Suomi on kriisissä

 

Pakko sanoa, että on kamalaa, kun täällä on ilmeisemmin kaikilla ihan helvetin paha olla. Jos ajattelen vaikka ihan facea niin se ei muuta pursuakkaan kuin vihaa.Negatiivisuus velloo ja ihmiset keskittyy jakamaan kaikkea mahdollista paskaa seinillään. Pakko sanoa, että olen hyvin pettynyt hallitukseen, mikä ei tunnu saavan myöskään kuin vihaa aikaiseksi. Lupaukset olivat kovia vaalien alla, mutta kukaan ei uskalla tehdä mitään. Suomesta on turvapaikanhakijoiden myötä tullut rasistinen maa, mitä toisaalta en yhtään ihmettele. Iltapäivälehtien otsikot vielä provosoivat kansaa jatkuvalla syötöllä ja lisäävät vihaa ja pahaa oloa.

Kuva otettu 13.12.2013 klo 22.18

 

Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa ja ihmisiä ei voi yleistää. Kaikista kun pitäisi pitää huolta ja kaikilla pitäisi olla mukavaa ja leppoisaa, mutta siihen tarvitsemme kaikkien panostusta. Somessa velloo uusi raiskaus tapaus, mikä oli kamala, niinkuin jokainen raiskaus ja vielä kun raiskaaja oli maahanmuuttaja saa se ihmiset vihaamaan niitä entisestään. Jos itse saisin päättää tulisi raiskaus oltava hyvinkin rangaistava teko (kaikilla) ja siitä ei koskaan kuuluisi selvitä sakoilla, vaan kunnon tuomiolla.En muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt näitä ”ensikertalaisena istut vain puolet”. Suomessa on muutenkin aivan liian heppoiset rangaistukset rikoksista mitkä kohdistuvat ihmisiin.  Jos kyseessä on ulkomaalainen niin selvästi moni on sitä mieltä, että maasta karkoitus on siihen oikea ratkaisu. Mua itkettää ihan oikeesti itkettää, kun mietin, että omat lapseni kasvavat ja jotuvat tähän pahaan maailmaan, vai onko asia kuitenkaan niin?

 

Kuva otettu 13.12.2013 klo 22.18 #2

Mää haluan uskoo hyvään ja siihen että kaikki järjestyy, mutta pakko sanoa, että usko alkaa pikkuhiljaa hiipumaan.

Luin eilen artikkelin johon pääset TÄÄLTÄ Artikkeli koski Maria, mikä koittaa totutella ajtukseen, ”ettei koskaan pääse töihin”. Olisin otsikoinut !ei halua”. Se mikä mun karvat nosti taas pystyyn, että hän kustantaa valtiolle miljoona euroa. Artikkeli kertoi minusta paljon siitä, että halutaan kuuta taivaalta kuitenkaan antamatta taivaalle mitään. Tiedän, että työtilanne ja kaikki helvetin leikkauset ja lakot on perseestä, mutta jos me kaikki päättäisimme elää kuin Maria niin eihän tästä mitään tulisi ja nämä leikkaukset yms on niitä toimia mitä on vaan tehtävä, että tämä maa pyörii.

Haluaisin, että me koittaisimme keskittyä onnellisiin asioihin tämän kaiken keskellä ja miettiä mitkä kaikki asiat meillä on hyvin. Olisimme kiitollisia asioista, mitkä meille on ilmaisia ja mistä tulemme onnellisiksi. Edelleen uskon siihen että hyville ihmisille tapahtuu hyvää ja positiivisen ajattelun voimalla voimme saavuttaa ihmeellisiäkin asioita. Me vedämme puoleemme niitä asioista mitä haluamme vetää ja jos ajattelun on todella negatiivista niin silloin on elämämmekin.

Niinkuin sanoin tähän tilanteeseen ei ole varmaankaan oikeaa ratkaisua ja jos meillä hallitus tekee päätökset niin emme voi kuin odottaa. Sitä on vaan tapahtunut jo aivan liian kauan.

-Ikuinen unelmoija

 

primebody

28 vastausta artikkeliin “Suomi on kriisissä”

  1. Nää sun tästä aiheesta tehdyt postaukset on aina jotenki niin surkuhupaisia, kun se sun käsitys edelleen on se, että sillä positiivisuudella ja asenteella kuka vaan saa työpaikan.
    Ja pyöriikö tämä maa mm. siten, että korkeakoulutetaan ihmisiä, jotka sitten työllistyvät siwan kassalle (hyvällä tuurilla sinnekin, koska sinnekää ei enää todellakaan vaan mennä)?

