toista ja mieli sanoo toista..

IMG_4033

Sain todella ”kannustavan kommentin jotain lukijalta ”tiedät kyllä kuka” nimimerkillä.

-Se on se karman laki mikä kostaa. Tarpeeks kauan kun jatkaa niin menee vati nurin ja joskus kolahtaa omaan nilkkaan

Mää en tiennyt itkeä vai nauraa, tälläiselle kommentille 🙂

Olen todella otettu siitä valtavasta avun määrästä mitä olen saanut ja olen onnellinen jokaisesta kannustavasta viestistä minkä olen saanut. Nämä ihmiset, jotka haluavat toisille pahaa ja nauttivat kun toiset romahtaa kohautan olkapäitä, mutta samalla haluan kertoa, että teistä saan se suurimman voiman. Mä haluun näyttää itselleni, että nousen tästä entistäkin vahvempana ja onnellisempana kun koskaan.

Mää oon luonteeltani todella sisukas ja en vielä tiedä mitään asiaa ,missä olisin luovuttanut, jos sitä olen tosissani halunnut. Vaikka välillä olen edelleen hetkellisesti allapäin niin sekään ei saa mun sisua laantumaan.

Aion taistella tässä tilanteessa oikeuksistani, vaikka se veisi aikaa. Samia lainatekseni: en ole ikinä tavannut vahvaa ihmistä, jolla olisi ollut helppo menneisyys. Mää uskon, että tää tilanne tekee musta entistä vahvemman. Vaikka itsestä tuntuu, että en ole koskaan saanut mitään helpolla niin ilmeisesti mulla on ollut liian helppoa ja tarvitsen tämän vastoinkäymisen.

Mun päässä pyörii jo uusi liike ja kaikki sisustusjutut. Se on aina merkki parempaan suuntaan. Kaikki on toisaalta hyvin, mutta kukaan ei silti tiedä miltä musta tuntuu. Eikä oikeastaan tarvitsekkaan tietää. Tärkeintä on että pystyn itse edes jollain tapaa hallitsemaan tilanteen pääni  sisällä..

Olen sen verran ”uskoinen” että uskon siihen, että kaikella on tarkoitus ja tän koko tapahtuman on tarkoitus opettaa mulle tässä elämässä jotain mitä en vielä ole oppinut. mun yksi suurista unelmista on ollut oma salonki ja tavallaan tämä kaikki vastoinkäyminen antaa mulle mahdollisuuden tehdä siitä unelmasta jotain vielä hienompaa, mitä mulla ei vielä ole ollut.

Tän on varmasti tarkoitus opettaa mulle sitä, että kaikki asiat ei tapahdu mun sormia napsauttamalla. Mää uskon, että tän on myös tarkoitus opettaa mulle tietyllä tapaa pysähtymään. Painan usein elämää läpi höryveturin tavoin, enkä ehkä osaa nauttia hetkestä. Tämä on asia mikä on tavallaan pysäyttänyt mut miettiin, että koska vaan voi tapahtua mitä vaan ja juuri silloin kun sitä vähiten elämässäs kaipaat.

IMG_3613

Mää uskon, että saan tän vesivahingon käännettyä voitoksi ja se tulee tuomaan mun elämään jotain paljon parempaa, mitä en koskaan edes osannut toivoa.

Nyt on aika mennä nukkuun, koska huomenna on vielä pitkä työpäivä edessä <3 ja sitten halaillaankin jo palmuja. Musta tuntuu, että tää on mulle monessakin asiassa kaiken uuden alku

-Umppu

 

Kun et tiedä mistään mitään ja kaikki kyselee….

 

Huomenna on viikko vesivahingosta….. Oon turhautunut tai oikeastaan todella turhautunut. Jotenkin kuvittelin, että asiat tapahtuvat nopeasti ja menevät eteenpäin, mutta rehellisesti sanottuna mitään ei ole tapahtunut. Jos olisin täysin kädetön ihminen niin se vesi killuisi liikkeen lattialla edelleen. Olisin vain sulkenut oven ja odottanut. Me ollaan tehty kaikki, mitä suinkin on ollut mahdollista. Mua lähinnä vituttaa se, että ketään ei kiinnosta. Tällä hetkellä mun elämä on tavallaan täysin kiinni jostain hiton paperista, mitä ei saada aikaiseksi. Kukaan ei ymmärrä, että mun lähes koko omaisuus on siinä liikkeessä. Mun kaikki rahat on kiinni siinä liikkeesä ja mun elanto on täysin riippuvainen siitä liikkeestä.

F422EC2E-5BA1-44D0-B195-8FD3A52881A5

 

Mitenkä voi olla mahdollista että viikossa ei tapahdu mitään? On todella turhauttavaa odotella betonin kuivumista. Tätä ei ymmärrä kukaan muu, kun vesivahingon läpi käynyt. Kun avaat oven katsot kun sun lähestulkoon koko elämä kelluu veden varassa ja kaikki on pilalla. Mulla oli jotenkin aivan liian ruusuiset kuvat siitä, että soitan huoltoyhtiön hätäpalveluun ja kuvittelin, että sieltä tulee porukka, jolla on mukanaan koneita ja tykötarpeita, mutta ei. Siinä hetkessä en kaivannut yhtän ainutta pallinaamaa pällistelemään ja toteamaan, että teillä on ilmeisesti ollut täällä vesivahinko. Olisin ehkä kaivannut sympatiaa ja toimintaa.