    • No ei se ainakaan sillä asenteella pyöri, että ei mun kannata kun en mää kuitenkaan…. ja ei huvita

  2. Hyvä aihe mutta esimerkiksi otettu artikkeli vähän huono minusta tähän paikkaan. Ihminen joka on opiskellut kolme ammattia ja käynyt 12 kurssia ja työharjoitteluja ym ties kuinka monta ja muuttanutkin työllistymistoiveiden perässä ei kyllä ole itse valinnut työttömyyttä eikä voi yrityksen puutteesta syyttää. Toki nyt vaikuttaa osin heittäneen hanskat tiskiin mutta voimmeko siitä häntä syyttää? Ikänsä töitä tehnyt ja siinä hyvin menestynyt voi vaan kuvitella miltä tuntuu joutua pettymään työelämään kerta toisensa jälkeen, yli 10 vuoden ajan. Mä oon sitä mieltä et työelämässä menestyminen on kyllä noi 80% kiinni ihmisestä itsestään mut on siinä myös 20% merkitys ihan vaan tuurillakin ja sattuuko olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tällä naisella vaikuttaa olleen kova yritys mutta surkean huono tuuri.
    Nollasopimuksista ym puhuminen on varmasti ihan paikallaan, se tuo omat ongelmansa. Toisaalta on meillä osin myös liiankin hyvä tukijärjestelmä, ja työntekijän turvat vs työnantajan oikeudet on liiankin hyviä. Johtaa siihen että työnantajat ei uskalla palkata, mistä on myös ollut paljon puhetta viime aikoina. Niin monipiippuisia juttuja.

    Edelliseen kirjoitukseenkin mun piti kommentoida, se oli tosi hyvä. Oon kans kauhulla seurannut viikko-viikko-asumisen yleistymistä.

    • Joo kyllä nää on aina milipiteitä jakavia juttuja ja ei voi koskaan yleistää. Jotenkin itseäni hirvittää noi kulut, mitä hänen kaltainen ihminen kustantaa ja niistä ei saisi ”leikata”. Valtio menee kohta todellakin siihen suuntaan, että on ns. rikkaat ja köyhät ja kaikki alkaa maksaan ja tuoe lähtee kohta kokonaan..

  3. Taitaa olla lukemisen ymmärtämisessä jotain vikaa koska tuon artikkelin perusteella ei todellakaan voi sanoa ettei hän olisi yrittänyt ja opiskellut. Ja tavoittelee kuuta taivaalta? Ihan perusduuneihin hän on kouluttautunut ja kursseja käynyt. Yritystä on ollut mutta kun ei natsaa. Miten sitä pitkän kokemuksen omaavaksi muuttuu jos töihin ei pääse. Eikä harjottelutkaan tuota tulosta työpaikan suhteen. Ja hän on jopa muuttanut työpaikan toivossa toiselta puoelta Suomea. Sama asia mitä olet aiemmin peräänkuuluttanut, että jos ei perähikiältä töitä löydy niin muuta. En tiedä mitä ihmisen pitäisi sitten tehdä, että olisi sinun silmissä hyväksytty vaikka olisi työtön. Kyllä varmasti syö naista jos nuorenakaan ei työtä saa koulutuksista huolimatta.

    • Tässä tapauksessa oli jo luovutettu. ”asiakaspalvelu ei ole minua varten” silloin pitää miettiä mikä olisi. Kaikkihan hänellä oli hyvin. Oli asunto, ruokaa ja rahaa jäi mielestäni kulujen jälkeen hyvinkin käteen. Sitten on vapaaehtoistyö mistä saa esim kokemusta, mutta jos ei ole valmis kohtaamaan muita ihmisiä niin sekin on aika vaikeaa.. Pakko sanoa, että kyllä työssäkäyvälle nämä ihmiset valitettavasti aina on hieman punainen vaate, koska veronmaksajien rahoilla nämä kustannetaan ja ne rahat on pian loppu… Nään ehkä asian eri tavalla kuin sinä ja itse olen tehnyt töitä 16-vuotiaasta asti niin en vain ehkä osaa ymmärtää.

    • Niin asiakaspalvelu ei ole häntä varten. Ehkä hän on sen jälkeen miettinytkin mikä olisi. Tuskin tohon artikkeliin on kaikkia hänen ajatuksiaan saatu koottua. Kyllä tässä itsekin olen ollut työssäkäyvä ja veroja maksellut, eikä silti ole punainen vaate jos joku on työttömänä. Eri asia nämä elintapatyöttömät jotka ei kouluttaudu ja eivät edes viitsi tehdä työllistymisen eteen mitään. Varmasti tuo artikkelin nainen voisi hakea enemmän töitä mutta varmasti ottaa myös itsetunnolle jos koulutettu nuori ei saa töitä. Ai niin, enhän minä voi tietenkään ymmärtää mitään koska en ole tehnyt töitä 16 -vuotiaasta ja tälläkin hetkellä olen yhteiskunnan ja mieheni elätettävä koska hoidan kotona pientä vauvaa. Kyllähän siitäkin osasit hyvin arvostelevaan sävyyn mainita toisenlaisissa äideissä että kun Sinä menet töihin etkä istu kotona toisen elätettävänä.

    • Ei tossa tilanteessa nyt voi ajatella, että mua ottaa itsetunnon päälle… ei se niin voi mennä. Mulla on erilaiset arvot kun toisilla. Olen pienestä asti päättänyt, että elän omillani ja voin olla sitä ylpeä, mutta ei se ole sen kummempi leuhkimisen aihe. Tiedän, että omalla panostuksellani laitan korteni kekoon ja teen todella paljon vapaaehtoistyötä ja hyväntekeväisyyttä ja autan muita niin paljon kun omalta elämältäni ehdin ja tottakai toivoisin vastaavaa muitakin ja varsinkin niiltä ketkä siihen pystyvät.

  4. Ihan järkyttävä somesota käynnissä tosiaan. Tuntuu että miksi ihmiset on niin helvetin raivona toisilleen? Kun jotain sattuu, jaetaan uutinen ja ilkutaa niille ketkä ’suvaitsee’, käytetään aseena näitä kauheita asioita mitä ihmisille tapahtuu. Sitten huudetaan toisilleen kilpaa kommenttiboksissa turhan tähden, kun ei kukaan anna tuumaakaan periksi omassa kannassaan. Huhhu, kriisiä pukkaa todella!

  5. ”Vaikka Mari silmäilee usein työpaikka­ilmoituksia, hän on lähettänyt viime aikoina hakemuksia vain pari vuodessa. Hän on alkanut ajatella, että ehkä elämässä pärjää ilman työtäkin”
    voi jumalauta mikä asenne.. ei ihme ettei saa työpaikkaa kun ei ees yritä

  6. Niin samaa mieltä! Varmasti jutun nainen on joskus töitä yrittänyt saada, ei kuitenkaan enää aikoihin… Olen reilu parikymppinen, itse aloitin työt jo 14 vanhana, sitä en ehkä suosittelisi ihan kaikille, aika paljosta joutui tuon ikäisenä luopumaan mutta hetkeekään en kyllä kadu! 😀 Jokaisella kaverillani on työ, tosin harvalla kokoaikaista mutta pointtini onkin että kyllä niitä töitä mielestäni löytyy aina kun on vaan valmis niihin ”huonompiinkin” töihin ja palkkoihin väliaikaisesti. Aloin vasta lukemaan blogiasi mutta ehdottomasti jään seuraileen!:)

  7. Hei Umppu

    Mitä jos aloittaisit positiivisuuden sinun omasta blogista? Yleensä asiat joita sinä teet ovat positiivisia ja oikein. Ota vaikka viikon kampanja ja etsi netistä hyviä juttuja. Julkaise ja kommentoi niitä. Kehu kuinka hienosti nämä tuntemattomat ihmiset ovat asiansa hoitaneet ja kuinka huippuja he ovat.

    Sinun oma asenne muita ihmisiä ja maailmaa kohtaan on aika negatiivinen. Voi olla että tämä on sinun tyyli kirjoittaa, mutta valitettavasti vain lisää netin vihapuhetta ja ikävää sävyä.

    • tottakai teen elämässäni sellaisi valintoja mistä itse pidän ja millaista elämää itse haluan elää. En ole ihmisenä ”ihanaa ihanaa” tyyppi kenellä ei koskaan ole huonoa päivää ja haluan myös kirjoittaa realiajassa asioita mitä mietin. On se asia sitten hyvä tai huono niin aina on valittajia ja jos oikein kehut kuinka hyvin mulla menee vituttaa sekin aina jotain. Tuskin tunnet mua henkilökohtaisesti niin et voi sanoa millainen ihminen oikeasti olen.