Kukaan ei tunnu ymmärtävän, että uusi salonki ei synnyt päivässä. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, että uusia ammattikalusteita ei hankita päivässä, vaan niihin on viikkojen toimtusajat. Kukaan ei myöskään tunnu ymmärtävän, että se on viiden ihmisen työpaikka ja meidän kaikkien toimeentulo on siitä kiinni. Meillä on kaikilla perheet elätettävänä ja olemme kaikki yrittäjiä. Jokainen suljettu päivä on meille tulonmenetystä. Jos joku ei ymmärrä niin se tarkoittaa samaa kun palkaton päivä. Olemme omalla toiminnalla ja aktiivisuudella saatu itsellemme hankittua tila, missä voimme jatkaa työskentelyä, mutta se on täysin eri kun oma salonki.

Vaikka olen toiminnan ihminen niin en kuuna päivänä kuvitellut, että se olen minä kuka sielä painaa vesi-imuri kourassa (kiitos naapureille lainasta <3) imuroimassa. En olisi myöskään kuvitellut, että me teemme kaiken itse. Varmaan jokainen ymmärtää, että mitä kauemmin se vesi sielä olisi killunut, niin sitä suuremmat vauriot se saa aikaan… Tällä hetkellä se vesi olisi varmasti jo valuttanut useaan kerrokseen ja pilannut muidenkin ihmiseten omaisuutta.  Sielä kävi torstaina vahinkokartoittaja… Soitin sille eilen ja hän odotteli isännöitsijältä pohjapiirrustusta… On se jumaliste kumma, että yhden piirrustuksen toimittaminen kestää viikon… Mää oon tietyllä tapaa todella vihainen. Mua suututtaa välinpitämättömyys. Me olemme itse purkaneet väliseiniä, että ne kuivuisi nopeammin. Koko liike on tyhjätty ja nyt vain odotetaan. Liikken arvioitu kuivumisaika on 3-8 viikkoa. On hieman eri asia 3 viikkoa, kun 8 viikkoa.

 

Meidän pitäis lähtee ens viikolla reissuun. Mulla on todella hyvää aikaa nyt täyttää vaikka miljoona kaavaketta. Voisin päivystää liikkeellä ja tehdä kaiken tarvittavan. Tekisin ihan mitä vaan, että asia menisi eteenpäin. Aloitan aamusta jälleen soittelun jokaikiseen paikkaan että saan vastauksia. Tuhot olivat suuret, mutta ne olisi paljon suuremmat, jos me emme olisi toiminut. Kun vakuutukset on kunnossa niin kuvittelisi, että sielä olisi ollut työmiehet täysissä hommissa ja tilanteessa joku tolkku…

IMG_0817

On todella eri asia jos vahinko olisi ollut vaikka kotona. Pääset evakkoon ja pystyt hoitamaan asioita tavallaan tuttuun tapaan ja käymään töissä, mutta nyt on kyse työstä mistä saadaan palkkaa ja millä eletään… Vaikka päälisinpuolin kaikki on hyvin ja olen yllätävän rauhallinen, niin mun sisällä kiehuu. Miten ihmiset on niin välinpitämättömiä toisista ihmisistä, toisten omaisuudesta ja tosille tärkeistä asioista.

Meidän koti on kun kaaos. Kaikki tavarat on tungettu tänne niin, että täällä mahtuu just ja just liikkuun. Mulla on täällä paljon tuhoutunutta tavaraa ja osa heitettiin suoraan roskalavalle. Sielä roskalavalla on myös osittain mun omaisuus. En edes tiedä miksi säilön vettä tihkuvaa tietokonetta?

Kun koitat selvittää ja kysellä niin saat ympäripyöreitä vastauksia. Mulle ei riitä vastaus tässä parin päivän sisään, vaan haluan tietää onko kyseessä maanantai vai torstai. Joskus tovoisin, että ihmiset asettaisivat itsensä tähän ”uhrin” asemaan ja miettisi miltä tuntuisi olla hän. Voin kertoa että se tuntuu ihan paskalta.

Mun liike on  mulle kuin mun yksi lapsista. Olen tehnyt tuhansia tunteja töitä saadakseni sen siihen pisteeseen, missä se nyt on ja yhden yön aikana kaikki tuhoutui. Olen sitä mieltä, että omat työtehtävät pitää hoitaa ja olen tässä asiassa  itse tehnyt kaiken voitavani. Haluaisin myös, että tähän asiaan liittyvät henkilöt hoitaisivat omat työtehtävänsä yhtä tehokkaasti. Mua on aina ottanut päähän aikaansaamattomat ihmiset ja tuntuu, että olen tällä hetkellä niiden ympäröimänä.

Jos meidän reissu onnistuu niin voin sanoa, että mua ei tippakaan kiinnosta hoitaa sieltä käsin keskellä yötä (aikaeron vuoksi) asiaoita, mitä voisin nyt hoitaa ja olis jo hoitanut jos se olisi musta kiinni. En myöskään voi laittaa asioita eteenpäin ennen vakuutusyhtiön päätöksiä. En voi käytännössä tehdä mitään muuta kuin odottaa… Kun mun yksi unelma on jo tuhoutunut niin toivon, että tätä toista ei kukaan tuhoa.

Mää koitan jaksaa hymyillä, vaikka hymy ei tällä hetkellä olisi edes aitoa -Umppu