  8. Mulla pisti vähän silmään ammatit & koulutukset, joita hän on itselleen hankkinut. Valitettavasti työmarkkinoilla pätee kysynnän ja tarjonnan laki eli asiaa pitäisi katsoa tältä kantilta. Jos hän hankkisi vaikka lähihoitajan koulutuksen, tuskin tarvitsee olla kovin kauan työttömänä… Tossa jutussa kyllä kieltämättä vähän asenne ja maalaisjärjen puute tökki. Kyllä sitä vaikka kuinka hankkisi esim. taide- tai media-alan koulutusta, niin työttömyys on vakava uhka. Kysymys ei olekaan työkokemuksen tai koulutuksen määrästä, vaan alan kysynnästä. Tämän pointin haastateltava oli jotenkin missannut… Työttömyys ei saisi koskaan olla mikään ok vaihtoehto, vain sen pitäisi olla väliaikainen tila. En ymmärrä missä ihmisten kunnianhimo on….

    • Voin kertoo että jos on kunnianhimoa niin ei silloin lähihoitajaksi haeta. Eikä sekään ole mikään varma nakki. Sijaisuuksia ei jatketa koska rahaa ei ole. Tiedän esim työttömän sairaanhoitajan ja töitä ei oikeasti ole hänen asuinpaikallaan!

  9. Tilanteessa, jossa töitä ei riitä koulutetuille, kokeneille ja erittäin aktiivisille työnhakijoille (Suomessa on tällä hetkellä huippusuuret työttömyysluvut suhteessa avointen työpaikkojen määrään), on mielestäni epäreilua syyllistää ihmistä lannistumisesta: haastateltu henkilö on selvästi yrittänyt, kouluttautunut, muuttanut, käynyt kursseja, harjoitteluja, hankkinut työkokemusta mutta mikään ei ole onnistunut. Kyllä kymmenen vuoden pyristelyn jälkeen yksi jos toinenkin antaisi periksi. Tähän kun lisää vielä sen, että yleisenä linjana on jatkuvasti vähentää työntekijöitä ja lisätä työtaakkaa jäljelle jääville – myös työuupumusluvut ovat jatkuvasti kasvussa, erityisesti nuorempien työntekijöiden parissa – ei ole ihme, että työttömien tulevaisuudenusko laskee kuin lehmänhäntä.

    Mitä asiakaspalvelutyöhön tulee, eikö ole niin työnantajan, -tekijän kuin asiakkaankin etu, että työ ja ihmiskontakti ei ahdista työntekijää? Paljon näkee ihmisiä asiakaspalvelutyössä, joita työ ei voisi vähempää kiinnostaa – varmaankin juuri siksi, että sitä pidetään työnä, jota kuka tahansa voi tehdä, vaikka se oikeasti vaatii tekijältään paljon.

    Itse esimerkiksi tiedän kokemuksesta, että siivoustyö ei sovi minulle, koska olen siinä huono ja vihaan sitä – mikä väistämättä näkyy työntuloksessa. Yritin parhaani, mutta olin siinä surkea ja lisäksi vapaa-ajalla erittäin ahdistunut. Tuskinpa kukaan sellaista siivoojaa haluaa. Eikä kyse ole työhaluttomuudesta tai ”paskaduuniasenteesta” – olen tehnyt muita rankempia töitä paljon pienemmällä palkalla paljon mieluummin. Kaikista ei vain ole kaikkeen: vaikka kuinka tulevaisuudessa olisi kysyntää esimerkiksi hoiva-alan ammattilaisille, en haluaisi sairaanhoitajaa, jolle hyvinvointini on yks hailee kunhan palkka tippuu tilille…

  10. Umppu, tekstisi oli ihan täyttä totta ja ymmärrän hyvin miksi kirjoitat näin! ”Maksettuaan vakituiset kulut eli bussilipun, kotivakuutuksen, puhelinlaskun, nettipankin palvelut ja lentopallomaksun Marille jää kuussa käteen 308 euroa” Pakko sanoa että nyt ei neidin kannattaisi valittaa käteen jäävästä rahasummasta! Itse olen opiskelija ja opintukeni riittää juuri ja juuri vuokran ja sähkölaskun maksuun. Jotta saan maksettua bussilippuani, ruokaa, laskuja ja koulukirjoja on minun tehtävä töitä koulun ohella. Tämä ei todellakaan ole ihanteellinen vaihtoehto, mutta muutakaan ei voi. Ja kyllä pääkaupunkiseudulla saa töitä, on vaan jaksettava yrittää. Työ mitä teen koulun ohella ei todellakaan ole hohdokasta ja unelma työtäni mutta koska minulla ei ole paljoa varaa valita teen lähihoitajan sijaisuus työni silti motivoituneesti. Ja todellakin ammattia valitessa kannattaa miettiä mitä töitä on eniten tarjolla ja kouluttautua sinne!

  11. Kun mielestäsi kaikki tässä maassa työllistyy kun on vaan positiivinen asenne niin tässä ihan uutinen asiasta. Mites meinasit nuo reippaat 200 000 työllistää kun avoimia työpaikkoja ei tosiaan kaikille ole. Ja tää tilanne on helmikuulta, luultavasti työttömiä nyt vielä enemmän. Et ihan oikeesti vois vaikka ettiä joskus ihan faktaa noitten sinun ”faktojen ja minun mielestä asia on näin -totuuksien” taakse.

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/79506-tilanne-suomessa-yli-355-000-tyotonta-avoimia-tyopaikkoja-101-000

    • Hyvänä esimerkkinä on ystäväni firma, missä on tarjolla sitä ”surullisenkuuluisaa” puhelinmyyntiä. Heidän on vaikea saada työtekijöitä ja kokoajan on paikkoja vapaana. Joskus vaan pitää tehdä työtä mistä ei pidä ja aloittaa sieltä”pohjalta”. Olen kanssasi eri mieltä tästä asiasta koska koen että osalla (ei kaikilla) on vain kyse asenteesta ja odotetaan että ovikello soi ja tarjotaan 10 000e tiliä ja johtajan paikkaa.

    • Hah että osuikin tällaisen elitistin blogiin. Itserakas bloginimesi kyllä jo ”paljastaa” sivistystasosi, kuten myös tuo typerä, leimaava kirjoituksesi. Sulle nyt sitten on sattunut osumaan se priimabody ja kuvittelet, että samaan pakettiin on tullut myös älyllisiä kykyjä. Saatika empatiaa! Hyväosaiset ei koskaan osaa asettua muiden asemaan, mikä näkyy päivänpolitiikassa hyvin. Itse olen korkeasti koulutettu FM, opettaja sekä kuvataiteilja, alanani taide ja taidekasvatus. Arvaatko onko tämän päivän tilanteessa kilpailu oman alani työpaikkoihin (peruskoulun ja lukion jälkeen siis opiskelin viisi vuotta yliopistossa ja työn ohessa vielä opettajaksi. Mikäli sinusta tässä ei ollut riittävästi opiskelua, kokeile perässä) Kenties et tiedä, koska oma alasi tosin kovin läheltä akateemista, saatika taidemaailmaa liippaa. Mikä esimerkki tuo ”puhelinmyyjä” nyt on? Siis kaikki työttömät kipinkapin vain johonkin provikkapalkalla ”töihin”. Ei se ole mikään työpaikka mistä ei tule kiinteää kuukausipalkkaa. Järkyttävää hapatusta. Itsekin varmaan olet laittanut eston näille puhelimarkkinoijille, jota varmasti kukaan ei teksisi mikäli olisi oikeita töitä tarjolla. Mutta sinä ihan tosissasi vissin ajattelet että tässä sitten on jotenkin hyvä esimerkki siitä miten työtävieroksuvia me työttömät ollaan. Ja toodella laadukas heitto tuo 10.000e palkka jota tässä nyt vissiin odotallaan. Voin kertoa että minulle henk koht (siis akateemisena) riittäisi vallan mainiosti ihan alle sen Rädyn asettaman rajan jonka alle siis KUKAAN Suomessa ei tienaa, sellainen 2000e palkka työstä johon minulla on pätevyys ja työkokemus. Mutta kun ei ole niitä avoimia työpaikkoja. Silti -ihanhan tässä huvikseen työttömänä kahden lapsen äitinä ollaan, kun sillä n.600e kuussa tulee niin mukavasti toimeen. Onko oikeasti liikaa vaadittu että aikuinen miettii ensiksi ennenkuin kirjoittaa tuollaisia aivopieruja? Tekstisi jos mikä on sitä kuuluisaa ”vihapuhetta” meitä työttömiä kohtaan…

    • Jos aloitetaan blogini nimestä niin se on silloin laitettu kun kilpailin Fitneksen parissa. Blogini oli siis täysin fitness blogi aiemmin.

      Kaikkea hyvää sinulle ja akateemisuudellesi 🙂

  12. Kiitos, samoin sinulle ja bodyllesi. On se jännä, miten sujuvasti jätit vastaamatta, saatika argumentoimatta -kaikkeen. 🙂

  13. Viimeksi ,kun kommentoin ,oli kyse aivopierupostauksestasi hoitajien palkoista, Se siitä, en puhu siitä nyt ja yritän pitää oman tekstini asiallisena.
    Et oikein taida ymmärtää tai ”nähdä” omaa tekstiäsi ,joka on täysin samaa kärkevää vihapuhetta kuin mitä some on nyt täynnä. Tuomitset. Ja hyvin herkästi. Tuot hirvittävästi esiin omaa panostasi Suomen yrittäjäelämään, ja kuinka et voisi kuvitellakaan eläväsi tuilla ym. Elät avioliitossa,joten teidän rahaelämään mitä todennäköisemmin kuuluu kaksi elättäjää ja maksajaa. Olet oikessa siinä, että työttömiin kuuluu myös niitä, jotka elävät mielellään pelkillä tuilla , mutta olisko kuitenkin järkevää ottaa selville asioista hiukan laajemmin? Tai vaikka katsoa mol.fin sivuilta, kuinka paljon työpaikkoja on kutakin alaa kohden? EI mene ihan yhteen työttömien määrän kanssa.

    Jutun Mari on selvästi koko ikänsä yrittänyt, repii itsensä joka päivä liikkeelle, jaksaa päivästä toiseen olla liikkeellä, pitää kiinni elämästä. Jos viimeaikoina työnhakuinto on lopahtanut, niin voiko häntä syyttää? Hän kuitenkin yrittää, edelleen. Toivon todella, että hän löytää paikkansa maailmassa.

    Suoraan sanottuna etoo lukea tekstejäsi, harvoin ihan näin suoraan kokee, miten joku nuori ihminen ja äiti leijuu noinkin paljon muiden yläpuolella. Muistuttaisin, että on myös meitä äitejä, joille se lapsi on numero 1, jota ei kiikuteta kiiruusti päiväkotiin muiden kasvatettavaksi heti kun on mahdollisuus palata töihin. Ihmisillä on muitakin prioriteettejä kuin se työ, vaikka se kuuluisikin elämään. On meitä, jotka olimme kotona, kunnes vanhempainvapaaoikeus loppui. Ihan hyvällä omallatunnolla tuilla elettiin, kunhan sai antaa mahdollisuuden lapselle kasvaa varhaisvuotensa kotona.

    Loppujen lopuksi luulen, että näillä kirjoituksillasi pönkität omaa egoasi, suret menetettyä vartaloasi ja tuot esiin omaa elitististä elämääsi , pönkennät omaa, jostain syystä menetettyä itsetuntoasi. Suren puolestasi. Toivottavasti löydät elämässäsi vaiheen, kun ei ole enää tarve lyödä lyötyjä eikä ole niin suuri tarve huomiohuorata provosoivilla kirjoituksilla. Voimia sinulle.

  14. Siis hän käynyt kouluja, kursseja ja muuttanut toiselle paikkakunnalla ja sinusta hän on silti laiska ja tämä työttömyys on hänen omaa syytään? Nyt kyllä aikamoinen kirjoitus. Et taida todellakaan tietää kuinka vaikeata on saada töitä tällä hetkellä. Itse olen jo parikymppinen, mutta silti olen ollut vain kerran kesätöissä. Joka vuosi olen lähettänyt kymmeniä työpaikkailmoituksia, niin omaan kuin eri kaupunkeihin, käynyt ovelta ovelle antamassa cv:täni, soitellut liikkeisiin olisiko töitä, mutta aina vastaus on ollut, että emme palkkaa tällä hetkellä lisää henkilökuntaa. Itse en voi hakea lähihoitaja paikkoja, joille olisi töitä, sillä ei ole alana koulutusta. Lukion olen käynyt, mutta sehän ei ole ammatti niin en tietenkään saa mistään töitä. Ja kyllä paskaduuneja siivouksesta puhelinmyyntiin olen hakenut ja silti en ole saanut työpaikkaa. Työpaikkoja on vaikea saada koska kysyntää on niin paljon, että kaikille ei vain riitä töitä. Suhteita minulla ei ole, joten niiden kautta en pääse töihin. Raivostuttaa se, että vaikka kuinka paljon yrittäisi ja yrittäisi, niin silti kutsutaan laiskaksi!!
    Se, että mielestäsi pitäisi tyytyä vain paskaduuneihin on aika ilkeää. Ihmisillä on unelmia ja niitä halutaan toteuttaa. Jos saat niskaasi joka kerta huonoja uutisia, niin eiköhän jossain vaiheessa tule raja vastaan? Ihminen ei kestä vuodesta toiseen pelkkiä huonoja uutisia, joten kyllä tällä artikkelin naisella on ollut ihan oikeus lannistua. Joskus se raja tulee vastaan.
    Tiedän, että enhän minä mitään tiedä kun olen vasta parikymppinen lukion käynyt lapsi, joka ei ole tehnyt töitä.

    • kyse on asenteesta. Jokaisen on jostain aloitettava ja työ ei aina ole mielekästä, eikä varsinkaan silloin jos ei tiedä mitä haluaa tehdä. Tästä kirjoituksesta taas provosoitui aivan liian moni ja pointti meni täysin sivusuun. Mun pointti on ehkä kaikissa se, että jos vain ihminen velloo sielä synkässä paskassa niin sielä tulee vellottua. Jos miettii asioita positiivisesti ja uskoo itseensä niin asioita alkaa tapahtumaan. Jos jo hakemusta täyttäessä sanot, että tuskin tota paikkaa tuun koskaan saamaan niin varmasti et saakkaan. En ole koskaan väittänyt että huonot uutiset eivät lannista vai olenko? Niistä pitäsi myös oppia saamaan lisää voimaa ja kääntämään ne positiivisuudeksi. Asioilla on tapana järjestyä, mutta jos et usko itseesi niin ei sinuun kukaan muukaan usko. <3

  15. PArempi, että minä en enää tämän jälkeen kirjoita mitään, koska todellakin tästä postauksesta provosoiduin ja sinä sitten taas minun kirjoituksestani. Vihaisena ei kannata siis kirjoittaa mitään.
    Mun todella kävi sääliksi jutun Maria , kuten monia muitakin samassa tilanteessa olevia. On kuluttavaa kerta toisensa jälkeen tulla tyrmätyksi ja pysyä positiivisena. Voin vain kuvitella,kuinka nöyryyttävää on hakea ilmaisruokaa tai mennä leipäjonoihin. Ei silloin positiivinen ajattelu auta yhtään mitään. Samantyylisiä tapauksia on Suomi väärällään, ihmiset luovuttavat jossain vaiheessa,kun seuraa pitkäaikaistyöttömyys ja se lähihoitajan työ ja vanhusten hoito (sillä puolella on töitä) ei vaan sovi kaikille. Siihen ammattiin on myös psykologiset testit, jolloin moni työtön kouluunhakija karsiutuu.
    Harmi, kun poimit kommentistani vain ne osiot,jotka sinuun osuivat henkilökohtaisesti, tosin ymmärrän sen ja pyydän näin blogissasi anteeksi (osaa) sanoistani. En kyseenalaista äitiyttäsi, en arvostele sitä, en myöskään kritisoi ahkeruuttasi ja työssäkäyntiäsi, mutta se mitä arvostelen, on se, että jokaisen elämäntilanne on täysin omanlaisensa. Bloggaajana sinulla tulisi mielestäni olla myö vastuu kirjoituksistasi. Toivon, että jutun Mari ei lue tekstiäsi, voisin kuvitella sen vähentävän entisestään jo vähissä olevaa motivaatiota.
    Mutta kuten sinäkin kirjoitit tekstisi provosoituneena, niin tein minäkin. Ja kuten itse sanoit, sait paljon vihaista kritiikkiä muiltakin.
    Kirjoituksestasi tuli paha olo ja se varmasti heijastui minuun kuten monen muuhunkin kommenteissa. Elämä kun ei ole ollenkaan mustavalkoista.
    Olkoon tämä nyt tavallaan anteeksipyyntö, että pahoitin mielesi. Parempi pysyä pois blogistasi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta